tiistai 15. helmikuuta 2005

Surreality TV

Tervetuloa seuraamaan surreality tv:n kuvauksia tänne tallille!

Kulissit: talli meren rannalla
Aika: aurinkoinen talvipäivä, tiistai 15.2.
Pääosissa: Paleleva Pilotti, Musta Muuli, Keltsu ja Korskea Orhi
Special Guest Star: kettu repolainen
Ohjaus: ei toimi, eikä myöskään jarru
Puvustus: riittämätön

Juoni tiivistettynä:
Pilotti lähtee tallille ratkaisemaan kuviokellunnan mysteerejä. Aurinko paistaa, hän katselee ikkunasta, toteaa että näyttääpä lämpimältä. Näyttää, niin.

Pilotti chitchattaa tallityöntekijän kanssa, satuloi potilaan numero yksi. Musta Muuli on ollut hieman villi, pilotti lähtee uhmaamaan kohtaloaan pusikkoon.

Pilotti kaipaa villahousujen ohella ajovakaudensäätöjärjestelmää, Musta Muuli hortoilee tien laidalta toiselle hiirenjälkiä seuraillen ja tasaisin väliajoin nytkähdellen ja sätkien.

Metsätie aukeaa edessä puuterilumen pehmentämänä ja Pilotti päättää antaa Muulin hieman vetristää koipiaan. Pahaksi onneksi Special Guest Star, kettu repolainen tiirailee tien laidalla ja ehkä sillä hetkellä tuntuu hyvältä ajatukselta lähteä juoksemaan Muulin edestä hännänpää vipattaen. Muulista eikä varsinkaan Pilotista se ole ollenkaan hyvä ajatus, ja parivaljakko poistuu villisti pukitellen ja röhkien pahan pedon kanssa eri suuntaan.

Tässä vaiheessa Pilotti ei tunne enää vilua, eikä hevostakaan samaksi - Musta Muuli esittää passagea häntä selän päällä ja on selvästi edelleen tohkeissaan.

Uusi yritys laukata pitkä mäki ylös.

Think again.


Puolen kilometrin holtittoman pukkilaukan ja sutimisen jälkeen tallille paluu tuntuu hyvältä idealta.

Pilotti vääntää Muulia vielä tallin ratsastuskentällä, eikä se ole lainkaan muuli, vaan on selkeästi löytänyt maastolenkin aikana sisäisen kouluratsunsa. Jee!

Väliaika, ei kahvia eikä pullaa


Tällä välin Korskea Orhi on askarrellut karsinassaan ja naarmuttanut jalkojaan hokeilla. "Kato nyt, mä en voi mennä töihin, mua sattuu", Orhi valittaa ja tiristää mikroskooppisen tipan verta. Pilotti ei pehmene vaan satuloi Orhin kylmästi ja marsittaa sen kentälle.

Keltsu, jolla on lutkamainen kiima, huomaa Korskean Orhin ja peruuttaa treenatut pakaransa aivan aidan viereen. Orhin veri lakkaa kiertämässä aivoissa, eikä Pilotti tahdo päästä millään selkään jäätyneiden koipiensa kanssa.

Pilotti luettelee kaikki tuntemansa kirosanat neljällä eri kielellä.
Ohri tokenee.

Orhi on valtavan hieno ja murunen paitsi 3/4 ajasta, jolloin se flirttailee Keltsun kanssa ja protestoi Pilotin vaatimuksia keulimalla ja esittämällä parhaan repertuaarinsa kevätjuhlaliikkeitä.

Pilotti miettii uudestaan uravalintaansa. Vieläkö ehtisi marsujenkasvatuskurssille?


Väliaika, ei vieläkään kahvia eikä pullaa



Keltsutamman keikistely kostetaan ja se haetaan töihin.

Note: vaaleansininen lammaskuvioinen fleecehuopa tekee dressage queenista ei-katu-uskottavan.

Uudelleen jäädytetyt kintut eivät tahdo ponnistaa jättiKeltsun selkään vaan Pilotti kinkeää kyytiin möykyn päältä. Talliteineiltä ei heru rispektiä.

"Toi täti ei päässy selkään!"

Pilotti pyöräyttää silmiään ja tammansa kentälle.

Keltsu ei keskity, vaan haluaa Varsoja. Mielellään heti. Keltsu huutelee Orhille, joka vastaa tallista. "Kyllä rakkaani, heti kun saan tämän oven sijoiltaan".

Pilotti vetristää jäätyneitä jäseniään vääntelemällä Keltsua avoon ja sulkuun ja vastaan ja taakse ja eteen. Keltsu reklamoi kevyesti.

Pilotin auto ei käynnisty. Pilotti ei hämmästy, vaan lyö kerran kojelautaan ja päästää ruman sanan - micra ymmärtää yskän ja vie Pilotin kotiinsa.




Haluamme kiittää:
Aurinko, hokit, hokkiavain, jengatappi, pitkät kalsarit, koulupiiska, lumi, roeckelin hanskat, micran nopea lämminpuhallin (piäni kone kuumuu äkkiä xD)

Haluamme löytää:
Testosteronin rajoittimen, ohjaustehostimen, jarrut, ajovakaudensäätöjärjestelmän, maneesin.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Yleensa olen ajatellut etta olisi kiva kun olisi useampia hevosia ratsastettavana. Jos ei aina valiajan pullakahveja tarvisikaan, niin tuo Suomessa ratsastamisen kylmyys tai kesalla otokka armeijan keskella ratsastaminen, karistaa idyllisen vaikutelman. Taas jaksaa menna tuntikopotteleen sisaisena tatiratsastajana.