Pyhä nyökky

 

Pyhä nyökky 

Ei muuten väliä mutta kunhan se on nyökyssä. Sit kun saa hevosen nyökkyyn on hyvä ratsastaja. No nyt se on peräänannossa. Ota se siihen ohjan ja pohkeen väliin. Ratsasta se pohkeella ohjalle. Sisäpohje ja ulko-ohja. Enemmän. Tiukempi tuntuma. Irrota sitä sisäohjalla. Laita ulkokäsi reiden taa ellei se muuten tule sieltä. Kyllä sen pitää hyväksyä se tuntuma ja tulla pyöreämmäksi. Kun se on pyöreä edestä se käyttää selkää ja rentouttaa sen. Ja tuo takajalat alle.

Tuttua?

Kyllä vaan, ihan saletisti me olemme kuulleet näitä. 

Tässä on vaan sellainen "pieni" ongelma, että hevosen selkä ja takajalat eivät toimi ratsastuksen kannalta yhtään sen paremmin, jos pään asento on pakotettu johonkin tiettyyn kurviin. Hevonen ei pysty olemaan yhtä aikaa rento rinta- ja lannerangan alueelta ja samalla jännittynyt kaularangan alueelta. 

Jännittynyt ei tarkoita ”pää ylhäällä” vaan jännittynyt tarkoittaa että kaularangan asento on fiksattu ja pakonomainen.

Pään asento on lopulta vain hyvin pieni osa kokonaisuutta siinä mielessä, mitä tavoittelemme: JALAT ovat ne jotka vievät hevosta eteenpäin, taakse, sivulle, ilmaan… Jalat ovat ne, jotka liikkuvat isommin askelin, lyhyemmin askelin, ponnistavat enemmän, ottavat eri määrän painoa suhteessa toisiinsa… Pään ja koko rangan asento on enemmänkin seurausta siitä, mitä hevosen muussa kehossa tapahtuu samaan aikaan. Siksi emme voi koskaan oikeasti koota hevosta sen päästä roikkumalla.

“Peräänanto” ei ole päänasento - se on pehmeä yhteinen mielentila jossa kumpikaan ei häiritse toista. Jep. Hiukan vaikeampi saavuttaa, kuin vatkaamalla hevosen päätä tai niputtamalla se autoritäärisen ulko-ohjan ja sisäpohkeen väliin. Hevosen pää on helppo saada alas, mutta onko mitään käryä mitä sen loppukeho tekee? Esimerkiksi se palikka, jonka päällä istut? <3  

Mistä tämä pyhä tiukka nyökky - ajatus on syntynyt? Arvaukseni on, että se on saksalaisen armeijan peruja, johon meidänkin ohut ratsastuskulttuurimme perustuu. Sen jälkeen urheiluhevosjalostus on tehnyt ylitaipuisan pitkän kaulan nyökyn helpommaksi jopa siihen asti, että nyt emme saa enää hevosia pois liian tiukasta nyökystä ja hajotamme niiden kaularangat. Tuomareilla on tähän toki myös osansa - ratsastajat ratsastavat sillä tavalla, josta saa pisteitä. 

Kumpparit, chambonit, kaulanpidentäjät…

Suositulla lapsella on monta nimeä. Samaan kateroriaan lasken “juoksutusavut” ja muut vastaavat: perataan vähän mikseivät ne ole välttämättä hyvä juttu, eikä se tavoiteltu oikotie johdakaan onneen.

“Kaulanpidentäjä” (neck stretcher) on sikäli paradoksaalinen että mikään apuohja ei voi pidentää kaulaa, vaan ihan jokainen apuohja päin vastoin toimii taaksepäin / alaspäin, ja siten lyhentää hevosen kaulaa.

Kumichambon on melkein kaikista kehnoin (heti “juoksutusjärjestelmien” jälkeen joissa takajalat sidotaan hevosen suuhun kiinni) koska se ei tarjoa joustavana minkäänlaista järkevää painetta eikä myötäystä, vaan laittaa painetta niskaan ja kuolainten kautta alaleukaan ja kieleen ja myötää täysin nolla-tasolle vasta kun hevonen on jo kuolaimen takana.

Chambonit ja kaikenlaiset juoksutusavut opettavat hevoselle kaksi asiaa: väistämään epämääräistä tuntumaa kuolaimen taakse ja “tyhjäksi”, sekä keksimään muita kompensaatioita kun se ei enää jaksa kantaa itseään ihmisen haluamassa asennossa. Monesti näillä härveleillä saadaan hieno komea alakaula ja jumissa olevat lavat ja selkä, vaikka haettiin just päinvastaista.

Jos jotain apuohjia haluaa ihan välttämättä käyttää juoksuttaessa (eihän näitä kukaan käytä ratsain, eihän?), ainoa yhtään järkevä on ihan tavalliset sivuohjat pitkäksi viriteltyinä. Olen itsekin joskus käyttänyt niitä opettaessani kuolaimen taakse oppineen nippukaulahevosen venyttämään kohti aika ylös kiinnitettyjen sivuohjien tarjoamaan tasaista tuntumaa, ihan siis naksulla ja maksulla. Nyt minulla  on tähän parempiakin konsteja joten olen luopunut tästä, mutta ihan käyttökelpoinen toimintamalli.

Yleensä sanotaan että apuohjat vaan ohjaavat sitä päätä ja kaulaa oikeaan suuntaan, mutta anteeksi ranskani, tämähän on ihan pskapuhetta. Ne ohjaavat sitä päätä ja kaulaa nimenomaan väärään suuntaan: taakse ja alas, ja selkää jäykäksi eikä suinkaan toimivaksi.

“Kaula pyöreäksi niin selkä toimii”. Eikä toimi. Se nimenomaan ei toimi, jos hevonen on “kaula pyöreänä” sen vuoksi, että sillä ei ole vaihtoehtoja. Hevonen ei voi olla yhdestä osasta selkärankaansa jännittynyt ja pakonomainen (kaula) ja toisesta toimiva (rinta-ja lanneranka). Tämä on anatominen mahdottomuus!

Pidän vanhasta viisaudesta jonka mukaan pitää olla todella taitava kouluttaja osatakseen käyttää apuohjia oikein, ja siinä pisteessä hän ei enää tarvitsekaan niitä. ;-)

Olisikin hyvä miettiä, mitä yrittää kompensoida tai nopeuttaa apuohjien käytöllä? Ei riitä syyksi että eläinlääkäri käski (heistäkään eivät kaikki tiedä kaikkea), Wienin espanjalaisessa ratsastuskoulussakin on sivuohjat, mutku muutkin tallilla käyttää, mutku valmentaja käski. Huonoja syitä!

Miksi juuri sinä ja sun hevonen tarvitsette niitä? Voisiko asian ratkaista toisin? Minkä asian haluat yrittää oikaista? 

Lopulta kaikki tiivistyy yhteen seikkaan: mitä haluat? Minkälaisen kehon ja liikkeen haluat? Jos joku tavoittelee "koppakuoriasta" jolla on ehkä selkä ylhäällä mutta mahdottoman jäykkänä (tässä myöskään minkäänlainen rangan schwungi ei ole mahdollista) niin mikä minä sitä olen kieltämään. Jotkut haluavat "fixed head" eli hevonen oppii pitämään päätään tietyssä asennossa, mutta jälleen kerran, saadaanko me pakottamalla ja jäykistämällä hevosen ranka mitään kovin hienoa aikaiseksi? 

Ratsastuksessa ei ole oikoteitä onneen. 
Hevosen kouluttaminen ergonomisesti ja eettisesti on pitkää hommaa; ei kovin näyttävää eikä dramaattista, eikä yleisöä varten. Se on hevosta varten. 

(Tunneilla ja kursseilla katsotaan MITEN sitä hevosta voi kouluttaa ja jumpata ergonomisesti ja eettisesti - netissä kirjoittamalla en voi auttaa määrääni enempää. Jokainen hevonen on yksilö ja jokainen ratsukko ainutlaatuinen. Laita viestiä jos kaipaat apua! )

Disclaimer: Olen sallinut omille oppilailleni gramaanien käyttämisen vain silloin kun kuntoutetaan todella virmakkaa hevosta, joka ei saa saikkarin aikana riehua, mutta pitää silti järjestää liikuntaa. On ihan ymmärrettävää, että 175 senttinen virmakka urheiluhevonen joka on kerännyt paineita eikä ehkä pysty arjessa liikkumaan muutenkaan (pieni tarha, yksin) voi esimerkiksi tarjota keulimista ratkaisuna toppuuttelevaan ratsastajaan - ei ole suuri synti käyttää gramaaneja hetkellisesti kuntoutusvaiheessa turvallisuuden takia. Gramaanit siksi mieluummin kuin muut apuohjat, että näitä voi sentään säätää portaattomasti pituuden puolesta: muut ovat siinä pituudessa mihin ne on laitettu. Muuta järkevää käyttöä näille en mitenkään keksi; itsellänikin on tosin muutamat gramaanit mutta käytän niitä klassiseen ohjasajoon. Siinä ne ovat oivalliset! 


-Katariina Cozmei 


Muutamia linkkejä: 

https://horsenetwork.com/2016/05/six-reasons-stay-away-draw-reins/

https://www.horsemart.co.uk/community/equestrian-advice-guides/all-disciplines/draw-reins-teaching-tool-or-torture-instrument-

https://www.equestrianmovement.com/blog/musculoskeletal-not-the-pessoa

Luentokooste hevosten hyvinvoinnista: Eläinlääkäri Liisa Harmo

Valmentajaseminaari Ypäjällä 29.1.2024: 
Liisa Harmon luento hevosten hyvinvoinnista 

SRL:n, Ypäjän Hevosopiston ja Equestrian Trainers Finlandin järjestämä valmentajaseminaari oli taas varsin hyvä. Osallistuin sinne vain maanantaina töiden vuoksi, mutta maanantain kattaus oli nimenomaan se jota halusinkin päästä seuraamaan: Liisa Harmon luento, Sanna Siekkisen istuntaluento sekä aina niin inspiroivan Kyran valmennusdemo ja ohjeet valmentajille. (Teen näistä kahdesta viimeksi mainitusta erilisen postauksen)

Taustaksi: SRL:n itsenäinen hyvinvointityöryhmä on antanut lausuntonsa hevosten hyvinvointiasetuksen valmistelussa, ja se on luettavissa täältä. 
Lausunto herätti paljon keskustelua sosiaalisessa mediassa, erityisesti koskien hevosten sosiaalisia tarpeita. 

Liisa Harmo taas on erittäin kokenut pitkän uran tehnyt hevoseläinlääkäri, jolla on laaja-alainen kokemus hevosten hyvinvointiasioista. Muistanette hänet myös ehkä tästä artikkelista, ja Harmo onkin tullut tunnetuksi hevosten hyvän pitotavan puolestapuhujana joka "puhuu suunsa puhtaaksi". Arvostan!  

Itse luento alkoi pienellä alustuksella siitä mikä tämä SRL:n hyvinvointityöryhmä on, ja siitä sukellettiin suoraan pohtimaan sosiaalista lisenssiä. Harmo korosti, että etiikan on todella lähdettävä lajin sisältä, kamerat ovat kaikkialla, meillä jokaisella on vastuu.

Katsoimme FEI:n code of conductia: voit lukea sen täältä.
Pähkinänkuoressa: 
- Hevosen hyvinvointi on etusijalla kaikessa hevosurheilussa.
- Kasvattajien, valmentajien, ratsastajien, omistajien, kauppiaitten, järjestäjien ts toivomkset ovat toissijaisia hevosen hyvinvointiin verrattuna
- Kaikki hevosiin kohdistettavat toimenpiteet ja eläinlääkärin antamat hoidot suoritetaan hevosen terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi. 

Tämä koskee tietysti vain kilpahevosia, kilpailuita ja valmennuksia jotka ovat FEI:n alaisia, mutta sen lisäksi meitä koskee ihan kansalliset lait: Suomessa meidän oma eläinsuojelulaki ja siihen liittyvät asetukset. Ne koskevat ihan kaikkia, myös harrastajia, tuntiratsastajia, opettajia ja tallinpitäjiä. 
Eläinlääkäri Harmo summasikin yksikantaan: "Älkää potkiko niitä hevosia, kyllä te sen jo tietätte ettei se edes auta, puratte vaan omaa turhautumistanne niihin". No niinpä. 

Suurimman osan luennosta kahlasimme tärkeintä asiaa: 

Kuusi periaatetta 

1) Hevosen hyvinvointi on aina tärkeintä. 
2) Hevoset ovat tietoisia eläimiä joilla on sekä positiivisia että negatiivisia tunteita.
3) Sitoudumme puolustamaan hevosen hyvinvointia antamalla hyviä kokemuksia koko hevosen eliniän
4) Ymmärrämme että hevosen käyttö hevosurheilussa nojaa ympäröivän yhteiskunnan hyväksyntään ja tukeen.
5) Sitoudumme tukemaan jatkuvaa tutkimusta hevosen hyvinvoinnin edistämiseksi.
6) Nollatoleranssi kaikelle hyvinvointia vaarantavalle toiminnalle, ja kaikelle joka vaarantaa hevosyhteisön suhtautumisen hyvinvointiin (edit: Tämä oli diassa toisin, mutta tarkistettu Harmolta, käännösvirhe) 

Kävimme läpi näitä kohtia: tässä muistiinkirjoittamiani nostoja. 

"95 % meidän hevosistamme liikkuu liian vähän; yksin pienessä postimerkkitarhassa, korkeintaan ne vetää pultit siellä kun toista viedään ohi. Silleen niitä onnettomuuksia sattuu". 

"Pelkkä taluttelu ei ole mitään liikuntaa. Vähän kenttää ympäri nenä kännykässä". 

Harmon mukaan hevonen ei tarvitse lepopäiviä, vaikka terve hevonen niitä kestääkin.
"Vanhempi vähän risa ei välttämättä kestä, jos se sitten seisoo muuten siellä pienessä postimerkissä. Ratsastuskouluhevoset pitävät usein vapaapäivää korvienvälin takia, mutta jos ratsastuskoulu on hyvä ja hevoset tarhaavat laumassa, ei ole mitään tarvetta antaa sille opetushevosellekaan täyttä vapaapäivää. Me ihmiset ehkä tarvitsemme niitä vapaapäiviä mutta hevonen ei"
"Ei sillä luonnossakaan ole sellaista "tänään mua ei tulla syömään"- päivää"- Harmo tiivistää. 
"Rutiinit ovat hyviä tässäkin."

"Paljonkohan keskiverto tuntihevonen todellisuudessa liikkuu?" Harmo ehdottaa minitutkimusta antureiden avulla. 

(Omana lisäajatuksena tähän tuli mieleen, että tämähän riippuu tosi paljon ratsastuskoulusta: joissain hevoset tekevät kesäaikaan leiritunnit + iltatunnit eli yhteensä jopa 5-6 tuntia mahdollisesti kuumalla säällä,  voi olla paljonkin esteitä ja laukkaamista... vs ratsastuskoulut joissa hevoset tekevät 1-3 tuntia päivässä. Myös pohjat, painorajat, estekorkeudet, satuloiden sopivuus, vauhti, opetus ylipäänsä, hevosten terveydentila ja kunto vaikuttavat tähän toki olennaisesti. )

Puhuttiin myös loimituksesta.
"Loimia pitäisi sovittaa ihan samalla tavalla kuin satuloita! Loimibussi pihaan ja kokeilemaan", Harmo ehdottaa. Hän korostaa järkevää loimitusta: tarvittaessa se yksi sopiva loimi päälle, ei montaa kerrosta: ei enää hengitä, karvat menevät lyttyyn jne. "Jos hevonen ei tarvi loimea, älä loimita. Jos tarvii, loimita. Yhdellä sopivalla loimella joka istuu hevoselle. "

Fyysinen stressi voi olla Harmon mukaan myös patoutunutta liikunnan tarvetta. Palataan jälleen niihin postimerkkitarhoihin. "Kilpailutilanne on myös aina elimistölle stressi, vaikka se ei näyttäisi sitä ulospäin. Mutta kaikki stressi ei ole pahasta: meidän pitäisikin erottaa mikä on liian korkea stressi? Palautuminen? 
Stressiä ja palautumista voi ihan objektiivisesti myös mitata esimerkiksi sykevälivaihtelulla. "

"Saa olla kilpailuhenkinen, mutta ei hevosen kustannuksella". 

Suojista ja pinteleistä: "Miksi tarviit mitään? Jos se kopsii, kengitys kuntoon? "Suojaamiseen suojat, mitään ei voi tukea pinteleillä", Harmo tuumii ja demonstroi jos laittaisi kätensä ympärille pintelin, auttaisiko se muuta kuin ehkä maskeeraamaan kipua. 

"Kipua ei saa peittää, se pitää hoitaa!" 

Harmo korosti myös hevosten lääkinnän ja hoidon suhteen kysymystä, minkä ikäisillä kisataan? Hyvinvointikysymysten kannalta on iso ero antaa 14 vuotiaalle GP-hevoselle vaikka tildreniä kuin nelivuotiaalle ravurille joka on jo kohta "loppu" ja eläkkeellä. 

"More ears less mouth": "Jokaisella meillä on vastuu tiedonhausta. Ota itse selvää ja etsi tietoa! "

"Kaikki tutkimukset eivät täytä tieteen kriteerejä: lähdekritiikki. SRL:n hyvinvointityöryhmässä on sen verran monta tohtoria että julkaisut perustuvat tieteellisiin tutkimuksiin"

"Kohtaan 6: loput 23h?... Eli se kaikki muu paitsi ratsastus. Onko se pienessä postimerkissä yksikseen?"
"Hevonen on laumassa liikkuva saaliseläin, pakoeläin, jonka ensimmäinen ajatus on pako, kai te sen tiedätte?"
"Laumaeläin: lajitoverin seura välttämätöntä, ja nimenomaan koskettelu. Ei riitä, et ne näkee toisensa!"
Harmo kommentoi orien täydellistä eristämistä umpikarsinoihin kamalana, ja toteaa että voi niitäkin tarhata ruunien kanssa. 

Lehterit kohisivat hiukan tässä kohtaa, eikä Harmokaan varmaan tarkoittanut että hevosia voi tuosta vaan nakata samaan tilaan, mutta pyrkimys voisi olla siinä ettei hevosia pidetä yksin. 

"Hevonen käyttää 16 tuntia päivässä syömiseen. Se syö, kävelee, syö, laukkaa, syö, leikkii, syö... Tämän päivän hevosilla pitäisi olla sama mahdollisuus. Tuntsareilla on hyvä tilanne yleensä, niitä pidetään laumassa!" 

"Mä todella toivon että yhteistarhaus lisääntyy. Ne kuolee myös ihan yksin tarhoissaan, etenkin niissä pienissä postimerkkitarhoissa. Jalka voi murtua ilman potkuakin kun ne momentit sattuu kohdalleen. Hevonen saa siinä pienessä tilassa hepulin ja sit joku paikka sanoo poks" 

"10 onnellista vuotta laumassa on minusta parempi kuin se yksin pitäminen vaikka siinä on riskejä."

Harmo korostaa, että pitkään yksin ollutta hevosta pitää totuttaa kavereihin, katsoa että hevosilla on riittävästi tilaa ja ruokintakohtia. Hokkiaika on toki aina riski. "Monet ei tuu ajatelleeksi miten, ja sit ne vaan pitää niitä yksin", Harmo toteaa. 

Yleisöstä nousee kysymys että mites kun yksäritallilla hevoset vaihtuvat, ja se onkin Harmon mukaan toki haaste. "Ei käy syyksi, pitää miettiä miten se toteutetaan". 

Harmo näyttää kuvia tallista, jossa hevoset ovat karsinoissa ilman välikaltereita: ylettyvät rapsuttelemaan toisiaan. Aivan täyteen ahdetuilla ehterillä käy taas kuiske ja kuhina. 

"Think outside the box! älä tyydy minimivaatimuksiin!", Harmo korostaa. "Keksi ratkaisuja!" 

"Ihan sama onko hevonen boksissa ikkuna auki josta se voi katsoa vai siinä 5 x 5 m tarhassa. Ei se ole mitään ulkoilua, se on vaan raitista ilmaa. Pidän moista myös aikamoisena terveysriskinä. 

"Muistakaa että minimi on minimi! Opettele ajattelemaan uudella tavalla". 

"Me ei voida ajatella VAAN sitä mikä on kannattavaa", Harmo toteaa, joka aikaansaa keskustelua.
On ihan totta, että jos toiminta ei ole kannattavaa sitä ei sitten ole kohta enää ollenkaan. Mutta sekin on totta, ettemme voi ajatella tätä enää pelkästään rahan kautta. 

Ruokinnasta.
"Ylisyöttämisen riski... ruokinnan isot ongelmat". Ruudulle lävähtää kuva sadasta purkista. "Monesta purkista joo. Tiedätte mitä se hevonen syö? Gramma sitä ja tota, mutta jos ei ole edes heinäanalyysiä? Siinä on se ongelma, että sekin voi olla samasta erästä eri paalien välillä erilainen. Keep it simple!" 

Ruokinnasta vielä: "Kuinka paljon, kuinka useasti, mihin aikaan?"
"Heinä on hevosen perusravintoa. Ei vaan se korsi ja pureskelu vaan perusravintoa."

"Hevosen pitää suorittaa mahassa ruokaa. Ei puolta tuntia pidempää taukoa syömisestä ennen suoritusta. Anna vaikka pieni tuppo heinää ennen kuin varustat. Voi antaa enemmänkin, riippuu hevosesta". 

"Slow-feed systeemit avuksi, heinätyynyt, verkkot... hevosen täytyy kuitenkin saada pää alas kun se syö heinää, heinäverkko ylempänä ihan vaan tilapäisesti. Kokeile mikä sopii sinulle ja sun hevoselle." 

"Juominen! Jos se ei saa vettä kun sillä on jano, janontunne menee ohi eikä hevonen välttämättä juo kun vettä tarjotaan myöhemmin. Tähän perustuu nyt se uusi asetus että sitä vettä tarvii olla koko ajan". 
"Hevonen voi kuivua kuljetuksen aikana tosi paljon jos vettä ei ole, ja sit ihmetellään siellä kisapaikalla". 

Yleisöstä tuli kysymys veden lämpötilasta. "Ihan sama kunhan se ei ole jäässä! Kyl se vesi siellä suussa lämpiää. Tekin juotte drinkkejä."

Loppukaneettina Harmo totesi, "Ei kusta kintuille, vaan puhalletaan yhteen hiileen!" 

Harmon luento oli kaikkineen erittäin hyvä; informatiivinen, perustui tieteelliseen tutkimukseen ja lähteisiin, lisäksi Harmo on aivan ihana esiintyjä ja puhuja. 

Kiitos! 

- Katariina Cozmei