Minäpä en olekaan enää mikään pikku-rinsessa, Mamin mittailujen mukaan säkäni on huisin 163 sentin korkeudessa, olen siis jo yli 10 senttiä isompi kuin äitini Iso Vaalee. Hah! Mamin kanssa ollaan urheiltu ahkerasti. Mä luovutin pakkivaihteen ja aloin kulkea otsa edellä, takaperin käveleminen (ravaamisesta puhumattakaan) oli sit kuitenkin loppupeleissä vähän raskasta (tuli hiksa). Nyt on uusia sääntöjä ihan kamalasti: kuulemma ei saa yhtään heittää takajalkoja kohti kattoa kun Mami on kyydissä eikä saa keulia, ja sit pitää osata seistä tasajaloin hiljaa paikoillaan, eikä saa vetää Mamia irti satulasta eikä riehua eikä tehdä sillai mitään muutakaan oikeasti mielenkiintoista, aika tosi tylsää hei! Tämmöstäkö tää nyt tulee olemaan. Blaah. Vuosikaupalla treenatut pallonivel-trapetsishowt jää nyt ihan haaskuun, voi minkä rodeoratsun maailma minussa menettääkään. Sitte olen keksinyt omia urheilulajeja, eikö lasten omaehtoinen liikunta ole tehokasta, mitä. Aitajuoksusta on tullut suosikkilajini!
Enemmän pisteitä saa, jos houkuttaa naapuritarhankin hevosen siihen, ja oikein jättipotti rapsahtaa jos samalla rikkoo aidat ja vielä ehkä saa aikaan jonkun yleisen hässäkän. Mami ei tosin kuulu tämän urheilumuodon ylimpiin ystäviin, mutta se nyt on muuteski sellainen tiukkapipo kalkkis (niinku mamit yleensäkin). Sit mä olen oppinut kumartamaan, se on aika helppoo, kyllä mä voin niin tehdä porkkanapalkalla. Mami lupasi dokumentoida teille tenppuja sitten, kun osaan ne oikein tosi hyvin. Se puhui siis monikossa: en tiedä mitä muita tenppuja se meinaa opettaa, ainakaan en rupea makaamaan ja istumaan... olen nähnyt kun Mami nöyryyttää noita muita kanssahevosia pistämällä ne tutimaan ja istumaan, uah. Mä mikään koira ole. Että semmosta tänne. Esteitäkin olen vähän hypellyt liinassa, ne nyt on ihan piis of näkkileipä, vähän vaan nostaa jalkoja ja siinä kaikki.
Kevätterveisin
Teidän
Rinsessa
(Kuvat www.vilukko.net)
