Rinsessan päiväkirja, syyskuulumiset

Hörr hörr!

Long time nou siin teitä rakkaat ihailijani. Olen saanut olla koko kesän laitumella kasvamassa, mulla on ollut kaverina se neeperitamma ja me ollaan syöty tosi paljon. Syssymmällä meidät siirrettiin pois laitumilta takas tänne tallin kulmille, ja meidän tarhassa on edelleen se omenapuu, vähänkö siistiä. Säntään joka aamu tukka tötteröllä tutkimaan, olisiko tuuli pudottanut omppuja, ja ei kai se neeperitamma ehdi syödä niitä ensin tai ainakaan yhtään enempää kuin minä. Niin! Mami sanoi että ei saa syödä liikaa tai ne pierettää, ja hienot naiset ei piereskele, mutta onko se nyt niin. Käännän siveänä itseni myötätuuleen niin raikas merituuli löyhyttää häntääni. Naapuritarhan hevonen nyrpistää vaaleanpunaista nenäänsä (mokoma fröökkynä, tuli jostain Tanskasta, se hirnuukin ruåttalaisella aksentilla, ihåhåhåå) mutta syyttävä kavioni osoittaa siinä tapauksessa neeperitammaa, sillä on isompi pyllykin, niin.

Meille muutti myös toinen tämmönen samanvärinen hevonen, se on Mamin myös. Säikähdin ihan ensin, että onko se kauan kaivattu kaksoisveljeni? Mutta ei. Se on Rinssi. Se on tullut Unkarista, ja se on ihan tyhmä, yäk, poikabakteereita. Jos Mami meinasi että meillä on niinku jotain sutinaa, niin se erehyti pahemman kerran. Se on sitäpaitsi jo nips naps, eli ei siitä taida olla mitään virkaa. Löydettiin ne lisäosat pesupaikan roskiksesta, mitä vissiin tarvittais siihen sutinaan. Ni ei. Mutta ihan kiva kaveri se on, mut ei meillä mitään sen kummempaa ole. Niin. Ettei tule mitään väärinkäsityksiä tästä. Kuuliks. Mami.

Sitten varsinaisiin uutisiin. Mami on nyt päättänyt että olen Aikuinen Nainen ja töitä on tehtävä kaurojen eteen (joita en edes saa kuin litran päivässä, kitupiikit!) ja me ollaan nyt sit ratsastettu ja kaikkea. Minusta se on ihan ok, paitsi jos en saa liikkua sitä vauhtia kuin haluaisin, en liiku sit ollenkaan. Paitsi takaperin, koska se ärsyttää Mamia, haha! Päätä osaan pitää nätisti alhaalla, olen katsonut kun Mami menee isoilla hevosilla, että noin pitää mennä. Ja ravatakin osaan ratsastajan kanssa, naurattaa kun Mami pitää harjasta kiinni, varmaan mä sen alas heitän... tai no... vähän tekisi mieli, mutta taitaisin joutua menemään petiin ilman iltapalaa. Odotan innolla että pääsen metsäretkelle ratsastajan kanssa, neeperitamma kertoi että voi vaikka peruuttaa ojaan tai hiipiä matalien oksien alta, voi mitä kaikkea minulla onkaan vielä opittavana!

Ai niin. Liitän nyt pienellä kaviollani tähän oheen videon siitä ikätoveristani pikku Rinssistä, kun sekin joutui heti hommiin, buah hah haa.



(Minuu ei kyllä peloittanut yhtä paljoa ensimmäisellä satulakerralla, niin)


Näihin kuviin ja tunnelmiin, rinsessanne



kuvat www.vilukko.net