Mikä ihmeen sikappi? No, Salón Internacional del Caballo, maailman suurin andalusialaishevostapahtuma, joka pidetään joka vuosi marraskuun lopussa Sevillan messukeskuksessa ja joka kerää yhteen niin Euroopan kuin Amerikan mantereiden pre-fanit ja kasvattajat.
Pitihän siellä käydä. Tapahtuma kestää koko viikon ja tarjolla on mm. valjakkoajokilpailut, perinteistä GP kouluratsastusta kürilla ja ilman, estehyppelyitä, korkean kouluratsastuksen kilpailuja, doma vaqueraa ("espanjalaista länkkäriä"), sekä kasvattajapuolella rakennearvosteluja ja näyttelyitä kaiken ikäisille pre-hevosille, ns. toimivuuskisoja (functionality) selästä ja maasta sekä kaikenlaista kasvatukseen liittyvää esittely- ja oheistoimintaa sekä merkittävä hevoshuutokauppa.
Ehdin piipahtaa tähän mammuttimaiseen tapahtumaan vaan lyhyesti yhtenä päivänä, mutta pääsin näkemään mm. korkean kouluratsastuksen finaalin sekä GP kürin. Ensin mainittu oli suoraan sanottuna vähän pettymys: periaatteessa ratsukot esittivät gp-liikkeitä vapaavalintaisessa järjestyksessä mutta aika epämääräisesti, lisukkeena espanjalaista käyntiä ja etujalkapiruetteja. Missä olivat levadet? Edes piffi ei onnistunut kunnolla kaikilta ratsukoilta, toisilta ei laisinkaan. Pöh! Onneksi sentään kärkipäähän sijoittuneet ratsukot esittivät jo aika kivan näköistä menoa. Kür sitävastoin oli varsin korkeatasoinen, ja kolme kärkiratsukkoa eivät pelkästään tehneet teknisesti hienoa ohjelmaa vaan myös esittivät erittäin kaunista ja suorastaan taiteellista ratsastusta. Ooh ja aah! Suosikkini Atiza sijoittui täpärästi toiseksi, siinä on kyllä hevonen jonka sarjavaihdot ovat aivan omaa luokkaansa :D Lisäksi näin hiukan Vaquerakisaa, joka oli hyvin mielenkiintoista. Hevoset olivat erittäin hyvin avuilla ja kuuliaisina, ja uskomattoman ketteriä. Hienoa hevosmiestaitoa!
Yleisön päänmenoksi paikalle oli pystytetty myös valtava expo. Toisin kuin suomalaisissa hevostapahtumissa, sicabin yleisö oli enimmäkseen miesvoittoista, ja myytävät tavaratkin suunnattu enemmän miehille. Omituista ;-) Mukaan ei onneksi tarttunut mitään mutta käsintehdyt mittatilaussaappaat jäivät kaihertamaan, ehkä ensi reissulla tulee hankittua sellaiset.
Tapahtuma oli varsin hieno ja mielenkiintoinen, oli erikoista nähdä miten pikkulapset ratsastivat korskeita orejaan kansan keskellä ilman mitään sen kummempia ongelmia, ja miten kasvattajat esittivät villeinä poukkoilevia varsoja tungoksessa... horsemanshippiä, juu.
Ensi vuonna takuulla uudestaan!
Käy peremmälle! Matkakertomuksia, pohdintoja, Rinsessan päiväkirjaa, valmennusreferaatteja, sekä sekalaista kerettiläishenkistä öisinajattelua. Kirjoituksia saa linkittää vapaasti eteenpäin (ei kopioida!) Jätä palautetta kommentteihin, löytyy postausten lopusta.
