lauantai 3. helmikuuta 2024

Pyhä nyökky

 


Pyhä nyökky 


Ei muuten väliä mutta kunhan se on nyökyssä. Sit kun saa hevosen nyökkyyn on hyvä ratsastaja. No nyt se on peräänannossa. Ota se siihen ohjan ja pohkeen väliin. Ratsasta se pohkeella ohjalle. Sisäpohje ja ulko-ohja. Enemmän. Tiukempi tuntuma. Irrota sitä sisäohjalla. Laita ulkokäsi reiden taa ellei se muuten tule sieltä. Kyllä sen pitää hyväksyä se tuntuma ja tulla pyöreämmäksi. Kun se on pyöreä edestä se käyttää selkää ja rentouttaa sen. Ja tuo takajalat alle.

Tuttua?

Kyllä vaan, ihan saletisti me olemme kuulleet näitä. 


Tässä on vaan sellainen "pieni" ongelma, että hevosen selkä ja takajalat eivät toimi ratsastuksen kannalta yhtään sen paremmin, jos pään asento on pakotettu johonkin tiettyyn kurviin. Hevonen ei pysty olemaan yhtä aikaa rento rinta- ja lannerangan alueelta ja samalla jännittynyt kaularangan alueelta. 


Jännittynyt ei tarkoita ”pää ylhäällä” vaan jännittynyt tarkoittaa että kaularangan asento on fiksattu ja pakonomainen.

Pään asento on lopulta vain hyvin pieni osa kokonaisuutta siinä mielessä, mitä tavoittelemme: JALAT ovat ne jotka vievät hevosta eteenpäin, taakse, sivulle, ilmaan… Jalat ovat ne, jotka liikkuvat isommin askelin, lyhyemmin askelin, ponnistavat enemmän, ottavat eri määrän painoa suhteessa toisiinsa… Pään ja koko rangan asento on enemmänkin seurausta siitä, mitä hevosen muussa kehossa tapahtuu samaan aikaan. Siksi emme voi koskaan oikeasti koota hevosta sen päästä roikkumalla.

“Peräänanto” ei ole päänasento - se on pehmeä yhteinen mielentila jossa kumpikaan ei häiritse toista. Jep. Hiukan vaikeampi saavuttaa, kuin vatkaamalla hevosen päätä tai niputtamalla se autoritäärisen ulko-ohjan ja sisäpohkeen väliin. Hevosen pää on helppo saada alas, mutta onko mitään käryä mitä sen loppukeho tekee? Esimerkiksi se palikka, jonka päällä istut? <3  

Mistä tämä pyhä tiukka nyökky - ajatus on syntynyt? Arvaukseni on, että se on saksalaisen armeijan peruja, johon meidänkin ohut ratsastuskulttuurimme perustuu. Sen jälkeen urheiluhevosjalostus on tehnyt ylitaipuisan pitkän kaulan nyökyn helpommaksi jopa siihen asti, että nyt emme saa enää hevosia pois liian tiukasta nyökystä ja hajotamme niiden kaularangat. Tuomareilla on tähän toki myös osansa - ratsastajat ratsastavat sillä tavalla, josta saa pisteitä. 


Kumpparit, chambonit, kaulanpidentäjät…


Suositulla lapsella on monta nimeä. Samaan kateroriaan lasken “juoksutusavut” ja muut vastaavat: perataan vähän mikseivät ne ole välttämättä hyvä juttu, eikä se tavoiteltu oikotie johdakaan onneen.

“Kaulanpidentäjä” (neck stretcher) on sikäli paradoksaalinen että mikään apuohja ei voi pidentää kaulaa, vaan ihan jokainen apuohja päin vastoin toimii taaksepäin / alaspäin, ja siten lyhentää hevosen kaulaa.

Kumichambon on melkein kaikista kehnoin (heti “juoksutusjärjestelmien” jälkeen joissa takajalat sidotaan hevosen suuhun kiinni) koska se ei tarjoa joustavana minkäänlaista järkevää painetta eikä myötäystä, vaan laittaa painetta niskaan ja kuolainten kautta alaleukaan ja kieleen ja myötää täysin nolla-tasolle vasta kun hevonen on jo kuolaimen takana.

Chambonit ja kaikenlaiset juoksutusavut opettavat hevoselle kaksi asiaa: väistämään epämääräistä tuntumaa kuolaimen taakse ja “tyhjäksi”, sekä keksimään muita kompensaatioita kun se ei enää jaksa kantaa itseään ihmisen haluamassa asennossa. Monesti näillä härveleillä saadaan hieno komea alakaula ja jumissa olevat lavat ja selkä, vaikka haettiin just päinvastaista.

Jos jotain apuohjia haluaa ihan välttämättä käyttää juoksuttaessa (eihän näitä kukaan käytä ratsain, eihän?), ainoa yhtään järkevä on ihan tavalliset sivuohjat pitkäksi viriteltyinä. Olen itsekin joskus käyttänyt niitä opettaessani kuolaimen taakse oppineen nippukaulahevosen venyttämään kohti aika ylös kiinnitettyjen sivuohjien tarjoamaan tasaista tuntumaa, ihan siis naksulla ja maksulla. Nyt minulla  on tähän parempiakin konsteja joten olen luopunut tästä, mutta ihan käyttökelpoinen toimintamalli.

Yleensä sanotaan että apuohjat vaan ohjaavat sitä päätä ja kaulaa oikeaan suuntaan, mutta anteeksi ranskani, tämähän on ihan pskapuhetta. Ne ohjaavat sitä päätä ja kaulaa nimenomaan väärään suuntaan: taakse ja alas, ja selkää jäykäksi eikä suinkaan toimivaksi.

“Kaula pyöreäksi niin selkä toimii”. Eikä toimi. Se nimenomaan ei toimi, jos hevonen on “kaula pyöreänä” sen vuoksi, että sillä ei ole vaihtoehtoja. Hevonen ei voi olla yhdestä osasta selkärankaansa jännittynyt ja pakonomainen (kaula) ja toisesta toimiva (rinta-ja lanneranka). Tämä on anatominen mahdottomuus!

Pidän vanhasta viisaudesta jonka mukaan pitää olla todella taitava kouluttaja osatakseen käyttää apuohjia oikein, ja siinä pisteessä hän ei enää tarvitsekaan niitä. ;-)

Olisikin hyvä miettiä, mitä yrittää kompensoida tai nopeuttaa apuohjien käytöllä? Ei riitä syyksi että eläinlääkäri käski (heistäkään eivät kaikki tiedä kaikkea), Wienin espanjalaisessa ratsastuskoulussakin on sivuohjat, mutku muutkin tallilla käyttää, mutku valmentaja käski. Huonoja syitä!

Miksi juuri sinä ja sun hevonen tarvitsette niitä? Voisiko asian ratkaista toisin? Minkä asian haluat yrittää oikaista? 

Lopulta kaikki tiivistyy yhteen seikkaan: mitä haluat? Minkälaisen kehon ja liikkeen haluat? Jos joku tavoittelee "koppakuoriasta" jolla on ehkä selkä ylhäällä mutta mahdottoman jäykkänä (tässä myöskään minkäänlainen rangan schwungi ei ole mahdollista) niin mikä minä sitä olen kieltämään. Jotkut haluavat "fixed head" eli hevonen oppii pitämään päätään tietyssä asennossa, mutta jälleen kerran, saadaanko me pakottamalla ja jäykistämällä hevosen ranka mitään kovin hienoa aikaiseksi? 

Ratsastuksessa ei ole oikoteitä onneen. 
Hevosen kouluttaminen ergonomisesti ja eettisesti on pitkää hommaa; ei kovin näyttävää eikä dramaattista, eikä yleisöä varten. Se on hevosta varten. 

(Tunneilla ja kursseilla katsotaan MITEN sitä hevosta voi kouluttaa ja jumpata ergonomisesti ja eettisesti - netissä kirjoittamalla en voi auttaa määrääni enempää. Jokainen hevonen on yksilö ja jokainen ratsukko ainutlaatuinen. Laita viestiä jos kaipaat apua! )

Disclaimer: Olen sallinut omille oppilailleni gramaanien käyttämisen vain silloin kun kuntoutetaan todella virmakkaa hevosta, joka ei saa saikkarin aikana riehua, mutta pitää silti järjestää liikuntaa. On ihan ymmärrettävää, että 175 senttinen virmakka urheiluhevonen joka on kerännyt paineita eikä ehkä pysty arjessa liikkumaan muutenkaan (pieni tarha, yksin) voi esimerkiksi tarjota keulimista ratkaisuna toppuuttelevaan ratsastajaan - ei ole suuri synti käyttää gramaaneja hetkellisesti kuntoutusvaiheessa turvallisuuden takia. Gramaanit siksi mieluummin kuin muut apuohjat, että näitä voi sentään säätää portaattomasti pituuden puolesta: muut ovat siinä pituudessa mihin ne on laitettu. Muuta järkevää käyttöä näille en mitenkään keksi; itsellänikin on tosin muutamat gramaanit mutta käytän niitä klassiseen ohjasajoon. Siinä ne ovat oivalliset! 


-Katariina Cozmei 


Muutamia linkkejä: 

https://horsenetwork.com/2016/05/six-reasons-stay-away-draw-reins/

https://www.horsemart.co.uk/community/equestrian-advice-guides/all-disciplines/draw-reins-teaching-tool-or-torture-instrument-

https://www.equestrianmovement.com/blog/musculoskeletal-not-the-pessoa

tiistai 30. tammikuuta 2024

Luentokooste hevosten hyvinvoinnista: Eläinlääkäri Liisa Harmo


Valmentajaseminaari Ypäjällä 29.1.2024: 
Liisa Harmon luento hevosten hyvinvoinnista 

SRL:n, Ypäjän Hevosopiston ja Equestrian Trainers Finlandin järjestämä valmentajaseminaari oli taas varsin hyvä. Osallistuin sinne vain maanantaina töiden vuoksi, mutta maanantain kattaus oli nimenomaan se jota halusinkin päästä seuraamaan: Liisa Harmon luento, Sanna Siekkisen istuntaluento sekä aina niin inspiroivan Kyran valmennusdemo ja ohjeet valmentajille. (Teen näistä kahdesta viimeksi mainitusta erilisen postauksen)

Taustaksi: SRL:n itsenäinen hyvinvointityöryhmä on antanut lausuntonsa hevosten hyvinvointiasetuksen valmistelussa, ja se on luettavissa täältä
Lausunto herätti paljon keskustelua sosiaalisessa mediassa, erityisesti koskien hevosten sosiaalisia tarpeita. 

Liisa Harmo taas on erittäin kokenut pitkän uran tehnyt hevoseläinlääkäri, jolla on laaja-alainen kokemus hevosten hyvinvointiasioista. Muistanette hänet myös ehkä tästä artikkelista, ja Harmo onkin tullut tunnetuksi hevosten hyvän pitotavan puolestapuhujana joka "puhuu suunsa puhtaaksi". Arvostan!  

Itse luento alkoi pienellä alustuksella siitä mikä tämä SRL:n hyvinvointityöryhmä on, ja siitä sukellettiin suoraan pohtimaan sosiaalista lisenssiä. Harmo korosti, että etiikan on todella lähdettävä lajin sisältä, kamerat ovat kaikkialla, meillä jokaisella on vastuu.

Katsoimme FEI:n code of conductia: voit lukea sen täältä.
Pähkinänkuoressa: 
- Hevosen hyvinvointi on etusijalla kaikessa hevosurheilussa.
- Kasvattajien, valmentajien, ratsastajien, omistajien, kauppiaitten, järjestäjien ts toivomkset ovat toissijaisia hevosen hyvinvointiin verrattuna
- Kaikki hevosiin kohdistettavat toimenpiteet ja eläinlääkärin antamat hoidot suoritetaan hevosen terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi. 

Tämä koskee tietysti vain kilpahevosia, kilpailuita ja valmennuksia jotka ovat FEI:n alaisia, mutta sen lisäksi meitä koskee ihan kansalliset lait: Suomessa meidän oma eläinsuojelulaki ja siihen liittyvät asetukset. Ne koskevat ihan kaikkia, myös harrastajia, tuntiratsastajia, opettajia ja tallinpitäjiä. 
Eläinlääkäri Harmo summasikin yksikantaan: "Älkää potkiko niitä hevosia, kyllä te sen jo tietätte ettei se edes auta, puratte vaan omaa turhautumistanne niihin". No niinpä. 

Suurimman osan luennosta kahlasimme tärkeintä asiaa: 

Kuusi periaatetta 

1) Hevosen hyvinvointi on aina tärkeintä. 
2) Hevoset ovat tietoisia eläimiä joilla on sekä positiivisia että negatiivisia tunteita.
3) Sitoudumme puolustamaan hevosen hyvinvointia antamalla hyviä kokemuksia koko hevosen eliniän
4) Ymmärrämme että hevosen käyttö hevosurheilussa nojaa ympäröivän yhteiskunnan hyväksyntään ja tukeen.
5) Sitoudumme tukemaan jatkuvaa tutkimusta hevosen hyvinvoinnin edistämiseksi.
6) Nollatoleranssi kaikelle hyvinvointia vaarantavalle toiminnalle, ja kaikelle joka vaarantaa hevosyhteisön suhtautumisen hyvinvointiin
(edit: Tämä oli diassa toisin, mutta tarkistettu Harmolta, käännösvirhe) 

Kävimme läpi näitä kohtia: tässä muistiinkirjoittamiani nostoja. 

"95 % meidän hevosistamme liikkuu liian vähän; yksin pienessä postimerkkitarhassa, korkeintaan ne vetää pultit siellä kun toista viedään ohi. Silleen niitä onnettomuuksia sattuu". 

"Pelkkä taluttelu ei ole mitään liikuntaa. Vähän kenttää ympäri nenä kännykässä". 

Harmon mukaan hevonen ei tarvitse lepopäiviä, vaikka terve hevonen niitä kestääkin.
"Vanhempi vähän risa ei välttämättä kestä, jos se sitten seisoo muuten siellä pienessä postimerkissä. Ratsastuskouluhevoset pitävät usein vapaapäivää korvienvälin takia, mutta jos ratsastuskoulu on hyvä ja hevoset tarhaavat laumassa, ei ole mitään tarvetta antaa sille opetushevosellekaan täyttä vapaapäivää. Me ihmiset ehkä tarvitsemme niitä vapaapäiviä mutta hevonen ei"
"Ei sillä luonnossakaan ole sellaista "tänään mua ei tulla syömään"- päivää"- Harmo tiivistää. 
"Rutiinit ovat hyviä tässäkin."

"Paljonkohan keskiverto tuntihevonen todellisuudessa liikkuu?" Harmo ehdottaa minitutkimusta antureiden avulla. 

(Omana lisäajatuksena tähän tuli mieleen, että tämähän riippuu tosi paljon ratsastuskoulusta: joissain hevoset tekevät kesäaikaan leiritunnit + iltatunnit eli yhteensä jopa 5-6 tuntia mahdollisesti kuumalla säällä,  voi olla paljonkin esteitä ja laukkaamista... vs ratsastuskoulut joissa hevoset tekevät 1-3 tuntia päivässä. Myös pohjat, painorajat, estekorkeudet, satuloiden sopivuus, vauhti, opetus ylipäänsä, hevosten terveydentila ja kunto vaikuttavat tähän toki olennaisesti. )

Puhuttiin myös loimituksesta.
"Loimia pitäisi sovittaa ihan samalla tavalla kuin satuloita! Loimibussi pihaan ja kokeilemaan", Harmo ehdottaa. Hän korostaa järkevää loimitusta: tarvittaessa se yksi sopiva loimi päälle, ei montaa kerrosta: ei enää hengitä, karvat menevät lyttyyn jne. "Jos hevonen ei tarvi loimea, älä loimita. Jos tarvii, loimita. Yhdellä sopivalla loimella joka istuu hevoselle. "

Fyysinen stressi voi olla Harmon mukaan myös patoutunutta liikunnan tarvetta. Palataan jälleen niihin postimerkkitarhoihin. "Kilpailutilanne on myös aina elimistölle stressi, vaikka se ei näyttäisi sitä ulospäin. Mutta kaikki stressi ei ole pahasta: meidän pitäisikin erottaa mikä on liian korkea stressi? Palautuminen? 
Stressiä ja palautumista voi ihan objektiivisesti myös mitata esimerkiksi sykevälivaihtelulla. "

"Saa olla kilpailuhenkinen, mutta ei hevosen kustannuksella". 

Suojista ja pinteleistä: "Miksi tarviit mitään? Jos se kopsii, kengitys kuntoon? "Suojaamiseen suojat, mitään ei voi tukea pinteleillä", Harmo tuumii ja demonstroi jos laittaisi kätensä ympärille pintelin, auttaisiko se muuta kuin ehkä maskeeraamaan kipua. 

"Kipua ei saa peittää, se pitää hoitaa!" 

Harmo korosti myös hevosten lääkinnän ja hoidon suhteen kysymystä, minkä ikäisillä kisataan? Hyvinvointikysymysten kannalta on iso ero antaa 14 vuotiaalle GP-hevoselle vaikka tildreniä kuin nelivuotiaalle ravurille joka on jo kohta "loppu" ja eläkkeellä. 

"More ears less mouth": "Jokaisella meillä on vastuu tiedonhausta. Ota itse selvää ja etsi tietoa! "

"Kaikki tutkimukset eivät täytä tieteen kriteerejä: lähdekritiikki. SRL:n hyvinvointityöryhmässä on sen verran monta tohtoria että julkaisut perustuvat tieteellisiin tutkimuksiin"

"Kohtaan 6: loput 23h?... Eli se kaikki muu paitsi ratsastus. Onko se pienessä postimerkissä yksikseen?"
"Hevonen on laumassa liikkuva saaliseläin, pakoeläin, jonka ensimmäinen ajatus on pako, kai te sen tiedätte?"
"Laumaeläin: lajitoverin seura välttämätöntä, ja nimenomaan koskettelu. Ei riitä, et ne näkee toisensa!"
Harmo kommentoi orien täydellistä eristämistä umpikarsinoihin kamalana, ja toteaa että voi niitäkin tarhata ruunien kanssa. 

Lehterit kohisivat hiukan tässä kohtaa, eikä Harmokaan varmaan tarkoittanut että hevosia voi tuosta vaan nakata samaan tilaan, mutta pyrkimys voisi olla siinä ettei hevosia pidetä yksin. 

"Hevonen käyttää 16 tuntia päivässä syömiseen. Se syö, kävelee, syö, laukkaa, syö, leikkii, syö... Tämän päivän hevosilla pitäisi olla sama mahdollisuus. Tuntsareilla on hyvä tilanne yleensä, niitä pidetään laumassa!" 

"Mä todella toivon että yhteistarhaus lisääntyy. Ne kuolee myös ihan yksin tarhoissaan, etenkin niissä pienissä postimerkkitarhoissa. Jalka voi murtua ilman potkuakin kun ne momentit sattuu kohdalleen. Hevonen saa siinä pienessä tilassa hepulin ja sit joku paikka sanoo poks" 

"10 onnellista vuotta laumassa on minusta parempi kuin se yksin pitäminen vaikka siinä on riskejä."

Harmo korostaa, että pitkään yksin ollutta hevosta pitää totuttaa kavereihin, katsoa että hevosilla on riittävästi tilaa ja ruokintakohtia. Hokkiaika on toki aina riski. "Monet ei tuu ajatelleeksi miten, ja sit ne vaan pitää niitä yksin", Harmo toteaa. 

Yleisöstä nousee kysymys että mites kun yksäritallilla hevoset vaihtuvat, ja se onkin Harmon mukaan toki haaste. "Ei käy syyksi, pitää miettiä miten se toteutetaan". 

Harmo näyttää kuvia tallista, jossa hevoset ovat karsinoissa ilman välikaltereita: ylettyvät rapsuttelemaan toisiaan. Aivan täyteen ahdetuilla ehterillä käy taas kuiske ja kuhina. 

"Think outside the box! älä tyydy minimivaatimuksiin!", Harmo korostaa. "Keksi ratkaisuja!" 

"Ihan sama onko hevonen boksissa ikkuna auki josta se voi katsoa vai siinä 5 x 5 m tarhassa. Ei se ole mitään ulkoilua, se on vaan raitista ilmaa. Pidän moista myös aikamoisena terveysriskinä. 

"Muistakaa että minimi on minimi! Opettele ajattelemaan uudella tavalla". 

"Me ei voida ajatella VAAN sitä mikä on kannattavaa", Harmo toteaa, joka aikaansaa keskustelua.
On ihan totta, että jos toiminta ei ole kannattavaa sitä ei sitten ole kohta enää ollenkaan. Mutta sekin on totta, ettemme voi ajatella tätä enää pelkästään rahan kautta. 

Ruokinnasta.
"Ylisyöttämisen riski... ruokinnan isot ongelmat". Ruudulle lävähtää kuva sadasta purkista. "Monesta purkista joo. Tiedätte mitä se hevonen syö? Gramma sitä ja tota, mutta jos ei ole edes heinäanalyysiä? Siinä on se ongelma, että sekin voi olla samasta erästä eri paalien välillä erilainen. Keep it simple!" 

Ruokinnasta vielä: "Kuinka paljon, kuinka useasti, mihin aikaan?"
"Heinä on hevosen perusravintoa. Ei vaan se korsi ja pureskelu vaan perusravintoa."

"Hevosen pitää suorittaa mahassa ruokaa. Ei puolta tuntia pidempää taukoa syömisestä ennen suoritusta. Anna vaikka pieni tuppo heinää ennen kuin varustat. Voi antaa enemmänkin, riippuu hevosesta". 

"Slow-feed systeemit avuksi, heinätyynyt, verkkot... hevosen täytyy kuitenkin saada pää alas kun se syö heinää, heinäverkko ylempänä ihan vaan tilapäisesti. Kokeile mikä sopii sinulle ja sun hevoselle." 

"Juominen! Jos se ei saa vettä kun sillä on jano, janontunne menee ohi eikä hevonen välttämättä juo kun vettä tarjotaan myöhemmin. Tähän perustuu nyt se uusi asetus että sitä vettä tarvii olla koko ajan". 
"Hevonen voi kuivua kuljetuksen aikana tosi paljon jos vettä ei ole, ja sit ihmetellään siellä kisapaikalla". 

Yleisöstä tuli kysymys veden lämpötilasta. "Ihan sama kunhan se ei ole jäässä! Kyl se vesi siellä suussa lämpiää. Tekin juotte drinkkejä."

Loppukaneettina Harmo totesi, "Ei kusta kintuille, vaan puhalletaan yhteen hiileen!" 

Harmon luento oli kaikkineen erittäin hyvä; informatiivinen, perustui tieteelliseen tutkimukseen ja lähteisiin, lisäksi Harmo on aivan ihana esiintyjä ja puhuja. 

Kiitos! 

- Katariina Cozmei 

lauantai 7. lokakuuta 2023

Bent Branderup Suomessa 10 / 2023

Kuva: Emma Kallioniemi 


Akateemisen ratsastustaiteen maestro Bent Branderup saapui jälleen Suomeen jo traditioksi muodostuneelle klinikalleen lokakuun ensimmäiseksi viikonlopuksi. 

Aiemmat, etenkin teoriaosuuksiltaan laajemmat klinikkaraporttini löydät täältä jolloin pikakirjoitin ylös "kaiken":
2022
2021

Tällä kertaa olin mukana omalla hevosellani Onnilla, joka on melko haastava hevonen tähän hommaan kaikkine vaivoineen mutta juuri siksi myös antoisa ja mielenkiintoinen projekti ja oppimahdollisuus. Onni on hevosistani myös se, joka eniten tarvitsee Akateemisen Ratsastustaiteen menetelmien jumppaa kehoonsa pysyäkseen toimintakykyisenä ja mahdollisimman kivuttomana. 

Bentin kurssit koostuvat usein samanlaisesta rakenteesta: Lauantai alkaa teorialla, jossa käydään läpi yleistä hevosen anatomiaa ja "liikkeen evoluutiota", ja mitä meidän pitäisi tietää hevosesta eläimenä jotta voisimme osata kouluttaa sitä mielekkäästi. Kävimme vähän läpi myös kulttuurihistoriallisia seikkoja, joita Bent mielellään nostaa: onhan hevonen ollut ihmisen kumppanilaji tuhansia vuosia. 

Sitten hevosikot saavat ensimmäiset yksityistuntinsa, joissa kaikki tekevät maasta: Bent haluaa tutustua hevosikkoon, ja nähdä edellisvuosien kotiläksyjen saldon ja missä hevosikko on menossa. Myös mahdolliset maastakäsin tehtävät testit eli Groundwork & Lungeing test tehdään tässä kohtaa. 
Lounaan jälkeen on toinen teoria, jossa käydään läpi ratsastajan istuntaa, sekä hevosen ja ratsastajan liikkeen yhteensovittamista. Sen jälkeen hevosikot saavat toiset tuntinsa, jossa osa ratsastaa, osa jatkaa maasta. Tässä voidaan tehdä myös mahdolliset selästä käsin tehtävät testit. 

Sunnuntaina on taas aamuteoria jossa yleensä on aikaa kysymyksille ja keskustelulle: Bent vastailee yleisön kysymyksiin. Sen jälkeen hevosikoilla on kolmas tunti, joissa katsotaan mihin ollaan tultu ja mitä kotiläksyjä saadaan. Päivän päättää lopputeoria, jossa Bent usein vetää yhteen kurssin saldoa ja teemaa; joinain kertoina kursseilla on selkeä pääteema, joillain ei mitään yhtä teemaa vaan yleistä aiheesta. 

Osallistuin Onnilla vähän sillä ajatuksella että olisin ehkä voinut tehdä G&W testin mutta päätimme yhdessä opettajani Kenneth Vansveeveltin kanssa että nyt ei ole siihen sopiva hetki, vaan näytän ensin hevosen Bentille ja kerron haasteistamme ja sitten katsotaan mitä hän tuumii ja mitä kotiläksyjä saamme. Jännitin hiukan kurssille lähtöä mutta en niinkään opettajaa vaan matkaamista - olen ruvennut jännittämään hevosten kuljettamista lähinnä muiden tielläliikkujien takia :-p koska kuljetuskaluston kanssa ei tehdä mitään äkkiratkaisuja. Onneksi matkat sujuivat hyvin, ja Onnihan on tosi kokenut matkaaja. 

Onni on siis 17-vuotias ESH ruuna, joka on ollut minulla nyt kolme vuotta. Onni on "edellisessä elämässään" pistellyt kansainvälistä kenttää, mutta hänellä on ollut aika epäonni-onni terveysasioissa: jo varsana häneltä murtui toinen lonkka eikä hänellä ole toista lonkkakyhmyä laisinkaan, lisäksi hänellä on kaularangassa nivelrikkomuutoksia C2-3-4 sekä potkusta pahasti palasiksi murtunut alaleuka joka vaikuttaa myös leukanivelten ja kieliluun toimintaan. Kaikki "tärkeät" osat ovat siis vähän rikki, ja Onni on varsin "high maintenance" hevonen joka vaatii paljon huoltoa ja hoitoa. Ilman jatkuvaa jumppaa ja tukitoimia hänen elämänlaatunsa kärsisi nopeasti joten yritän todella parhaani jotta hän saisi mahdollisimman hyvät eläkevuodet. 

Olemme harjoitelleet Onnin kanssa AAoR (Academic Art of Riding) nyt koko tämän kolmen vuoden ajan; itse olen aloittanut homman 2012 Hanna Engströmin johdolla.  Tämä kerta oli ensimmäinen Bentin edessä tällä hevosella, viime vuonna olin lainahevosella mukana peruutuspaikalla. 

Tässä ensin teoriapoimintoja: 

Lauantain teoria

Ensin pieni katsaus historiaan kuten yleensä. 
-Selkärangan evoluutio - selkäranka on paljon vanhempi kuin jalat, jotka muuttivat toki liikkumista. Liikkeen konsepti itsessään on kuitenkin selkärangassa. Ajatelkaa miten kalan ranka ja lantio liikkuu? Delfiinin? Meidän? Hevosen? Lantio tuo 3D liikkeen koko (hevosen) rankaan. 

-Myös me ihmiset liikumme diagonaalisesti: emme käytä käsiä "nelinkontin" (vertasi että no ehkä perjantai-iltana joku pubista kotiin...) mutta kyllä kädet liikkuvat kun kävelemme - näyttää aika urpolta kävellä kädet täysin liikkumatta. Lavat ja kädet rentoina, heiluriliike. 

-Katsopa hevosen korvia kun se kävelee: liikkuvatko korvat eteenpäin jokaisella askeleella vai taaksepäin? Onko hevosen ranka oppinut schwungin kohti kättä vai kädestä poispäin? 

-Teemmekö tästä (kaikesta hyvästä liikkeestä) hevoselle hankalampaa vai helpompaa? 

-Nykyjalostus ongelmana: jalostamme ja lisäännytämme hevosia jotka eivät enää pärjäisi lainkaan luonnossa koska ne ovat kauniita. Ne liikkuisivat itsensä rikki hyvin nopeasti, tai eivät osaisi enää laisinkaan kiivetä vuorenrinteitä. Huonot kaviot, kummallinen rakenne jne. 

-Puhdas ja luonnollinen liike: katso miten hevonen asettaa jalan maahan, älä sitä miten se nostaa sen ("kauneus") !!!

-Jarrutus (decceleration) on erittäin vahva voima. Oletko kokeillut koskaan astua rappusissa niin, että luulit siellä olevan vielä yhden rappusen eikä ollutkaan? Voit jopa murtaa jalkasi näin. Miten laitat jalan maahan, on todella tärkeää. 

-Ravi on epämiellyttävää istua vain, jos takajalat eivät tee duuniaan eli kanna hevosta ja siten ratsastajaa: disfunctional. Ravin ei kuulu olla epämiellyttävää istua. 

-Katso miten hevonen menee melko jyrkkää alamäkeä? Pitääkseen tasapainon hevosen pitää taittaa takajalkoja, mutta jos se ei pysty, alkaako se kävelemään passikäyntiä rinnettä alas? 

-"Carrying power" ei ole kovin iso voima: se kantaa vain juuri oman painonsa. Vertaa vaikka siihen kun hevonen nousee tasapainossa levadeen: 500 kiloisen hevosen massa on / 2 eli 250 kg per jalka. Mutta jos se hyppää ja tulee alas, tilanne on aivan toinen.

-"Fethering power" ja "pushing power": hevosen ponnistusvoima maasta: miten jalka on laitettu maahan --> miten se voi taas nousta sieltä?

-"First halt": tasapainoinen pysähdys kaikilla jaloilla, läpi kehon. "Second halt": painonsiirto takajaloille läpi kehon.  ("Third halt": "oikea school halt" jossa takajalat alkavat ottaa jo niin paljon painoa ja taittua jokaisesta nivelestä että toinen etujalka ei enää "ylety" maahan", vaan nousee ilmaan. Tästä lyhyt matka levadeen jossa toinenkin etujalka irtoaa maasta. )

-Miksi me teemme sivuttaisliikkeitä? Jotta voimme mennä suoraan, kuten Pluvinel sanoi. 

-Balanssi: horisontaalinen balanssi hevosella, meillä vertikaalinen. Välikorva kertoo olemmeko pystyssä vai missä. Epätasapainoinen hevonen yrittää kompensoida huonoa tasapainoa jäykistämällä kehoa entisestään. Paukuttaako hevonen jalkojaan maahan kuuluvasti juostessaan? Juokseeko se metsässä ääneti kuin peura tai hirvi, vai rytisteleekö menemään? 

-Ratkaisuna tähän mm. takajalkojen koordinointi kohti parempaa ja tarkoituksenmukaisempaa toimintaa: kouluttaminen, tehtävät, avut jne. 

-Avut: esimerkiksi miten kerrot hevoselle haluatko että se nostaa tai laskee päätä? Maasta, selästä? Merkit mihin lavat: ulko-ohja, sisäohja myös maasta, raippamerkein. Avotaivutus EI ole sitten sitä, että mennään seinän viereen ja kaadetaan se hevonen poikittan, se on enemmänkin shoulder out! ... Sitten halutaan "sisäpohje": sisätaka eteen ja ns bending leg. Sitten "ulkopohje" (raippamerkki ulos). Kun meillä on myös ulkoavut maastakäsin raippamerkeillä, meillä on kunnolliset "raamittavat avut" (framing aids). 
Ideaalitilanteessa raipalla ei tarvi enää koskea ollenkaan vaan sillä voi vain näyttää kevyesti suuntaa. 

-Ympyrä on VAIKEA! Ei ne hirvetkään juokse ympyrää metsässä. Ratsastajat ovat ihan pakkomielteisiä ympyröiden ja neliskulmion tekemiseen, mutta neliön tai suorakaiteen jokainen kulma on pieni tiukka ympyrän osa. Älä tee pienempiä kurveja, kuin mitä hevonen pystyy tekemään tasapainossa! 

-Älä käytä seinää tai aitaa: ei päätä lähemmäs seinää kuin takaset. Ihmiset osaavat rakentaa hienoja ratsastuskenttiä ja halleja mutta eivät osaa ratsastaa niissä: älä ole "wall-dependent"! 

-Hevoset liikkuvat maastossa usein paremmin ja halukkaammin, samat ratsastajat paukuttavat niitä kentällä kun "ei tämä liiku mihinkään". Mistä se voi johtua? (virnistää)

-OPETA hevonen tekemään ympyrää, ei se osaa sitä luonnostaan

-Sivuttaisliikkeet -> suoruus 

-Sisätakajalan pitää mennä eteenpäin ja painopisteen alle jotta voimme tehdä järkevän ympyrän. Kokeilkaa itse, jos kävelette itse näin (näyttää) ei tule ympyrää. 

-Laukka "elää" sisätakajalasta joka menee eteenpäin (mutta ulkotakajalka on se josta haluamme noston)

-En opeta enää pilarityöskentelyä. "Failures with pilars are horrifying! Very risky". 

-Kun työskentelemme liinassa hevonen voi sanoa koska tahansa EI, ja se on eettistä: ei apuohjia, ei seinää, ei mitään. Hevonen saa sanoa ei. 

-Haluamme opettaa takajalkoja: taakse liikkuva jalka irtoaa maasta nopeammin ja eteen liikkuva jalka menee enemmän eteenpäin kohti painopistettä 

-Yhden tutkimuksen mukaan 80% hevosista meni piaffia paino edessä. Eihän se ole mitään piaffia! Ei mitään tekemistä kokoamisen kanssa. On piaffia ja on sirkustemppuja. 

-Jos työskentelet niin, että hevonen ponnistaa enemmän takaa mutta ei tule kevyemmäksi edestä, ei mene oikein. 

-Handwork: hyvä tapa treenata kättä! Sitten voimme treenata istuntaa ja hioa sitä. Pluvinelia lainatakseni "only by the seat". Ensisijainen apu on aina istunta, kaikki muut ovat toissijaisia apuja. 

-"Nowdays people don't have a seat anymore. They just like to hang and bang..."

-Hevosen tulee astua meidän painon alle: katso mihin hevonen laittaa takajalan maahan? Laittaako se sen sinun allesi?

-Ajat muuttuvat. Työhevos- ja käyttöhevoskulttuurista ollaan tultu siihen, että hevoset ovat kauniita mutta eivät kovin hyviä hevosina. "They fail to horse". Meillä on koiria jotka eivät pysty hengittämään, meillä on lehmiä jotka lypsävät tosi paljon mutta tarvitsevat sata kertaa enemmän ruokaa, hevosia jotka ovat kauniita mutta joilla ei voi ratsastaa... "Why we breed crap animals?!"

-Luonnossa hevonen ei esim hyppää koskaan mitään minkä taakse se ei näe. "Why breed horses that can jump 2 meters? Just because they can breed things like this..."

-"You cannot sit on something that is moving wrong. You can fake the seat, and some professional riders are good at it: they can pretend to, but it's not correct". 

-Jos ei ylipäänsä osaa kouluttaa hevosta, miten voi keskustella koulutuksen laadusta? 

-Balanssiin: ensin groundwork: sitten juoksutus (ja variaatiot ja cross-overit kuten yhden ohjan ohjasajo, handwork, handwork / juoksutus välimalli jne) ja sitten voit tsekata selästä, miten olet onnistunut?

-Opeta jotain jota voit kuvitella itsekin. Konkreettisia asioita. Opeta hevosesi seisomaan, antamaan kaviot rentona, vuoletko ne itse? Minulla on huono selkä mutta halun tehdä omien hevosteni kaviot, niiden pitää seistä kauniisti. Opeta harjaus, riimun pukeminen, taluttaminen.... kun voit taluttaa riimusta tutussa ympäristössä, voit taluttaa vähän jännittävämmässä paikassa (vaikka kentällä) jne. Jos hevonen on peloissaan, ei se opi mitään sellaista, mitä halusimme sen oppivan. Se voi oppia yhdistämään stressin. Mitä hevonen muistaa tilanteesta huomenna?

.


Hevosikot pääsivät teorian jälkeen areenalle. 

Ensimmäisenä oli Sara Autelo nuoren hevosen kanssa, ja Bent halusi Saran samalla demonstroivan äskeistä lausumaansa. Hevonen jännitti maneesissa olevaa yleisöä, kovaäänistä ja muuta erikoista ympäristötekijää. Hevonen rauhoittui takanurkkaan, jossa sitä sitten harjattiin, putsattiin kaviot, silitettiin ja harjailtiin joka paikasta, kunnes hevonen rentoutui silminnähden. 

-Onko hevosen mahdollista oppia? Te uudet yleisössä: tämä on nyt sitä tärkeintä: loput on enemmän viihdettä. 

Hevosta talutettiin kun se rentoutui paikoillaan seisten, ja se sai katsella. 

-"Make it comfortable, don't punish the horse if he is afraid."

Samalla kun Sara talutteli hevosta ja antoi sen katsella yleisöä, Bent jatkoi. 

-Nykyisin meillä ei ole enää niin paljoa terveitä hevosia. Me haluamme liikkuvia hevosia, ja saamme samalla  ongelmia ligamenttien ym kanssa. Lihakset uupuvat tuntuvasti työstä, mutta tukikudokset eivät samalla tavalla: ne sitten vaan lopulta hajoavat. 

-Vanhat rodut olivat kovasti erilaisia, ja ovat yhä, ellei niitä ole myös jo tärvätty. 

Sara vaihtoi kapsoniin - Bent selitti samalla kapsonin toiminnasta: ohjataan nenäpiin päältä eikä alaleuan alta. 

-Hevosen silmät ovat erilaiset kuin meidän: niiden pupillit ovat horisontaaliset. Jos turpa on liian takana, ei näe samalla tavalla, horisontti tilttaa. Nenä ja etujalat samalle uralle ympyrällä, nenä eteen, rentona. 

-Kun pystyt menemään (isoa) ympyrää kaikki jalat ja ranka samalla uralla, olet jo matkalla kohti suoristamista. Suoristaminen ei ole samaa kuin suoraan meneminen: ympyrä voi olla oikealle ja vasemmalle, suora on vain suoraan, ja hevonen voi olla todella jäykkä. 

Sara siirtyi groundworkista juoksutukseen ja raviin. 

-"Placing the head is not so easy if we do it with our hand: we get "leg mover" and not "back mover". The worst is some stuff like side reins or fixed hands. "

-Variaatiot ovat hyviä. Välillä voi mennä hups liikaa, välillä liian vähän: siinä välissä on sopiva! Ruotsin kielen sana lagom on tosi hyvä. 

-Jos lapsi ei osaa kirjaimia, lukeminen ei varmastikaan suju. Aakkoset: raippamerkit ja muut merkit jotka opetamme hevoselle 

-Ei  meillä ole mitään "natural language", olemassakaan. Meillä ihmisilläkään. Meidän pitää oppia ja opetella ja opettaa, etenkin lajien välillä. Aakkoset, sanat, lauseet. Oppia voi myös ihan vaan tekemällä (vertaa kielten oppimista jos vaan muuttaa johonkin x maahan) mutta se on nopeampaa ja helpompaa jos on myös vähän kielioppia ja sanastoa. Sama pätee näihin merkkeihin ja kommunikaatioon mitä opetamme hevoselle. 

Oma 1. tunti Onnin kanssa

Kerroin ensin meidän taustasta ja Onnin historiasta ja mitä ollaan tehty ja mitä haasteita. Aloitin groundworkista. Onni oli tosi jännittynyt ja katseli "akvaariota" eli kahvioaluetta josta näkyi ikkunasta läpi maneesin pihalle muita ulkona olevia hevosia. Onnilla on etenkin oikea kierros todella hankala: kaikki sen vammat ovat vasemmalla puolella kehoa ja sen on vaikeampi "pullistaa" kehoaan sinne suuntaan, eikä rintakehän rotaatio toimi ihan samalla tavalla, plus kaularangan ongelmat. 

Bent kertoi samalla yleisölle modernien sporttihevosten haasteista ja rakenteen erityispiirteistä ja vertasi Onnia että se näyttää ihan trakehnerilta. Käytiin vähän läpi Onnin spesiaalihaasteita ja Bent kertoi yleisölle silmää harjaannuttaakseen omista havainnoistaan. Huomasimme että Onni on aika tyytyväinen sulkutaivutuksessa, joten käytimme sitä päästäksemme kiinni vaikeisiin juttuihin. 

-Miten sisätakajalka astuu maahan sulussa? Astuuko se lintalleen vai suorana? mihin kohtaan se tulee? Entä avotaivutuksessa ulkotakajalka?

Lähdimme sitten fiksaamaan niitä pienillä muutoksilla. Kokeilimme myös saisimmeko vähän niskaa ylös ja variaatiota muotoon: välillä tosi rennoksi pitkälle eteen alas sulussa / avossa ja pieni kokoaminen ja kysymys Onnille kaulan eri asennosta ja lantion eri asennosta sulussa ja nopeasti taas helpompaan. 

-Hmm, se näyttää olevan ok vaikka se liikkuu tuolla tavalla. Sillä on tosi vahva etupää: moni hevonen olisi jo hajonnut tuollaisella keholla, mutta tämä hevonen on vahva. Jos hevonen on oppinut pärjäilemään jonkun asian kanssa, kannattaako sitä muuttaa liikaa? Katsotaan, miten voisimme auttaa sitä voimaan vielä paremmin. 

Olin iloinen tunnin jälkeen vaikka tuntui että Onni oli niin jännittynyt ettei se oikein kuunnellut mitään, enkä pystynyt "näyttämään" mitään, mutta onneksi se oli vasta ensimmäinen tunti. 




.

Hoidin Onnin ja kiirehdin katsomaan Annan ja Panteran tuntia! Anna Hottinen joka oli juuri suorittanut Squire-testin (jee!) on tehnyt Pantera-tammansa kanssa melkoisen matkan, ja halusin nähdä mitä he hommaisivat tunnilla. Bent laittoi ohjan kaulanaruksi ja hevosta ohjattiin sekä kapsonista että kaulanarusta C5-nikaman kohdalta, josta on suora "kanava" hevosen alaleukaan ja suuhun, koska kieliluun lihaksisto kiinnittyy siihen. 

Anna teki sulkua, avoa jne: takajalkojen tuntemisen tärkeys hevoselle. 

-Hevosilla on luontaisesti paljon enemmän tietoisuutta omista "käsistään" ei etujaloista, ihan aivotasolla. Suurimmalla osalla hevosista ei ole "mental connection" takajalkoihinsa. 

-Teen omien hevosteni kanssa aina aluksi vähän maasta ennen kuin menen selkään, vaikka vaan minuutin. Body awareness, connection

-Jos meillä ei ole hevosen mieltä mukana, pelkkä  keho... ei se ole ollenkaan sama. 

-Pitää pystyä tekemään "full halt" eli ihan pysähdys-pysähdys häntään raippamerkillä jota voit tehdä puolipidätteen: sitten liikkeessä: kokoaminen

.

Seuraavana hevosikkona nähtiin Sanna ja ihana poni Histamiini! 

Histamiini oli jo vanhempi poniherra mutta hirmu taitava. 
Samalla kun Sanna teki perushommia Groundworkissa Bent kertoi:

-Eteenpäin ei ole sama kuin kovaa / nopea! "Little faster can bring hindlegs forward but if not, it's just fast".

-Jos avotaivutus ei tuo sisätakajalkaa enemmän eteen / alle, se ei ole oikein, silloin ulkotakanen ei kanna tarpeeksi. 

-Kun hevoset ikääntyvät meidän pitää tietää koska pitää madaltaa vaatimuksia, mutta ne pystyvät kyllä vielä kaikenlaiseen (kertoo tarinoita omista vanhoista hevosistaan)

-Halt: raippa (toim huom raippamerkki häntään)  / käsi? mitä tunnet? Meneekö halt lonkkaniveleen asti? "Take the halt in between the shoulders". 

Jalkojen ja asennon hienosäätöä ja ihan sikahienoja haltteja :D

.

Seuraavana yleisön eteen asteli taidokas Niina ja nuori raamikas suomenhevonen Wagner. Bent kommentoi hevosen pään kokoa ja vitsaili siitä mutta kertoi myös, että isoon päähän mahtuu paremmin hampaat. Monilla hevosilla joilla on "nätti pieni pää" ei mahdu hampaat suuhun kunnolla, huono purenta. Bent kiinnitti huomiota myös hevosen lannerankaan ja sen asentoon. 

-Jos rintakehän takaosa ja lanneranka on nyrskähtänyt alas, siellä ei ole kovin paljoa lihaksia joilla sen voi saada takaisin ylös. (tällä hevosella oli ollut vatsaongelmia)

-"You cannot keep more from hand than you can have from behind"

Wagner oli tosi hieno ja teki upeasti groundworkia ja yhden ohjan hand workia kapsonista, vau!

.

Sitten areenalle saapui upea PRE ori Kuikkis ja Pia. Samalla kun he kävelivät ja tekivät perustehtäviä orientoituakseen Bent kertoi omista oreistaan. 

-Groundwork voi olla aika haastavaa nuorten orien kanssa. Sallin omieni koskettaa huulilla mutta ei hampailla... kun ihminen kävelee suoraan naaman edessä, se voi olla provosoivaa. 

Siirryttiinkin handworkiin, jossa ihminen on kauempana suusta / päästä. Hevosella oli cavemore, mutta Bent ei niin itse tykkää siitä. Hänen mielestään sillä saadaan helposti jäykkä alaleuka josta seuraa jäykkä ranka, mutta hän on paljon kokeillut sitä aiemmin. Nykyisin hän valitsee kuolaimettomaksi vaihtoehdoksi mieluummin kapsonin ja "bosal" renkaat kapsonin alle. 

Tehtiin handworkia 3+1 otteella, jossa hackamoreohjat eli ns kankiohjat tai kuolainohjat olivat ulkokädessä yhdessä kapsoniulko-ohjan kanssa, ja sisäkädessä oli pelkkä sisäkapsoniohja. Tätä voi käyttää myös "crossworkina" juoksuttamisen ja handworkin välillä, koska sisäohjasta voi "juoksuttaa", ja siirtyä siitä vallan juoksuttamiseen. 

Bent kehui nuorta oria ja sen askellajeja, jotka olivat varsin tasapainoiset ja tahdikkaat. Upeaa!

.

Teoria 2

-Yhteinen schwung: kuinka saamme sen keskushermostoon asti? 

-Istunta: 
1) Stay up there. Sounds easy but it's not! Stay there with your own balance. 
2) Learn to follow the horses movement!
3) "I follow you, now you follow me?"

-"The art of dancing together"

-"For bigger steps bigger schwung, bigger frame" 

-Eläinlääkärit sanovat joskus että älä tee sivuttaisliikkeitä (väistöjä), että ne voivat olla toipumisvaiheessa vaarallisia. Heidän täytyykin sanoa niin, koska väärin tehdyt sivuttaisliikkeet ovat vaarallisia. Hyvin tehdyt eivät laisinkaan. Mutta kuka osaa tehdä ne hyvin? Hevosen kaataminen sivulle ei ole oikein. 

-Kaikilla meillä ratsastajilla on erilainen ja eri mallinen lantio. Miehen ja naisen lantio ovat tosi erilaiset, ja eri yksilöillä erilainen: eri mittasuhteet. 

-Satulan merkitys! Satulan pitää sopia hevoselle mutta myös ratsastajalle. Suurin osa satuloista tehty miehille, ja suurin osa ratsastajista on tänä päivänä naisia... naisten lantio tilttaa väärään asentoon miesten satuloissa. 

-"We cannot keep traditions if we don't also change them"... "Times change!" Nyt suurin osa ratsastajista on naisia - satulanvalmistajien pitäisi herätä tähän. 

-Ratsastajien muukin keho on yksilöllinen: jollain on pieni istuinkyhmyjen väli, jollain pitkä, jollain reisiluu kiinnittyy eri tavalla, jollain pitkät jalat... 

-Moni ratsastaa liian isolla hevosella tänä päivänä, jolloin jalka tulee vääjäämättä väärään paikkaan. Liian leveällä hevosella lonkka ja istunta ei toimi oikein. Kun jalka on korrektissa asennossa, se roikkuu rentona alaspäin, etu- ja takareisi toimivat, pystyt käyttämään häntäluu - häpyliitos akselia oikein. Häntäluu näyttää suunnan takapäälle, häpyluu etupäälle. 

-Chest rotation: Jo ennen kuin voit sulkea mitään ovea, sinun pitää avata joku toinen ovi: Auta avamaamalla ovea ulkoa rintakehälle (eli kevennä ulkoistuinkyhmy + ehkä myös ulkojalan reiden yläosa) kun pudotat sisäpuolelta alemmas jotta saat kutsuttua rintakehää keinahtamaan ulospäin ja ylöspäin ulkoa. Jos hevonen ei ymmärrä, käytä toissijaisia apuja auttamaan selittämistä. 

-Testaan (istuntaa) siirtämällä vähän painoa taakse esim sulun alussa: onko takapää siellä, saanko takajalat astumaan istunnan alle vai istunko "tyhjän päällä"? Takajalan laatu? Jos ei, mikä mätti? Voit tulla alas ja katsoa, jos et pysty vielä tuntemaan missä vika ja miten sen voisi korjata. 

-Avossa sama "sulkulantio" itsellä mutta rintamasuunta eri. "Do not sit the shoulder down". Kunnollisessa avossa hevonen kantaa molemmat lavat, myös sisälavan. Tarvitset kaiken sen: avo, sulku, vastataivutus, jne jotta voit korjata ja auttaa hevosta eri kulmista ja suunnista. 

-"Being able to educate the horse you need to know the purpose and means". Kun itse opetellaan hevosella ei niin väliä, mutta muuten hevosen tulee sopia tehtäväänsä. 

-"Bending the hauches: at the beginning more is more, then later we want quality"

-"Right terre-a-terre horse: not a rocking chair, not bucking kind of but smooth in the middle: using the sword". Koottu takapää liikkeessä.

-Liikkeet ilmassa, School jumps: pitäisi laskeutua takajalat ensin! Nykyisin näkee sitä että tulevat maahan etuset ensin tai kuten kauris tasajalkaa. 

-"Don't ruin the haunches, educate them!"

-"Can the horse do higher level, or at all? Natural abilities..."

-Voit testata takapäätä vaikka melko jyrkässä alamäessä. Pysyykö käynti puhtaana ja säännöllisenä? Ollut perustaito hevosilla vuoristoisissa /mäkisissä ympäristöissä. 

-Monet vanhat kulttuurit ovat katoamassa, joka on sääli. Moni uusi kulttuuri ei ole säilyttämisen arvoinen kuten McDonalds, heh. 

-Aloita pedagogisista harjoituksista ihan perustaitojen parissa: opi opettamaan. Rakenna siitä askel kerrallaan. 

.

Sitten hevosikot saivat toiset tuntinsa. 

Sara tuli areenalle taas nuoren hevosen kera, ja samalla kun he orientoituivat, Bent jatkoi juttelua. 

-Aiemmin työhevoset kasvatettiin itse, ja varsat olivat mukana alusta saakka. Tottuivat kuin itsestään juttuihin ollessaan emän mukana pellolla ja muissa töissä. Nyt on toisin, josta voi tulla haasteita.

-Me olemme domestikoineet eläimiä, mutta ovatko eläimet domestikoineet meidät? Lammaspaimenet, kamelinomadit... 

-On niin outoa ettemme enää elä eläinten kanssa kuten tuhansia vuosia. Asumme kaupungeissa ja urbaaneissa ympäristöissä ilman eläimiä. Ensimmäinen kerta 10 000 vuoteen!

-Jos hevosella on mahdollisuus liikkua vapaana laitumella tai isossa tarhassa myös reipasta laukkaa, kenttä tai maneesi on vain keskittymistä varten. Jos hevonen ei pääse kirmaamaan turvallisesti muualla, meidän täytyy sallia sille enemmän liikettä kentällä tai maneesissa. 

-Finding the balance - keeping the balance

-Missä askellajissa hevosta on parasta työstää? 

.

Oma 2. tunti: 

Ensin näytin mitä olimme harjoitelleet tässä välissä verryttelynä: "kotiläksyt" tuntien välissä. Pystyin säätelemään groundworkissa avo-sulku kokoaminen-eteen jo vähän paremmin, ja Bent antoi minun siirtyä handwork-variaation kautta yhden ohjan ohjasajoon ja siitä varsinaiseen juoksuttamiseen. 

Tein kaikissa näissä menetelmissä lavat sisään - lavat ulos - takapää sisään - takapää ulos testatakseni kommunikaatiota, ymmärtääkö hevonen kaikki nämä perusmerkit eri menetelmissä. Merkki sama, paikka vaihtuu. 

Sitten juoksuttaen sama: käyntiä, ravia, siirytmisiä: ravissa kaikki hevosen kulmat samalla tavalla, kokoaminen sulussa. Laukkaa, koska se paransi ravia. 

Teimme siis samoja juttuja kuin muutenkin mutta Bent antoi hyviä täsmävinkkejä ja pääsin kiinni niistä kriteereistä, joita hän haluaa nähdä tulevaa GW&L testiä varten. 

Päättelimme, että voisin työstää Onnia vähän reippaamassa tempossa: hän sanoi että en oikein uskalla sanoa että työskentele eteen koska hevonen voi rikkoontua, mutta että hän luottaa että en tee liian pitkään enkä huonoilla pohjilla. Hän korosti sitä, että yhtään liian ripeä vauhti ja huono pohja hajottaa hevosen tosi nopeasti: palataan taas siihen että impulssi ja eteen ei ole sama kuin nopea vauhti. Onni tuli paljon paremmaksi kun tein välillä pieniä laukkoja ja pääsin kokoamaan ravia juoksuttaen, kun Onni "keräsi luunsa" ja alkoi ponnistaa takaa paremmin ei niinkään siis eteen laakana vaan takajalan liikerata parani joka kevensi sitä edestä. 

Bent muistutti, että puolipidäte tai pidäte toimii vain, jos se menee oikeasti kehon läpi vailla vastustusta missään kohdassa. Jos hevosta ei pysty työstämään "päästä" juurikaan syystä tai toisesta juurikaan, haimme tässäkin vastauksia takajalkojen, lonkan ja etujalkojen toiminnan kautta päästen kiinni rintakehään ja rankaan eri reittejä. Paljon vaikeampaa toki ja vaatii melkoista tarkkasilmäisyyttä päästä kiinni juuri oikean vastauksen yrittämiseen. Olin tyytyväinen mitä saimme aikaan ja vinkkeihin, hienoa!



Onnin pikaisen hoidon jälkeen kirmasin katsomaan Annaa ja Panteraa, jotka tekivät hommia ratsain. Kaikkea sen saanut kirjattua kun katsoin silmä tarkkana vain viimeiset 10 minuuttia.

-School halt, 3.halt - Think about what could come next? 

-More collection: the pubic bone to show direction and lift 

-C5-C6 relaxing the mouth, you can help the horse from different parts

.

Sanna ja Reetu astelivat areenalle seuraavaksi. Reetu on hieno reilu parikymppinen sh, jonka olenkin tavannut jo toistakymmentä vuotta sitten :D Hänestä on sukeutunut älyttömän taitava AAoR ratsu taitavan Sannan kera! 

Bent jutteli samalla kun Sanna teki peruskuviota verryttelyksi ylipäänsä apujen käytöstä. 
-Apujen vahvistaminen on vaarallista, se on kuin huutamista. Jos ei tajua, mitä se huutaminen auttaa? 

-Pehmeät avut on kommunikaatiota, kovat avut ihan vaan huutamista.

-Jos hevonen ei ymmärrä, kysy eri tavalla!

-Jos hevosen rintakehä ja lantio ovat yhteensopivat (jumpan kautta), voit pelata häpyliitoksen kanssa: ohjaa etupäätä

-"Lift your outside seat rail and lower the inside; find the hollowness"

-"Neindorff said: if there's a failure, search it from yourself. If you don't find it, search more". 

Reetun ja Sannan työskentelyä oli hieno katsella, hevonen alkoi kuunnella ihan pieniäkin istunta-apuja ja oli todella keskittynyt.

.

Seuraavaksi areenalle tuli taas Niina ja Wagner, tällä kertaa ratsain. Hevosella oli kapsoni + bosal renkaat leuan alla, 3+1 otteella. 

-Käytä ohjia askelten tahdissa: kun sisäetu tulee maahan, kapsoniohja sisältä, kun ulkoetu tulee maahan, bosal epäsuora. "Supple and softening"

-Kieliluu myös olennainen: mitä kieli kertoo? Kiinnitty Thoracic sling (ja C5)- vaikutus etujalkoihin

-Kaikki ohjat samaan käteen: kuin joysticki. Tunnustele mille ohjalle kaatuu tai kippaa?

-Jos etunen menee liikaa vatsan alle, lapa ja koko hevonen kippaa sinne. 

-Vaikein on ulkojalan takayläosa ratsastajalla: jos kovin leveä hevonen, tosi vaikeaa saada jalkaa toimimaan oikein. 

Harjoitus: ensin takapää ulos istunnalla, sitten takapää pieneen sulkuun vain kääntämällä reisiä. 

-The lower leg is only the servant of the seat!

-Avotaivutuksessa älä työnnä takapäätä ulos ja "nojaa" lapoja sisään

-"It's a game of physical seat and statical seat"

-Play with easy and difficult!

Harjoitus: avoa ympyrällä eteen, josta suoraan koottu sulku, samalla ympyrä pienenee. 

-Hevonen oppii reagoimaan nopeasti istunta-apuihin jos emme opeta sitä ei-reagoimaan!

-"Seat is the strongest aid: also because it's changes the balance"

Sunnuntai, Teoria 3.

Kysymyksiä yleisöstä ja vastauksia Bentiltä!

-Suuongelmat: tsekkaa aina ihan ensin eläinlääkäriltä, hammasspesialisti mielellään. Varusteiden pitää sopia: katso ettei kapsoni paina pään kolmoishermoa, eikä sivuilta poskia hampaita vasten. 

-Opettele tuntemaan miten nikamat sopivat toisiinsa kaulasta: mikä on kyseiselle hevoselle ok? 

-Osteopaatin tms. hoitajan apu tarvittaessa, mutta ole tarkkana: vaikka joku osaa luetella hevosen kaikki lihakset latinankieliseltä nimeltä, se ei vielä tarkoita, että osaisi tuntea ne käsillään ja tehdä niille jotain. 

-Kaularangan nikamat helpoin oppia tuntemaan: "Check that every bone fitting to next one. If not, we have a problem"

-Suu - C5: kieliluun lihakset ja faskiat kiinnittyvät tänne saakka. Voi olla negatiivinen tai positiivinen vaikutus suuhun manipuloida C5 aluetta... 

-Kaulan rakenteesta: mikä on lihasta ja mikä läskiä? Monesti ihaillaan hienoa ylälinjaa, joka on ihan vaan rasvaa. Kaikki mikä on ligamenttien yläpuolella on ihan vaan rasvaa. Ei ole ihan reilua että ihannoimme ja pidämme kauniina hevosten lihavuutta (taputtaa samalla vatsakumpuaan, ja mutisee nauraen että miksei ihmisillä... :'D) ... Ei vaan, mutta tosiaan, on tärkeää erottaa mikä on lihasta ja mikä läskiä. 

Kysymys Wagnerin selästä:
-L6 "bump": onko koko lanneselkä tipahtanut alas? Siinä kohdassa ei ole oikein lihaksia joilla sitä voisi nostaa, mutta vatsan puolelta voi vähän auttaa. Se on vaan tosi vaikeaa, koska emme halua myöskään "cat back". 

-Lanneselästä: arabiristeytykset voivat olla haastavia. Arabeilla on lyhyt selkä koska niillä on yksi lannenikama vähemmän. Risteytyksillä voi olla se tavallinen määrä, mutta yksi nikama tosi heikko. Voi olla että ensimmäinen sukupolvi on vielä ok mutta ei seuraava. Ongelma näissä "nätit hepat" kuten arabi-barb tai hispanoarabi: eka sukupolvi voi olla vielä hyvä, mutta ongelmia voi tulla seuraavissa tämän lanneranka-asian takia. Sitten meillä onkin hevonen, jolla on pidempi lanne joka on heikko. 

-Isot lavat: iso thoracic sling

-Hyvä treeni voi auttaa: me emme voi rakentaa ligamentteja tai fascioita mutta voimme rakentaa lihaksia ja pelata liikkuvuuden kanssa. 

-"If it seems the horse don't have a problem with a problem let's not make it as a problem!" 

Kysymys raipasta, jos pelkää kovasti raippaa?
-Tämä on vaikeaa. Minulla on ollut hevonen, joka pelkäsi raippaa niin paljon, etten oikein voinut käyttää sitä lainkaan. Jos luottamus ihmiseen on mennyt joskus pahasti, voi kestää vuosia että se palautuu. Hevonen EI SAA pelätä raippaa! Mutta voi olla vaikeaa löytää hevosta jota ei ole jo pilattu fyysisesti tai henkisesti: jos löydät nuoren terveen hevosen, onneksi olkoon. 

-Jos hevonen jo pelkää raippaa, ota ensin ihan lyhyt keppi. Käytän itse oksia: voin ottaa minkä mittaisen vaan. Pidennä oksaa vähitellen, ja silittele ja rapsuta sillä, tee siitä tosi kiva. "Plastic is a disgrace! Use natural materials". Tiesitkö että eri puulajit symboloivat eri asioita? Esimerkiksi omenapuusta tehty oksa-raippa symboloi ambitiota. 

-Emme halua opettaa hevosta myöskään ei-reagoimaan, mutta hevonen ei saa pelätä. Viestin pitää mennä läpi mutta ilman pelkoa. Mutta jos et itsekään tiedä mitä olit kysymässä, miten hevonen voi vastata? Mistä tiedät mikä on oikea vastaus? 

-Ongelma tänä päivänä on, etteivät ihmiset tiedä itsekään mitä ovat tekemässä tai edes haluavat. 

-Raipan kanssa voi tehdä tosi paljon merkkejä, mutta ne pitää ensin itse osata ja ymmärtää ja opettaa: ei ole olemassa mitään natural language joka tapauksessakaan, tämäkin on vain yksi opittu kieli. 

-Kaikki merkit ovat sopimuksia hevosen ja ihmisen välillä. Sama merkki voi tarkoittaa ihan vastakkaista asiaa eri ihmisille ja hevosille. Joillekin raippa on aina vaan eteen, mutta ei meille: meille se on myös kokoamista, sisä- ja ulkoapuja jne. 

Kysymys driving seat: 
-Riippuu missä olet ts. haluatko ravista enemmän ravia, eri kuin esim käynnistä raviin. Riippuu tilanteesta mitä haluat ja missä kohtaa. 

-Ihmiset haluavat että hevonen toimii kuin kolmipyörä, mutta hei kolmipyörä on lapsille! Poljetaan jaloilla ja väännellään käsillä. Kysypä joltain laamapaimenelta tai kamelikuskilapselta, miten eläintä käännetään? Kepillä tms ulkopuolelta pyytämällä, ei vetämällä sitä päästä sisäpuolelta. Meidän kulttuuri on enemmän kolmipyörähommia.

-Apujen ajoitus: missä jalat ovat? Muuten aika turhaa. 

Kysymys laukannostosta, sisätaka/ulkotaka?
-Maastossa tms tilanteessa kun laukka vaan pitää nostaa, sisätakajalka on ihan kätevä. Mutta jos haluamme kootun laukannoston kentällä, ulkotaka. Armeijan perinteissä se on sisätakanen, kun kyseessä ihan vaan käytännöllinen lähestymistapa: kunhan laukka nousee. 

-"If you want to keep your ignorance, don't educate yourself"

-Nuorella hevosella tee paljon nostoja maasta, jotta kehittää omaa tasapainoa ja kehonhallintaa.

-"If it's easy don't make it complicated: it will get complicated anyway!" 

-"What they can do by themselves? How you could help?"

-Mitä enemmän hevosella on haasteita sitä enemmän kouluttajalla tulee olla taitoja. Vaikeat hevoset ovat kiinnostavia - mitä voin oppia? 

-On ihan vaan laukkaa ja sitten on käyttökelpoista laukkaa

Kysymys varsoista, missä iässä aloittaa Groundwork?
-Varsat tarvitsevat ensisijaisesti leikkiseuraa ja vaihtelevaa maastoa kehittyäkseen. Lasten tarvii saada olla lapsia myös muiden lasten seurassa: kehittyvät myös sosiaaliset taidot, ja henkiset taidot. 

-Rintakehä on kunnolla kehittynyt vasta 6 vuotiaana! Katso hampaita: jos hevosella on vielä maitohampaat, se on vielä lapsi. 

-Laukkahevoset eivät itseasiassa kehity nopeasti, vain niiden jalat kasvavat nopeasti. Ne ovat nopeita 2-3 vuotiaana, kun jalat ovat täysikasvuiset mutta rintakehä ihan kesken. Sen jälkeen ne hidastuvat. 

-Varsa saa osallistua, peruskäsittelyä ja taitoja: jos hevonen ei ole "mentally ready" nämäkin voivat olla aika haastavia jo itsessään. 

-Aloitan itse 3,5 vuotiaana varsinaisen työskentelyn, ja 4,5 vuotiaana voin testata onko selkä tarpeeksi vahva ratsastukseen. 

-Pluvinel sanoi, että jos selkä ei ole tarpeeksi vahva katson uudestaan 6, 7, 8 vuotiaana ja teen vain maasta. Hoh, modernit urheiluhevoset ovat tuossa kohtaa jo kuolleet! Hän puuskahtaa.

Bent kertoo samalla tarinoita omista vanhoista hevosistaan, jotka ovat olleet käyttökunnossa vielä kolmenkympin korvilla. 

-Kööpenhaminan kuninkaallisessa tallissa hevoset nimettiin vasta kuusivuotiaana - silloin vasta nähtiin, keitä ne ovat. 

-Aiemmin tein sisäänratsastusta, kamala termi mutta oikeasti "breaking the horses" kolmessa kuukaudessa. Mihin meillä on kiire? Ymmärrän että kasvattajan tarvii saada myytyä hevoset, ja maajussi tarvii hevosen pellolle kun sato pitää korjata, mutta nykyisin meillä on hevosia lähinnä siksi että tykkäämme niistä ja haluamme viettää niiden kanssa mukavasti aikaa. 

-Jos et viihdy hevosten kanssa, mikset pelaa vaikka golffia? 

-Etsi kivoja ja innostavia projekteja, käytä aikasi hyvin! Kuinka hyväksi voit tulla? Microdevelopment

.

Sitten meillä oli taas hevosia areenalla ja hevosikkojen kolmannet tunnit. 

Sanna tuli Reetun kanssa ratsain ja harjoiteltiin kokoamista ja ravin säätelyä. 

-Good collection gives you better forward!

-Trot: See if you can do the same with softening hands, longer reins: Give / half halt feel the timing

Hevonen otti vähän erimittaisia askeleita ravissa välillä vähän hypähtäen:
-Anna puolipidäte pidemmällä askeleella ja myötää lyhyemmällä askeleella saadaksesi paremman tahdin.

-Älä istu selkää alas! Jos ratsastat ratsastushuovalla / karvasatulalla tms tai etenkin jos menet ilman satulaa, hevonen tuntee istuinluut todella selvästi. Varo. 

-Without saddle we risk the seatbones to horses back and with saddle we risk the withers via stirrups if there's any weight on stirrups (most stirrups are too much in the front)

-"What is the hand / leg secondary to?! Analyze "

-Baucher said: leg with no rein, rein with no leg but I say seat without anything

-"If one rhythm doesn't work, take another. If no rhythm works, then there's a lack of mobility for collection!"

-"Find the timing for the horse to be able to do it"

-"Homework: 2nd halt when the hind is in the air: is the hindleg stepping at proper place?"

.

Oma  3. tunti:

Ensin verkkaa groundworkissa, näytin miten se nyt sujuu ja sain tehdä sulku-kokoaminen - sulku-eteen - avo-eteen - avo-kokoaminen ja sitten sikavaikea combo sulku-eteen josta suoraan avo-kokoaminen. Sain sen onnistumaan kerran, jee! 

Sitten katsottiin haltteja: 1. halt, missä jalat? Onko mahdollista tehdä 2. halt? Rakenne? Kysyin Bentiltä onko se ok kun olen harjoitellut näitä niin, että hevonen jättää sisätakajalan vähän taaemmas eikä edemmäs kuten "kuuluisi", koska Onnilla on tikkusuorat takajalat ja se vaan jäykistää takapolven ja ojentaa sisätakasta eikä taita sitä painonsiirrossa. Bent totesi että joo, on ok, ja näytin sitten miten ollaan tehty. 

-This horse has different body. See where he allows you to ask for it. 

Pehmeys koko kehon läpi: sisälonkka 2.nd haltissa alas ja eteenpäin (sulkua paikallaan) ja siitä avo eteen alas.

Sitten sain tehdä juoksuttaen töitä: samaa hommaa juoksuttaen, varioiden koottua sulkua ja eteen avoa, ja jopa kokeilla koottua avoa juoksuttaen ravissa mutta ei olla ihan siinä vielä. Käytettiin taas laukkaa parantamaan ravia. 

-You can sit on this horse when the hindleg is stepping under the saddle and he can carry you with his hinds. Then we can take a look at your seat. 

Kerroin etten ratsasta enää Onnilla, mutta minulla on kotona 5 muuta hevosta joilla voin ratsastaa. :D 

Sain hyviä kotiläksyjä ja jatkan nyt talven yli Kennethin kanssa, jee. 




Hoidin Onnin ja sitten kun palasin, seuraavana areenalla oli Erja hienon suokkiruunan kera. Juoksutusta ja perusapuja, kommunikaatita. 

-Puhu sille hevoselle kun se katselee maisemia. Meillä on pahoja tapoja armeijasta: mitä tämä on ettei hevoselle saisi puhua? Totta kai puhut hevosen kanssa! Jos saat siten paremmin huomion, rentoutta ja kontaktia, totta kai puhut sille. 

-Mikä on kokoamista ja mikä on ihan vaan hidastumista? 

-Jos kokoaminen ei tee ravista parempaa, se ei ole kokoamista, se oli vaan hidastusta 

-"When you collect, don't ruin the forward: a good collection makes also the forward better. 

-Kestoa esim laukkaan vasta kun se sujuu. Ensin sen pitää olla helppoa, sitten voit tehdä kestoa. Voit tehdä vain nostoja ja 2-3 askelta jos ne ovat hyviä. 

.

Sitten areenalla oli taas Pia ja ihana PRE orhi. Hän teki hommia selästä. Ensin perusmerkkejä ja kommunikaatiota. 

-"Playing with shoulders in and out, without losing the schwung and stellning and bending. 
Timing: When? "

-Istunnalla pidäte /puolipidäte: varo ettet samalla blokkaa kehoasi ja jännity. Seuraako hevonen ylävartaloa? 

-When the horse follows the seat, the we have art. The journey there is just learning the basics. 

-Only with experience it's going to the central nervous system

-Multitasking does not exist in human brains actually. We can add new stuff if we can do well previous but not really multitask. 

-Rutiinia mutta ei tylsyyttä: mikä on jo liian helppoa keholle tai mielelle muuttuu tylsäksi. 

-Kun hevonen venyttää kohti ulko-ohjaa se on ihan eri juttu, kuin ratsastaja ottaa hevosen ulko-ohjaLLE! 

-"Wall-horses / seat-horses... Do NOT go to the wall!"

-Never outside shoulder to the wall, in very extreme cases maybe I can support the outside hind sometimes but never the shoulder, ever. 

-Kannusten kanssa saa helposti ihan vääränlaista selän nostamista joten en käytä niitä enää. Catback nostaa vain lannetta, ei rintakehää! 

.

Teoria 4: Yhteenvetoa. 

-Can you sit on your horse without anything? Does your upper legs fit to your horse's ribcage? 

-If your saddle does not help you, dont' use it, you will just waist your money. 

-Sinun pitää pystyä luottamaan tasapainoosi, muuten et pysty olemaan rento. 

-Opi tunnistamaan onko hevonen turvallinen ratsastaa: jos ei, älä ratsasta. 

-Kaupungistuneet ihmiset eivät osaa enää lukea hevosia, he ovat menettämässä sosiaalisia kykyjään. Tiedemiehet yrittävät tehdä sääntöjä ja ohjeita kuinka lukea eläimiä, mutta jokainen yksilö on vähän erilainen. Opettele lukemaan hevosia! Kysy, lue vastauksia: mitä ne vastaavat. 

-Mikä on väärä vastaus? Ei ole niin mustavalkoista, vaan vastaus voi olla ihan väärä, vähän väärä, vähän enemmän oikein, ihan oikein. Multivalinnoissa on usein se ongelma että yksi on 100% oikein ja muut 100% vääriä, vaikka eihän se ihan niin ole: joku voi olla lähellä oikeaa vastausta ja joku tosi kaukana. 

-Vastaus on silti vastattu ja yritetty kysymys! Reaktio kysymykseen

-Jos haluat parempia vastauksia, mitä teet? Kysy eri tavalla, ja arvioi vastauksia. 

-"The tools have to help you but they cannot help you to feel. A saddle can help you to be more relaxed and confident but not with feeling the movement

Bent kertoo että hän työstää ideaa kuolaimesta joka olisi anatomisesti hyvä. 
-"I'm not against the bit, I'm against bad hands, which comes from the bad seat."

-"Legs do not belong to the stomach. They belong to the ribcage. "

-Villihevoset eivät ole pitkiä... 

-Meillä on nykyisin hillitön määrä erilaisia hevosia shettiksistä shireen, tuo mukanaan omia haasteita. Ennen hevoset olivat aika samankaltaisia lopulta. Todellinen hevosmies katsoo aina yksilöä!

-Katso hevosta, tunne hevosesi!

-Toivon ettei teitä kiinnosta pelkkä ratsastaminen vaan hevoset ylipäänsä. 

-Kuinka surullista on, että ne ihmiset jotka tietävät vähiten, ovat niitä itsestään varmimpia! Jos joku sanoo, aina että "kyllä se on varmasti näin", ole varovainen. Todellinen hevosihminen tietää, etteivät asiat ole niin mustavalkoisia vaan että moni asia on mahdollinen. 

-Etsi miten asiat sopivat juuri sinun hevosellesi: ei vain treenaus vaan ruokinta, varusteet, hoito, kaikki. Mikä on parasta juuri minun hevoselleni? Valitettavasti joskus löydämme vastauksen liian myöhään... 

-En voi kiivetä vuorta puolestasi, mutta voin antaa vinkkejä sieltä ylempää mihin seuraavaksi voit laittaa käden tai jalan ja ponnistaa taas askeleen eteenpäin. Joudut silti itse kiipeämään... 

-Kuin palapelin palaset: kerää paloja, äläkä heitä "tarpeettomia" paloja menemään vaikka et tarvisi niitä juuri silloin. Voit tarvita myöhemmin! 

-Ilo ei ole se kun palapeli tulee valmiiksi. Se on se kokoaminen (eikä se tule valmiiksi)

-"A lot of people live in the waiting room of the death"

-Voit oppia nopeammin kun olet jo oppinut oppimaan

-Meitä pommitetaan informaatiolla, päätä mitä haluat oppia. 

-Elämä on täynnä haasteita. Hevosten kanssa voimme vähän valita haasteemme: valitse asioita jotka ovat sopivan haastavia mutta ei liian, eikä liian montaa haastetta yhtä aikaa 

-"What is your main interest?"

-"The danger to get caught with tradition -> no evolution"

-"Unhappy people don't have dreams. Don't give your kids just material, give them dreams and nice projects. "

-"People want problems ... take "good problems" that you can solve, not stupid problems. "

-"80% what you heard now, you will forget. You will not use it now, or you don't need it yet, but maybe one day you need it and remember it."

-"AAoR was a secret society in a bit more far history, and the information was not passed on. Not nice. I try to feed you all the info - it might pop up again when you need it. "

-"If you have chaotic bases you will always go back to chaos. You have to have good feeling of basics and have help often: here we just see how you have done and what you can do next. 

-Hyvä opettaja yrittää tehdä itsestään tarpeettoman! Voin toki lypsää hyvää lehmää jatkuvasti mutta se ei ole eettistä. Teidän pitää osata tehdä myös yksin, mutta hyvän opettajan johdolla se on helpompaa. 


Kiitos Bent! Ensi vuoteen! 








Teksti: Katariina Cozmei 
Kuvat: Emma Kallioniemi

lauantai 18. helmikuuta 2023

Ajatuksia nuoren hevosen kouluttamisesta, 2023 versio

Nuoren hevosen kouluttamista ratsuksi pidetään edelleen melkoisena salatieteenä tai toisaalta apinan ketteryyttä vaativana stunttitemppuna, mutta ei se ole itseasiassa kumpaakaan - aikaa ja hermoja siihen saa kyllä menemään, sekä hyvin paljon ajatusta. Toki myös ratsastajan kehonhallintaa mutta eri syystä, kuin ehkä yleensä ajatellaan: ei stunttiratsastuksen takia vaan siksi, että nuorelle hevoselle tarjottaisiin mahdollisimman miellyttäviä kokemuksia hyvätasapainoisen ja kehonhallinnaltaan ehkä keskivertoa paremman ratsastajan muodossa. 

Kirjoitin jo tasan vuosikymmen sitten nuoren hevosen kouluttamisesta bloggauksen jota on luettu paljon (muutama kymmenen tuhatta kertaa!) ja jota jaksettiin aikoinaan rääpiä paljonkin kakkatallinetissä, koska onhan se nyt tavatonta kun joku poikkeaa ajatusmaailmaltaan perisaksalaisesta armeijan tavasta laitella nuoria hevosia. Kukin tekee miten tykkään, minä tykkään tehdä näin. Olen laittanut takavuosina satulaan ison pinon hevosia ihan yksinäni ilman avustajaa, ja niistä on kaikista tullut siivoja ratsuja joilla myös niiden aivan tavalliset ei-stuntti-omistajat ovat pystyneet jatkamaan ilman mitään sen kummempia vaikeuksia. Hyvin valmisteltu ON puoliksi tehty! 
On kuitenkin tullut aika tehdä uusi versio, mutta sen vanhankin tekstin voi halutessaan käydä lukemassa täältä.

Olen edelleen enimmäkseen samaa mieltä kuin kymmenen vuotta sitten but wait, there's more! 

Mitä meidän pitäisi ymmärtää nuorten hevosten kasvusta ja kehityksestä? 

Hevosen luusto kehittyy aika hitaasti, ja osa rangasta ja jalkojen luista on kasvun osalta valmiita vasta kuusivuotiaana. Jotkut hevoset saattavat kasvaa ihan korkeuttakin jopa kahdeksan vuotiaaksi saakka. 
Kun katsoo kuvaa, ei ole ehkä yllätys miten monella aikaisin aika paljonkin treenatulla ratsuhevosella on ongelmia kintereiden, kaularangan C6-7 ja lannerangan sekä SI-nivelten kanssa. 



Kuva ja lisää aiheesta: https://www.horsesandus.com/equine-skeletal-development/?utm_content=cmp-true

Lisäksi hevosen kognitiivinen kehitys kulkee vähän samanlaista kaavaa kuin meillä ihmisillä tai vaikkapa koirilla: eläimetkin ovat nuorena kovin lapsellisia, turhautuvat nopeasti, ovat vähän naiveja ja höplästä vedettäviä, keskittyvät vain hetken kerrallaan, tarjoavat omia ideoita, kokevat eri kehitysvaiheissa myös ehkä hormonaalisia kriisejä kohti sukukypsyyttä. Tämäkin kaikki vaikuttaa siihen, mitä voimme vaatia lapsilta, varsoilta, teini-ikäisiltä hevosilta tai vaikka niiltä esiteini-ikäisiltä ihmisiltä. 

No pidetäänkö ne sitten tallin takana kunnes ne täyttää 6?

No, ei tietenkään, eihän missään niin ole sanottu. Ymmärrän että olkiukkoja on ihana rakennella teeman ympäriltä, mutta otetaan järki käpälään ja katsotaan mitä sen nuoren kanssa sitten kannattaa / on turvallista tehdä? 

Hevosen luuston ja koko lokomotorisen järjestelmän kehittyminen alkaa luonnollisesti jo pikkuvarsasta: pikkuruisessa hiekkalaatikossa on vaikea kasvattaa urheilijaa. Mitä monipuolisempaa ja virikkeellisempää liikuntaa ja ympäristöä on tarjolla, sen parempi - varsa-ajan pieni tasamaan pläntti eikä yhtään leikkikaveria on aika kurja kasvualusta vahvalle ja terveelle keholle ja hyvälle kehonhallinnalle. Paras ympäristö kasvavalle hevoselle olisikin vaihtelevamaastoinen liikkumaan houkutteva iso tila sekä leikkikavereita, mielellään vielä joku aikuinen hevonen siellä seassa kertomassa miten asiat ovat, ja ympäristön ja ihmisen tarjoamana tarpeeksi erilaisia kehollisia virikkeitä ja haasteita. 

No mitä sillä 2-3 v hevosella voi sitten tehdä? 

Ratsuhevosenkin voi opettaa jo mikä ettei 1,5 - 2 vuotiaana ajolle, ja hölkytellä halutessaan pieniä kärrylenkkejä ennen ratsastamisen aloittamista. Järkevästi suoritettu eli maltillinen irtohyppääminen on myös mukava tapa opettaa teinihevoselle kehonhallintaa ja koordinaatiokykyä sekä tutustuttaa tulevaisuuden tehtäviin. Maasta käsin voi opettaa nuorelle hevoselle vaikka mitä! Ajattele, mikä tilanne sinulla olisi, jos nuori hevosesi osaisi maasta käsin tehdä vaikkapa avoa ja sulkua hyvässä tasapainossa, siirtyä askellajista hitaampaan ja pysähtyä takajaloilla eikä etupainoisena ryntäävänä kottikärrynä; se osaisi taipua molempiin suuntiin ja ymmärtäisi miten ympyrällä on helpoin kulkea? Tämän kaiken voi tehdä maasta käsin ilman ratsastajaa - mitäpä veikkaatte onko se hevoselle helpompaa ilman kuskin painoa vai sitten myöhemmin kun sinne lisätään vielä ratsastaja? 
Hevoselle on toden totta helpompaa tehdä nämä asiat ensin ilman ratsastajaa ja palata tuttuihin harjoituksiin ratsastajan kanssa; se osaa jo vastata aika moneen kysymykseen. Lisäksi hevosen on paljon helpompi kantaa ratsastajaa, jos se osaa kantaa itseään! 

Vertikaalin takana- debatista

"Nuoret hevoset kulkevat helposti kuolaimen alla, ja nousevat sieltä sitten kun ne saavat tarpeeksi voimaa"
Sori, mutta ei. 
Kehtaan väittää ihan pokerinaamalla, että vaikka monet huippukouluratsastajat sanovat näin, en ole laisinkaan samaa mieltä.  Jos hevonen mulskahtaa tippaa enemmän vertikaalin taakse, se joko pakenee liian kovaa tuntumaa tai / ja se ei jaksa kantaa itseään ratsastajan toivomassa asennossa. Ei siinä sen mystisempää. Miksi se ei ole ok? 
Ensinnäkin - jos hevonen ei jaksa kantaa itseään fyysisesti terveellisessä asennossa mitä järkeä on jatkaa tässä asennossa ratsastamista - höllää hetkeksi? Vaihtele raamia? Vapauta se asento välillä jota hevonen ei jaksa pitää kovin kauaa? Tai vielä raflaavampaa - älä ratsasta hevosella ennen kuin se jaksaa kantaa edes itsensä ilman kuskia vaan auta sitä kohti parempaa kehonhallintaa, voimaa ja ihmisen infrastruktuurissa pärjäämistä? 

 (Vertikaalin taakse kuolaimen pakeneminen ei ole millään tavalla fyysisesti kovin ergonominen asento, joku hetkellinen päänheilautus on toki kiva olkiukko / myöskään hevosen vapaaehtoinen elvistely vapaana "vertikaalin takana" ei kelpaa tähän argumenttivirheeksi, sori. Hevosen ei tarvitse hyväksyä tuntumaa, joka sattuu sitä: hevonen määrittelee minkälaisen tuntuman se haluaa, vaikka se olisi jonkun gurun mielestä "no nythän se on ihan löysällä ohjalla, ota nyt kunnon tuntuma"...) 

Ymmärrän, että tämä on suurille massoille (olkoonkin että Suomen noin 200 000 ratsastajasta vain 4000:lla on kilpailulisenssi) hölmöltä kuulostavaa ja typerää utopiaa: hevonen pitää saada valmiiksi 4-vuotis laatuarvosteluun, kasvattajakisaan, mitä näitä nyt on. Ei ole aikaa, eikä jakseta sellaista "typerää kukkahattuilua" että hevosta valmisteltaisiin maasta käsin, kyllä pelkkä juoksutus sivuohjilla riittää siihen hommaan. Juu, näinhän se on, mutta meillä alkaa muutenkin soida tuomion kellot koko hevosurheilun lopettamisen puolesta jos emme ihan oikeasti tee pian isoja muutoksia koko tulokulmaan kautta linjan lähtien nuorten hevosten opettamisesta ja ratsuttamisesta aina sinne isoille areenoille: ei ole välttämättä sitten kumminkaan eettisesti ihan kestävää vaatia yhä nuoremmilta hevosilta yhä enemmän nimenomaan urheilun näkökulmasta. Urheilu on ihmistä varten, ei niinkään hevosta. Vältetään taas olkiukot please: en ole mitenkään hevosurheilua vastaan, päin vastoin! Minusta olisi ihan kauheaa jos tilanne menisi siihen, että hevosurheilu kiellettäisiin. Ehkä nuorten hevosten luokkia pitäisi rajusti muuttaa, ehkä jopa poistaa 4-vuotiskisat ratsain? Kas siinä radikaali ajatus mietintään. 

Aiemmin oli vallalla ajatus että nuori hevonen kannattaa sisäänratsastaa aika varhain jolloin se on lapsellinen ja fyysisesti aika heikko, sillä ei ole vielä kovin kummoinen tasapaino ja kunto, ja se vielä ehkä väsytettiin juoksuttamalla juuri ennen selkäännousua. Minäkin olen joskus 25 vuotta sitten ajatellut näin, ja ymmärrän mistä se kumpuaa. Mutta olen miettinyt paljon sitä, kuinka eettisesti oikein on "käyttää hyväkseen" lapsellista vähän turhan nuorta hevosta joka ei vielä pysty rimpuilemaan kovin näyttävästi, ja joka on helppo ihan vähän jallittaa tai jopa nitistää ihmisen tahtoon? En tiedä. Alan kallistua siihen suuntaan, että se ei ole eettisesti ihan parasta A-luokkaa. 

Rytkytys-stuntti-ratsastus on myös kaikille osapuolille epämiellyttävää. Ei kuulu enää sivistyneeseen 2020-luvun länsimaalaiseen toimintatapaan rytyyttää menemään vähän tuurilla, sattuuko vahinkoja vai ei, onko hevonen lainkaan tilanteen tasalla vai ei, ja kuinka järkyttävän epämiellyttävää rytyytystä se on myös ratsastajalle? Ei ole mikään meriitti sisäänratsastaa varsoja niin, että jokaisen kohdalla tulee helvetillinen rodeo ja selässä roikutaan epäilemättä kyllä taidolla, mutta myös tuurilla. 

Yksi tärkeä sivuhuomautus tähän kohtaan -- nyt täytyy muistaa tässä yhteydessä, että hevosen selkään kiipeäminen ja hevosen totuttaminen siihen että sinne kiivetään ja varsinainen ratsastaminen on kaksi eri asiaa. Eli taas voidaan tuikata olkiukot takaisin kaappiin, ei, ei kukaan joudu helvettiin siitä että ovat käyneet istumassa kolmevuotiaan selässä. (Jos se "päästetäänkö ne sitten preerialle"- olkiukko ei meinaa pysyä kaapissa, sen voi myös samoilla lämpimillä ihan polttaa.)

Kärsi kärsi kirkkaimman ketutuksen saat

"Kyllä hevonen kertoo jos se ei tykkää". No ei välttämättä, ennen kuin tilanne on jo eskaloitunut yli sen tietyn pisteen, jossa sillä alkaa olla jo oikeasti aika karsea olo. Nuoren hevosen saa rumputettua rikki myös ajan kanssa henkisesti ja fyysisesti: ei kertarytinällä, vaan vähitellen. Yhtäkkiä aiemmin innokas hevonen ei tulekaan tarhassa enää vastaan, ei anna kiinni, luimii satuloidessa, ei päästä selkään... Ratsastaessa alkaa esiintyä kaikenlaista "temppuilua" tai haluttomuutta, paikalta pakenemista tai ylipäänsä rimpuilua suhteessa siihen mitä ratsastaja olisi halunnut. Tulee rasitusvammoja, selkä kipeytyy, kintereet kipeytyvät, kaularanka aristaa, hevonen asettuu ja taipuu yhtä hyvin kuin luudanvarsi... ei ole välttämättä tehty mitään väärin tai mitään kovin raflaavaa, mutta ehkä on tehty vähän liian paljon vähän liian aikaisin ja vielä vähän liian pitkään? 

Otan esimerkin. Meillä on puulämmitys: hakataan ja kannetaan klapeja. Olen tottunut siihen tiettyyn rajaan saakka, enkä tee sitä joka päivä. Mutta mitä jos pitäisikin viikonlopun yli tehdä kunnon puusavotta ja hakata kolme kertaa enemmän halkoja klapeiksi, eri kirveellä ja erilaisen pölkyn päällä kuin yleensä ja kantaa ja pinota niitä se kolminkertainen määrä? Jaksaisin varmasti, ja jos siitä saisi hyvän palkinnon, pinnistelisin vaikka tuntuisi jo vähän pahalta. Ekan päivän jälkeen olisin  vähän väsynyt mutta jatkaisin, toisen päivän jälkeen jo aika puhki ja ehkä kipeäkin. Jos sitten saisin levätä, kroppa voisi palautua mutta jos homma jatkuisi sen jälkeen viitenä päivänä viikossa niin että sitä alettaisiin vaatia ja pidettäisiin jopa itsestään selvyytenä eikä siitä saisi enää edes palkkaa enkä näkisi siinä mitään järkeä, voisin alkaa protestoimaan tilannetta. Tulisi hyvin suurella todennäköisyydellä rasituskipuja ja -vammoja, homma maistuisi puulta (heh pun not intended), yrittäisin ehkä jopa mennä piiloon tai karata paikalta kun työnjohtaja tulisi aamulla hakemaan sinne kirveen varteen. Tilannetta ei kauheasti auttaisi, jos saisi vielä turpiinsa kun valittaa tilanteesta. Ymmärrättekö kömpelön vertauskuvan? 

Vielä yksi juttu: Yksikään hevonen ei ole syntyessään kovasuinen, hankala, laiska... Jokainen hevonen syntyy ihan vaan hevoseksi eikä tiedä että ihminen lataa sille hirveät määrät odotuksia ja velvollisuuksia;  täynnä omia haaveita ja toiveita ja pelkoja, jotka muuttuvat iän ja kokemuksen myötä. Hevonen oppii koko ajan. Ihan koko ajan - ei vain silloin kun me "opetamme" sitä. Make it matter. 

Summa summarum: Onko hevosella pakko päästä ratsastamaan ennen kuin se on siihen henkisesti ja fyysisesti valmis? Miksi et valmistelisi sitä tehtävään vähän pidempään ja vähän paremmin? Ketä varten koulutat ja ratsastat nuorta: yleisöä, tuomaria, itseäsi, hevosta varten? Ehkä näitä kaikkia, mutta missä järjestyksessä? 



Katariina Cozmei 

(SRL kouluvalmentaja ja IV-tason lisenssivalmentaja; ratsastusurheiluvalmentajan ammattitutkinto, valjasseppä at, eläintenkouluttaja at, eläintenkouluttajan eat menossa; erikoistun urheilu- ja kilpahevosiin) 

perjantai 20. tammikuuta 2023

Operantti oppiminen, vahviste, heikenne, mitäh?


OPERANTTI? DEODORANTTI? OOPPERA? Mikä? 
Mitä jos kertoisin sinulle, että me kaikki koulutamme hevosiamme ihan koko ajan operantisti.. ja hevonen oppii ihan koko ajan. Halusimme tai emme!
Erityisesti somen hepparyhmissä on viime aikoina ollut innokasta debattia operantti koulutus- termin ympärillä, ja se on kirvoittanut myös lukuisia vähintäänkin erikoisia tulkintoja. Eräs yleisimmistä tuntuu olevan, että operantisti hevosia opettava henkilö on steretyyppisesti koiratreenitaskuihin pukeutunut tomera kirkasotsainen nuorehko naishenkilö värikkäissä villasukissa ja hassussa pipossa joka puhuu käsittämättömin hepreankielisin termein ja jonka hevonen roikkuu kiinni vaatteissa ja jolle tungetaan porkkanaa suuhun muutaman sekunnin välein ja joka ei liiku eteenpäin muuta kuin target-kepin perässä. Oukei!

Mitä se OPERANTTI nyt sitten tarkoittaa?

“Operantti” termi viittaa käytökseen joka on opittua: oppija saa käyttätymisestä palautteen joka voi olla joko vahviste tai heikenne.
 (Erotteluna tästä respondentti käytös ja respondentti ehdollistuminen: “klassinen” ehdollistuminen eli ei samalla tavalla opittua käyttäytymistä vaan fysiologinen reaktio tahdosta riippumaton, vrt Palvovin koiran sylki erittyy suuhun automaattisesti kellon äänestä johon se on ehdollisesti oppinut ja mitä se sitten tekee, esimerkiksi hakeutuu ruokakupille, on operanttia käyttäytymistä koska se on opittua ja siihen voi vaikuttaa koulutuksella).

Jos toiminta johtaa johonkin yksilön kannalta kannattavaan, käytös vahvistuu, ja jos negatiiviseen tai merkityksettömään, käytös heikkenee tai sammuu kokonaan. Oppija siis yhdistää käytöksen ja sen seuraukset.

Haaa, sanoo lukija, mutta kaikki kouluttaminenhan on sellaista! No niin onkin.

Huomioitavaa on myös, että eläin (ja sinä ja minä!) oppii ihan koko ajan. Siis ihan koko ajan - ei vain silloin kun me “lähdemme kouluttamaan”. Yksilö saa koko ajan palautetta ollessaan vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa, eli reagoi vaikutteisiin joista seuraa joko kivaa / ei kivaa / neutraalia. Koko ajan.
Vrt vatsa ilmoitaa ikävällä tunteella että olisi nälkä - siirry jääkaapille - avaa jääkaappi - ota mieleistäsi ruokaa - laita ruoka suuhun - pureskele - niele - aika pian kivampi olo. Hieno ketju opittuna. Nälkä oli vaikute, sitten seurasi opittua käyttäytymistä, ja lopussa seisoi kiitos eli näläntunne helpotti ja tuli vielä hyvä maku suuhun josta saimme mielihyvää. Ei se sen kummempaa oikeastaan ole.

Kun koulutamme eläintä pitäen mielessämme muutaman yksinkertaisen pointin oppimisen teorioista kuten yllä mainituista, voimme kouluttaa huomattavasti systemaattisemmin ja analyyttisemmin joka lisää sekä koulutettavan että kouluttajan hyvinvointia ja vähentää turhautumista. Mitkä ne varsinaiset koulutuskeinot ja -välineet ovat, siihen en ota kantaa, puhun tässä nyt vaan oppimisesta ja oppimisen terminologiasta ylipäänsä. Jos jotain eroa pitää etsiä, niin ero on siinä että kouluttaako eläimiä ymmärtäen perusperiaatteet oppimisesta ylipäänsä, vai pelkästään kokemusperäisellä tiedolla ja yrityksen ja erehdyksen kautta. Yritystä ja erehdystä tapahtuu tietysti joka tapauksessa koska aina kun kaksi elävää otusta on vuorovaikutuksessa keskenään, on myös paljon mahdollisuuksia väärinkäsityksille sekä ympäristön vaikuttavuudelle. 

Eli siis niin mitä? 

Operantti oppiminen on osa behavioiristista oppimisnäkemystä. Behavioristisessa oppimisnäkemyksessä oppiminen nähdään vaikute-reaktio-reaktiokytkentöjen muodostumisena, ja sitä voidaan säädellä vahvisteilla tai heikenteillä. Vahviste on jotain mitä eläin halusi, ja heikenne jotain mitä eläin ei halunnut. Plussa tarkoittaa että yhtälöön lisätään, miinus että yhtälöstä poistetaan. Matikkaa, siis! Eli positiivinen heikenne (josta käytetään myös termiä rankaisu) ei ole mitään arvolataukseltaan positiivista eikä negatiivinen vahviste arvolataukseltaan negatiivista: näissä ei ole mitään arvolatauksia vaan puhtaasti matematiikan termejä kuvaamaan lisäämistä ja poistamista. 

Tein tästä havainnollistavan taulukon: 



Miten naksu ja maksu sitten liittyvät tähän?

Eläin voidaan ehdollistaa (respondentisti) äänimerkkiin, muistattehan Palvovin koiran? Vahviste voi olla toki jotain muutakin kuin ruokaa, esimerkiksi koiralla lempilelu. Ehdollistetusta merkkiäänestä pitää aina seurata myös se vahviste eli naksusta maksu. Äänimerkin ei tietenkään tarvi olla naksutin: en käytä sitä oikeastaan koskaan, vaan ihan itse tuottamiani lyhyitä sanoja ja ääniä koska silloin naksutinta ei tarvi kanniskella mukana, ja saa kädet vapaaksi toimintaan. Olen opettanut omille hevosilleni kaikille oman äänimerkin jotta pystyn kouluttamaan yksilöä myös laumassa. 

Miksi ehdollistettu äänimerkki? 
Ei sitä välttämättä tarvita mihinkään, vaan eläintä voi toki palkita "muuten vaan" hyvästä suorituksesta. Mutta. Tällöin jää paljon eläimen arvailun varaan, mitä tarkalleen ottaen vahvistimme. 
Ehdollisella vahvisteella voidaan merkata käyttäytymisestä juuri se hetki ja kohta, jota halutaan lisää eli vahvistetaan. Menetelmä tekee siis kouluttamisen tarkemmaksi, eikä eläimen tarvitse arvata mistä vahviste tuli.
Oppija muistaa mitä tapahtui ennen vahvistetta, ja muistamisen kautta pystyy toistamaan käytöstä saadakseen uudestaan kivan vahvisteen. (Etsi piilotettu suklaarasia, avaa suklaarasian kansi, laita suklaa suuhun… uudestaan ja uudestaan… ;) ) Saamme miellyttävän palautteen käytöksestämme ja toistamme sitä. Suklaarasian kannen rapina voi toimia myös ehdollisena vahvisteena joka saa jo syljen erittymään suuhun koska olemme ehdollistuneet ääni - > hyvä maku jossa välissä oli vielä tarvittava käytös suklaan saattamiseksi rasiasta suuhun.

Behavioristinen oppimisnäkemys on toki vain yksi osa hommaa. Konstruktiivisen oppimisnäkemyksen mukaan oppiminen on aktiivista ja sosiaalista toimintaa, jossa oppija tulkitsee havaintojaan ja uutta tietoa aikaisempien tietojensa, käsitystensä ja kokemustensa pohjalta. Oppija siis aktiivisesti luo ja uudistaa maailmankuvaansa oppimisen myötä.

Nämä kulkevat käsi kädessä. Konstruktiivisen opimisnäkemyksen suola on se, että oppija pystyy soveltamaan oppimaansa, kerää lisää tietoa ja nivoo niitä yhteen. Behaviorismi on kumminkin siinäkin “olkapäällä”: yksilö toimii, kuten se kokee itselleen jollain tavalla kannattavaksi.

Oppimiskäsityksiä on toki muitakin, kuten humanistinen, kognitiivinen ja sosiokulttuurinen, mutta ei niistä nyt sen enempää. Vaikkapa googlettamalla lisää hyviä artikkeleita! 

Miten harjoitella? 

Tämä kuuluu sellaisiin hommiin, jotka lähtevät helposti pieleen jos ei tiedä mitä on tekemässä. Ei ole yksi eikä kaksi hevostelijaa, jotka ovat ehkä kokeilleet kouluttaa hevostaan käyttäen "naksua ja maksua" ja luovuttaneet nopeasti kun sekä kouluttaja että koulutettava ovat turhautuneet. Tämä ei kuitenkaan ole varsinaisesti todella hyvin toimivan metodin vika - on epärealistista ajatella että jotain uutta menetelmää tarkkoine ajoituksineen oppisi itsekään kertalaakista! 
Jos hevosen tai muun eläimen opettamismetodit kiinnostavat, aiheesta alkaa olla onneksi aika hyvin apua ja kurssitarjontaa. Jos kiinnostus herää syvemminkin, monet oppilaitokset järjestävät eläintenkouluttajan ammattitutkintoja (tai itseasiassa eläntenhoidon at, eläintenkoulutuksen sv) joissa pääsee sukeltamaan syvemmin siihen kuinka ymmärtää ja soveltaa käytäntöön erilaisia oppimis- ja opettamisnäkemyksiä. Järjestän myös pienryhmäkursseja sekä yksityistunteja aiheesta omalla tallillani sekä kutsuttuna ympäri Suomen, laita rohkeasti meiliä. 


Katariina Cozmei 
Eläintenkouluttaja AT,  EAT menossa
Valjasseppä AT
Ratsastusurheiluvalmentaja AT 


Lähteitä ja linkkejä:
https://www.tuni.fi/tlc/suunnittelu/pedagogisia-ratkaisuja/
http://tievie.oulu.fi/verkkopedagogiikka/luku_2/behavioristiset_suuntaukset_behavioristinen.htm

https://sporttirakki.fi/2017/06/10/faq-mika-ihmeen-operantti/

https://www.verywellmind.com/classical-vs-operant-conditioning-2794861

https://www.verywellmind.com/operant-conditioning-a2-2794863

http://www.theevolvingequestrian.com/blog/understanding-the-principles-of-learning-theory-operant-conditioning