Pyhä nyökky
Ei muuten väliä mutta kunhan se on nyökyssä. Sit kun saa hevosen nyökkyyn on hyvä ratsastaja. No nyt se on peräänannossa. Ota se siihen ohjan ja pohkeen väliin. Ratsasta se pohkeella ohjalle. Sisäpohje ja ulko-ohja. Enemmän. Tiukempi tuntuma. Irrota sitä sisäohjalla. Laita ulkokäsi reiden taa ellei se muuten tule sieltä. Kyllä sen pitää hyväksyä se tuntuma ja tulla pyöreämmäksi. Kun se on pyöreä edestä se käyttää selkää ja rentouttaa sen. Ja tuo takajalat alle.
Tuttua?
Kyllä vaan, ihan saletisti me olemme kuulleet näitä.
Tässä on vaan sellainen "pieni" ongelma, että hevosen selkä ja takajalat eivät toimi ratsastuksen kannalta yhtään sen paremmin, jos pään asento on pakotettu johonkin tiettyyn kurviin. Hevonen ei pysty olemaan yhtä aikaa rento rinta- ja lannerangan alueelta ja samalla jännittynyt kaularangan alueelta.
Jännittynyt ei tarkoita ”pää ylhäällä” vaan jännittynyt tarkoittaa että kaularangan asento on fiksattu ja pakonomainen.
Pään asento on lopulta vain hyvin pieni osa kokonaisuutta siinä mielessä, mitä tavoittelemme: JALAT ovat ne jotka vievät hevosta eteenpäin, taakse, sivulle, ilmaan… Jalat ovat ne, jotka liikkuvat isommin askelin, lyhyemmin askelin, ponnistavat enemmän, ottavat eri määrän painoa suhteessa toisiinsa… Pään ja koko rangan asento on enemmänkin seurausta siitä, mitä hevosen muussa kehossa tapahtuu samaan aikaan. Siksi emme voi koskaan oikeasti koota hevosta sen päästä roikkumalla.
“Peräänanto” ei ole päänasento - se on pehmeä yhteinen mielentila jossa kumpikaan ei häiritse toista. Jep. Hiukan vaikeampi saavuttaa, kuin vatkaamalla hevosen päätä tai niputtamalla se autoritäärisen ulko-ohjan ja sisäpohkeen väliin. Hevosen pää on helppo saada alas, mutta onko mitään käryä mitä sen loppukeho tekee? Esimerkiksi se palikka, jonka päällä istut? <3
Mistä tämä pyhä tiukka nyökky - ajatus on syntynyt? Arvaukseni on, että se on saksalaisen armeijan peruja, johon meidänkin ohut ratsastuskulttuurimme perustuu. Sen jälkeen urheiluhevosjalostus on tehnyt ylitaipuisan pitkän kaulan nyökyn helpommaksi jopa siihen asti, että nyt emme saa enää hevosia pois liian tiukasta nyökystä ja hajotamme niiden kaularangat. Tuomareilla on tähän toki myös osansa - ratsastajat ratsastavat sillä tavalla, josta saa pisteitä.
Kumpparit, chambonit, kaulanpidentäjät…
Suositulla lapsella on monta nimeä. Samaan kateroriaan lasken “juoksutusavut” ja muut vastaavat: perataan vähän mikseivät ne ole välttämättä hyvä juttu, eikä se tavoiteltu oikotie johdakaan onneen.
“Kaulanpidentäjä” (neck stretcher) on sikäli paradoksaalinen että mikään apuohja ei voi pidentää kaulaa, vaan ihan jokainen apuohja päin vastoin toimii taaksepäin / alaspäin, ja siten lyhentää hevosen kaulaa.
Kumichambon on melkein kaikista kehnoin (heti “juoksutusjärjestelmien” jälkeen joissa takajalat sidotaan hevosen suuhun kiinni) koska se ei tarjoa joustavana minkäänlaista järkevää painetta eikä myötäystä, vaan laittaa painetta niskaan ja kuolainten kautta alaleukaan ja kieleen ja myötää täysin nolla-tasolle vasta kun hevonen on jo kuolaimen takana.
Chambonit ja kaikenlaiset juoksutusavut opettavat hevoselle kaksi asiaa: väistämään epämääräistä tuntumaa kuolaimen taakse ja “tyhjäksi”, sekä keksimään muita kompensaatioita kun se ei enää jaksa kantaa itseään ihmisen haluamassa asennossa. Monesti näillä härveleillä saadaan hieno komea alakaula ja jumissa olevat lavat ja selkä, vaikka haettiin just päinvastaista.
Jos jotain apuohjia haluaa ihan välttämättä käyttää juoksuttaessa (eihän näitä kukaan käytä ratsain, eihän?), ainoa yhtään järkevä on ihan tavalliset sivuohjat pitkäksi viriteltyinä. Olen itsekin joskus käyttänyt niitä opettaessani kuolaimen taakse oppineen nippukaulahevosen venyttämään kohti aika ylös kiinnitettyjen sivuohjien tarjoamaan tasaista tuntumaa, ihan siis naksulla ja maksulla. Nyt minulla on tähän parempiakin konsteja joten olen luopunut tästä, mutta ihan käyttökelpoinen toimintamalli.
Yleensä sanotaan että apuohjat vaan ohjaavat sitä päätä ja kaulaa oikeaan suuntaan, mutta anteeksi ranskani, tämähän on ihan pskapuhetta. Ne ohjaavat sitä päätä ja kaulaa nimenomaan väärään suuntaan: taakse ja alas, ja selkää jäykäksi eikä suinkaan toimivaksi.
“Kaula pyöreäksi niin selkä toimii”. Eikä toimi. Se nimenomaan ei toimi, jos hevonen on “kaula pyöreänä” sen vuoksi, että sillä ei ole vaihtoehtoja. Hevonen ei voi olla yhdestä osasta selkärankaansa jännittynyt ja pakonomainen (kaula) ja toisesta toimiva (rinta-ja lanneranka). Tämä on anatominen mahdottomuus!
Pidän vanhasta viisaudesta jonka mukaan pitää olla todella taitava kouluttaja osatakseen käyttää apuohjia oikein, ja siinä pisteessä hän ei enää tarvitsekaan niitä. ;-)
Olisikin hyvä miettiä, mitä yrittää kompensoida tai nopeuttaa apuohjien käytöllä? Ei riitä syyksi että eläinlääkäri käski (heistäkään eivät kaikki tiedä kaikkea), Wienin espanjalaisessa ratsastuskoulussakin on sivuohjat, mutku muutkin tallilla käyttää, mutku valmentaja käski. Huonoja syitä!
Miksi juuri sinä ja sun hevonen tarvitsette niitä? Voisiko asian ratkaista toisin? Minkä asian haluat yrittää oikaista?
Lopulta kaikki tiivistyy yhteen seikkaan: mitä haluat? Minkälaisen kehon ja liikkeen haluat? Jos joku tavoittelee "koppakuoriasta" jolla on ehkä selkä ylhäällä mutta mahdottoman jäykkänä (tässä myöskään minkäänlainen rangan schwungi ei ole mahdollista) niin mikä minä sitä olen kieltämään. Jotkut haluavat "fixed head" eli hevonen oppii pitämään päätään tietyssä asennossa, mutta jälleen kerran, saadaanko me pakottamalla ja jäykistämällä hevosen ranka mitään kovin hienoa aikaiseksi?
Ratsastuksessa ei ole oikoteitä onneen.
Hevosen kouluttaminen ergonomisesti ja eettisesti on pitkää hommaa; ei kovin näyttävää eikä dramaattista, eikä yleisöä varten. Se on hevosta varten.
(Tunneilla ja kursseilla katsotaan MITEN sitä hevosta voi kouluttaa ja jumpata ergonomisesti ja eettisesti - netissä kirjoittamalla en voi auttaa määrääni enempää. Jokainen hevonen on yksilö ja jokainen ratsukko ainutlaatuinen. Laita viestiä jos kaipaat apua! )
Disclaimer: Olen sallinut omille oppilailleni gramaanien käyttämisen vain silloin kun kuntoutetaan todella virmakkaa hevosta, joka ei saa saikkarin aikana riehua, mutta pitää silti järjestää liikuntaa. On ihan ymmärrettävää, että 175 senttinen virmakka urheiluhevonen joka on kerännyt paineita eikä ehkä pysty arjessa liikkumaan muutenkaan (pieni tarha, yksin) voi esimerkiksi tarjota keulimista ratkaisuna toppuuttelevaan ratsastajaan - ei ole suuri synti käyttää gramaaneja hetkellisesti kuntoutusvaiheessa turvallisuuden takia. Gramaanit siksi mieluummin kuin muut apuohjat, että näitä voi sentään säätää portaattomasti pituuden puolesta: muut ovat siinä pituudessa mihin ne on laitettu. Muuta järkevää käyttöä näille en mitenkään keksi; itsellänikin on tosin muutamat gramaanit mutta käytän niitä klassiseen ohjasajoon. Siinä ne ovat oivalliset!
-Katariina Cozmei
Muutamia linkkejä:
https://horsenetwork.com/2016/05/six-reasons-stay-away-draw-reins/
https://www.equestrianmovement.com/blog/musculoskeletal-not-the-pessoa
