torstai 12. lokakuuta 2017

Andrew McLean Harjussa 9-10.10.2017


"Andrew McLean on australialainen hevosten oppimiseen erikoistunut filosofian tohtori ja eläinlääketieteen kandidaatti, maailmanlaajuisesti arvostettu tutkija, valmentaja ja luennoitsija. Hän on kirjoittanut hevosten oppimisesta ja kouluttamisesta useita kirjoja ja kymmeniä tieteellisiä julkaisuja.
McLeanilla on yli kolmenkymmenen vuoden kokemus valmentamisesta ja hän on myös itse kilpaillut koulu-, este- ja kenttäratsastuksessa." Näillä sanoilla esiteltiin australialainen herra McLean Harjun tapahtuman esittelytekstissä. Tapahtuman järjesti suomalainen e-valmennuksen edelläkävijä Trainer4Riding yhteistyössä Harjun Oppimiskeskuksen kanssa, joka tarjosi tapahtumalle hyvät puitteet.

Andrew McLeanin klinikka oli osana nyt aloittamaani ratsastusvalmentajan ammattitutkintoa, ja toikin aivan mahtavan pläjäyksen juttuja hevosenkouluttamisen työkalupakkeihin. Klinikka alkoi maanantaiaamuna auditoriossa, jonne oli kokoontunut satakunta kiinnostunutta kuulijaa eri puolelta Suomea. Andrew on piinkova ammattilainen sekä ratsastuksen että tieteen saralla, ja tuonut nämä kaksi aspektia yhteen tavalla, joka aukeaa sekä hevosille että kuulijoille helppotajuisesti ja selkeästi. Andrew painotti heti alkuun, ettei edusta mitään metodia, vaan tieteellä todennettavia menetelmiä. Hän kertoi taustastaan kenttäkisaajana; alkoi pohtia miten ja miksi asioita tehdään ja miten hevonen oppii. Hän on perustanut Equitation Science Internationalin ja käy luennoimmassa ja demoamassa ympäri maailmaa tavoista kouluttaa hevosta tieteen näkökulmasta katsoen.

Maanantain teoriaosuus lainauksin ranskalaisin viivoin olkaa hyvä. Huomaattehan että nämä eivät sisällä omaa tulkintaa vaan ovat suoria muistiinpanoja puheesta ja presentaatiosta:
- Tieteen keinoin on jo kauan aikaa sitten huomattu, että sosiaalisilla eläimillä (kuten hevoset) kiintymyssuhdeteoria on erittäin tärkeä: kosketus menee jopa ruoan ohitse. Siten meidän pitäisikin miettiä uudestaan miten pidämme hevosia (eristys). On todettu, että vähintään 2 minuutin rapsuttelu hevosen sään läheltä muuttaa tilannetta ja saa hevosta rentoutumaan.
- Arvostettuja ominaisuuksia kautta aikojen: Lojaalius (sota), työmoraali (maatalous), halu voittaa (urheilu), kumppanius (vapaa-aika). Kenen halu voittaa? Haluaako hevonen muka voittaa?
- Eksplisiittinen eli tietoinen muisti vs. implisiittinen muisti: tietoinen muisti hippokampuksen kautta, "mitä tiedämme", opetettavissa, tieto. Implisiittinen muisti: ei hippokampuksen kautta, "mitä teemme", kokemusperäinen, taidot.
- Vakavien onnettomuuksien riski ratsastuksessa on 1/350h = 20 kertaa enemmän kuin esim moottoripyöräilijöillä (Ceroni 2007). : hevosten korjaaminen vaarallinen duuni, kaikkea ei yleensä kerrota, paljon muuttujia. Stop-nappi ei toimi, hevonen ei ole kevyt: suuri osa konflikteista tulee ohjan käytöstä.
- Hevosen käytös syynä 61% onnettomuuksista.
- 25% kaikista kuolemaan johtaineista onnettomuuksista urheilun parissa ovat hevosesta johtuvia (Hawson et al 2010)
- Etologian puolelta: luonnolliset ominaisuudet, "hardware", pohja käytöksen ymmärrykselle, saanut syntynsä Euroopassa (Lorenz jne), observointi
- Oppimisteorian puolelta: käytöksen muokkaus, "software", observonnin sijaan myös testaaminen (etenkin USAssa, esim Watson, Skinner)
- Ajatteli ennen että pitää olla hevoselle pomo, kuten aina oli opetettu. Tapasi erään oppilaan (jolla oli hankala hevonen) isän, joka alkoi kyseenalaistaa juttuja. Kävi ilmi että hän oli psykiatrian professori, ja he alkoivat tehdä yhteistyötä.
- Beaviourismin ja kiintymyssuhdeteorian tasapainottelu eri aikoina ja yhteensovittaminen, behaviourismin suosion lasku 1968

- Luontaisten tarpeiden mukaan hevonen tarvitsee vuorokaudessa 17 kilometriä liikettä päivässä, 13 tuntia laidunnusta, seuraa jonka kanssa koskettaa ja rapsutella. Esimerkiksi puun järsiminen voi kieliä myös kosketuksen tarpeesta.
- Hevonen on hyvin epävarma aroeläin, vrt. aroeläimet / metsän/soiden eläimet, koko ajan anturit päällä. Vrt esim lehmään.
- Meidän pitää tehdä hevosen olosta hyvin turvallinen. Selkeys!! Paljon onnettomuuksia tapahtuu kun ihmisellä on väärä hevonen.
- Rapsuttelua on tutkittu sykemittarin kanssa; laskee sykettä, alkaa liikuttaa suuta hiukan.
- Emme kosketa hevosia enää juurikaan: satula, hanskat, kärryt... ihokosketus erittäin tärkeä.
- Signaalien selkeys: pohjeapu eteen - pidemmät askeleet? Vai nopeammat askeleet? Älä käytä kääntämiseen ja taivuttamiseen, sekavaa hevoselle.

- Hierarkiamyytti ja kiintymys: Hevosella EI ole hierarkiajärjestelmää ja dominanssia kuten on virheellisesti luultu. Ihminen ei voi olla hevoselle hevonen. Hevoslaumassa ei ole johtajia. Hevosilla on toki erilaisia keskinäisiä suhteita, mutta ei "nokkimisjärjestystä". Edes kanoilla ei ole nokkimisjärjestystä! Kumottu moneen kertaan tutkimuksissa. Sama pätee susilaumoihin. Väärinymmärryksiä jotka uudet tutkimukset ovat kumonneet aikaa sitten - myös alkuperäisten tutkimusten tekijät ovat todenneet että "sori, ei se ollutkaan näin". Silti usko elää vahvassa.
- Olemme tosi hyviä hierarkiajutuissa ja oikeuttamaan itsellemme väkivallan ja alistamisen!
- Lauman dynamiikka riippuu resursseista ja on kuin mosaiikki
- Ei silti kannata inhota mitään tai ketään vaan enemmänkin tuoda validia tutkittua informaatiota. Muutos hidasta.
- Kosketus on pohja kaikilla sosiaalisilla eläimillä (Bowlby & Ainsworth 1969)
- Coping-keinot: pakene - taistele - alistu


- Aivojen erot!! Osa aivoista samanlaisia kaikilla nisäkkäillä, mutta osa erilaisia meillä ihmisillä. Hevosella ei ole otsalohkoa (PFC)! Monet vain ihmisille mahdolliset toiminnot sijaitsevat otsalohkossa, joten hevonen ei esimerkiksi osaa suunnitella tulevaisuuttaan. Aroilla vaeltavilla ruohonsyöjillä ei ole "varaa" kasvattaa ja ylläpitää paljon energiaa vaativia aivojen osia, eikä tarvettakaan, joten niiden aivoista puuttuu otsalohko. Hevosella ei ole mielikuvitusta samalla tavalla kuin ihmisellä, ja sen muistin rakenne on erilainen, koska otsalohko toimii "välimuistin päivittäjänä".
- Emme myöskään voi ajatella että hevonen tietää automaattisesti mitä haluamme ja sitten rangaista sitä.
- Hevoset on helppoja kouluttaa klassisen ehdollistumisen keinoin.
- Kolmen sekunnin sääntö! Hevonen unohtaa kolmessa sekunnissa asian joka on irrelevantti. = vahvistetiheys alkuun hyvin tärkeä
- Hevosen aivoissa on enemmän soluja haistamiseen kuin ajatteluun

- Operantti oppiminen: käytiin läpi perus nelikenttä jonka voi luntata vaikka täältä
- Usein aiheuttaa sekaannuksia kun puhutaan "positiivisesta ja negatiivisesta"; tässä yhteydessä matemaattinen termi eli lisätään ja poistetaan. Onkin tullut ehdotuksia että termejä pitäisi muuttaa.
- Sekundaarisen merkin käyttö; naksutin tai muu äänimerkki. Voi olla vaikka yksinkertaisimmillaan "hyvä poika ja rapsutus" mutta et saa sanoa "hyvä poika" koskaan muulloin jotta se ei menetä merkitystään.
- Ihmiset tuomitsevat operantin koulutuksen pienellä kokemuksella tai toisaalta käyttävät/ymmärtävät sitä väärin.
- Tärkeää miettiä mitkä menetelmät lisäävät optimismia ja mitkä pessimismiä.
- Rangaistuksella on paljon ongelmia: lisää pessimismiä ja epätodennäköisyyttä uuteen yritykseen, huonot assosiaatiot... jos opetamme hyvin, ei tarvetta rankaisulle.
- Uusi vihje tulisi rakentaa jo hallittavan vihjeen tai käytöksen päälle. Systemaattisuus.
- Ole varovainen mille ehdollistat!
- Ketjutus. Hevonen on tosi hyvä ketjuttamaan.
- Käytä hyväksi paikkaa tai rekvisiittaa, esim oranssit tötteröt
- Yleistäminen! Toimii vasta kun hevonen suorittaa asian vähintään viidessä eri paikassa tai esim lastautuu viiteen erilaiseen traileriin.
- Yritä saada 5 ekaa toistoa ja kokemusta tosi hyviksi!


- Totuttaminen: "learning how not to react"
- Keinoja:
*Systemaatinen siedättäminen (esim tuodaan pelottavaa asiaa vähitellen lähemmäs)
*Approach conditioning (esim jos hevonen pelkää moottoripyöriä, se saa jahdata niitä; kun hevonen pysäytetään, moottoripyörä pysähtyy. Olivat jahdanneet ausseissa mm kenguruita ja raitiovaunuja :D)
*Vastaehdollistaminen (pelottava asia vs kiva asia yhtä aikaa, esim neulan pisto ja ruoka)
*Stimulus blending (esim jos hevonen pelkää suihkepulloa, ruiskuta vesiletkulla yhtä aikaa toisesta kohtaa tai märkään ihoon)
*Flooding (eläin altistetaan pelottavalle asialle, kunnes se ei enää reagoi; henkistä väkivaltaa)
*Positiivinen ja negatiivinen vahviste
*Overswhadowing (esim jos hevonen ei anna pistää tai pelkää klipperiä; opeta ensin tosi hyvin menemään pari askelta taa ja eteen, sitten pistä samalla)
- Ihmiset ovat aivan liian hätäisiä. Hevosella kestää siirtyä 13 sekuntia pelosta uteliaisuuteen! Esim pelottavan ojan ylitys: pysäytä itse ennen kuin hevonen pysähtyy -odota- pari askelta, seis -odota- jne
- Käytä "ylitotutusta" vielä kun hevonen on jo tottunut

- Toistot muuttuvat tavoiksi: Rakennetaan neutraaleista poluista supervaltateitä. Uuden tien rakentamiseen menee 10 kertainen hapen ja glukoosin määrä aivoissa (Deacon 1990).
- Kolmen kertaa kolmen (tai tarvittaessa useamman) hyvän toiston sarja, 2 min tauko, uudestaan
- Haukottelu saattaa kieliä myös "aivoväsymyksestä", tarvitsee tauon
- Parempi tehdä kolme HYVÄÄ toistoa kuin monta ei niin hyvää.
- Alkuun uudet polut heikkoja -> tauko

TIISTAIN TEORIA:

- 10 perusasiaa: ylöspäin askellajeissa, ylöspäin tempossa, pidemmät askeleet, alaspäin askellajissa, alaspäin tempossa, lyhyemmät askeleet, peruutus, suora käännös etujaloilla, epäsuora käännös etujaloilla, takajalkojen kääntäminen
- Iso variaatio siinä miten ihmiset hallitsevat luonnostaan ajoitusta ja liikkeitä
- Kaikki perustuu paineen poistoon -AJOITUS!
- Esim lastaus, lammikot: eteen-vihje, harjoittele muualla.
- Varmista että voit tehdä kaikki vihjeet käsillä ja jaloilla - pelkkä istuntavihje on liian epämääräinen toimiakseen aina.
- Nykyratsastus on aika saksalaista, ihan ok mutta erilainen ja nuorempi hevoskulttuuri kuin Ranskalla. (Andrew kertoi pitkästi kouluratsastuksen historiasta) Saksassa ei käytetty epäsuoraa ohjaa, mutta Englannissa kyllä. Saumurin koulun merkitys. Kilpakouluratsastuksen pohja on saksalaisilta - eivät tykänneet ranskalaisista, asenne. "Kaikki käyttävät joka tapauksessa jonkin verran epäsuoraa ohjaa, mutta piilottavat sen hevoselta, ei reilua"
- Käännöksessä molemmat ohjat kääntyvät. Jos hevonen ei osaa epäsuoraa ohjaa, siitä tulee helposti aika jäykkä.
- Piruetti hyvä esimerkki: tapahtuu monta asiaa. Mikä ei toimi, miksi, miten korjaan? Pilko osiin, esim jyrkkä väistö, sitten kulmassa jyrkkä väistö, onko stop ja go nappi ok?
- Jotkut hevoset ovat hyviä pidentämään askelta jotkut lyhentämään. Merkki 3 askeleen välein -sitten työrauha
- Esim koottu käynti: yhdistelmä nopeammin-lyhyemmin
- Jos käytät pohjetta esim taivuttamisessa, tapat go-napin

"Basic attempt" tärkeysjärjestyksessä:
* Tottelevaisuus (välitön vaste kevyeen apuun)
* Rytmi (vauhdin, askellajin, askelpituuden ylläpitäminen)
* Suoruus (linjan ja suoruuden ylläpitäminen)
* Kontakti (ylälinja, impulssi, kokoaminen)
* Todistus: pystyy suorittamaan koska hyvänsä missä hyvänsä

Biomekaniikkaa:
- Kun hevonen ei tunnu suoralta, se ajelehtii jostain kohtaa. Älä yritä korjata vain pohkeilla, ei toimi. Älä tapa samalla go-nappia.
- Muuta aina vain yhtä asiaa kerrallaan.
- Älä yritä korjata esim löysää käyntiä siirtämällä hevosta raviin ja takaisin käyntiin vaan 6 askelta käyntiä -seis- 6 ask käyntiä -seis jne.
- Seis-ravi-seis- aktivoi hyvin takajalat. Pyydä siirtymistä tason mukaan 4-2 askeleessa. (pidätteestä pysähdykseen)
- Kolmen sekunnin sääntö! Palkkio pitää tulla 3 sekunnissa.
- Ole hyvä -> tee se -> kiitos
- Tuntuma: kuusinkertainen hevoselle siihen mitä tunnet käteesi
- Kaikki pyynnöt tulisi antaa kun hevosen jalka on ilmassa. Hevonen ei pysty vastaamaan apuun jos jalka on jo maassa!
- Ajoitus esim väistöissä. Tietämys mikä jalka on ilmassa.
- Protraktio, retraktio, abduktio, adduktio
- Central Pattern Generator, CPG (askellajien ja vauhdin säätely tulevat eri mekanismista)
- Lateraalisuus: yksi jalkapari heikompi: yleensä oikea etu ja vasen taka "karkaa" ja vasen etu ja oikea taka "jarruna". Ajattele hevosta kahtena eri hevosena. Mikä on karkaava jalka?
- Miksi nelijalkaiset eivät ole suoria? Tehokkaampaa laukata
- Karkaava pari yleensä: karkaava etunen yleensä pysää eteen, nojaa sille ohjalle, on "jäykkä" siltä puolelta, kaatuu sille jalalla, ei hidasta tai lyhennä kuten toinen, aiheuttaa epäsymmetrisen jarrutuksen, epäsymmetrisen peruutuksen, epäsymmetrinen piaffi/passage, voi kaatua vaihdon suuntaan, heikoin lenkki keveydelle.
- Yritä tehdä hevosesta molempijalkainen.
- Katso miten GP-kouluhevoset pysähtyvät... Älä korjaa karkaavaa jalkaa piiskalla, vaan opeta pysähtymään oikea ja vasen takanen erikseen.

- Mitä suurempi eläin sitä vähemmän taipumista. Hevonen taipuu tosi vähän rangasta. Taipumisen vaikutelma tulee eniten rintakehästä joka siirtyy takajalkojen mukaan. Hevonen taipuu esim käynnissä vain 5 astetta rangasta. Sillä ei ole solisluita - lavat liikkuvat- lavat symmetriseksi.
- Metronomilla mitattuja askeltiheyksiä eri askellajeissa: esim esteratsastukseen tosi hyvä 105-110 bpm

- Johdonmukaisuus! Jos konflikti: Ovatko ohja- ja pohjeavut helposti tunnistettavissa ja eroteltavissa? Ovatko avut erilaiset eri hevosille? Ovatko kaikki avut pienennettyjä mahdollisimman kevyiksi? Ajoitus kun jalka on ilmassa?
- Pyöreäksi taivutusten kanssa: EI vetämällä ohjasta. Älä tapa stop-nappia
- Emme todellakaan tarvitse kovaa tuntumaa. Kova tuntuma on kuitenkin helppo ratsastajille. 100-200g on vaikeampi mutta tavoiteltava.
- Hevosten hyvinvointi takaa lajin jatkuvuuden.
- Emme saa normalisoida huonoja asioita. Esimerkiksi turpahihnojen kireys! Ei voida tehdä kamalia asioita hevosille jonkin asian varjolla, esim urheilussa.
- Meillä on valtava vastuu!
- Emme voi perustella eettisesti huonoja asioita esim sanomalla että "mutta näitä hevosia kohdellaan kuin kuninkaita! Monilla hevosilla ei ole yhtä hyvät olosuhteet" Vrt ihmisten vankila, heilläkin on sänky ja ruokaa
- "Jos istut neulan päälle, miksi nouset ylös"? Vastaus ei ole siksi koska se sattuu, vaan siksi koska se lakkaa sattumasta.....
- Totuus on vaikka emme halua sitä sanoa, että apumme aiheuttavat kipua hevosille, ja palkinto on kivun poistaminen. Pyritään mahdollisimman kevyisiin apuihin - ei tarpeetonta kipua
- Saksalainen kaava ei ole tarpeeksi selkeä, uusi kaava kouluratsastukseen. Koekäytössä jo USAssa. Kun esiteltiin FEIlle ja muualle, yli 6 vuotta tuomaroineet eivät kokeneet hyvänä, alle 6 v tuomaroineet verrattain uudet tuomarit pitivät.


DEMOT: MAANANTAI

Ensimmäisenä demohevosena maneesiin asteli kaunis rautias welsh cob-ruuna S.W. Red Charm. Ruuna oli kisannut ratsastajansa Milja Rannan kanssa vaativa B-tasolla, mutta sillä oli esittelyn mukaan ongelmia askeleen venymisen kanssa, sekä taipumusta olla turhankin nopea ja kuuma.
- Signaalien selkeys; kaasu ja jarru. 10 perusasiaa (käytiin läpi jo teorialuennolla). Älä sotke pohjeapuja kääntymiseen.
- Kääntäminen: suora ohja ja epäsuora ohja yhtä aikaa ts käännöksessä oikealle molemmat kädet liikkuvat oikealle. Reilut myötäykset.
- Käytä apu kun jalka on lähtenyt ilmaan. Jos jo maassa, olet myöhässä.
- Erilainen apu siihen jos haluat mennä nopeammin askelin tai pidemmin askelin, että hevosen ei tarvi arvata.
- Niska ylös, helpompi saada lavatkin ylös. Älä anna mennä kuolaimen taakse. Pidä kevyenä koko ajan.
- Kevyenä käynti-seis-käynti-seis, käynnin impulssi säilyy
- Etujalat pysähtyvät käynnistä 1-2, molemmat etuset erikseen. Jarruta sitä etusta joka karkaa. Pehmeästi!
- Jos hevonen ei pysähdy tasan edestä, viimeinen askel oli liian pitkä.
- Raami ja muoto tulee hyvästä ratsastuksesta, ts ei väliä jos tässä harjoituksessa hevonen ei ole ns nyökyssä.
- Andew otti kannukset pois, ja löysäsi turpahihnaa. "Muistakaa vähintään kaksi sormea kuonopiin ja turpahihnan väliin!" Hevosen pitää saada rentouttaa alaleukaa ja suuta yleesä.
- Peruutus: aloita yhdestä hyvästä askeleesta, niin että hevonen ja tunne säilyy kevyenä. Anna HETI ohjaa reilusti kun hevonen tottelee. Älä jää vetämään!
- Hevoset ovat oikea/vasen jalkaisia. Huomaa etenkin peruutuksessa ja pysähdyksissä.
- Peruutus ei ole kevyt jos hevonen laahaa maata jaloillaan.
- Yksi jalka usein ongelma -> korjaa sitä
- Signaalit: esim siirtyminen pysähdyksestä käyntiin: anna ensin merkki siirtyä käyntiin ja sitten merkki kävellä nopeammin.
- Samoin pysähdyksessä esim ravista seis: hidasta-> pysähdy -> kiitos (nopea ja täydellinen paineen poisto)
- 6 askelta ja seis, 6 askelta ja seis. Ajoitus! Usein viimeinen jalka joka tuli maahan on eka joka lähtee
- ÄLÄ peruuta käyttämällä pohjeapua, sekava hevoselle!
- Fiksaa diagonaaliset jalat.
- Ravi: tsekkaa kantaako itse itseään. Laske askeleita ravi-seis-ravi, montako askelta tarvitsee pysähtyäkseen merkistä? Pysäytä 4 vaiheessa.
- Ravi-seis siirtymä näyttää hyvin onko hevonen ns "läpi" ("Losgelassenheit").
- Jos raipalle yliherkkä, totuta ja käytä esim overshadowing (peruutuksessa, koska oli siinä hyvä)
- Raippaa ei saa koskaan käyttää rankaisuun tai hevosen pelotteluun! Merkinantoväline.
- Opetettiin merkki pidentämään askelta (ajoitus! Jalka ilmassa)
- 3 askelta väärää vastausta johtaa siihen että hevonen luuli että se on oikea vastaus
- Pikkuaskelia ja pitkiä askelia vuorotellen käynnissä, ilman että jännittyy. Kiitettiin pärskinnästä, rentoutuu ja hengittää. Hevosen keuhkoihin kertyy hiilidioksidia jos se ei hengitä kunnolla. Päristelyllä ulos.
- Superlyhyitä askeleita rentona, odottaa ratsastajaa. Ääniapu + ohja. Jarrutetaan karkaavaa jalkaa.
- Hitainta mahdollista ravia niin paljon että odottaa ratsastajaa ja rentoutuu, alkaa löytää tahdin ja ottaa ilmaa alleen.
- Ideaalisti stop & go balanssissa, hevonen kantaa itse itsensä eikä juokse. Vrt ranskalainen ratsastus
- "Juoksevalla" hevosella tee joka päivä hidasta ravia niin että kantaa itsensä, kevyt edestä (max 200g), rentoutuu

TIISTAINA:
Ratsukko jatkoi tiistaina siitä mihin maanantaina oltiin päästy. Katsottiin ensin läpi samat kuviot: 6 askelta käyntiä- seis- 6 ask käyntiä jne. Sitten ravissa sama; ravi-seis-ravi.
- Pidempiä vai nopeampia askeleita?
- Ensin harjoiteltiin tempoa, ei väliä askelpituudella. Hidasta ravia, tahti. Mitattiin "tap tempo" sovelluksella.
- Juoksulihakset pois päältä ja ratsastuslihakset käyttöön.
- Sitten pidempiä askeleita käynnissä, pyyntö joka 3 askel
- Lyhyempiä askeleita käynnissä, sitten lyhyt + nopea = koottu käynti
- Käännöksiä oikealle ja vasemmalle (epäsuora+ suora ohja)
- Voit silloin taivuttaa kaulaa ja kääntää yhtä aikaa eri avuilla. Esim avotaivutus: lavat haltuun.
- Taivutus pitää olla erillään käännöksestä signaalien suhteen
- Älä pidä hevosta linjalla, opeta se linjalle
- Erilaisia suoria linjoja
- Siirtymisten pitää olla suoria!
- Kulmat: avaa ulko-ohjaa, älä vedä siitä
- Käyntipiruetti: Valmistelua jyrkkää pohkeenväistöä kulmissa. "väistä-eteen-väistä-eteen"
- Laukan hidastus: pidäte olkapäistä ajoituksella (silloin kun ne muutenkin keinahtavat taakse)
- Piruetin alkeita samalla periaattella.
- Diagonaaliset jalkaparit käännöksissä, käytä apu kun sisäetu ilmaan
- Pakoreaktio: Minne ja millä vauhdilla ja miten pitkälle hevonen menee?
- Hevonen muistaa millä vauhdilla ja miten pitkälle sen jalat menivät pakoreaktiossa.
- Nopeat jalat tuovat pelkoa.


Seuraava demoratsukko oli Northolmens Zelda, 7-vuotias FWB tamma, jolla ratsasti Susanne Lagus.
Ratsastajan kertoman mukaan hevonen oli tulinen ja herkästi hermostuva, jolle etenkin laukkaaminen oli suuri haaste. Ongelmia myös tuntuman kanssa, hyvin herkkä tamma.
- Aloitus pitkillä ohjilla, hyvin kevyt tuntuma.
- Alkuun testi: seis ohjalla, käyntiin kahdella impulssilla jalalla (hug-hug)
- Peruuta pelkällä ohjamerkillä, rauhassa vain 1 askel. Herkän hevosen saa helposti keulimaan jos käyttää yhtä aikaa kaasu-jarru. Kun hevonen peruuttaa kevyesti, pyydä askelta pidemmäksi, nopea palkkaus!
- Peruuta avoimessa tilassa esim keskellä maneesia. Peruuttaako suoraan? Mihin suuntaan lenkottaa? Mikä jalka ottaa lyhyemmän askeleen?
- Jos hevonen menee päin kuolainta, käynti-seis-yksi askel pakkia- käynti kevyellä kädellä
- Nollatoleranssi jos ei pysy kevyenä!
- 6 askelta käyntiä- seis- 6 askelta käyntiä jne
- Jos hevosella on taipumus keulia, tee sen jaloista nopeampia.
- Tosi hidasta ravia, älä huoli päästä, rennosti whoa whoa ja myötää
- Käytetään hyväksi minne hevonen haluaa itse edetä reippaammin tai hidastaa - epävarma hevonen rentoutuu kun sen toiveita kuunnellaan. Kokee saavansa jotain kontrollia itselleenkin.
- Vaihda käytössä oleva lihasryhmä "juoksulihaksista" "ratsastuslihaksiin": hidasta ravia.
- Pikku lihakset väsyvät nopeasti, lepotauko ja uudestaan.
- Älä päästä painetta pois ennen kuin saat vastauksen -> päästä nopeasti!
- Kun ravasi, _anna_ ravata. Nopeampaa ja hitaampaa ravia.
- Nosti laukan itse kun pyydettiin enemmän ravia! Ei hepuleita
- Andrew lyhensi vähän jalustinta ja jalan asentoa että ratsastaja sai tukevamman asennon
- Aseta-taivuta-anna ohjaa->nosto
- Laukassa sama: pikku taivutus-anna-eteen. Epäsuoralla sisäohjalla!
- Älä murehdi lavoista alkuun

TIISTAI
Tulisen tamman kanssa tehtiin tiistaina pelkkää käyntityöskentelyä. Tamma oli jo paljon rennompi. Ohjat oli vaihdettu pikalukko-ohjista tavallisiin, voi häiritä herkkää hevosta.
- Kun hevonen on tosi syvällä kuolaimen takana tai pää tosi ylhäällä, se ikäänkuin katkeaa. Askellajit eivät pysy puhtaana.
- Kokeillaan stop-nappi, 6 ask käyntiä-seis harjoitus.
- Tempotyöskentelyä: hitaammin, reippaammin.
- Yhtäkkinen pelottaa hevosta
- Korvat kertovat tarinaa: liikkuvat korvat
- Pitkää ja lyhyttä käyntiä: lyhennyksessä tähtää diagonaalisiin jalkoihin (voit pidättää takajalkaa diagonaali etusen kautta)
- Käännöksiä oikealle ja vasemmalle ajoituksella (käännä kun sisäetu nousee maasta)
- Tämä hevonen on "right hand runner": oikea etunen karkaa, vaikea kääntyä vasemmalle, kääntämiseen apua vibraohjasta.
- Kevyesti koko ajan, älä jatka "painavia askeleita".
- "Ohjanväistöä" epäsuoralla ohjalla ikäänkuin shoulder forena (lavat sisään) pitkin maneesia diagonaaleilla, korjataan yhtä asiaa kerrallaan
- Hitaasti alkuun! Älä kiirehdi
- C5-C6 nikamat-> lavat -> vinous
- Anna hevosen lähteä ajelehtimaan jotta voit korjata (näkee mihin se lähtee ajelehtimaan)
- Älä välitä hevosen pään asennosta kun harjoittelet esim linjoja. Esim voit tehdä neliötä "lankkuna" jos taipuu itsekseen niin kiva mutta älä pyydä.
- Pohkeenväistö ajoitus: missä takanen? Merkki kun jalka ilmassa.
- Suoruus väistössä tulee muusta suoruudesta: tsekkaa ensin löysin ohjin mihin ajelehtii väistössä. Jos ulkoetunen karkaa, jarruta sitä kun se lähtee ilmaan. Älä jää vetämään!
- Jos hevonen on kipeä... Välillä vaikea sanoa. Aina kannattaa tarkistaa eläinlääkärillä, jos ei selviä, kokeile kipulääkityksen kanssa. Jos parempi kipulääkkeellä-> kipeä! Jos kehityskäyrä aaltoilee voimakkaasti, on usein kipeä.



Kolmantena demoratsukkona maneesiin saapui suomenhevostamma Virta Vimma, 6 vuotta. Entinen ravuri. Ratsastajana tällä vauhdikkaalla tammalla oli Henna Stolt. Ongelmina hevosella oli mm. tuntuman pakoilu, hermostuneisuus ja päin kättä ryntääminen.
- Andrew aloitti maasta. Kokeili minkälainen jarru sillä on maasta.
- Ongelma ei ole suussa vaan jaloissa. Jalat eivät pysähdy/tottele!
- Perutuusmerkki raipalla koskettamalla etujalkaa. (Kuopii kun seisotetaan- "tarvii mennä")
- keveni edestä kädelle. Ongelma ei ole signaalissa vaan että se ei mene läpi.
- stop- eteen-stop
- Hevoset seuraavat ihmisten jalkoja. Ei hyvä -> esim lastaus. Epäselvä signaali koska välillä pitää seurata jalkoja ja välillä ei
- Parempi opettaa erikseen hevoselle ns parkki ja sitten merkki lähteä mukaan.
- Opettaa parkin: lähtee hevosen luota löysin ohjin takaperin askeleen eteen. Jos hevonen seuraa, korjaa peruutusmerkillä hevosen heti takaisin omalle paikalleen. Sitten lähtee etuperin, sivulle, juosten. Molemmat puolet.
- Hevonen rentoutuu: "thank god this is so clear!"
- Ratsastaessa sama idea: kävelee kunnes uusi merkki, seisoo kunnes uusi merkki.
- Hevoset ovat helppoja opettaa, ihmiset eivät niinkään (:D)
- Älä anna jalkojen olla signaali, tarkkuus, ärsykekontrolli.
- Tee hevosen olosta turvallinen.
- Ei ole reilua opettaa hevoselle sekavia signaaleja. Laita hevonen aina takaisin jos se luikertaa paikalta.
- Selästä: yritettiin tehdä siirtymiä käynti-ravi-käynti. Palattiin takaisin käynti-seis-käynti, ja peruutuksia. Andrew auttoi maasta.
- Supernopea käsi!
- Pidempien käyntiaskelien metsästystä. Oli vielä liian vaikeaa.
- Kuumalla hevosella varmistu että se ei häivy pysähdyksestä kun myötää - ratsastaja sanoo koska mennään.
- Kuuma hevonen ajattelee että kaikki merkit ovat "go"
- Ajattele ravimaailman kautta -keep it simple

TIISTAI
Vauhdikkaan Virta Vimman kanssa kokeiltiin ensin samat systeemit maasta kuin maanantaina: parkki? Pysähdys? Ravi-seis maasta.
- Karkaa eteen selkäännousuharjoituksessa, opetettiin astumaan taakse samalla kun vedettiin jalustimesta (overshadowing).
- Selästä jalat lähelle (ei kestä jalkaa) peruutuksen avulla, ts antoi koskea kun peruutti samalla koska oli oppinut peruutusmerkin jo hyvin). Halattiin jaloilla eestaas kylkiä pitkin ilman että reagoi hulluna.
- Seisotetaan paikoillaan. "Jos menee eteen peruuta, jos lähtee sivulle, peruuta, jos peruuttaa teeskentele ettei sitä tapahtunut"
- Isoa ja pientä ravia (oli helpompaa kuin koittaa tehdä käynnissä). Pitkä sivu eteen lyhyt sivu hitaammin.
- Kun sujui, tehtiin käynnissä. Välillä seis jos häipyy
- Uudestaan ravissa, haetaan rauhaa ja tahtia. Varo ettet nojaa ohjaan, nopea käsi
- Suunnanvaihtoja. Ravissa epäsuoralla ohjalla käännöksiä, oppii rentoutumaan
- Andrew kehotti kokeilemaan kipulääkkeen kanssa, epäili jos olisikin sittenkin kipeä
(oma huomio: näytti ep:ltä vas takasesta)



Viimeisenä vaan ei vähäisempänä maanantain demossa nähtiin 3 -vuotias sh tamma Harjun Irmeli. Tätä Andrew työsti maasta tehden samat harjoitukset kuin edellisen hevosen kanssa.
- Hevoset eivät synny raippapelon kanssa. Älä käytä rankaisuun.
- Systemaattisuus!
- Älä hellitä painetta ennen kuin jotain tapahtuu.
- Ensin tsekkaa mitä osaa: peruutus, seis, älä anna nojata.
- Vasen etunen karkaa, left leg runner.
- Opettaa parkin. Hevosella on melkein kuin kahdet aivot: oikealla ja vasemmalla. Aina toistot molemmin puolin.
- 5 eri paikassa, välillä käynti. Jo kolmannessa oli helpompi.
- Reippaasti ja hitaammin käyntiä, ei saa seurata jalkoja vaan merkkejä ohjasta ja äänellä.
- Helpompi korjata nuorena. Vuotiaalle voi jo opettaa parkin
- Hevonen hermostuu kun säännöt muuttuu!
- Hevoset eivät _halua_ painaa ohjalle (sattuu)

Tiistain demossa neljäs hevonen oli Harjun hevonen, 7v pv tamma Afrodite Hills, jota Andrew käsitteli maasta.
Kokeili samat hommat eli miten pysähtyy, peruuttaa, opettaa parkin.
- Hevonen ei peruuta diagonaalisesti. Opettaa peruuttamaan nopeammin ja pidemmin askelin. Peruutusta voi säädellä...
- Raippamerkit. Rynnäs tai etujalan etuosa = taakse, Polven alle tai lapa = etunen sivulle, takapään väistö kintereen yläpuolelle/ pyllylle. Koko keho saa väistää.
- Älä opeta että raipan lähestyminen tarkoittaa jotain! Täytyy pystyä silittämään ja koskettamaan. Vasta raipan naputus tarkoittaa.
- Pohkeenväistöä raippamerkillä diagonaalilla.
- Pään asentoa voidaan käyttää rentouttamaan hevosta. Pää sydämen alapuolelle = syke ja verenpaine laskee. Alkaa räpytellä silmiä unisena. Opeta hevonen laskemaan päätä.
- Voi käyttää myös ennen rataa hermostuneella hevosella.
- Voit taluttaa eri pään asennoissa; stop ja go pää alhaalla, peruutuksessa. Parkissa pää alhaalla.
- Näyttää esimerkin overshadowingista esim jos hevosta pistettäisiin eläinlääkärin toimesta. Opettaa samalla peruuttamaan. "Potkin... eiku oikeastaan peruutan" Kaksi stimulanttia kilpailee
- "Make the stop button to work to delete flight"
- Koulutus ja informaatio on vastaus hevoskulttuurin ongelmiin
- Raipalla kohti ihimistä - kätevä esim jakkaran kanssa
- Turvallisuuden takia selkäännousu hyväksi!

- Lisäys vielä: Andrew kehui vuolaasti kahta suomalaista osaajaa: Kyra Kyrklundia sekä Tuire Kaimiota, jonka kanssa hän on tehnyt yhteistyötä norsujen koulutuksen kanssa Aasiassa.

Toivottavasti viihdyit tämän reportaasin parissa, ja sait siitä ehkä vinkkejä omaan työskentelyysi!

Teksti Katariina Cozmei




sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Kyran Klinikalla 9.9.2017

Kyra Kyrklundin klinikoiden seuraaminen on aina yhtä mahtavaa! Olen ollut ensimmäisen kerran hänen klinikkaansa seuraamassa jo joskus 90-luvulla, eikä minkäänlaista kyllästymistä pääse kyllä takuulla syntymään. Tällä kertaa tapahtuma oli järjestetty Ruskeasuon maneesiin Helsinkiin, mukana oli 10 ratsukkoa ja yleisöäkin peräti 700 ihmisen verran. Kyran klinikoita on sikälikin kiva seurata, että perusidea pysyy usein samana ja teesit aika samoina, mutta mukaan tulee aina uusia tulokulmia ja näkökantoja. Uutta vanhan päälle, yksinkertaisesti ja tehokkaasti. Tässä muistiinpanoni klinikasta: kaikki *-merkityt ovat suoria lainauksia Kyralta. Mitään omia tulkintoja en tänne sekaan nyt laittanut, paitsi muutama kehu ratsukoista ;) Kirjoitin kynä sauhuten koko klinikan muistiinpanoja sitä mukaa kun Kyra puhui, mutta korjatkaa toki jos kuulin jonkin asian väärin.

-------

Tapahtuma alkoi Kyran ratsastusdemolla, jossa hän kiipesi 15 vuotiaan ruuna Lord of Lennoxin selkään. Kyra puhui paljon istunnasta ja näytti itse esimerkkejä.
* Kyra haluaa pitää koko skaalan mukana alusta asti; jo helppo B tasolla ajatus siitä miten tästä saa joskus piruetin tai piaffin.
* Mitä tarkoittaa "ratsasta eteenpäin?" Nopeampi tahti vai pidempi askel?
* Millä vaikutetaan hevoseen? Ohja ja pohje toimii jarruna, rattina ja kaasuna, mutta painoapu tärkein koska se vaikuttaa koko ajan. Painoapu pidetään kuitenkin pääosin passiivisena ts ei nylkytetä satulaa tai horjuta sinne tänne.
* Kokeile painoapua: seuraako hevonen sitä käännöksessä? Jos ei seuraa, se ei ehkä itse ole tasapainossa, eikä halua tai pysty hakeutua ratsastajan alle.
* "Katso liikkeen suuntaan" ei tarkoita että käännä koko pää ja anna ylävartalon roikahtaa, vaan ettei katsota alas, ja fokusoidutaan mihin ollaan menossa.
* Yritä saada tunne molemmille istuinluille. Jos tunnet vain sisäistuinluun, paino ei suinkaan ole sisällä vaan takapuoli on jo valunut ulos satulasta. Korjaa kääntämällä päätä taakse ulos.
* Jos istuu koko ajan vinossa, hevosen on aika vaikea kulkea suorana ilman että ratsastaja korjaa sitä koko ajan muilla avuilla.
* Istu sään takana, älä sen päällä.
* Älä yritä puristaa itseäsi alas satulaan: puristaminen saa vaan takapuolen nousemaan ylös
* Jalka rento mutta kannatettu lonkkanivelestä niin että se lepää höllänä hevosen lähellä.
* Ei puristeta millään kohtaa jalkaa - heti kun hevonen on reagoinut jalkaan se päästetään välittömästi takaisin hölläksi.
* Käytä pohjetta kuin raippaa! Tsup tsup
* Seuraako hevonen ratsastajan liikettä? Kokeile muuttamalla kevennystä.
* Ratsastaja saa pomppia ravissa, ajattele harjoitusravia kuin kevyttä ravia sikäli että takapuoli saa hiukan keventyä satulasta luonnollisen liikkeen mukana mieluummin kuin yrittää istua väkisin tosi alhaalla koko ajan. Anna vatsan heilua :D Hitaammin ja nopeammin pomppimalla voi säädellä hevosen liikettä.
* TUNNE missä oma paino on: Olisi hyvä olla alhaalla ja hiukan takana. Kyra ajattelee itse siitä punaisena pilkkuna joka menee alas ja hiukan taa. Ei voi olla kovin edessä, koska muuten ollaan äkkiä hevosen edellä. Ajattele kohti ristiselkää.

* Hevonen on kuin taulu, jolla on raamit. Nuori hevonen on kuin pitkäraaminen taulu. Hevosen keskiosaa voisi verrata vieteriin: lyheympi ja pidempi, niin että hevonen kantaa itsensä vieterin sisällä.
* Jos joku sanoo "enemmän takaosaa" tai aktiivisuutta, älä siirrä silti jalkaa taa vaan jalka omalla paikallaan reisi rentona, käytä enemmänkin nilkkaa kuin kantapäätä.
* Käsi ei vedä, vaan pitää.
* Esimerkkeinä passagea ja piaffia: Jos ei pysty vaikuttamaan hevosen askelpituuteen ja aktiivisuuteen tavallisessa ravissa ympyrällä, ei kyllä onnistu esim passagessakaan. Myös passagen askelpituutta ja aktiivisuutta pystyttävä säätelemään.
* Ratsastaja päättää kaulan pituuden, tahdin ja aktiivisuuden.
* Älä purista - _anna_ hevosen kantaa itsensä ja sinut
* Jos hevonen ei reagoi pohkeeseen aika nopeasti, raippa koskettaa pohkeen taa, ei pyllylle.
* Laukassa raipan voi laittaa ulkokäteen ettei hevonen ala laukkaamaan takaa tasajalkaa. Raipalla voi avustaa kääntämistä kohti piruettia käyttämällä sitä ulkolavalle nostavana.
* Piruetin valmistelussa älä ala kanniskelemaan hevosta, korjaa jos se vetää. Älä vedä vastaan, pidä ja korjaa tasapainoa.
* Ison kokoamisen jälkeen eteen pitkäksi, hyvä jos pärskii.
* Kiitä hevosta hyvästä suorituksesta äläkä sitten jää kiistelemään sen kanssa - ei mikään palkinto (esim hevonen teki hyvän piruetin, kiitä ja ota käyntiin; jos se siirtyminen ei ollut ihan superhyvä ei haittaa, sitä voi sitten hioa erikseen)

* Pohkeenväistöstä: Pohkeenväistö ei saa olla ohjanväistöä. Ei puristella tässäkään, eikä aleta vetämään sisäohjasta. Säännöissä lukee että pohkeenväistössä pitää olla asetus liikkeestä poispäin mutta unohda se jos et saa muuten pidettyä kaulaa suorana ja hevosta molemmilla ohjilla.
* Hyvä harjoitus ravissa pohkeenväistö, siirtyminen käyntiin ja väistö jatkuu. Pidäte ulko-ohjalta, aktiivisuus. Sama laukassa: pohkeenväistö laukassa - käyntiväistö.

* Vaihdoista: Valmistele vaihtoa laskemalla 1-2-3. 1-siirto-vaihto.
* "Säästele" vaihtavaa pohjetta ennen vaihtoa jotta hevonen pysyy sille herkkänä
* Jos pidätät sarjavaihtojen aikana, pidätä vanhalla sisäohjalla
* Eteen ulkopohkeella ennen vaihtoa, jos tarvii; jos ratsastat eteen sisäpohkeella hevonen alkaa helposti tarjoamaan vaihtoa koska se tietää että se tulee
* Älä siirrä vaihtavaa pohjetta hullun taakse mutta tarpeeksi suuri ero että hevonen tuntee eron. Laukassa ei kannata laittaa pohjetta kovin taa normaaliasennossa ellei halua että hevonen alkaa arvailemaan vaihtoja.

Areenalle saapui ensimmäinen demoratsukko, joka oli suloinen tuntisuomenhevonen Virma Viettelys nuoren ratsastajansa Sofia Pulkan kanssa.

* Suokeilla on oma paikkansa, voivat olla oikein hyviä opetushevosia.
* Hyvä muistaa mikä on rakenteen puolesta mahdollista ja mikä ei?
* Hyvä ratsastuskoulu on kuin yliopisto; mahdollisuus edetä alhaalta ylös ja nähdä hyviä esimerkkejä pidemmälle edistyneistä ratsukoista.
* Ensin tsekataan ratsastajan tasapaino: Pystyykö hän mukautumaan hevosen liikkeeseen häiritsemättä hevosta
* Jokaiselle tasolle hyvä löytää mielekäs hevonen. Liian herkän tai kuuman hevosen kanssa aloittelija ei etene
* Kyra demonstroi miten ratsastaja löytää vakaan istunnan tuuppimalla ratsastajaa sinne tänne satulassa - painopiste vakaa ja alhaalla
* Kyran lempidemo: vetää ratsastajaa ohjista: vakaa kyynärpää, paino alas, jalka ja peppu silti rentona, ranne rentona
* Pehmeään käteen kuuluu ehdottomasti pehmeä ranne, ei kyynärpäitä ulos.
* Kuja hevoselle kyynärpäistä ja pohkeista
* Jos hevonen vetää tai painaa, vastusta kyynärpäästä
* Älä purista...
* Jos haluat mennä fillarilla kovempaa, pitää polkea nopeammin eikä työntää satulaa :'D
* Kun hevonen kantaa itsensä oikein, se lyhenee alalinjasta ja kantaa alakaulaansa. Rakenteellisesti voi olla vaikeaa esim demon suomenhevoselle
* Sylkirauhanen voi joutua ahtaalle jos pään ja kaulan liittymä on kovin ahdas. Vaikea kantaa lyhyellä kaulalla.
* Jos rakenne laittaa vastaan, hevosta ei saa alkaa kokoamaan väkisin ja vetää lyhyelle kaulalle - kipua ja vastustelua.
* Uskalla kohdata hevosen suu, älä ala heti näplätä.
* Laukannoston ajoitus! Missä takajalat?
* Varmista että hevonen reagoi pohkeeseen jo ennen nostoa. Ei siis lisää vauhtia, vaan reaktio
* Hyvä harjoitus väistättää hevosen takapäätä ulos ympyrällä ensin. Kuuma hevonen hyväksyy pohkeen ja vetelä aktivoituu. Hevonen aika suorana. Jos lapa putoaa ulos voi asettaa vähän ulos.
* Älä vedä sisäohjasta nostossa: sisälapa jää ruttuun ja pää nousee tai muuten huono nosto
* UNOHDA ULKO-OHJAN TUKI: hevosen pitää tulla tuntumalle molemmille ohjille. Hevonen ei saa roikkua ulko-ohjassa.
* Ulko-ohjalla saa tehdä puolipidätteitä ja taputtaa ja myödätä.
* Jos hevonen ei tule yhtään sisäohjalle, aseta ulos ja päästä ja taputa niin että alkaa tulla pieni imu myös sisäohjalle.

Toisena ratsukkona nähtiin upea nuori lusitano ori Gladiador do Penedo ja Noora Peltola. Hevonen on vasta 6 vuotias mutta liikkui todella elastisesti ja voimakkaasti.

* Kyra tykkää lusitanoista ja nytkin hänellä on yksi iso 5 vuotias työn alla. Hän sanoo tulleensa vanhemmiten laiskemmaksi ja pitää lusitanojen työmoraalista ja keveydestä.
* Myös erikoisrotuisella hevosella voi pärjätä kisoissa, jos skaala on kohdallaan hevosen koulutusta ajatellen.
* Jos hevosella on paljon hermoa (= kuuma) työ sen mukaan.
* Kuumalla hevosella ratsastajan kehonhallinta ja tasapaino korostuvat.
* Ensin ravia ja laukkaa ympyrällä: Mitä näette? = Liike ei mene ihan läpi, hevonen on aika jännittynyt. Pitää saada edestä ylös (ei päätä vaan rintakehä ja lavat), takapää luonnostaan aktiivinen.
* Ergonomiaravi hyvä hyvä vaihde myös! Moni iso pv ei enää pysty ravaamaan pienesti. Kuluttavaa.
* Hevonen esittää kymmentä eri ravia: pick one ja tee siitä se "normaali ravi".
* Hidasta ja löydä tahti kevennyksen avulla.
* Ongelma ei ole ettei hevonen ole aktiivinen tai mene eteen, vaan se ei kanna itseään etuosasta.
* Hidas ravi - pidempi kaula. Lusitanoilla tahti löytyy usein hitaan passagemaisen ravin kautta.
* Ei enempää painetta takajalkaan ennen kuin etuosa nousee
* Jalustimen pituus -- jos pieni hevonen, ei liian pitkä jalustin, muuten jalka nousee helposti sitä käyttäessä ja ns heiluu tyhjää
* Pienellä hevosella kannattaa opettaa hevonen kuuntelemaan nilkkaa ja pohjelihasta
* Jalan asento: Reisi litteänä hevosta pitkin, ei saa puristaa tai rullata reidellä. Lonkka sisäkiertoon ja varpaat eteenpäin. Lonkka rentona.
* Ajattele että työnnät istuntaa hiukan taa ilman että nojaat taa. Älä paina satulaa edestä alas.
* Kyra muistelee Strömsholman oppeja: opettaja oli korostanut että saksalaiset ovat väärässä ja varpaat pitää olla ulospäin. Kun hän sitten muutti Saksaan, hän ei ensin halunnut korjata asiaa mutta lopulta oli pakko :D
* Remmi kaulan ympäri (tässä tapauksessa paalinnarusta punottu) ja käsi siihen kiinni. Käsi pysyy aloillaan, eikä voi siirtyä liian taa.
* Anna hevosen selän liikua ravissa, älä pelkää pomppimista.
* Jos hevonen jumittaa passageen, ratsasta väistöä ja hiukan eteen.
* Laukannoston ajoitus - taputa ulkokädellä - molemmille ohjille - kaularemmistä kiinni sisäkädellä ettei se puuhaile.
* Istu takajaloille.
* Käsi myötää - säkä nousee
* Pylly rentona; jos kinkut jännittyy nousee ylös satulasta
* Pakarat ovat kuin tyynyt joiden päällä istutaan

Seuraavaksi saimme areenalle nuoren ratsastajan Louis Jönssonin joka ratsasti 7 vuotiasta ruunaa Dayna.
Aluksi Kyra jutteli nuorista ratsastajista ja poneista. Nykyisin poniratsastajat kasvavat nopeammin ulos poneistaan, voivat oppia huonoja istuntatapoja jos ratsu jää kovin pieneksi.

* Hevosta ei kannata kanniskella alunperinkään ympäriinsä. Vielä PSG:ssä hevosta voi kannatella aika pitkälti mutta sen jälkeen se kostautuu viimeistään. Parempi opettaa alusta pitäen hevonen kantamaan itse itsensä. Ei auta jos vaan koittaa kantaa hevosta jotenkin läpi liikkeiden ja toivoo että se siitä helpottuisi- ei helpotu.
* Taipumisesta: Maksimitaivutus 6 metrin voltilla.
* Hevonen ei juurikaan taivu rangasta, vaan lihaksistosta; jännittynyt hevonen ei taivu oikein.
* Jos hevonen työntää takapäätä ulos, voit hiukan väistättää takapäätä sisälle ja sitten taas rentoutua, hae suoruus ja "keskiväli"
* Mihin hevonen astuu? Merkkiin? Sivuun?
* Jokainen on vino; hevonen on usein vahva toiselta puolelta ja ratsastaja yrittää "irrottaa"; ei toimi. Voisi yrittää hakea heikommalle ohjalle (juurikin esim päästämällä ulko-ohjasta)

* Väistöharjoitus rata pituussuuntaan leikkaalla: Pohkeenväistöä kohti lyhyen sivun keskipistettä.
* Älä yritä yhtä aikaa ravata isommin ja väistää enemmän. Hevonen turhautuu
* Enemmän kokoava versio: Sulkua samalla linjalla. Jos taivuttava pohje ei mene läpi vaihda välillä pohkeenväistöksi.
* Sulku- pohkeenväistö- sulku: kaulan kontrolli
* Sulku - suorista - toinen sulku
* Sulku - suorista - sulku toiseen suuntaan
* Etupää kuin kympin ratikka
* Jos ei pysty kontrolloimaan suoralla, vaikeaa diagonaalilla.
* Ei liikaa taivutusta - katse eteen - paino liikkeen suuntaan - älä valu ulos
* Diagonaali sulussa.
* Sama harjoitus avossa, josta avo - sulku niin että takapää pysyy raiteillaan, esim oikea avo, vasen sulku
* Jos vaikeaa, hidasta
* Harjoittele peiliä kohti

* Avo kulmassa - sulku lyhytdiagonaali - sulku uralla. Missä etupää? Missä takapää?
* Avo kulmassa - sulkusiksak ravissa.

Sitten saimme areenalle Ida-Lotta Peltoniemen, joka ratsasti 13-vuotiasta rautiasta ruunaa Poirot.

Poirot oli kuuma ja herkkä hevonen, ja Ida-Lotta ratsasti sitä ilman kannuksia. Poirotin kanssa tehtiin paljon laukanvaihtoja, joissa sillä oli edelleen hiukan haasteita.
* Luonnossa hevonen vaihtaa laukan kun sillä menee tasapaino.
* Jos tekee nuoren hevosen aivan pomminvarmaksi vastalaukassa, voi olla tosi vaikeaa kaivaa niitä vaihtoja myöhemmin.
* Jos ratsastaja ei ole itse tehnyt vaihtoja tosi vaikea opettaa - kannattaa etsiä hevonen alle jonka kanssa voi ensin itse opetella.
* Esteratsastajille vaihdot eivät ole mikään juttu, koska elämä ei lopu jos tulee epäpuhdas vaihto.
* Vaihdot voi siis aloittaa jo suht aikaisin mutta laukassa pitää olla jonkinlainen kontrolli kuitenkin.
* Kuuman hevosen pitää hyväksyä pohje, ettei se säikähdä sitä sitten kun se tulee lähelle.
* Jos hevonen painuu alas nopeuta etupäätä äläkä jää vetämään ohjasta
* Laukassa puolipidäte ja hellitys ulkoa.
* Ajattele pohjetta enemmän saappaana kuin kantapäänä.
* Vaihtoharjoituksia kohti peiliä: Kontrolli laukassa, askelpituus, sallii avut?
* Älä aseta vaihdon suuntaan käsi hiljaa. Vaihto lähtee takajalasta.
* Jos askelpituus on kontrollissa ei joudu sitten pulaan sarjoissa.
* Laukka ei ole ok jos ei ole sellainen tunne että voisi vaihtaa heti uudestaan (ei toki koske nuoria)
* Jos hevonen alkaa ennakoida ja kuumua, älä vaihda vaan laukkaa diagonaali ja siirrä käyntiin.

Tässä välissä meillä oli lounastauko.
Tauon jälkeen Kyra demosi taas juttuja sekä maasta että selästä. Areenalla oli upea tamma Savona, 9 vuotias raamikas tsäpäkän oloinen hevonen. Ensin aiheena oli peruuttaminen. Kyra näytti maasta miten hän opettaa ja korjaa peruutusta:
* Peruutus on hevoselle sekä jumppaliike, kuuliaisuusharjoitus että luottamusharjoitus.
* Hevonen seinän viereen, auttaa ryntäästä - ei ruveta vetämään suusta. Rentous.
* Jos takaset jäykät, ensin voi kokeilla tehdä maasta isoa etuosakäännöstä koska hevosen pitää pystyä koukistamaan takajalat tehdäkseen hyvän peruutuksen
* Selästä ensin seis, käyntiä, seis kunnes hevonen alkaa keskittyä ratsastajaan ja ratsastaja voi alkaa rentouttamaan kättä. Muuten peruutus tapahtuu liikaa kädellä.
* Jos hevonen karkaa peruuttaen taakse liian reippaasti, älä yritä ratsastaa eteen vaan yritä saada pysähtymään.
* Hevonen saa pysähtyä peruutuksen jälkeen - Saksassa joissain kouluohjelmissa ihan liike. Ei tarkoita ettei hevonen ajattelisi eteen.
* Etuosakäännös korjaa vinoa peruutusta. Hyvä liike, harmitteli että otettu pois kun aika vaikea.
* Älä yritä pakottaa hevosta kuolaimelle, peruutuksesta ei saa tulla taistelua. Se tulee kuolaimelle jos se keskittyy ja on rento.

* Kyra korjaa Savonan vinoutta siirtämällä keskikaulaa ajatuksena että hevonen menee apujen tunneliin.
* Erilaisia kankiohjasotteita: Kyran oma suosikki niin että nivel on keskisormen ja nimettömän välissä ja kankiohja pikkusormen alta. Tällöin korjaus on hevoselle automaattinen (jos käsi hiljaa) koska nivel vaikuttaa nostavasti ja kanki laskevasti.
* 3+1 ohjassa molemmat kankiohjat esim sisäkädessä, ulkokädessä vain nivel jolla voi sitten nostaa ja päästää.
* Fillis: nivelohja peukun ja etusormen välissä, kankiohja pikkusormen alla. Käsi hiljaa: hevonen nivelen ja kangen välissä.
* Kyra itse muuttelee ohjasotteita tarpeen mukaan.

* Piruettityöskentelyä:
* Nosto rentona, älä anna ampaista. Tarvittaessa päästä vähän alas. Älä auta liikaa.
* Paino takajaloilla, mutta älä nojaa taa. Nopea käsi.
* Hae missä hevonen pystyy olemaan rentona.
* Yleisö kysyy luotiviivasta: Kyra on sitä mieltä että pitää hakea tuntuma jonka hevonen hyväksyy ja jossa se löytää itse tasapainon ollessaan koottuna. Ei halua että hevoset ovat kuolaimen takana mutta ei pidä suurena syntinä jos ne ovat vähän luotiviivan takana työskentelyn aikana, jos ovat silti rentoina ja hyväksyvät tuntuman. Radalla kuitenkin pitää ratsastaa turpa edessä ja niska ylhäällä joten jos se ei onnistu kotona... Kyra muistutti.
* Ulko-ohja nostaa etuosaa piruettilaukassa. Silloin sitä voi säädellä myös kääntäessä. Nopea käsi.
* Yhdessä vaihessa hevonen on melko lailla samassa asennossa piruettilaukassa ja piaffissa: jos pystyy toiseen, yleensä myös toiseen.
* Toiseen suuntaan hevosen lapa vähän kaatui piruetissa, auttaa lavalle raipalla (nostavana)
* Kontrolloidut askeleet käännöksessä, pohkeet melko edessä.

* Takaosakäännös ja siitä nosto: Paino pysyy keskellä liikkeen suuntaan!
* Älä hermostu jos ei heti onnistu, selässä sä oot ope!
* Hae reaktio takaa, älä anna rykäistä edestä.
* Älä päästä hevosta panic zonelle - mukavuusalueen rajan yli pitää mennä joskus että edistyy mutta ei paniikkiin.

Kyran ratsastuksen jälkeen saimme areenalle esteratsastaja Marina Ehnroothin, joka ratsasti luonteikkaan oloista 10 v tammaa Cat Wiesle 2.
* Este ja kouluhevoset alkavat olla ns eri rotua: hyvin erilaisia. Silti samanlaisia: molemmat tarvitsevat esimerkiksi rentoa kokoamista.
* Tamma oli hiukan etupainoinen joten Kyra halusi nostaa sen etupäätä. Hevonen liikkui lähinnä kyynärpäistä eikä koko lavasta.
* Kyra otti raipan, ratsastaja pois selästä (että hevonen voi keskittyä häneen) ja opetti hevoselle seinän vieressä nostamaan etujalkaa raippamerkistä. Herkkä hevonen oppi nopeasti. Päättyy aina seis, kiitos, rento. Tee leikki!
* Selästä jalan nosto raippamerkillä kotiläksyksi.
* Ravissa kosketus ulkolapaan raippamerkillä, tuki sisäohjalla.
* Ajattele että istuisit vaunussa hevosen takana? Miten kääntyy?
* Ulkoetunen nousee ja etenee
* Laukassa käännetään samoin, lavat kääntyy, kiitos ulkoa.
* Kulmat ja kaarrokset tärkeitä: Jos estehevonen liukuu ulos kulmissa nykyradoilla voi maksaa voiton
* Neliöharjoitus ravissa ja laukassa. Kääntyy lavoista, tarvittaessa raippa koskettaa ulkolapaa

* Yleisö kysyy sokerista ja sirkuksesta :) Kyra vastaa että antaa kotona sokeria esim kun opettaa tuota raippamerkkiä, mutta ei pakko jos tekee kärsivällisesti ja rauhassa. Toteaa että voimme oppia paljon sirkuksesta ja natural horsemanshipistä: hevonen on siellä usein vapaana, ja häipyy jos homma ei miellytä. (Vertasi että kouluratsastajilla on kanget ja maneesit ja systeemit. )

* Este/kouluvaihdoista: Kukaan ei varmaan halua että hevonen vaihtaa epäpuhtaasti, mutta esteradalla sillä ei ole niin suurta merkitystä. Usein ns estevaihto tulee kun kääntö tulee ohjasta kääntämällä. Usein sanotaan että hevonen on takaa jäljessä mutta se onkin itseasiassa usein edestä edellä.

Tämän jälkeen saimme radalle kaksi ratsukkoa. Nina Dunder - Floresco Sil ja Kristiina Wuorimaa - Fabrina II.
Molemmat hevoset olivat 10 vuotiaita.
Heidän kanssa hinkattiin laukkatyöskentelyä: Vastalaukkaa uraa pitkin, hyvä suoristava harjoitus. Voi tehdä myös maastossa ("ei ne sinne ojaan tipu kuin kerran" :D)
* Nostetaan käynnistä vastalaukkaa uraa pitkin, 10 askelta ja käyntiin.
* Ei liioitella ulkopohjetta nostossa.
* Taputus laukan ulkokädellä (eli sisäkädellä) annetaan relata vastalaukassa.
* Myötäys ilman että menee kovempaa; lyhennä askelta kun rento
* Piruetissa hevosen on pakko laukata liki paikoillaan jotta sitä voi kääntää oikein
* Kokeile kuinka paikallaan voit laukata ilman että leviää
* Kesken piruetin ulko-ohja myötää ja taputtaa, rentoutus

Lopuksi saimme areenalle Maarit Raiskion ja jännän näköisen ison ruunan Cartierin, 10 vuotias sekin. Varttitäykkärillä oli valtavan pitkät raajat ja kaula, liikkui todella kauniisti.

* Maarit tehnyt itse GP-hevosia. Kyran vinkit hevosten ostoon: Kun ostaa ylipäätään hevosta, vähän kuin menis naimisiin, kaksi hyvää typpiä mutta ei aina sovi yhteen. Mitä ovat vahvuudet? Heikkoudet? Esim temperamentti, askellajien ratsastus, herkkyys...

* Verkkana kulmaharjoitus käynnissä ja ravissa. (Seis kulmaan, ratsastaja kääntää)
* Kulmat tärkeitä koska GP:ssä ainoa tsäänssi valmistella tai korjata
* Usein ratsastaja ei käännä vaan odottaa että hevonen kääntyy - alkaa oikoa, huonot kulmat
* Ratsastajan pitää itse kääntää... kun tunnet että hevonen alkaa odottaa, käännä.
* Ravissa passatella kulmissa

* Sulkua: melkein tunne että voisi lisätä hiukan etujaloilla
* Tehtiin pätkiä GP-radasta, mm sarjavaihdot, piaffe-passage siirtymisiä. Askelpituuskontrolli.

* Ratsastus ainoa ammatti jossa hyvä olla töissä ylämäkeen :'D
* Jos hevonen rikkoo esim lisätyn ravin laukalle, lisää laukkaa. Älä vaan ota käyntiin hevonen oppii nopeasti.

Olipa antoisa ja miellyttävä tapahtuma jälleen kerran! Hatunnosto kaikille upeille ratsukoille jotka tulivat paikalle monisatapäisen yleisön eteen. Minusta oli tosi mielenkiintoista että mukana oli tällä kertaa niin erilaisia ratsukkoja; suokkia, lusitanoa, estehevosta yleensä näillä klinikoilla nähtävien keski-eurooppalaisten kouluratsujen lisäksi. Mahtavaa!

Teksti Katariina Cozmei



maanantai 14. elokuuta 2017

Kazakstanin aroilla, 8/2017


Torstai/perjantai. Moskovan lentokentällä luxusputiikit ja maatuskamyymälät jatkuvat silmänkantamattomiin. Reitti F-terminaaliin mutkittelee kahviloiden ja ostosalueiden läpi, mutta kiireinen matkaaja ei ehdi jäädä pällistelemään näyteikkunoita eikä hörppimään vahvaa venäläistä teetä vaan kirmaa juoksujalkaa kohti porttia 52, jossa jo boardataan Astanan koneeseen.

Hengitys tasaantuu koneeseen jonottaessa, ja huomio kiinnittyy kanssamatkustajiin. Maailmannäyttely joka pidetään tänä herran vuonna 2017 Astanassa, kerää koneeseen kansainvälistä porukkaa. Mekin olemme matkalla aiheeseen löyhästi liittyen. Venäläistä eläinkuosi-eleganssia, keski-aasialaista hiukan 70-luvulle jämähtäneisyyttä, italialaista ajatonta tyylikkyyttä... melkoinen sillisalaatti. Ihmiset haukottelevat. Lento on hiukan myöhässä. Porttihenkilökuntaneidillä on pieni lentokone tatuoituna korvansa taa.

Uni painaa silmät kiinni. Yölennot ja tuleva muutaman tunnin aikaero motivoivat nukkumaan edes sen vähän mitä on mahdollista. Välillä havahdun viereisen penkin ikäneidon terävään kyynärpäähän kyljessäni. Rouva myös yrittää riistää puoliunessa vilttiäni. Kamppailemme. Unen ohuen harson läpi kuulen miten kapteeni varoittaa turbulenssista. Hetken kuluttua säpsähdänkin jo hereille kun renkaat ottavat kiinni Astanan lentoaseman kiitorataan, jota arka aamuaurinko valaisee keskellä ei-mitään. Olemme Kazakstanissa.

Hyytävän kylmä arotuuli pureutuu läpi ohuen neuletakin. Ilma on ohutta ja kuivaa. Pieni retkueemme suuntaa hotellille ahtauten jousilaukkuinemme autoon, jossa soi kazakkiräppi. Meininki on hyvä. Ihmettelen Astanan futuristista arkkitehtuuria automme pyyhältäessä halki vielä unisen pääkaupungin. Sinisenä hohtavaa peililasia, world expon huikeat hallit ja expopallo, Keski-Aasian korkein pilvenpiirtäjä, viivottimella vedetyt korttelit ja pääkadut, kiveä, lasia, komeita kaaria ja steampunk-leijona joka katsoo peiliin, tikkarin näköiset tornit... jopas on. Kaikkialla on puhdasta ja siistiä.

Rojahdan matkavaatteet päällä hotellin punkkaan enkä edes syö aamiaista. Kolmen tunnin nokosten jälkeen olo on kuin uudella. Lounaaksi on salaattia, tosi hyvää keittoa, tuotetta leipää ja suussasulavaa appelsiinijuustokakkua. Sitten käymme ihmettelemässä paikallista ruokakauppaa. Ihan parasta aina uudessa maassa missä ei ole ennen ollut! Hyvä vertailla mitä maksaa pullo tai tölkki kokista eri maissa. Heti kaupan sisäänkäynnillä on litran kokispulloja; hinta n 60 senttiä. Ok. Tutkin paikallisia tuotteita ja mietin mitä ostaisin tuliaisiksi. Kauniissa kääreessä olevaa suklaata? Taidokkaita pikkuleipiä? Heppavodkaa? Kumissi eli tammanmaidosta tehty alkoholijuoma ei taida säilyä Suomeen asti. Kieli on jännä yhdistelmä turkkia ja jotain muuta. Yritän muistella kyriilisiä aakkosia.

Palaveri tulevista kisoista. Huomenna lauantaina ja sunnuntaina karautamme yleisön edessä Astanan laukkaradan etusuoraa. Koitos sisältää kolme osakisaa. Säännöt aiheuttavat hiukan puhetta, kaikki toivovat sääntöjä suosien hitaampaa hevosta mutta täällä ei ole hitaita hevosia. Osallistujia on useasta eri maasta: Romaniasta, Unkarista, Puolasta, Kazakstanista, Mongoliasta, Japanista, Kirgisiasta, Turkista, Malesiasta ja minä Suomesta. Piti olla yksi kisaaja per maa, mutta parista maasta on kaksi ja kotimaasta toki useampi. Taidan olla ainoa naiskisaaja. Eikun Mongoliasta on yksi neiti myös. Rukoilen hevosta jonka kanssa en pääse hengestäni. Vain osa käytettävistä hevosista on kuulemma tottunut jousiammuntaan. Suuta kuivaa. Kaikenlaisiin juttuihin sitä on tullut lähdettyä. Illallisella suuta ei enää kuivaa, ruoka buffetissa on herkullista. Suklaakakku kruunaa kokonaisuuden ja saattelee leppoisasti Nukkumatin matkaan.

Lauantai. Herätyskello pärähtää soimaan puoli seitsemältä ja patistaa ylös vaativaan sävyynsä. Joku on vaihtanut yön aikana jalkani betonisiin, eivätkä ne meinaa millään lähteä liikkeelle. Herkullisen aamupalan jälkeen lähdemme bussikierrokselle Astanan keskustaan, joka on aivan hotellin lähellä. Käymme ihmettelemässä mm valtavaa keskuspuistoa jossa on paljon paikallista taidetta. Yksi patsaista esittää historiallista ratsastajaa ratsuineen, mutta näyttää siltä kuin tyyppi ottaisi selfieitä.

Kaikki on siistiä ja kaunista, miljoonan asukkaan kaupunki on täysin uusi. Kävelemme Astanan kuuluisimpaan nähtävyyteen jonka jo ristimme chupa chups torniksi ulkonäön perusteella. Sinne pitää jonottaa pitkään. Hissi vie kerrallaan muutaman kymmentä ihmistä ylös korkeaan torniin, josta avautuu huikeat näkymät koko Astanan kaupungin ylle.

Tornin ylimmällä tasolla on kultainen kädenjälki jonka koskettaminen tuo onnea. Sinnekin pitää jonottaa. Moni tarvii onnea. Otamme ryhmäkuvan. Ellei muuta niin olo on onnekas kun voi matkustaa tällaisella kivalla porukalla.

Jatkamme matkaa vielä paikalliseen jättimoskeijaan. Kazakstanissa on tilastojen mukaan 47% muslimeja ja 44% ortodoksi kristittyjä. Astana on kuitenkin selvästi enemmän muslimikaupunki. Katukuvaan se ei kylläkään vaikuta, mutta moskeijoita on useampi. En ole jostain syystä koskaan ennen käynyt moskeijassa. Minulla ei ole oikein sopivia vaatteita ja joudun lainaamaan eteisestä turkoosin väristä hupullista kaapua. Muut seurueesta hiukan hihittelevät minulle. Moskeija on sisältä tosi hieno, sisälle mahtuu tuhat ihmistä. Nyt on aika tyhjää.

Lounas. Ajatukset ovat jo hevosissa ja tallilla. Syömme nopeasti ja lähdemme taas bussilla kaikkine kamoinemme kisapaikalle, Astanan laukkaradalle. Käytävä kansainvälinen kisa on osa World Expoa, ja ensimmäinen laatuaan ikinä Kazakstanissa. Olemme koekaniineina. Jännittää niin että olen kerrankin tosi hiljainen.

Tallilla meitä odottaa kymmenkunta oria. Arabeja, arabiristeytyksiä, venäläisiä hevosia -ehkä budjonnyitä, turkmeenihevosia, paikallisia kazakkihevosia... kaikki aika suuria ja vahvoja. Etukäteen jännitimme että kaikki hevoset olisivat hullun nopeita mutta ei suinkaan. Kisasäännöt ovat jännät, ajalla ei ole merkitystä ellei ylitä enimmäisaikaa. Kaikki haluavat siten hitaan hevosen. Niitä onkin monta. Kokeilen mustaa oria joka näyttää valmiiksi hiukan väsyneeltä. Orin nimi on Limon. Se ei laukkaa radalla ilman että sille antaisi reilusti perinteistä kädessä pidettävää lyhyttä ruoskaa pyllylle lähdössä. Vaihdan hevosta. Hyppään kiltin oloisen harmaan arabiristeytysoriin selkään. Hevosen nimi on Baytar tai jotain sinne päin. Sillä on vielä pienet hampaat ja lapsen naama, mutta se on kovasti kiltti. Sillä on kiltti ilme. Jalustinhihnat ovat aivan liian lyhyet eikä niitä oikein saa säädettyä koska ne ovat vaan köyttä. Jännittävää. Ekan testilaukan vaapun kyydissä jockeyjalustimilla ja hevonenkin stoppaa kuin seinään jo ennen maalia. Pakko pidentää jalustumia. Värkkäämme niitä porukalla pidemmiksi. Ne jäävät vähän eri mittaisiksi mutta ei se haittaa.

Jaan ratsuni kahden paikallisen kanssa. Monella hevosella on 3 ratsastajaa. Ensimmäinen osakisa pyörähtää käyntiin heti avajaisseremonian ja Yabusame- shown jälkeen. Avajaisseremoniassa tervehdimme yleisöä ja sitten ammumme kaikki yhtä aikaa ilmapalloilla päällystettyä isoa maalia ja konfettipaukku räjähtää hevosten pyllyjen takana. Kultalamesateen läpi näen miten yksi ratsastaja putoaa ja toinen keulii. Evakuoidun hiukan.

Yabusame-show on hieno. Taidokkaat japanilaiset perinneasuineen ovat kyllä komeaa katseltavaa. Ensimmäinen osakisa pitää sisällään kolmen ratsukon ryhmissä tapahtuvan ammunnan jossa jokainen ampuu paikalla seisovan hevosen selästä 10 sekunnissa niin monta nuolta maaliin kuin ehtii. Ratsuni ei seiso yhtään paikallaan ennen vuoroaan mutta tilanteessa kyllä. Yritän ampua liian nopeasti ja missaan 2 ekaa nuolta, kaksi viimeistä osuu tauluun. Pisteet lasketaan niin että jos osuu kahden pistealueen rajalle, osuma tulkitaan huonomman mukaan. Toki ammuin nuolet juurikin rajalle. No, osuin kuitenkin pieneen tauluun joka oli aika kaukana edes kahdesti. Jee.

Toinen osakisa käydään heti perään. Kolmen maalin side shotti, maalit ovat noin 10 metrin päässä radasta ja aika pieniä. Nuolia saa ampua niin monta kuin ehtii. Vain puunuolet ovat kisassa sallittuja. Ensimmäisellä kierroksella kaikkiin tauluihin ihan liian aikaisin ja tietysti kaikki täpärästi ohi. Armas hevoseni on tosi hidas ja tekee vielä lopussa sivuliirron nosturikameran kohdalla. Äh. Sisuunnun.

Toiselle ja viimeiselle kierrokselle lähden adrenaliinin maku suussa ja sohlaan lähtömerkin kanssa, kun liputtajan ratsu (...) pyörähtää juuri pahasti eikä hän voikaan liputtaa lähtöä. Ajalla ei ole joka tapauksessa mitään väliä, mutta minut kuulutetaan takaisin alkuun. Osuin kivasti ekaan tauluun. Laukkaan takaisin ja lähden uudestaan - osun kahteen ekaan tauluun! Oujee! Muistin nyt olla ampumatta liian aikaisin. En edes yritä ampua viimeiseen tauluun joka on ihan maalilinjan tuntumassa, pelottava kurkikamera ahdistaa ratsuani ja se tekee taas näyttävän sivuliikkeen. Olen tosi iloinen osumista.

Yleisön eteen lavalle kuulemaan kaikkien päivän kokonaispisteet. Paikallinen tosi lahjakas nuori ratsastaja jonka kanssa jaan ratsuni, johtaa kokonaiskisaa. Perässä täpärästi parin pisteen erolla puolisoni Mihai Cozmei ja kolmantena ekan päivän jälkeen Christoph Nemethy. Ei huono. Vielä jää aikaa poseerata lukuisissa kuvassa ja jutella ihanan kannustavan yleisön kanssa ennen paluuta hotellille, jossa meitä odottaa herkullinen gaalaillallinen.

Sunnuntai. Luulen saavani nukkua hiukan pidempään ja loikoilen tyytyväisenä hotellihuoneemme superleveässä sängyssä. Aikataulua on muutettu ja meidän pitääkin lähteä heti alueelle valmistautumaan - Kazakhstanin presidentti ja kaksi ministeriä ovat tulossa katsomaan tapahtumaa. Laittaudumme nopeasti valmiiksi ja nappaamme aamiaispöydästä sämpylät mukaamme. Tapahtuma-alueella on mittavat turvajärjestelyt, ja kaikki ajoneuvot, laukut ja tavarat tutkitaan. Viikonlopun aikana sinne on ilmestynyt jurttakylä ja runsaasti näytteilleasettajia, ostos- ja ruokakojuja, muusikoita ja tanssijoita.

Aamun aurinko paistaa todella lämpimästi ja hellii edellispäivänä kylmettämiämme luita. Ei tuule juurikaan, joka on valtavalla lättänällä ruohoarolla melko epätyypillistä. Kierrämme hetken markkina-aluetta, ihastelen valtavan upeita huovutettuja tuotteita ja käsitöitä. Onneksi ei tullut juurikaan rahaa mukaan. Parhaiten näyttää myyvän perinteinen lyhyt käsiruoska jonka kahva on tehty joko puusta tai vuohen jalasta, sekä pienet söpöt huovutetut laukut, hatut ja puukäsityöt. Kazakkinaiset perinneasuissaan tanssivat, tekevät näytösluontoisesti käsitöitä ja keinuvat isoissa puukeinuissa. Monet heistä ovat todella kauniita. Kasvonpiirteet ovat jotain ottomaanien ja mongolien väliltä. Korkeat poskipäät, hienostuneet jalot piirteet, mantelinmuotoiset tummat silmät ja tuuhea tukka.

Pöllötämme kahden kaverin kanssa paikalliset perinnetrubaduurit soittamaan monelle meistä tutun turkkilaisen soturiralli dombiran. He eivät tunne kappaletta, joten etsimme sen ensin YouTubesta ja hoilaamme sitten mukana. Huvittavalla tavalla vanhat perinteet ja modernit hapatukset kohtaavat. Joku ottaa videota. Moni ottaa videota. Naurattaa.

Siirrymme laittamaan hevosia. Kuulemma ensin meillä on paraati, kun se presidentti ja ministerit tulevat. Kukaan ei tiedä milloin, mutta pitää olla valmiina. Ensin minulle annetaan iso rautias ori paraatia varten mutta hedelmäpelin lailla pyörivät silmät eivät vakuuta, ja vaihdamme sen mustaan pikku Limoniin jota kokeilin eilen. Sillä on kuitenkin toinen ratsastaja joka hiukan tuohtuu tilanteesta. Onneksi tilanne ratkeaa kaikkia miellyttävällä tavalla, kun saan alleni tutun ratsun Bayturin.

Odotamme tallin seinustan varjossa. Tulen alas selästä ja annan hevoseni syödä ruohoa. Harmaaharjainen nuori ratsuni nakertaa tuulen tuivertamaa aroheinää onnellisena. Taivas on sininen eikä tuule yhtään. Hiki. Käsky käy valmistautua ja loikkaan kyytiin, mutta vieläkään ei tapahdu mitään. Laukkaradalta pyyhältää ratsastajia luoksemme, toisella ei ole satulaa. Hevoset ovat hurjan vahvan näköisiä. Ehkä budjonnyitä. Kaksi ratsastajaa tulevat hevosineen hymyssä suin aivan kiinni ja haluaa paiskata kättä, ja hypistellä joustani. Kaikki hevoset tallilla ovat oreja, ja hiukan kuumottaa kun ratsukot piirittävät heppani aivan seinän viereen niin etten pysty livahtamaan kauemmas. Onneksi hevoset eivät potki toisiaan. Toinen ratsastajista haluaa kokeilla hauistani. Toiselta puuttuu hampaita. Täällä on muuten monella aika nuorellakin miehellä jo kultahampaat.

Pitkän odotuksen jälkeen siirrymme radalle jossa odotus jatkuu. Ikiliikkujaratsuni haluaa vihdoin seistä. Torkumme paahtavassa auringossa, ja musta villainen kaftaani alkaa tuntua huonolta idealta. Tänään meillä on taas eri satula, jalustimet ovat tuskallisen lyhyet eikä niitä saa säädettyä. Lepuutan koipiani ilman jalustumia ja saan ihmetystä omituisen pitkistä jaloistani. Kerrankin näin. Lopulta kuulemme kun yleisö villiintyy ja tiedämme että VIP henkilöt ovat paikalla. Järjestäydymme nopeasti riviin ja lähdemme yleisön eteen. Tervehdimme yksi kerrallaan kuulutuksen mukaan yleisöä ja tärkeitä vieraita ja laukkaamme jonossa täyttä häkää takaisin lähtöalueelle, josta meidät ohjataan tallialueelle. Yabusame-show on ennen kilpailua. Aikataulusta poiketen show onkin tosi lyhyt ja kiiruhdamme saman tien takaisin. Kisa alkaa heti.

Finaalikisassa radalla on kolme maalia: n 20 sentin kokoinen ilmassa telineessä riippuva pyöreä lämiskä, joka kieppuu villisti unestaan heränneessä tuulessa. Ensimmäinen maali on pronssin värinen ja 8 metrin päässä radan reunasta, toinen hopeinen ja 10 metrin päässä ja kolmas kultainen ja 12 metrin päässä. Todella vaikeaa. Lisäksi voittaa ns jättipotin jos osuu maalia pitävään ohueen lankaan ja pudottaa maalin. Yeah, right. Aika ei ratkaise tässäkään paitsi tasatuloksessa, ja jos ylittää enimmäisajan 24 sekkaa (radan koko pituus 150 m). Strategiani on yrittää parhaansa ja ratsastaa hyvin ja niin kauniisti kuin minijalustimilla pystyy.

Ratsullani on tänään neljä ratsastajaa. Ensimmäisenä sillä karauttaa mongolialainen kisaaja, minä olen toisena. Jalustinten lyhyys alkaa sattua polviin ja nilkkoihin odotellessa, joten hyppään selkään vasta lähellä omaa vuoroani. Yhteensä meitä kisaajia on 17. Lähtömerkki ja aikaliputukset tulevat myös hevosella ratsastavien merkkihenkilöiden antamana. Astelen radan alkupään eteen, tv-kamerat seuraavat herkeämättä tapahtumia. Matkaan! Ratsuni etenee kuin juna tasaisen rauhallista mutta sopivan reipasta laukkaa. Yritän osua kaikkiin mutta yllätys yllätys ei toivoa. Moni ei osu yhteenkään. Maalit ovat mahdottoman pieniä ja kieppuvat tuulessa. Annan ratsuni seuraavalle kisaajalle joka on tosi taitava nuori kazakki. Hän osuu keskimmäiseen maaliin, ja yleisö villiintyy.

Ratsuni alkaa olla syystäkin väsynyt ja hiukan hermostunut. Kävelytän sitä ennen toista ja samalla kisan viimeistä rataa. Aviomieheni Mihai on kokonaiskisan toisena ennen tätä viimeistä osakisaa. Hän ampuu matkaan peräti viisi nuolta, ja osuu hopeiseen ja kultaiseen maaliin!! Yleisö hurraa ja Mihai tuulettaa. Jännäksi menee. Lähden omaan koitokseeni ja ammun taas ohi, mutta todella läheltä sekä ensimmäistä että toista. Mutta lähelle ei lasketa. Nuolen pitää myös jäädä kiinni maaliin; muutama kisaaja osuu mutta nuoli pomppaa tai vain hipaisee ilmassa pyörivää pientä maalitaulua.

Kisat ovat ohitse, laukkaan takaisin tullessa kädet ilmassa yleisön ohitse joka huutaa nimeäni ja hurraa vaikka en on osunutkaan tänään monen muun lailla mihinkään. Se tuntuu yhtä aikaa aika omituiselta mutta myös toki mukavalta. Vuorossa on palkintojenjako, mutta sitä ennen otamme ryhmäkuvia ja kättelemme ja halaamme kaikkien kisaajien kesken, ja onnittelemme toisiamme suorituksista ja hyvästä meiningistä. Yhteistä kieltä ei juuri ole mutta se ei haittaa. Lämmin kädenpuristus ja hymy ovat kansainvälistä kieltä.

Palkintojenjako. Keräännymme riviin yleisön eteen lavan viereen, ja meidät kutsutaan lavalle järjestyksessä aloittaen viidennestä sijasta. Se menee Malesian edustajalle. Neljäs sija Unkariin, kolmas Kazakstaniin..... jännitys tiivistyy.... toinen Kazakstaniin.... silmäni sumenevat liikutuksen kyynelistä, voittaja on Mihai Cozmei!! Konfettisade ja suoraa huutoa mukana elävä yleisö kruunaavat tunnelman. Viisi parasta saavat mitalit ja shekit, voittaja vielä valtavan pokaalin. Mietin jo miten ihmeessä se tungetaan matkalaukkuun. Palkinnot jakaa herra Bilal Erdogan, Turkin presidentin poika, joka oli kutsuvieraana tapahtumassa. Kah. Paikalla oli myös tärkeä kazakkiministeri, urheilusellainen, presidentti meni jo. Myös me muut kilpailijat kutsutaan lavalle ja purskutellaan hiukan lisää kullanväristä konfettia. Paikallinen musiikkistara laulaa luikauttaa mukaansatempaavan rallin, halaamme taas kaikki toisiamme lavalla ja taputtelemne selkiä. Mikä ihana perhe ja yhteisö!

Palkintojen jaon jälkeen Mihaita raahataan pressiin ja me muut yritämme lähteä lounaalle, ja lähdemmekin, mutta vasta noin tuhannen yhteiskuvan ja selfien jälkeen. Yleisö rynnii yli ja ali aitojen kuviin ja nostaa pikkulapsensa aidan ylitse poseeraamaan. Pieni kazakkivauva joka vispataan aidan yli käsilleni haistelee hassua karvahattuani ja nauraa. Saan pieneltä tytöltä muovikukkasen ja pusun. Olen kamalan liikuttunut, ja hiukan hämilläni. Ja nälkäinen.

Kävelemme tapahtuma-alueen läpi jurttakylään jonne meille on katettu perinteinen ateria. Riisumme aseet ja kengät ja kumarrumme sisään jurtan matalasta oviaukosta. Keskellä on suuri pöytä jonka ääreen istumme lattialle. Jurtan seiniä koristavat todella kauniit huovat ja silkit, satulat, sudentaljat, kilvet ja susiturkki, joka painaa varmaan kymmenen kiloa. Kokeilen sitä päälleni ja ymmärrän miten joku voi pärjätä täällä talvella 40 asteen pakkasessa ja hyisessä tuulessa. Tutkin samalla lopputuloksia ja huomaan ilokseni olleeni 12. tässä aika kovassa seurassa. Kah.

Lounaan jälkeen Mihaikin palaa taas porukkaan, häntä riepoteltiin televisioon ja lehdistön eteen. On aika lähteä takaisin hotellille. Siellä meitä odottaa vielä kamojen ahtaminen laukkuihin, yhteinen illallinen ja pieni juhlinta, sekä haikeat jäähyväiset. Until the next... Kiitos Kazakstan!!



Katariina Cozmei




lauantai 5. elokuuta 2017

"Ei se määränpää, vaan se matka."


Mikä ihme saa keski-ikäisen joka paikan jo kertaalleen teloneen naisen päättämään lähteä johonkin keskelle ei-mitään laukkaamaan naama lepattaen ilman käsiä ja leikkimään ylikasvanutta soturiprinsessaa? Sitä minäkin tässä edelleen ihmettelen! :D

"Olen matkoilla". Hyvin useasti tullut lausahdettua tässä viimeisen muutaman vuoden aikana. Sen lisäksi että olen matkannut jo pitkään hevosten ja nyt viime vuodet ratsastusjousiammunan parissa pitkin maailmaa, olen tehnyt melkoista sisäistä matkaa, jota tämä erilaisissa kiperissäkin tilanteissa toistuvasti viipyily on vauhdittanut ja osittain muuttanut matkan määränpäätä, suuntaa ja tapaa.

Hevosten parissa matkailu lähti tosissaan käyntiin, kun majailin Espanjan maaseudulla puolet vuodesta 2003. Innostuin espanjalaisista hevosista, ja aloin myöhemmin tuoda niitä Suomeen. Olen (ja varmaan olen vieläkin) hiukan naivi idealisti asian suhteen, eikä hommaa voinut kehua kovin kummoiseksi businekseksi. Ehdin kuitenkin tuoda vuosien varrella ihan kivoja hevosia Espanjasta ja Portugalista, joissa ramppasin itsekin aherasti. Aloin tuoda hevosia muistakin maista, kuten Baltian alueelta ja Unkarista. Voi niitä aikoja. Tuli seikkailtua pitkin Itä-Eurooppaa jos jonkinlaisilla reissuilla ja tavattua mitä mielenkiintoisimpia ihmisiä ja hevosia, nähtyä todellista maalaiseurooppaa ja kokeiltua satoja erilaisia hevosia. Osan selässä olin varmaan ensimmäisenä ratsastajana, joka luonnollisesti tuli aina ilmi vasta sitten myöhemmin... kaikenlaisia kommelluksia ennen ja jälkeen pikku vodkasnapsien jotka kuuluivat tietysti asiaan Itä-Euroopassa kauppaa tehdessä. Ihme etten kertaakaan loukannut itseäni tai muutenkaan joutunut mihinkään mahdottoman pahaan kiipeliin niiden vuosien aikana, ehkä sanonta siitä että "Herra pitää huolen hölmöistä" pitää paikkansa. Näistä vuosista saisi oivallisen kirjan, mutta valitettavasti se johtaisi varmaan jo erilaisiin kunnianloukkaussyytteisiin tai vähintäänkin lukuisiin herneneniin vaikka nimet olisivatkin muutettuja - niin hauskoja ja outoja kuvioita tähän elämän episodiin mahtui kaikenlaisten kommellusten merkeissä.

Varsinaisesti tämä reissaamishomma (ja moni muukin homma) lähti lapasesta, kun keksin kokeilla ratsastusjousiammuntaa. Ystäväni oli hommannut perinnejousen, jota piti sitten tietysti kokeilla. Heti ekasta nuolesta lähti valtava himo saada heti äkkiä oma jousi ja ampua kaiket päivät! Etenkin kun sitä pääsi myöhemmin kokeilemaan hevosen selästä, vaikkakin ihan vaan käynnissä. Kohta minulla olikin jo oma ensimmäinen jouskari, jolla sitten pääsin harjoittelemaan Alma-tamman selästä. Kiitos Nina Virtaselle tästä nuolenpistosta, joka johtikin aivan toisenlaisiin kuvioihin, mitä olisin äkkiseltään aavistanut. Sekä tietysti Mikke Reinikaiselle joka värkkäsi ensimmäisen jouseni ja tsemppasi alkuun, koska en tuntenut yhtään ketään muita ratsastusjousiampujia ja koitin opetella hommaa lähinnä katsomalla YouTube-videoita, heh.

Tässä kuvassa ammutaan aivan alkuaikoina hienosti Alman kanssa primijousella kolmella sormella. (Kuva muuten aiheutti aikoinaan facessa kauhean kypärägaten, jestakkoo) Kuva luottokuvaaja Johanna Mäkynen <3

Kun olin ampunut itsekseni jousella pari kuukautta ja ekat tutisevat nuoleni laukasta, äkkäsin Facebookin feedissäni hienon kuvan jossa olivat lumihuippuiset vuoret, valkea hevonen, ja kotka laskeutumassa jonkun vakuuttavan näköisen tyypin käsivarrelle. Tykkäsin kuvasta kädet täristen ja taisin kommentoidakin jotain "amazing" tyyppistä. Vau, jollain on oma kotka! Kauniit vuoret, kotkat ja hevoset ovat olleet kovasti sielua vavisuttava yhtälö minulle jo tovin, ja olin aivan kylmissä väreissä. No, kohta jo päädyinkin tsättäilemään kotkasta ja vuorista, ja parin kuukauden päästä tästä jotenkin jännästi löysin itseni ihmettelemässä tätä kotkaa Iranin maaseudulla ja pitelemään sitä hennolla käsivarrellani, sekä laukkaamassa päätöntä vauhtia pitkin Alborzin vuoristoa ihanilla hevosilla henkeäsalpaavissa maisemissa. Sittemmin kävin Iranissa useammankin kerran ja olin aivan rakastunut paikalliseen luontoon, vanhaan persialaiseen kulttuuriin jne, mutta olen nyt ainakin toistaiseksi poistanut varmuuden vuoksi eetteristä kaikki niitä reissuja koskevat bloggaukseni jo jokin aika sitten saamani kovan palautteen takia vaikka ne innostivat kaiketi muutamia muitakin lähtemään reissuun ja toivottavasti toivat erilaista ja positiivista kuvaa tästä historiallisesta ja pittoreskista maasta. En mielestäni ole kirjoittanut mitään kovin negatiivista käymistäni maista, vaan pyrkinyt antamaan aika realistisen kuvan kokemuksistani sekä korjaamaan perusmedian vääristämiä negatiivisia ajatuksia monista maista. Jokaisessa maassa on hyvät ja huonot puolensa, omat ominaisuutensa, ja valtamedian antama kuva täällä Pohjoismaissa on usein aika erilainen verrattuna siihen minkälaisena arki kyseisissä maissa näyttäytyy maaseudulle paikalliseen arkielämään matkaavan silmin. Moni kammoksuu Turkkiin matkustamistakin vallitsevan tilanteen takia, mutta voin kertoa, että arki jatkuu sielläkin aivan normaalina. Tiettyjä alueita (monissa maissa) on toki turistin syytä välttää, mutta maaseudulle tuttujen kontaktien luokse matkaava heppailija on suhteellisen turvassa kuitenkin. Joka tapauksessa, otan nyt taas varmaan riskin kun kerron avoimesti ajatuksistani näistä sillä jos joku haluaa välttämättä lietsoa epäsopua ja ymmärtää väärin, ymmärtää varmasti väärin... mutta menkööt. Minusta tämä on tärkeää.

Tämä ensimmäinen ratsastusjousiammunta-aiheinen reissuni helmikussa 2015 muutti tosi monta asiaa. Olin juuri eronnut erittäin pitkästä parisuhteesta ja tulevaisuus näyttäytyi synkkänä ja melko päämäärättömänä, olin aivan loppu töistä ja muutoksista ja pitkästä maatilaremontista joka oli vielä kesken, eikä oikein mikään ovi tuntunut aukeavan eikä mikään polku vetävän. Kaverit ja tuttavat yrittivät kovin toppuutella lähtöäni Iraniin, pääosin juurikin länsimaisen median antaman kuvan perusteella, ja itseänikin hiukan pelotti lähteä sinne koska en tuntenut ketään joka olisi käynyt Iranissa. Minulla oli kuitenkin niin vahva tunne siitä että sinne on lähdettävä, että ostin tiketit ja ampaisin matkaan. Olin perillä kuin Liisa Ihmemaassa ja ylitin itseni moneen kertaan tehdessäni asioita joita en uskonut rikkinäisellä keholla ja umpiväsyneellä hiukan luovuttaneella päälläni pystyväni ikinä tekemään. Tästä olen ikuisesti kiitollinen Ali Ghoorchianille, joka ei pelkästään avannut ovea uuteen Minään vaan jopa tuuppasi isällisesti kulkemaan läpi siitä ovesta! Mahtavaa. Ja näin sen hitsin kotkankin, joka oli eräs elämäni hienompia kohtaamisia minkään elollisen olennon kanssa. Se on vallan tässä Alin ottamassa kuvassa. Hoomay <3

Tästä kisareissuhommasta tekee jännittävän se, etten ole ollut koskaan kovin kilpailuhenkinen ja ratsastuksen lajeissa kisaaminen on ollut aina minulle pikkuisen ristiriitainen asia. Tykkäsin kisata koulua (ja sitä ennen esteitä ja kenttää) koska kisoissa näki tuttuja ja kollegoita, oli usein ihan kivaakin, mutta se kilpailuaspekti oli aina vähän plääh. Eikö kaikilla voisi vaan olla kivaa? I know, I know. Ajattelin että en enää kilpailisi missään lajissa koulukisaamisen kerran lopetettuani, mutta niin vaan kävi että vaivaiset puoli vuotta jousella ammuttuani lähdin reippaasti Turkkiin korkkaamaan ratsastusjousiammuntakilpailun maailman. Voi jestas, mikä reissu se oli. Varsinainen tulikaste. Jälkeenpäin ajateltuna olisi ehkä kannattanut aloittaa Euroopan kisoista, mutta toisaalta, selvisin siitä kyllä ja oli tosi hauskaakin. Jatkoin samoilla lämpimillä Turkista AMM Archeryn leirille Puolaan, jossa otin kaiken irti treeneistä ja imin infoa kuin pesusieni, olisin alkuinnostuksissani jaksanut ampua ja ratsastaa vaikka koko päivän. Oli valtavan hauskaa, tutustuin kertarytinällä isoon nippuun ratsastusjousiampujia ja tunsin löytäneeni heimoni. Jee!
Aloin tutustua myös suomalaisiin ratsastusjousiampujiin, joita oli tässä vaiheessa vuonna 2015 vielä aika vähän, meillä oli esimerkiksi samana vuonna käydyissä ekoissa SM-kisoissa häthätää 15 osallistujaa (2017 30 osallistujaa, vau!). Aivan ihanaa porukkaa, Suomen Ratsastusjousiampujain Liitossa oli niin hyvä meininki ja jengi tuntui isolta perheeltä, jossa oli hyvin vähän mitään kitkaa. Mikä ihana raikas tuulahdus hiukan ummehtuneeseen perusratsastusmaailmaan verrattuna jossa jengi vetää kisoissa pääosin aika kireällä nutturalla ja paheksuu kaikkea mitä ei ole tehty vielä viittäkytä vuotta samalla tavalla. Ratsastusjousiammuntaa voi tehdä tosi monella eri tyylillä ja tavalla, ja todellakin monta tietä vie Roomaan, ja on ollut hienoa päästä kokemaan kansainvälisen yhteisön yhteishenki ja keskinäinen kannustus huolimatta etnisestä taustasta, uskonnosta, iästä, sukupuolesta, sosiaalisesta statuksesta jne. Ihan parasta.

Sittemmin onkin tullut käytyä aika monessa maassa kisaamassa tai treenaamassa, tai vetämässä itse treenejä. Turkissa jo viidesti ja tänä vuonna tulee vielä kuudes kerta, Iranissa neljä kertaa, Etelä-Afrikan savannilla, Puolassa, Ranskan EM-kisoissa joissa sain suuren kunnian olla osana Suomen joukkuetta, Korean MM-kisoissa viime vuonna ekoina suomalaisina yhdessä Anna Minkkisen kanssa, Malesiassa jossa olimme itse järjestämässä kisoja (notes to self: älä vaan enää ikinä järjestä kansainvälisiä kisoja missään roolissa :'D), Romaniassa elokuvan kuvauksissa, Latviassa vetämässä kursseja ja esiintymässä showssa, Qatarin aavikolla, Bulgarian maaseudulla sekä juhannusyönä Ruotsissa laukkaamassa hameenhelmat lepattaen järven rannalla käydyssä kisassa. Olen todella kiitollinen että olen päässyt kokemaan näitä juttuja ja kaikenlisäksi löysin yhdestä Turkin kisasta vielä itselleni aviomiehen, ei huono! Hehheh... En kylläkään ajatellut että hänestä tulisi vallan aviomieheni, vaan olimme ensin pitkään vain ystäviä, mutta elämässä ei koskaan tiedä mitä seuraavan mutkan takaa putkahtaa. Ja hyvä niin.


Kuva Mari Soiniitty

No mikä se sisäinen matka tässä nyt sitten on ollut? Jatkuva reissaaminen ja urheilukilpaileminen ei ole pelkästään hauskaa, kuten kaikki reissussa asuvat tietävät. Stressi kotiin jäävistä hevosista hyvistä huoltojoukoista huolimatta, jatkuva univelka, fyysinen kuormitus, pienet loukkaantumiset ja kehon kivut, kaikki tavarat väärässä laukussa tai maassa tai vähintään paikassa, mittavat järjestelyt yritystoiminnan ja duunien suhteen vaikka enenevässä määrin yritystoimintani tapahtuu myös ulkomailla, jatkuva pikku kaaos kamalasta rahanmenosta puhumattakaan joka taas aiheuttaa itsensä pientä työhön tappamista väliajoilla. Onneksi osa kisamatkoista on sponsoroituja ja klikoille matkat ovat aina toki maksettuja ja niistä saa vielä palkkaakin. Hyvä stressinsietokyky ja harjoiteltu ominaisuus nukkua melkein missä ja milloin tahansa auttaa, ja samallapa niitä tulee treenattua.

Samaan tahtiin kun oppii ymmärtämään vieraita kulttuureja ja tapoja, arvostaa enemmän helppoa Koti-Suomea. Täällä on niin puhdasta ja toimivaa, virkamiehiin ja poliisiin voi periaatteessa luottaa, ruoka on puhdasta ja maailmanlaajuisessa mittapuussa melkoista luomua, byrokratia loppupeleissä suhteellisen toimivaa vaikkakin rasittavaa ja osin ehkä hiukan turhaa, kulttuuriimme kuuluu rehellisyys ja suoraselkäisyys, ja onhan täällä ihan tosi turvallista. Toisaalta taas hiukan kutistun aina kun palaan Suomeen. "Kel onni on se onnen kätkeköön" - "kannattaa pitää kynttilää vakan alla" - "mies se tulee räkänokastakin vaan ei tyhjän naurajasta"... niinpä niin. Huonoiksi puoliksi Suomessa laskettakoon ärtyisä ja tummasävyinen kansanvire, johon kuuluu hyvin usein naapurin kyttääminen ja kadehtiminen; muiden repiminen alas jos raukat hiukan pääsevät kiipeämään tikkaita ylöspäin jonkin taidon, ominaisuuden tai peräti omaisuuden suhteen; itsensä ja muiden jatkuva vähättely; vakavuuden, totisuuden, raatamisen ja muiden perusluterilaisten hyveiden loputon ihannointi; muutoksen ja tuntemattoman kova pelko... Näissä meillä olisi kyllä vielä kehittymisen varaa. Aika reippaastikin.

Tuleeko tähän tekstiin mitään huipentumaa? Kysyy kärsimätön lukija. Tulee tulee.
Aloitin siis tämän päättömän jousiharrastuksen vajaa kolme vuotta siksi, että oli pakko. Sisäinen pakko. Oli vaan ihan pakko saada oma jousi ja ampua nuolia. Nopeasti jousiammunta muuttui totiseksi treenaamiseksi, mutta se oli silti hauskaa. Aloittelijan tuurilla ja vailla mitään sen kummempia tavoitteita ja paineita osuinkin aika hyvin, jopa kisoissa. Neuvoja sateli joka suunnalta, koska tätä lajia voi tehdä ihan miljoonalla eri tavalla. Jousia, viineitä eli nuolikoteloita, nuolia, ja tekniikoita on todella montaa erilaista ja jokainen liputtaa omansa puolesta. Kokeilinkin montaa eri tyyliä, ja sain pääni aivan sekaisin siitä sillisalaatista joka eri tekniikoita yhdistellessä kehittyi. Näin käy helposti muuten myös ratsastuksen suhteen, mutta sitä olen tehnyt jo ihan ammatiksenikin niin kauan, että pää ei mene enää kyllä sekaisin vaikka jotain muuttaisikin. Sain myös huomata, että vaikka tämä heimo onkin ihan paras heimo, ihmisten välisiltä draamoilta ei voi välttyä tässäkään jengissä. Missä ihmisiä, siellä selkkauksia... Kerrassaan kurja huomata jälkeenpäin, että selän takana oli pyöritetty pitkään melkoista saippuadraamaa joka oli vielä lähtenyt aika absurdisti liikkeelle, ja josta oli toki ollut itse ihan tietämätön ja naivisti kuvitellut jotain ihan muuta ja toiminut sen mukaan... Äh. Tämä oli toisaalta erittäin oivallinen oppiläksy kiitos siitä - jospa nyt neljänkympin korvalla vihdoin oppisi olemaan luottamatta ihan niin hövelisti ihmisiin ja olemaan vähemmän avoin niillekään, joihin siinä hetkessä kokee voivansa luottaa. Ainakaan jos ovat naisia, ja ainakaan jos ovat alta kolmekymppisiä, haha! Näköjään kylläkään en, koska nyt kerron teille armaat lukijat tästä muutaman vuoden sisäisestä matkastani aika avoimesti, mutta sovitaanko että aloitan epäluottamusharjoitukset sitten huomenna!

Kilpaileminen on tosiaan tuonut aivan uusia aspekteja omaan matkaani. En ole nauttinut siitä "entisessä heppaelämässäni", enkä ole järin kilpailuhenkinen muutenkaan, ja joka kerta kun valmistaudun tuolla jossain maailmalla radalle mietin aina että mitä hitsiä minä täällä taas teen. Alkuun ratsastusjousiammunnassa kisaaminen oli itseasiassa ihan hauskaa koska ei ollut minkäänlaisia paineita, eikä kukaan odottanutkaan keltanokalta yhtään mitään. Ratsastusjousiammunta on siitä jännä laji, että maailmalla kisataan yleensä hevosella, jota et ole edes nähnyt aikaisemmin. Kisasta riippuen sen voi vähän valita itse, tai ei voi, ja aikaa tutustua on mitä tahansa viiden minuutin ja tunnin välillä. Aika usein Aasian maissa lähempänä sitä viittä minuuttia. Euroopassa hevoset ovat keskimäärin aika kilttejä, hommaan koulutettuja ja aika keskivauhtisia, mutta Aasian kisoissa voi saada kaikenlaisia hevosia, ja silmä kehittyy nopeasti bongaamaan mitä ei ehkä kannata ottaa ja minkä kanssa tällainen täti ehkä selviää hengissä, heheh. Radat ja säännöt ovat erilaisia Euroopassa ja Aasiassa - esimerkkinä aikasäännöt. Se mikä Euroopassa (ja USAssa) on minimiaika, on Aasiassa maksimiaika, vrt 90 metrin radalla Europassa on aikaleikkuri 9 sekunnin kohdalla jolloin aikapisteitä ei saa enempää vaikka menisi nopeammin ja osuisi kaikkiin tauluihin, Aasiassa 100 metrin radalla enimmäisaika on monissa kisoissa 10 sekuntia, jonka ylitettyään ratsastaja alkaa saada aikasakkoja. Metkaa eikö. Koska aloitin kisaamisen Aasian kisoissa ja muutenkin treenaamisen nopeilla hevosilla, oli vaikea sopeutua Euroopan kisoihin. Tunnelma on hyvin erilainen, hevoset ovat rauhallisia ja kilttejä, painopiste on enemmän urheilussa kuin kulttuurihistorian vaalimisessa. Puolensa kummassakin. Koska minulla on toistaiseksi sihti vähän vähemmän jiirissä, nautin Aasian kisojen show-meiningistä, hienoilla arabioreilla pyyhältämisestä ja historiallisiin asuihin pynttäytymisestä. Ehkä sitten kun sihti paranee ja ehkä murran vielä vähän lisää luita, alan arvostaa eurooppalaisia hissuratsuja ja painottumista puhtaasti jousiammuntapuoleen enemmän kuin ratsastustaitopuoleen :p Suap nähdä.


Eikö ole pitkät jalat tällä arabiorilla. Niillä pääsee kovaa! Kuvaaja joku hyvä turkkilainen, nimi hukassa, anteeksi.

No mitä siellä kisoissa on sitten tapahtunut? Ensimmäisen aika hyvin menneen kauden jälkeen kohtasin varmaan monelle tutun ongelman: alun rentomeiningin ja aloittelijan tuurin jälkeen kuvaan astuvat suorituspaineet, turhautuminen, ja hirveä vtutus. No niin kävi. Viime kaudella en olisi osunut kisoissa edes talon seinään, ja mielessä kävi muutaman kerran jo koko touhun tauolle laittaminen. Vanha muija laittaa kaikki resurssinsa tällaiseen mesoamiseen, mikä järki.... Korjasin korjaamasta päästyäni tekniikkaa, ostin parempia jousia, kokeilin kaikenlaisia muutoksia, mutta ei - kisatilanteessa kaikki levisi käsiin ja nuolet suihkivat sinne tänne, onneksi en sentään tappanut lokkeja tai muita viattomia luontokappaleita, heheh! Se turhautumisen määrä on niiiiiin käsinkosketeltava. Tunnistaa virheensä, mutta ei pysty korjaamaan niitä. Katsoo kuvia ja videoita ja näkee miten vetokäsi on väärin ja asento kuin ankalla, grippi jousesta heikko, lapatuki jäänyt talliin ja ilme yhtä rento kuin itäsaksalaisella kuulantyöntäjällä (anteeksi itäsaksa). Kauheaa! Showjutuissa tätä ongelmaa ei ollut, nautin flow-tilasta, ammuin hienosti maaliin kaikki nuolet ja laukkailin rennosti isonkin yleisön edessä. Ihme juttu. Ja tosi raivostuttavaa. Samaan aikaan tietää sen, että tämäntyyppinen aallonpohja on aika normaalia lajissa kuin lajissa, jossa pääkopan merkitys näyttelee minkäänmoista roolia. Ratsastusjousiammunnassa yksi suoritus kestää radasta riippuen usein vain 8-14 sekkaa, kaikki tapahtuu nopeasti ja tehokkaasti, lihasmuistin merkitys on aika suuri. Liikeradat pitää tulla selkärangasta, joka vaatii valtavaa toistomäärää. Ainakaan nykyisessä elämäntilanteessani en pysty omistautumaan jousella harjoitteluun niin paljoa kuin tilanne vaatisi todella edistyäkseni nopeammin, mutta asian kanssa on vaan elettävä ja kestettävä sitä turhautumista. Se jos jokin on matka sisäiseen maailmaan! Kysellä itseltään, miksi turhauttaa, mitä väliä sillä on onko viimeinen vai ei, jos on pitänyt kuitenkin hauskaa ja oppinut jotain? Miksi pakka leviää kisoissa, jos show-tilanteessa tai kameroiden edessä kaikki on hyvin? Ja ennenkaikkea - MIKÄ saa kaikesta huolimatta silti matkustamaan maan ääriin vaan todetakseen, että tälläkään kertaa sihti ei ole kohdallaan? Hulluus, sula hulluus! Kai se on se itsensä jatkuva kehittäminen: kilpailu itseään vastaan, että olisi joka päivä vähän parempi ihminen kuin eilen. Ylittäisi omassa päässään kehiteltyjä kuvitteellisia rajojaan, kokeilisi kehonsa toimintaa ja kestävyyttä, luottaisi omaan kokemukseen ja ammattitaitoon hevosten ja ratsastuksen suhteen, heittäytyisi tilanteisiin joissa on tosi kaukana omalta mukavuusalueelta. Kerta toisensa jälkeen.



Ensi viikolla matkaan armaan siippani kera Kazakstaniin, jossa World Expo 2017- systeemien yhteydessä on iso ratsastusjousiammuntakilpailu. Lisämaustetta kisaan tuo seuraavat seikat: kilpailu käydään Astanan laukkaradalla, oletettavasti entisillä (I hope!) laukkahevosilla, joita ei kauheasti pääse tyyppaamaan ennen kisaa. Jokaisesta maasta on vain yksi edustaja. Olen ilmeisesti ainoa nainen. Glup. Jos haluatte lukea jatkossakin näitä höpsöjä tekstejäni, pitäkääpä hiukan peukkuja etten tällä kertaa haukannut hiukan liian isoa palaa tästä seikkailukakustani... :D

Katariina Cozmei