Tutkimusretkiä Iberian niemimaalle, osa IV

Toiset viettävät lomansa aurinkorannalla, toiset satulassa...

Kävin jälleen Espanjassa ja Portugalissa bongailemassa kivoja hevosia, ja oppimassa lisää kasvatuksesta, roduista, ratsastuksesta, kaikesta. Matkan aikana pääsin taas näkemään kaikenlaista opettavaista, mutta tässä pieni tiivistelmä.

Heti ensimmäisenä päivänä loikkasin autoon ja ajoin ystäväni kanssa maaseudulle katsomaan erään kuuluisan kasvattajan ja kilparatsastajan varsoja ja myyntihevosia. Vietimme fantastisen iltapäivän hevosten parissa, ja saimme ihailla maestron taitoa käsitellä nuoria hevosia picaderossa. Oli hienoa päästä taas seuraamaan työskentelyä, jonka varmuustason voi saavuttaa vain sukupolvien yli jatkuvalla perinteellä...

Kohtasin muutamia erittäin mielenkiintoisia hevosia, joista osa tulee varmasti Suomeen luokseni, jahka saan omat toimitilat järjestykseen. Sitä odotellessa ;)

Seuraavana päivänä kävin ratsastamassa toisessa paikassa erästä siitosoria, jonka omistaja halusi esitellä minulle orinsa ja varsansa. Tämä tummanruunikko ori oli erittäin hurmaava luonteeltaan - ratsastin sillä 15 minuuttia sen jälkeen, kun se oli astunut tamman, ja se käyttäytyi erinomaisesti (oli tosin ymmärrettävästi hieman voipunut). Oriin nimi herätti minussa hilpeyttä: se oli nimeltään Enamorado, rakastunut. Kieltämättä
oriin suurissa yöntummissa silmissä oli rakastuneelle tyyppillinen haikaileva katse, joten nimi oli sikäli osuva. Ratsastin myös toista oria, jossa oli paljon kartusiaaniverta. Tämä ori oli pieni ja herkkä, "mucha chispa", paljon kipinää. Kävimme viimeisenä iltana ystäväni kanssa näillä kahdella maastoretkellä, laukkasimme tukka tuubilla pitkin kumpuilevia niittyjä kaniinit ja laululinnut seuranamme. Helteisen iltapäivän jälkeen viilenevä tuuli hulmutti hevosten harjaa ja laukkasimme kirjaimellisesti auringonlaskuun, ihanaa!

Kävin taas myös Portugalin puolella ihailemassa lusitanoja. Rakastun tuohon upeaan rotuun kerta kerralta enemmän ja enemmän!
Tällä kertaa visiitti oli erityisen mieleenpainuva. Tallilla on muutama erittäin laadukas siitosori, joista olen haaveksinut yhtä tiettyä tammalleni. Ori on jo vanha herra, astunut viimeiset 17 vuotta, tehnyt aikoinaan myös uraa koulukisoissa. Olen nähnyt oriin jälkeläisiä muutamassa ikäluokassa, ja ne tekivät suuren vaikutuksen uteliaalla ja rohkealla luonteellaan. Siitäkään ei ole haittaa, että ori jättää kokoa, pitkää kaulaa, ryhtiä ja rakennetta. Ratsastin ensin pari muuta hevosta ja sitten tämä vanhaherra tuotiin kentälle satuloituna. En ollut uskoa silmiäni! Sain ratsastaa Hänellä!! Oriilla ei oltu ratsastettu kunnolla kahteen vuoteen, se oli vain astunut, mutta se teki siitä huolimatta sarjavaihdot ja piaffit tuosta vaan vanhasta muistista :D Mikä fantastinen hevonen! Ja olipa julma temppu tallinpitäjältä, nyt minun on ehkä PAKKO astuttaa tammani tällä kuninkaallisella olennolla. Pahus ;-)


Pääsin nauttimaan myös toisenlaisesta kyydityksestä: hienot hannoveritammasta putkautetut muulit vetivät ylväänä kärryjä. Eivät muuten ole mitään velttoja eläimiä nämä!! Täynnä energiaa olevia voimapesiä, kuuden hengen lasti ihmisiä nousi mäkeä ylös kevyesti ravaten. vau.

Portugalin puolella bongasin myös erään hevosen joka jotenkin sytyttää joka kerta kun olen ratsastanut sillä. Hevonen on 5-vuotias siitokseen hyväksytty lusitano ori, erittäin herkkä, hyvin energinen ja kipinöivä. Se nimikin on enteellisesti Vulcao, tulivuori! Joka kerta kun ratsastan tätä hevosta, se jää mieleeni kummittelemaan, viimeksi näin jo untakin siitä seuraavana yönä. Ystäväni totesi saman tien meidät kentällä nähdessämme, että Tuo on Sinun Hevosesi, mutta harmin paikka kyseinen hevonen on rahtusen tyyris rahapussilleni ;) Lottojumalien armahtaessa säntäisin ostamaan sen hetimiten, mutta siihen asti on tyytyminen vain ihailuun. Mutta elämässähän on hyvä olla haaveita ja tavoitteita, eikö? Harvoin kohtaa hevosta, jonka kanssa kemiat mätsää ensi minuuteista alkaen, etenkin jos hevosta pidetään yleisesti ottaen hiukan hankalana. En tiedä, ehkä olemme yhtä hulluja?! :D

Tutkiskelin samalla reissulla lusitanojen sukupuita ja perehdyin varsojen näyttelykoulutukseen. Sangen mielenkiintoista! Lisäksi yritän nyt astuttaa tammani (Prinsessan emä) tällä upealla vanhalla herralla, raportoin sitten täälläkin projektin etenemisestä.

Reissu oli siis jälleen varsin opettavainen ja mielenkiintoinen. En malta odottaa, koska pääsen taas tammien varjostamalle laitumelle seuraamaan varsoja, ihailemaan cremellojen sinisiä silmiä ja tuntemaan pitkänä hulmuavan harjan kasvoillani laukatessani kukkulaa ylös...