HevosKooppi

Heitä romukoppaan iltapäivälehtien höpöhöpöhoroskoopit! Talliturinoiden hevoskooppi kertoo, minkälainen hevonen olisit ;)


OINAS-Olavi
Oinas-Olavi on rohkeaa suomalaista uudisraivaajatyyppiä, joka lähtee savottaan kuin savottaan kuolaimia pureskellen. Olavi on kärsimätön eikä jaksa seistä paikoillaan kuin nanosekunnin, ja sillä on paha tapa huitoa päällään. Olavin hoitajalla onkin usein nenä mutkalla. Oinas-Olavi on energinen ja usein kovasuinen. Olavi on kuitenkin erittäin hyvä kilpahevonen, jos sen vaan saa kannettua traileriin ja satuloita kilpailupaikalla. Jos Olavi ei pääse esteestä yli, se potkii sen paskaksi.


HÄRKÄ-Harmo
Harmo on tapojensa orja, ja rakastaa rutineja. Tyypillisesti tavisruunikko peevee Harmo ei siedä hoputtelua ja usein ratsastus Harmolla onkin hieman hankalaa ja aikaavievää, sillä se pelaa varman päälle ja harkitsee jokaisen liikkeensä tarkoin. Yleensä Harmo vaan seisookin keskellä kenttää miettimässä. Harmo nauttii laadukkaasta kotitallilla oleskelusta ja mieluiten vetäisi lonkkaa kullankeltaisilla pahnoilla, mukavaan loimeen kääriytyneenä.


KAKSOS-Kaija
Kaija on seurallinen risteytysponi, jota pitää tarhata laumassa. Kaija pitää myös vaihtelusta, joten kaikki tarhakaverit pitää vaihtaa viikottain. Kaijan kanssa on kiva käydä kisoissa, koska se pitää esiintymisestä ja on kotonaan vilinässä ja vilskeessä. Tosin se tekee usein väärän radan ratsastajan toiveista huolimatta, ja on hylätty kaikissa kisoissa viimeisen kahden vuoden ajan. Kaija keksii nimitäin myös koulukentällä omia kuvioita, jos ohjelma alkaa tuntua tylsältä. Oriversio Kaijasta on liukas playboy, joka hurmaa kaikki tallin tammat.


RAPU-Roope
Roope on symppis ja pörröinen suomenhevonen, jota muut hevoset käyttävät rapsutuspuuna. Roope saattaa vaikuttaa syrjäänvetäytyneeltä ja aralta, mutta se hörisee aina omalle hoitajalleen ja on lähesriippuvainen tarhakaveristaan. Roope on pohdiskelija, joka miettii päivät pitkät vastalaukan oikeutusta ja syvempää merkitystä. Roopesta ei koskaan tule kunnon kisahevosta, sillä se saa vatsahaavan jo letityksestä. Tammaversio Roopesta on synnynnäinen siitostamma ja emo ja se on jatkuvasti kiimassa, mutta ei näytä sitä millään.


LEIJONA-Leksa
Leksa on tallin kunkku, joka pitää kovalla karjunnallaan karsinanaapureita pelon vallassa. Leksa on usein vain 150 cm korkea täykkäri, mutta se kuvittelee olevansa huomattavasti suurempi. Leksa on kuitenkin omalle ihmiselleen ystävällinen, mutta vaatii joka viikko uusia samettihuopia ja silkkiloimia pysyäkseen tyytyväisenä. Leksa on oivallinen kilpahevonen, koska se rakastaa esiintymistä poseeraa lihakset pursuten yleisön edessä. Leksa kuitenkin loukkaantuu herkästi jos sitä kohdellaan epäoikeudenmukaisesti, mutta se on helppo lepyttää kourallisella karkkeja ja muutamalla kehuvalla sanalla. Leksan tammaversio on herkkä pyörtymään ja vaatii metrin kasan pahnoja karsinan pohjalle, ja sillä on tallin pisin harja.


NEITSYT-Nanna
Nannan karsinan pitää aina olla tahrattoman puhdas ja hyväntuoksuinen. Arabi-Nanna ei hyväksy selkäänsä ratsastajaa, joka ei ole pukeutunut sävy sävyyn. Nanna vaikuttaa aralta ja ujolta, ja sen karsinaan pitää mennä aina varovasti, ettei Nanna kärsi suolen tahattomasta tyhjenemisestä. Nannan hyperventiloi jos talliympäristössä tapahtuu jotain muutoksia, ja sen ruokinta pitää aina tapahtua minuutintarkasti. Nanna on kuitenkin oivallinen lasten ratsu, sillä se on niin varovainen, että seisahtuu heti jos ratsastaja hieman horjahtaa selässä tai tapahtuu jotain Yllättävää.


VAAKA-Veka
Veka on hauras lyyrikko ja tarhakaverit nauravat sille. Vekalla on kuitenkin luontaista charmia ja tallin tammat ovat heikkona siihen. Saksalaista vanhaa hannover-syntyperää oleva Veka on rauhaa rakastava ja ahdistuu maastoesteistä ja muista extremelajeista. Veka rrrakastaa hyvää ruokaa ja kunnon pehkuja, ja se on yleensä taipuvainen lihomaan muodottomaksi palloksi laidunkauden aikana.


SKORPIONI-Sipi
Sipi on epäluotettavan oloinen ukrainalainen ratsuhevonen, joka puree ennen kuin kyselee. Sipi on kuitenkin parhaimmillaan haasteiden edessä, ja esimerkiksi kenttäratsastus sopii Sipille loistavasti. Sipit ovat yleensä seksihulluja ja tammaversiot ovat kiimassa vuoden ympäri, ja oriit ovat haisevat testosteronille naapuripitäjään asti ja astuvat kaikkea skodasta säilöpaaliin. Sipin itseluottamus on teräksenvahva, ja se ottaa jatkuvasti matsia Leksan kanssa, ja tappaa talossa ja puutarhassa.


JOUSIMIES-Jope
Jope on maailman optimistisin ja innostunein hevonen. Rotuponi-Jope rakastaa matkustamista ja nähdessään kuljetussuojat se alkaa puhista ja täristä innosta. Matkustusinnosta huolimatta Jope ei ole häävi kisahevonen, vaan filosofisena tyyppinä ahdistuu katseiden keskellä ja kusee alleen. Jope on tunnettu aituri, joka ei pysy missään tarhassa.


KAURIS-Kopsu
Kopsu on kunnianhimoinen, käytännöllinen ja vakavamielinen tyyppi, joka latautuu lähestyvään valmennustuntiin lepuuttamalla vasenta takajalkaa ja tuijottamalla takanurkkaa. Rautias suomenhevonen Kopsu on hevosmaailman työnarkomaani, ja suhtautuu hengenvakavasti sille asetettuihin tehtäviin. Pudotettu estepuomi tai rikottu vastalaukka on sille Kauhistus, joka saa sen menettämään yöunensa. Kopsu on parhaimmillaan pedantin ratsastajan alla, joka ei anna sen tehdä virheitä.


VESIMIES-Vellu
Vellu on kaikkien kaveri, mutta sillä on lieviä auktoriteettiongelmia. Holstein-Vellu tulee hyvin juttuun tallin kovapäisten Sipin ja Leksan kanssa mutta omalle ihmiselle Vellun pitää välillä näyttää takakaviota, että hän muistaa missä mennään ja who’s the man. Vellulla on kuitenkin suuri sydän ja nokkelana tyyppinä se taitaa jo nuorella iällä piffit ja puffit, joita se mielellään esittelee myös tarhakavereilleen.


KALA-Keiju
Keiju, tuo tallin herkkäsielu, tarvitsee ymmärtäväisen ihmisen. Part bred- ponina Keiju on synnynnäinen emo ja sillä onkin yleensä läjäpäin kauniita varsoja, jonka lisäksi se yrittää omia myös laidunkavereiden varsat. Keijulla on valtavan suuret silmät ja se rakastaa lapsia, jotka jaksavat kammata sen pitkänä aaltoilevaa harjaa. Keiju on parhaimmillaan siitostammana, mutta monia Keijuja näkee myös liihottelemassa kouluradalla. Keijun tunnistaa kroonisesta kukkaistutusten pelosta. Oriversio Keijusta on yleensä aikuisenakaan vieroittamaton arka poikamies.


-

Keskinäisen Kehumisen Kerho

Nyt tulee niin äitelä postaus, että siirapille herkistyneet, insuliinipiikit esiin ;-)


"Kyllä on hevosharrastajien keskinäinen ilmapiiri nykyisin melkolailla saastunut", tokaisi paikkakuntansa ratsastuskoulun toimintaan kyllästynyt tuttavani. Ilkeä juoruilu, vääristynyt statususkovaisuus, pahansuopa asenne ja yltiöpäinen oman toiminnan korostaminen ovat niitä miinuspuolia, jotka nakertavat muutoin niin antoisaa harrastustamme.

"Näiksää minkälaiset pintelit sillä oli tänään!!" ... "Eihän se saa sitä edes oikein päin" ... "Hirveetä rullausta! Kato!" ... "Miten toi kehtaa kisata, näiksää ton keskiravin, miten se pomppi siellä" ... "Oletko kuullut miten se hylättiin eilen estekisoissa" ... "Toi ei uskalla hypätä hevosellaan, myis pois" ... "Mikä sekin kuvittelee olevansa!!"
Kuullostaako tutulta?

Monilla ratsutalleilla vallitsee suoranainen anarkia, ja asioita tehdään vahvimman oikeudella eikä suinkaan oikeudenmukaisuudella. Osa ongelmaa lienee muutos auktoriteettiasetelmassa viimeisen 15 vuoden aikana, aikaisemmin monen tallin ehdoton piällysmies oli ratsastuksenopettaja, joka oli tallitytöille Jumalasta Seuraava, ja jonka suosioon pääseminen oli tavoittelemisen arvoinen juttu. Hommat hoitui kurissa ja nuhteessa, ja säännöt olivat selvät. Yksityistalleja ei ollut siinä määrin kuin nyt, ja ratsuhevosen omistaminen oli paljon harvinaisempaa. Nykypäivänä yksitysitalleja pomppaa kuin sieniä sateella, ja oman hevosen omistamismahdollisuus on suuremman joukon saatavilla, mikä on tietysti sinällään hieno asia. En sano, olivatko asiat ennen paremmin vai huonommin, mutta ainakin eri lailla. Jos läpätään yhteen iso joukko innokkaita mutta vielä hiukan tietämättömiä hevostelijoita, kasa rahaa ja keskinäistä kilpailua, soppa onkin sitten sitämyötä valmis...

Neiti Koon resepti tallin hengen parantamiseksi on Keskinäisen Kehumisen Kerho.
Reseptiin kuuluu aimo annos positiivista mieltä, hyppysellinen hymyä sekä pisara pyyteentöntä ystävällisyyttä kanssaratsastajia kohtaan.

Sen sijaan, että aina keksitään jotain pahaa sanottavaa tallikaverista tai samalla tunnilla ratsastavasta tädistä, kisasuorituksesta tai hevosen ulkonäöstä, voisimme ehkä yrittää nähdä asioiden positiivset puolet. Tokikaan tämä ei millään lailla sovi suomalaiseen luterilaiseen nyrpeään ja hiljaiseen kansanluonteeseen, mutta jos jokainen kokeilisi yhden päivän Keskinäisen Kehumisen Kerhoa, voisi hämmästyksekseen huomata että sehän perhana toimii ;) Kehuminen ei tarkoita perseennuolentaa tai teennäistä lässytystä, vaan että ihan rehellisesti yritetään muuttaa suusta pääsevät sammakot prinsseiksi. Jos ei keksi kertakaikkiaan mitään mukavaa sanottavaa aiheesta, jonka voi ihan yhtä hyvin jättää kommentoimatta, jätä kommentoimatta...!

Seuraavan kerran, kun suusta on pääsemässä negatiivisia ja yleensä pääosin tarpeettomia kommentteja, voisikin kokeilla artikuloida moitteet kehuiksi?
"No keskiravissa oli ehkä parantmisen varaa mutta ne raviväistöt meni tosi hienosti!"
"Ai miten kiva uusi takki sulla on!"
"Sun hevonen vaikuttaa tosi kivaluonteiselta"
"Oletko kokeillut ratsastaa sitä vähän pidemmässä muodossa? Sillä on kyllä hieno ravi kun se rentoutuu!"
"Tarvitsetko apua niiden vesiämpärien kanssa?"
"Haluatko että tulen puominnostajaksi jos kokeilet hypätä sillä joku päivä?"
"Olipa se tänään hankala radalla, mutta hyvin selvisit sen kanssa!"

Kehumisessa ja auttamisessa on se hankala puoli, että suomalainen kanssaratsastaja ottaa sen helposti piilovittuiluna, eihän kukaan tosissaan voi kehua ja kannustaa? Eihän? Aina on oltava jokin ilkeä taka-ajatus? Onhan? Eikä kukaan mitään apua tarvi, luuleeko se etten mä pärjää itse?

Miten se onkin niin vaikeaa ottaa vastaan kehuja, kiitosta ja apua. Ehkä ongelma onkin meissä itsessämme, tapamme ihan omakätisesti kaikki yritykset ja kädenojennukset itseämme kohtaan. Pitäisikö opetella positiivisten kommenttien lisäksi ottamaan vastaan niitä? ;)

Aurinkoisin terveisin,
tänään (oksettavan) hyväntuulinen neiti Koo


(kuvat (c)Susanna Hirsimäki ja allerkirj)