Kuva Carita Kattelus
Ratsastusjousiammunta on hauska ja jännittävä laji, joka on kasvattanut suosiotaan suuresti viime vuosien aikana sekä Suomessa että maailmanlaajuisesti. Ratsatusjousiammunnassa yhdistyy nimensä mukaisesti kaksi eri lajia: ratsastus ja jousiammunta. Lajia harrastavan onkin hyvä harjoitella molempia lajeja myös erikseen, eli hioa sekä jousiammutataitojaan maasta käsin sekä ratsastustaitoa ja tasapainoa ilman jousivarusteita. Lajeista ratsastus on selkeästi haastavampi ja hitaampi oppia kuin jousiammunta johtuen myös siitä, että jousiammunnasta on helppo saada vakioituja toistoja suuri määrä jopa päivittäin, kun taas ratsastuksessa on jatkuvasti monta muuttujaa. Hevonen on elävä, tunteva ja ajatteleva yksilö; jousi on eloton väline.
Hevosen osuus ratsastusjousiammunnassa on karkeasti sanottuna toimia ampujan "kuljettimena" pisteestä a - b. Hevoselta ei siis vaadita samanlaisia ominaisuuksia kuin vaikkapa korkeamman tason kouluratsastuksessa tai isohkoilla esteillä, mutta tietyt perusratsastuselementit on hyvä olla hanskassa.
Mitä hevosen olisi hyvä osata minimitasolla, ennen kuin sitä kannattaa lähteä opettamaan ratsastusjousiammunnan alkeisiin?
- Toimia hyvin talutettuna
- Kulkea rentona ja luottavaisena ratsastaja selässään kaikissa askellajeissa
- Pystyä kulkemaan vähintään käynnissä ja ravissa ilman ohjastuntumaa: ohjat täysin vapaana
- Lähteä liikkeelle, pysähtyä ja kääntyä kevyistä merkeistä
- Säädellä vauhtia vähintään käynnissä ja ravissa ilman ohjastuntumaa
Jos näissä asioissa on vakavia haasteita, hevosen totuttaminen ja opettaminen ratsastusjousiammuntaan on melko haasteellista, ja jopa vaarallista. Kun perusratsastus sujuu rennosti, voimme lähteä etenemään. Kuvailen tässä oman metodini joka ei suinkaan ole ainoa oikea, mutta yksi tapa lähestyä asiaa.
Muutama pääperiaate:
- Hevosta ei tahallaan säikytellä eikä käytetä koulutusmenetelmää "flooding", jossa ärsykettä toistetaan kunnes hevonen turtuu siihen. Turruttaminen on eri asia kuin totuttaminen tai siedättäminen.
- Kaikki harjoitukset aloitetaan maasta käsin.
- Varmista asianmukainen ympäristö sekä varusteet jotka ovat sopivat ja turvalliset sekä sinulle että hevoselle.
- Älä kiirehdi! Jos varaat johonkin hommaan päivän, siihen menee kuukausi: jos varaat kuukauden, siihen voi mennä päivä.
- Kokonaisuus on aina yhtä nopea tai hidas kuin sen hitain osa. Jos hevosesi pelkää, et voi pakottaa sitä (tai itseäsi) rennoksi. Pilko tällöin harjoitus pienempiin ja helpompiin osiin.
- Pidä yllä kysymystä: tunnenko että tilanne on minulle ja hevoselle riittävän turvallinen?
HEVOSEN SIEDÄTTÄMINEN KÄYTETTÄVIIN VARUSTEISIIN JA JOUSIAMMUNTAAN
Aloitan hevosen opettamisen aina maasta käsin. Tällöin välimatkaa hevoseen on helpompi säädellä ja siten pysytellä hevosen mukavuusalueella. Totuttaminen tai siedättäminen on siis eri asia kuin turruttaminen eli "floodaaminen".
Esimerkki: hevonen pelkää sulkien rapinaa. Kuinka toimit?
Siedättäminen tarkoittaa menettelyä, jossa pelottavaa ärsykettä tuodaan toistuvasti ja asteittain lähemmäs hevosta jolloin hevosen pelko asiaa kohtaan vähenee. Hevonen pysyy tällä menetelmällä aika hyvin ns. sietoikkunassa (eli se ei hermostu ylivireeseen eikä toisaalta tipahda alivireeseen kuten käy helposti lopulta floodingissa). Esim, sulkia rapistellaan aluksi niin kaukana ettei ne aiheuta hevosessa muuta reaktiota kuin korkeintaan uteliaisuutta. Välimatkaa ja ehkä myös rapinan voimakkuutta tuodaan asteittain lähemmäksi hevosen reaktioita tarkkaillen. Jos hevosta alkaa jännittää, palataan takaisin kohtaan jossa sitä ei jännitä.
Jos hevonen onkin karsinassa, tarhassa, pyörössä tai vaikkapa sidottu kiinni lyhyelle, se ei pysty kasvattamaan etäisyyttä ärsykkeeseen ja kyseessä on tällöin totuttaminen. Esimerkki: hevonen on karsinassa, ja ihminen rapistuttaa sulkia karsinan ulkopuolella. Totuttaminen toimii hyvin lähinnä silloin kun hevosta ei varsinaisesti jännitä kyseinen asia, vaan sen pitää pelkästään tutustua siihen.
On hevosesta, ihmisestä ja intensiteetistä kiinni, muuttuuko totuttaminen floodingiksi:
Floodingia käyttäessä eläintä altistetaan pelottavalle asialle, kunnes reaktio "sammuu". Esimerkki: Hevonen on sidottu karsinaan, ja sulkia rapistellaan sen vieressä siitä huolimatta että hevonen pelkää kovasti kunnes se lopulta (ehkä pitkänkin tovin päästä) lakkaa reagoimasta ja sammuu. Menetelmää voidaan käyttää myös siten, että jostain muusta osasta tehdään vielä epämiellyttävämpi esim aitauksessa: "juokse ja kuole tai tule tähän sulkien viereen". Tällöin hevonen valitsee kahdesta pahasta sen jota se kestää paremmin. Tätä koulutusmenetelmää en pysty suosittelemaan vaan pidän sitä eettisesti kyseenalaisena.
Vastaehdollistamisella taas tarkoitetaan menetelmää, jossa pelottavaan asiaan yhdistetään toistuvasti positiivinen palkkio. Esimerkki: sulkia rapistellaan sen verran etäällä että hevosta vähän huolestuttaa ja samalla sille annetaan ruokaa. Tosin tässä on riskinsä. Joku nokkela hevonen voi käsittää niin päin että aina kun se saa porkkanan samalla joku rapistaa nuolia, eikä uskalla ottaa porkkanaa muussakaan tilanteessa... mutta tällöin hevosta usein pelottaa aivan liikaa, ja ärsykkeen voimakkuutta ja etäisyyttä on syytä helpottaa olennaisesti. Joistain hevosista voi olla vaikea nähdä että niitä jännittää kovastikin, etenkin introverttityyppiset "hiljaiset hevoset" saattavat pitää painetta sisällään pitkäänkin ennen "räjähdystä". Onkin hyvä opetella lukemaan hevosen ilmeitä ja eleitä, tarkkailla sen kasvojen ilmeitä ja hengitystä, jotta oppii havaitsemaan hevosensa jännityksen jo aika pienistä merkeistä.
Turvallisin tapa on siedätys, jossa hevonen pysyy koko ajan kartalla tilanteesta eikä sitä turhaan ahdistella. Usein tähän tarvitsee avustajan, jotta pääsee tarpeeksi kauas hevosesta. Toinen keino on tehdä sitä isossa vapaassa tilassa kuten ratsastuskentällä tai laitumella, jossa hevonen saa valita etäisyyden itse. Tämä toki edellyttää että hevonen on tottunut työskentelemään vapaana ihmisen kanssa turvallisesti. Mitä asioita hevonen yleensä jännittää jousiammuntaan liittyen?
Äänet:
- Sulkien rapina! (Tämä on se yleisin)
- Nuolien kolina toisiaan vasten
- Nuolen jousta vasten kopahdus
- Nokin liukumisesta jänteellä tuleva ääni
- Laukaisun suhahdus
- Tauluun osuvan nuolen napsahdus (hyvin moni jännittää)
Liikkeet:
- Ampujan käsien liikkeet
- Nuolen liike viinestä tai jousikädestä jänteelle
- Nuolen lento jänteeltä maaliin
- Nuolen ottaminen viinestä
- Jousen liikuttaminen hevosen lähellä
Liikkeiden kanssa tarkkana etenkin jos hevonen pelkää raippaa. Siedättäminen näihin auttaa myös raippakammoon. (Edellyttäen että hevoselle ei anneta syytä alkaa pelätä uudestaan vrt raipan asiallinen käyttö)
Kun hevonen on tottunut erilaisiin välineistä lähteviin ääniin ja liikkeisiin, voidaan ampua maahan maasta käsin ja sen jälkeen tauluun niin kaukana hevosesta ettei se huolestu tarpeettoman paljoa, asteittain hevosen lähelle siirtyen ja reaktioita tarkkaan haistellen. Tarvittaessa palaa kauemmas ja ammu vain maahan kunnes reaktio on jälleen minimaalinen. Uteliaisuus on sallittua ;) Tässä tarvitaan yleensä avustajaa joka pitää hevosesta ja tarvittaessa käyttää samalla vastaehdollistamista, ja ampuja muuttaa välimatkaa.
Kun hevonen on rento ihmisen ampuessa läheltä satulan kohdalta, voidaan kokeilla ampua myös jakkaran päältä satulan kohdalta; olettaen että hevonen on tottunut siihen että ihminen seisoo jakkaralla sen vieressä ylipäätään. Kun kaikki tämä sujuu, voidaan lähteä siedättämään hevosta myös selästä käsin samalla periaatteella.
Ensin ratsastetaan jousi kädessä, sitten otetaan yksi nuoli; kun näiden liikuttelu ja rapistelu ja nuolten heittely selästä täysin ok, voidaan ampua ensin pieniä lerppuja laukausia maahan sivulle ja sen jälkeen tauluun sivulle hevosta edelleen tarkkaan kuulostellen. Tässä voidaan käyttää avustajaa antamassa hevoselle positiivinen vahviste kun se pääsee hommasta jyvälle (= esim, kävellään jousiammuntakujaa, jossa päässä ihminen odottamassa maalissa namin tai rapsutusten kera. Ketjutustoive hevoselle: lähde liikkelle pyynnöstä, kävele kuja suoraan, älä reagoi ammuntaan, pysähdy kujan päähän = nami tai muu vahviste). Vauhtia on turha kasvattaa ennen kuin homma sujuu. Älä ammu aluksi ns front shotteja eli etuviistoon tulevia laukauksia: ne vaan jännittää hevosta turhaan kun nuolet suhahtavat lähempää päätä. Sivulaukauset ovat hevosen kannalta muutenkin turvallisempia, sillä on vähemmän riskiä että mikään osa varusteista tökkää vahingossa hevosta.
Selästä käsin en ammu juurikaan enää paikalla seisten: monia luonnostaan aktiivisia hevosia kuumottaa enemmän jos ne eivät saa liikkua. Rauhallinen käynti sopii monille parhaiten. Aluksi ammun vain yksi nuoli kerrallaan, ja kun hevonen suhtautuu siihen rennosti, kokeilen ottaa nuoliviineen ja siihen vain pari nuolta. Pahin moka on ottaa selkään saman tien täysi viineellinen rapisevia nuolia ja katsoa mitä tapahtuu... Varmista myös, ettei nuoliviine osu hevoseen missään vaiheessa esim kääntyessäsi takaviistoon back shottiin. Varmista myös ettei jousen alalapa osu hevoseen ampuessasi, ja vältä muutenkin hevosen yllättämistä etenkään alkuvaiheessa.
Kun perus sivulle ammunta alkaa sujua moitteetta, hevosta voidaan alkaa totuttamaan myös takaviistoon ja etuviistoon suuntautuvaan ammuntaan sekä "offside shottiin" eli jousikamojen nostamisesta kaulan yli ja laukaisusta ns väärälle puolelle. Toki hevosen symmetrian takia on hyvä opettaa se molemmin puolin ampumiseen. Tässä on vasurikaverista apua :p jos ei halua itse opetella ampumaan molemmin puolin.
Tämä koko prosessi on hyvin yksilöllistä: joidenkin hevosten kanssa voidaan edetä varsin nopeasti ja joidenkin kanssa hommaan menee jopa VUOSIA. Kaikista hevosista ei tule kovin hyviä ratsastusjousiammuntahevosia koskaan, mutta kaikkia voidaan toki opettaa ja siedättää.
Tälle hevoselle kävi oikein paha säikähdys edellisenä päivänä ja kuvasarjassa sitä totutetaan nuoliin uudestaan. Hevonen väistää jo pelkkää nuolen antamista.
Tässä kuvassa hevonen on jo asteen rennompi nuolen kanssa, vaikka sitä edelleen huolestuttaa.
Pitkähkön session jälkeen (välillä syötiin ruohoa) tämän hevosen kanssa pystyi jo etenemään seuraavaan vaiheeseen, jossa avustaja ampuu maasta kohtuullisen matkan päästä hevosen kävellessä kujassa. Loistavaa työtä Maija!
HEVOSEN KOULUTTAMINEN "RATSASTUSJOUSIAMMUNTARATSASTUKSEEN"
Kuten jo johdannossa mainittuna, hevosen on hyvä olla vähintään perusratsastettu ennen kuin sitä alkaa kouluttamaan lajiin. Tosin, toki pikkuvarsaakin voi jo siedättää jousiammunnan ääniin, jos siitä halajaa myöhemmin itselleen lajiin soveltuvaa ratsua! Varsinaiseen ratsastushommaan ajateltu hevonen kuitenkin olisi turvallista osata ratsastuksen perusasiat ennen kuin alkaa lisätä aseita mukaan kuvioon.
Miten ratsastusjousiammuntahevosen ratsastus sitten poikkeaa "tavallisesta" ratsastuksesta? Lähinnä siten, että vaatimustaso on oikeastaan aika matala verrattuna lajeihin joissa hevoselta vaaditaan hyvinkin paljon; toisaalta hevosen tulee osata kantaa itsensä ja olla hallittavissa myös ilman ohjastuntumaa sekä osata mennä suoraan haluttua linjaa pitkin vaikka ratsastaja kääntyilee ja liikkuu selässä. Hevoselle pitää siis tässäkin lajissa opettaa sen duuni, ennen kuin lähdetään ampumaan.
Tämä artikkeli ei nyt uppoudu sen syvemmälle ratsastajalta vaadittaviin ominaisuuksiin - palaamme siihen toiste - mutta hevosen pitää oppia myös siihen ettei kevyeen istuntaan siirtyminen välttämättä tarkoita sitä että kohta tapahtuu jotain. Tämä tarkoittaa toki myös sitä että ratsastaja hallitsee kevyen istunnan itse ja pysyy siinä rentona ja samalla sopivasti jäntevänä hyvässä tasapainossa.
Perusharjoitus kentällä hevoselle "duunin" oppimiseen asteittain:
- Rajaa puomeista kuja pitkälle sivulle hevosta auttaaksesi (varmista että hevonen ei pelkää puomeja)
- Ratsasta hevosen muusta ratsastustaidosta ja kunnosta riippuen kujaa käynnissä, ravissa ja laukassa ensin ohjista löyhästi kiinni pitäen niin että lähdet liikenteeseen kujan alusta ja pysäytät hevosen kujan päätteeksi lyhyelle sivulle. Kiitä hevosta vaikkapa rapsuttamalla ja äänellä.
- Toista sama päästän ohjat vapaaksi. Puutu hevosen "toikkarointiin" korjaamalla kevyesti sen toimintaa ja kiittämällä oikeasta toiminnasta. Oikea toiminta tässä on se, että se jatkaa samaa vauhtia koko kujan suoraan.
- Kun homma sujuu, laita ohjat solmuun kaulalle ja varmista ohjat laittamalla esim nahkanyöri tai alaturpis ohjasperistä satulaan. Älä käytä paalinnarua tms totaalisen katkeamatonta materiaalia. Tällä varmistat ettei ohjat valu hevosen kaulalta pään yli mutta kuitenkin naru katkeaa jos hevonen sattuisi vaikka kompastumaan ja kaatumaan.
- Toista harjoitus päästäen kokonaan irti ohjista: korjaa hevosta tarvittaessa ja kiitä kun duuni hoituu.
- Toista harjoitus liikuttaen käsiä sivuilla ja imitoimalla jousiammuntaliikkeitä.
- Yhdistä omien taitojesi ja kuntosi mukaan harjoitukseen kevyt istunta koko harjoitteen ajaksi.
- Opeta hevosesi siihen, ettei sen tarvitse välittää kun nouset kevyeen istuntaan tai liikut selässä: sen tehtävä on vain tehdä oma duuninsa eli jatkaa samaa vauhtia eteenpäin. Hevoset alkavat ketjuttaa tapahtumia todella nopeasti...
- Kun kaikki tämä sujuu mainiosti, voit kokeilla pysyykö hevonen "kujassa" myös ilman kujaa ;) eli ilman puomeja.
Oma hommansa on toki opettaa hevonen tekemään duuninsa pitkällä radalla, jossa on astetta jännittävämpää, tai field archeryssä isolla pellolla ilman kujaa, tai vaikkapa puolalaisella radalla joka mutkittelee oikealle ja vasemmalle, maaleja on joka suunnassa ja matkalla voi olla ylämäkiä, alamäkiä, jopa hypättäviä esteitä!
LOPUKSI
Kun olet onnistuneesti yhdistänyt sekä hevosen siedättämisen että opettamisen lajin "duuniin", voit alkaa yhdistää oppimiasi ja hevosellesi opettamiasi asioita ja ampua vaikkapa pitkällä sivulla tauluun kaikissa askellajeissa riippuen omasta ja hevosesi sen hetkisestä tilanteesta, kunnosta ja taitotasosta. Hitaasti hyvä tulee. Tärkeintä on kuulostella hevosen rentoutta ja reaktioita. Jos ns kakka osuu kuitenkin tuulettimeen ja hevonen reagoi yllättäen isosti (vaikkapa johonkin ihan muuhun kuin ammuntaan), heitä jousikamat käsistä ja keskity kontrolloimaan ja auttamaan hevosta. Jousen kanssa ei ole kiva pudota.
Jos tuntuu ettei homma ota edetäkseen, ei ole häpeä pyytää apua.
Opetan meidän kotitilallamme Turun lähellä Raisiossa sekä kierrän ympäri Suomea opettamassa lajia ja hevosia, myös edullinen videovalmennus rullaa. :) Lisätietoja ja apuja voi kysellä myös Suomen Ratsastusjousiampujain Liiton kouluttajilta, www.srj.fi !
Katariina Cozmei
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti