Rinsessan Päiväkirjan LoppuKesän Kuulumisia 2013

Hörrrr hörrrr taas pitkästä aikaa täältä Rinsessan kammarista! Yleisön pyynnöstä yritän taas sovittaa kaunismuotoiset kavioni näppäimistölle ja kertoa, mitä täällä ollaan oikein puuhasteltu.

Meillä on ollut kuulkaas sellainen hulinakesä että huhheijaa. Osallistuin viime syksynä Huippupylly Haussa -kilpailuun (josta juttua täällä) ja sen jälkeenkin olen kunnostautunut poseerauksen saralla. Ja myös pätenyt kilapiluissa. Käytiin sen Kivan Sedän kanssa laidunlöhnäyksen lomassa vähän esiintymässä, ja pääsin tekemään kuviokelluntaliikkeitäkin, kun luvattiin että sitte sen jälkeen pääsee hyppäämään.

Oltiin kauheesti taitaveita ja sain rusetinkin! Sen jälkeen ollaan käyty vähän hyppelemässä, metsässä ja sitten niitä heiluvia tikkuja joita voi vähän pudotellakin. Kamalan suuriakin ne mut jo laittaa hyppäämään mutta kyllähän mä yli pääsen, jos toi jätkä vaan kestää kyydissä. Matkustaminen on ihan hauskaa, etenkin kun olen saanut matkustaa Rakkaan Ruskean Ruunan kanssa, jonka kans meillä on vähän sutinaa. Älkää kertoko Tulille, se hermostuu. Se on niin herkästi hermostuvaa sorttia. Alkaa heti vatsassa vääntää. Niitä pieruja ei kestä kukaan. Onneksi meillä on hyvä tuuletus.

Mami oli meillä apukätenä tuolla hopiloikkahommassa. Mulla on sentään säärisuojat, sillä ei. Meillä oli ihan kivaa siellä. Kelejä piteli ja sain kahvisokerit.

No mutta me ollaan tehty toisenlaisiakin juttuja, joista on otettu kuvia. Siis ihan ruuhkaksi asti. Hipiääni on kammattu vallan ja tukkaa letitetty. Tässä yks päivä tuli ToimittajaTäti joka kuvasi minua. Mami pyysi, että laukataan kovaa ja otetaan kepillä härän päältä rinkula. No sehän sopi, näytin Tätille miten taitava olen. Sitten toinenkin ToimittajaTäti kävi ja silloin vähän kiukuttelin kun en saanut tehdä mitään kivaa vaan ihan vaan mentiin perusjuttuja ympäri kenttää, ja vaivasi vähän naistenvaivatkin, juunou. Olisin vaan halunnut jäädä peiton alle syömään suklaata. Tässä teille kuva siitä härkähommasta. Mä niin tiiän nää jutut. Olenhan lusitaanialainen rinsessa, ja polveudun suoraan härkätaisteluhevosten aatelisesta verilinjasta, niin kert.

Sitten mua on hemmoteltu, olen saanut tosi hienon otsapannan! Siitäkin otin teille kuvan tänne. Eiks oo hiano. Mamilla on samansorttiset kynnet, että mätsätään. Huippupylly Haussa voittaja tietää nää jutut. Mä arvostan.



Hei eikä tässä vielä kaikki! Vielä yksi kiva Täti kävi mua kuvaamassa. Laitan loppuun tähän kuvia siitä setistä. Kyl mää oonkin kaunis! Ja kauhean pätevä.



Kohta on jo syksy. Enää en halua lähteä metsään, siellä on hirviökärpäsiä. Ihan kuin näissä tavallisissa kärpäsissä ei olisi kestämistä. Esteitä pääsen taas hyppäämään, kuulemma. Ja sit kannattaa katsoa lokakuun Villivarsa-lehti. Siellä on voi olla tuttu Huippupylly.


Teksti Katariina Albrecht
Kuvat Julia Aro, Katariina Albrecht, Terhi Kemppinen, Eve Roine