Minusta on nyt tullut Iso Tyttö ja aloitin eskarin. Mami ei suostunut ostamaan reppua eikä uutta hajukumia mutta sain sentään uuden syysmekon ja Oman Tarhan. Oman! Jee. Olen jo vähän muokannutkin sitä mieleisekseni mutta kasvit eivät tunnu kasvavan kovasta lannoituksesta huolimatta.
No mutta kuitenkin. Muutin residenssiä Rinsessan arvolle sopivaan paikkaan ihan kartanomaisemiin. Mamilla on ilmeisesti liikaa vapaa-aikaa kun se on ruvennut raahaamaan minua harva se päivä hommiin, ääh, mä voisin ihan hyvin olla vaan täällä mun omassa tarhassa ja tonkia puskissa ja somistaa otsatukkaani ohdakkeissa, ei mua tartte, ei. Kaikenlaisia hullutuksia se on keksinyt, esimerkiksi pitäisi oppia olemaan jossain märässä tilassa jota sanotaan "pesupaikaksi". Whattafak, mitäs järkeä siinä nyt sitten on. Siellä on märkää ja jalorotuiset kavioni vallan kastuvat, ja sinne menosta seuraa aina jotain kurjaa, kuten kavioiden veulaamista tai pahimmillaan kastelemista, ja nyt Mami on selvästi keksinyt uuden tavan kiduttaa lastaan: suuhun tungetaan jotain metallia, yäääk! Se raivostuttaa minua ihan hirveän paljon ja kostoksi yritän purra kaikkea mihin hiukankin osun, graah! Siis tosi kaameaa laittaa viattoman lapsen suuhun kylmää rautaa. Onko tämä normaalia?! Joutuuko muutkin hevoset kokemaan saman (kauhean) kohtalon?? Tänään yritin tarkkailla ohikulkevia kanssahevosia ja kyllä, niilläkin kilisi suussa tällaista rautajuttua. (Minulla on sentään kullanväriset, vähän lohduttaa) Ja selässäkin oli jokin systeemi, taisi olla se paljon puhutta ja pelätty Satula, jaiks.
Tällä viikolla Mami on lopullisesti seonnut ja se on alkanut jahtaamaan minua ympäri maneesia ruoska kädessä, niin että suussa on nämä metallijutut ja siitä kiinni pitkä naru, ja sitten pitää juosta Mamin ympärillä ympyrää joka ei saa olla liian pieni eikä liian suuri eikä saa mennä liian kovaa eikä liian hiljaa, ihme touhua, miten se nyt on niin tarkkaa muka?! Minä olen vasta lapsi enkä suostu moiseen pylperrykseen. Jos yritän pysähtyä, Mami läpsäyttää kylmästi lastaan jalorotuiselle takapuolelle sillä ruoskalla, huh, olen sydänjuuriani myöden loukkaantunut tästä kohtelusta. Olen silti katsonut parhaaksi juosta muutaman kierroksen molempiin suuntiin mukisematta koska sen jälkeen Mami yleensä armahtaa ja vie minut takaisin Omaan Tarhaan. Tosin nyt se on keksinyt vielä uuden juonen; se hakee jakkaran ja kiipeää sille ja killuu selässäni ja taputtelee sieltätäältä. Sairasta, mitä se aikoo??!!Jatkan raportointia, ellen kyllästy tähän rinsessan arvolle sopimattomaan moukkamaiseen työltä haisevaan kohtaloon, ja ota ritolat. Ate logo.
