torstai 1. tammikuuta 2015

Pelon poikkileikkaus

Pelko. Jo sana PELKO herättää meissä ikäviä assosiaatioita. Häpeää. Turhautuneisuutta. Riittämättömyyttä. Vihaakin. Lisää pelkoa.

Pelko on edelleen hevosmaailmassa jonkinlainen tabu, vaikka jokainen meistä on kokenut sitä. Pelko yhdistetään helposti heikkouteen, huonouteen, pärjäämättömyyteen. Tämä tuntuu joltensakin erikoiselta myös sitä taustaa vasten, että puoli tonnia painava pakoviettinen kavioeläin voi olla oikeastikin vaarallinen, erityisesti jos sen päälle istutaan ja sitä laitetaan tekemään asioita, joita se ei ehkä edes osaa...

Ratsastaja kohtaa vaaratilanteita jatkuvasti hevosen kanssa työskennellessään, niin maasta kuin selästäkin. Koulutus, molemminpuolinen luottamus ja kunnoitus, tilanteenlukutaito sekä järkevä toiminta joka pyrkii lisäämään konsensusta eikä vähentämään sitä, vähentävät tapaturman riskiä. Yltiöpäisyys, yllytyshulluus, omien taitojen reipas yliarviointi ja tilanteen vaarallisuuden aliarviointi taas lisäävät sitä. Turvavarusteillakin on toki oma osansa kuviossa, mutta väittäisin että tilanteenlukutaito pelastaa enemmän henkiä, kuin kaupan uusimmat turvajalustimet.

Samaan aikaan, kun pelkoa vähätellään ja sille jopa naureskellaan, sitä käytetään ovelasti myös manipuloinnin välineenä. Yhtä lailla niin päin, että hevosta koulutetaan pelottelemalla, mutta myös niin päin, että ihmisiä manipuloidaan pelottelemalla. Riskien kartoittaminen ja asiallinen arviointi ei ole sama asia, kuin hysterian lietsominen ja ihmisten halvaannuttaminen pelosta. Tästä myöhemmin enemmän.



"Älä näytä sille, että sua pelottaa. Lopeta pelkääminen!"
...on yleinen ohje, jota kuulee edelleen. Valitettavasti se ei toimi aivan näin. Pelko on voimakkaimpia tunteitamme, koska se liittyy vahvasti eloonjäämiseen. Pelko, kuten muutkin tunteet ovat osa neurobiologiaa. Tunteiden säätelystä vastaa muunmuassa limbinen järjestelmä, joka koostuu aivojen vanhimmista osista. Talamus, Hypotalamus, hippokampus ja amygdala eli mantelitumake säätelevät tunteiden aktivoitumista ja tilanteen vaatimaa käytöstä. Hypotalamus toimii keskuksena, joka rekisteröi kehomme tarpeita ja pyrkii ylläpitämään tasapainoa säätelemällä sekä autonomista hermostoa että hormonitoimintaa. Hypotalamus toimii myös välittäjänä kongitiivisten toimintojen, kuten ajattelun ja hahmottamisen sekä autonomisen hermoston välillä. Mantelitumake taas analysoi tunteita ja varastoi erilaisten tilanteiden käytösmalleja. Mantelitumakkeella onkin suuri merkitys esimerkiksi pakoreaktion kannalta.
Mantelitumake säätelee myös paniikkia. Helsingin Sanomien artikkelissa on mielenkiintoista tietoa paniikin ja pelon reittien erosta. Tutkimus nimittäin osoittaa, että ihminen voi tuntea pelkoa ilman toimivaa manteltumakettakin. Professori Feinsteinin mukaan ero on siinä, että jos uhka on ulkoinen, se kiertää mantelitumakkeen kautta, jossa se tulkitaan. Jos uhka tulee sisältä, paniikkikohtaus voi syntyä ilman mantelitumaketta. Sisäinen uhka voikin johtaa suoraan paniikkiin ilman aivojen analyysiä, joka on tärkeä tieto pelkoreaktioiden tulkinnan kannalta.

Koska ihminen (kuten hevonenkin) on psykofyysinen kokonaisuus, me koemme tunteet kehossamme ja kehon tunteissamme. Pelko saa pulssin kiihtymään, hengitys nopeutuu tai lamaantuu, saatamme hikoilla, kädet ja jalat tärisevät, kehomme varautuu pakenemaan tai taistelemaan. Jos pelkoreaktio menee ns yli, saatamme myös lamaantua. Pelko ja muut voimakkaat tunteet aktivoivat koko kehomme järjestelmän osin autonomisesti, emmekä pysty vaikuttamaan siihen suoraan kongnitiolla, ts yksinkertaisesti käskemällä kehoa rauhoittumaan.

Pelko myös tarttuu. Se tarttuu hyvinkin nopeasti ja tehokkaasti, koska se pitää meitä myös hengissä.
Terveyskirjaston artikkelista:
"Historiallinen esimerkki on vuoden 1518 Strasbourgista. Kulkutautien ja kurjuuden pelko aiheutti yhdestä hysteerisestä kadulla tanssijasta alkaneen satoja nääntymykseen tappaneen hysteerisestä tanssiepidemian. "Vale-epidemioita" on nähty erityisesti sotien yhteydessä. "Gulf War" -oireyhtymä on tuorein esimerkki (1990–1991). Siihen sairastui muutaman kuukauden aikana 100 000 sotilasta, 15 % kaikista operaatio Aavikkomyrskyyn osallistuneista. Oireet olivat hyvin yhteneväiset. Sairastuneet kokivat koko tarmon vievää väsymystä, lihassärkyä, unettomuutta, muistin heikkoutta, päänsärkyä ja hikoilua. Puskaradiossa aiheuttajaksi epäiltiin taistelukaasuja, infektiota tai sotilaiden runsaita rokotuksia. Puoli miljardia dollaria maksaneet tutkimukset päätyivät pitämään oireiden syynä pitkäaikaisen pelon, epävarmuuden ja epäluottamuksen laukaisemaa reaktiota. Oireilu levisi kulkutaudin tavoin. Suureen joukkoon kuuluminen edesauttoi pelon käynnistämää reaktiota, kun se antoi sairastuneille sosiaalisen hyväksynnän."

Pelko tarttuu myös toista kautta. Ystävämme peilisolut simuloivat emootioita ja välittävät ne tunteiden syville ydinalueille. Toisten tunteisiin eläytymisessä on hyvät ja huonot puolensa. Usein eläytymistä ja resonanssia tapahtuu ihan huomaamattamme, etenkin voimakkaiden tunteiden saralla. Emme edes heti huomaa, miksi meitä pelottaa, tai riemastuttaa. Tunteet tarttuvat sitä helpommin, mitä läheisemmästä ihmisestä on kyse. Tunteiden tartuntaa tapahtuu myös lajien välillä - siksi hevosen pelko tarttuu myös meihin ja meidän pelko niihin. Tunnereaktion ja sitä seuraavan toiminnan taso taas riippuu monesta asiasta: miten olemme oppineet tilanteessa toimimaan, mitä mahdollisuuksia on ylipäätään toimia, pystymmekö säätelemään reaktiota?


Voimakas manipuloinnin väline


Koska pelko on niin voimakas ja osittain hiukan hallitsematonkin tunne, sitä on helppo käyttää manipulointiin. Hyvääkin tarkoittava valistus voi johtaa todellisiin tragedioihin. On todettu, että voimakas pelko voi ajaa ihmiset hyvinkin irrationaalisiin ratkaisuihin.
"Esimerksiksi vuonna 1988 Suomessa kuoli 10 henkilöä aidsiin. Samana vuonna 27 suomalasta teki itsemurhan, johon psykiatrien arvion mukaan vaikutti aidsin pelko. Muutamat kirjoittivat jäähyväiskirjeessään syyksi pelon taudin levittämisestä läheisiin. Kenelläkään itsemurhan tehneistä ei ollut todettu HI-virusinfektiota."
(Lähde: Terveyskirjasto)

Eräs tehokkaimpia keinoja manipuloida ihmisiä (tai hevosia...) on niin kutsuttu FTR- menetelmä, Fear-Then-Relief. Tässä menetelmässä kohde saadaan ensin pelkotilaan jollain uhkauksella, ovelalla kommentilla tai suoranaisella pelottelulla, jolloin hänelle tarjotaankin tie ulos tilanteesta tai jokin auttamiskeino. Hevosten kohdalla voidaan tehdä esimerkiksi niin että sitä pelotellaan voimakkaasti vaikkapa pihalla köyden, piiskan tms kanssa, ja se kokee pelkäämänsä trailerin turvapaikkana ja hätäpäissään valitsee jotain, jota se ei muuten valitsisi. Tai, kengittäjä sanoo, "tämän hevosen kaviot ovat tosi huonossa kunnossa, mutta ei hätää, MINÄ pelastan sen ja se tulee kuntoon", vaikka kavioissa ei olisi mitään ongelmaa. Tai, saadaan ihmisiä ostamaan rehuja, tuotteita ja turvavarusteita siinä pelossa että he ovat huonoja hevosenomistajia ja ratsastajia. Ei kiva.

Pelko toimii manipulaationa myös silloin, kun halutaan lietsoa joukkopelkoa. Silloin homma toimii käytännössä näin: "Jos minä pelkään asiaa x, haluan että sinäkin pelkäät asiaa x". Tämä on varsin yleistä uskonnollisissa piireissä, mutta ei aivan harvinaista muutenkaan. Jos uskonnollisissa piireissä kiristämisen välineenä on se, että "muuten joudut helvettiin", hevospiireissä se tuntuu olevan että "muuten susta ei tykätä ja sä et oo uskottava". Olen kirjoittanut kaikenmaailman kategorisoinnista ja syyllistämisestä ja todella itse henkilökohtaisesti kypsä tähän suomalaiseen hevosnillittämiseen, mutta yritetään nyt vielä :D Joukkopelko toimii hyvin kategorisoinnissa. Onhan meillä nytkin piirejä, joissa koetaan pelkoa siitä että kaikkeen liittyy eläinrääkkäystä, hevosia ei saa pitää tallissa, ratsastaa, pitää kuolainta, kenkiä, loimia tmm; hevonen hajoaa käsiin jo katseesta, ja ehkä se sai palkinnon väärästä mielentilasta kun katsoin sitä ikkunasta laitumelle väärällä hetkellä... seriously, guys. Oma lukunsa on äärimmilleen mennyt turvallisuushakuisuus joka saa aikaan sen, ettei uskalleta enää kiivetä sen oman pystyynkuolleen pihatossa paksuuntuneen jakkihärän kyytiin edes käynnissä, vaikka olisi motocross varusteet hammassuojia myöden. Vaikka itseään pelottaisi jokin asia, antaa muiden silti yrittää omien resurssien puitteissa. Faktatietoa voi aina jakaa, mutta neuroottinen pelottelu on aina vähän sellaista, että siinä tulee dissanneeksi pelottelun kohdetta. Aika monella aikuisella ihmisellä on kuitenkin omakin arviointikyky, eikä ylenpalttisella holhoamisella yleensä saa aikaan kuin vastareaktiota ja jopa kapinaa.


Miten irti häiritsevästä pelosta?


Jos pelko ei haittaa elämää, se ei haittaa elämää. Ei kannata turhaan korjata sellaista, mikä ei ole rikki. Mutta jos pelko haittaa elämää, ja haluaisi tehdä jotain mitä pelko ei anna, sitä voi vähän jumpata. Etenkin jos kokee vielä muiden pelkoa, eikä edes omaansa... ;)
Kirjoitelmassani Stressagesta on muutamia vinkkejä rentoutumiseen. Netti on täynnä ohjeita tietoiseen läsnäoloon, hengitysharjoituksiin ja muihin autonomista hermostoa rauhoittaviin temppuihin.
Tässä muutama ehkä helpottava ajatukseni aiheesta:
-Ymmärtää pelon normaalius; ymmärtää että on IHAN OKEI tuntea joskus pelkoa, niin kaikki muutkin tuntevat.
-Ymmärtää, että pelko on hengissäpitävä mekanismi, eikä itsessään väärin tai vääränlaista.
-Ymmärtää, että pelko on tosi hyvä renki, mutta tosi surkea isäntä!
-Pelon väkisin tukahduttamisen yrittäminen on turhaa ja johtaa yleensä vain voimakkaampiin reaktioihin.
-Pelosta voi päästä siedättämällä. Itseään tai hevosta...
-Siedätys tapahtuu mukavuusalueella, sen rajoja kolkutellen.
-Flooding, eli altistus pelon kohteelle kunnes se ei enää tuota reaktiota (ts reaktio kuluu loppuun) ei ole sama asia kuin siedätys.
-Kongitiiviset keinot: pelkoreaktion ja syyn arviointi ja reflektointi esimerkiksi terapeutin kanssa.
-Keholliset keinot: rauhallinen tiedostava hengittäminen, kehollisten reaktioiden ymmärtäminen ja hyväksyminen.
-Suorituspaineiden helpottaminen. Jos ei ole pakko-pakko, voi antaa itselleen aikaa siedättyä omaan tahtiin.
-Perseellepotkinta. Vaikka olisi kiva jäädä vellomaan pelkoon, joskus henkilö, hevonen tai tilanne joka ajaa meidät juuri mukavuusalueen rajapinnalle uudestaan ja uudestaan voi olla käänteentekevä ratkaisu.
-Päätös. Haluanko katsoa pelkoa silmiin ja miettiä, mikä minua ihan oikeasti pelottaa? Mitä on pelon takana? Minkä pelko?


Rennompaa uutta vuotta 2015!


Katariina Albrecht
(Kirjoittaja on itse kerettiläinen akateemis-duunari-kouluratsastaja, jousiampuja, sekä entinen joukkopelkuri jonka hevoset asuvat karvaisina ja lihavina pihatossa)



Lähteitä ja artikkeleja aiheesta:


Psykoterapialehti

HS.FI

HS.FI 2

What causes fear

Impact

Manipulation

Self confidence

4 kommenttia:

M kirjoitti...

Hyviä pointteja!

Noista vinkeistä olen monesti kokenut erittäin hyväksi tuon "perseelle potkinnan".

Kaikkein eniten nimittäin olen rohkaistunut ratsastajana, kun olen ratsastanut ei-aina-helppoja hevosia. Kummasti pelko vähenee ja itseluottamus kasvaa, kun selviää hevosen temppuilusta ilman henkilövahinkoja.

Kata kirjoitti...

Kiitos! Joo, vaikka nyt on vähän muotia kuoliaaksi ymmärtäminen, joskus on hyvä vähän kolkutella mukavuusalueen rajaa, sen mukaan mihin resurssit riittävät. :)

Anonyymi kirjoitti...

Eiköhän nämä pihattohevosten kanssa toimivat noin enemmistönä juuri uskalla sen hevosen kanssa harrastaa mitä sattuu, ihan jopa maastoilla yksin, mennä ilman satulaa yms ja käsitellä hevosta ilman ammattilaisten armeijaa (varsinkin pihassa on vähän pakko) Pelko hevosen kanssa toimiessa tuo lähinnä yleistäen mieleen sen tädin, joka ostaa itselleen liian reaktiivisen (kallis ja hieno täytyy olla, sukukin kuin kuninkaallisella ja Kapasiteettia löytyy sanoi Valmentajakin!) nuoren tai entisen kilpahevosen, jota ei osaakaan käsitellä saati ratsastaa, eikä onneksi tarvitsekaan koska tallityöntekijät hoitaa hevosen ja liikuttajakin löytyy "läpiratsastajista". Kyllä sitten kelpaa kun uskaltaa hevosen kanssa mennä suljettuun tilaan vähän kävelemään, hevonen kun on niin Vaativa.

Kata kirjoitti...

Anonyymi toki toki. Kuten allekirjoituksestani ehkä huomasi (itselläkin hevoset pihatossa) kyseessä oli myös huumorilla heitetty lause, jossa oli osa totuutta - ne hevoset on helppo myös "unohtaa" sinne pihattoon, etenkin jos ovat vähän vaikeamman sorttisia otuksia.

Aivan totta että nämä liian reaktiiviset Oikeat Kilpahevoset voivat olla todellisia pelkotriggereitä käsissä, johoin ne eivät ehkä sovi, ja sietää pelätäkin :D Ei juuri moottoripyöräkortin hankkineenkaan kannata ostaa heti ekana sitä miljoonakuutioista tappovehjettä...