Kelejä pitelee.
Vaikka sitä joka vuosi sitä vannoo, että tänä vuonna en kyllä menen HIHSiin kun ne liputkin vaan kallistuu ja expo kutistuu, sitä jotenkin kummasti löytää itsensä ylihintainen tapahtumaruoka kädessä, tunkemassa kympin kouluraippa repussa huitovien vaahtosammutinten keskellä kaiken maailman tuikitarpeettoman tavaran perässä ja hurraamassa kun Sebbe selvittää radan yhdellä pudotuksella. Jeii. Miten tässä aina käy näin?
Taitaa olla niin, että HIHS on jo käsite, must-go, paikka jossa tavataan ystävien lisäksi ne kerran vuodessa moikattavat ja kahdessa minuutissa kuulumiset vaihdettavat tutut ja tutuntutut ja ne jotka näyttävät tutuilta mutta nimi ei tule mieleen sitten millään. "Mitä kuuluu" - "Onko sulla se vanha tamma vielä - eiku jaa se olikin nuori ruuna niimpä joo -"... ja taas jatketaan matkaa miettien, kukahan sekin mahtoi olla.
Voisi luritella rivikaupalla miten tylsäksi väliaikaohjelmat ovat muuttuneet ja miten expo on kutistunut ja miten liput ovat melko kalliit (elämä on) mutta koska kaikki tietävät sen jo joka tapauksessa, antaa olla. Olisin voinut kuitata koko homman otsikolla HIHS, kyllä sä tiedät, eli tämä taitaa olla vahva kandidaatti vuoden turhin postaus-kisassa? :P
Seuraavaksi pääseekin tutustumaan, miten homma hoituu naapurimaassa, Globen vi ses snart! ;-)
Käy peremmälle! Matkakertomuksia, pohdintoja, Rinsessan päiväkirjaa, valmennusreferaatteja, sekä sekalaista kerettiläishenkistä öisinajattelua. Kirjoituksia saa linkittää vapaasti eteenpäin (ei kopioida!) Jätä palautetta kommentteihin, löytyy postausten lopusta.
