Rinsessan kevätkuulumiset 2012

Hörr hörr taas kaikki pikku apinat--- eiku palvelijat--- eiku siis lukijat! Anteeksi, olen tänään hieman sekavassa mielentilassa, en tiedä miten suhtautuisin viimeaikaisiin tapahtumiin.

Olen pahoillani näistä kaikista kirjoitusvirheistä naamani on puoliksi puutunut, Mami laittoi minut vuosittaiselle hammahlääkärikäynnille ja tuikkasi vielä rokotuspiikikin uljaaseen hipiääni, suutuin kovasti. Eikö näillä ole mitään käytöstapoja. Oli aamu, olin juuri herännyt, en ollut ehtinyt edes venytellä, missä oli hissimusiikki, missä mintunmakuinen suuvesi?

Olen puuhastellut kovasti tämmöstä uutta juttua kuin Working Equitationia, joka on sillai metkaa, mennään kaikenlaisia puomeja ja juttuja, pitää mennä etuperin takaperin kylkimyyryä ja tuikkia semmosta leikkihärkää kepillä. Mami raahasi tänne hetki sitten semmosen tyypin opettamaan ja se ratsasti vähän munkin kanssa, mikä oli yllättävän mukavaa, sain mennä tosi kovaa ja tehdä kaikkia juttuloita. Olin kuulemma kovin pätevä. Nou shit Sherlock, kai mä sen nyt olen aina tiennyt. Esitin jopa laukkaa takaperin, Mami laittoi siitä feispuukkiin jonkun videonkin. Mä haluaisin sinne omat sivut joissa voisitte käydä kehumassa mua. Ja tuomassa lahjoja. Nyt just tekis mieli punaisia omenoita.

Sit me ollaan Nanan kanssa hengattu vaan ja tehty kaikenlaisia kepposia. Ollaan talven aikana syöty vähintään yksi mänty, kun nää mamit raahaa oksia tarhaan järsittäväksi. Ei kolota nytte mistään. Ja hengitys on perin raikas. Tässä Mami vissiin tutkii sitä.

Tämmöstä. Kunpa tulisi jo kesä ja vihreä ruoho, olen kuluttanut valtavasti kaloreita työnteossa ja keskivartaloni uhkaa huveta. Apua.

Rinsessan talvikuulumiset 1/2012

Hörrr hörr taas kaikki pikku lukijani!
Täytän viikon kuluttua 7 vuotta, ja kopsuttelen hyvänmuotoisilla jalorotuisilla kavioillani nyt hieman kuulumisia tämän merkkipäivän kunniaksi. Pitäiskö nyt olla aikuinen? Päivä on siis tarkalleen ottaen 29.1. jos haluatte tuoda minulle lahjoja. Mamin mielestä olen hieman laihdutuskuurin tarpeessa mutta en voi vastustaa kuivattua leipää ja porkkanaa! Punaista omenaa... mmm... No mutta. Eksyin vallan aiheesta.

Syksy ja talvi on sujunut mukavasti. Olen saanut jatkaa laidunkaverini Nanaiitan kanssa samassa tarhassa, ja meillä on ollut kivaa, vaikka tää toinen on välillä tosi teini. Minähän olen jo viisas aikuinen matriarkka, you know. Annan sen pitää päänsä enkä lähde tappelemaan pikkuasioista, mutta siitä olen tarkka että minuahan ei jätetä odottelemaan sisälle noutoa niin että tää teini menee ensin, tulen omatoimisesti perästä. Samalla voi tarkistaa ja kierrellä vähän tiluksia. Ihmiset kävelevät niin hitaasti, mutta tiedän että niiden kädestä ei parane lähteä. Siitä tulee sanomista. Toisekseen olen tarkka omien ihmisten huomiosta, tällä teinillä ei ole mitään asiaa mun mamin taskuille jos mää olen siinä messissä. Muutoin me ollaan tosi sopuisasti ja rapsutellaan ja hengaillaan. Paitsi silloin, kun meidän tarhasta kaatui myrskyssä valtava vanha puu, jota me aina jyrsittiin, ja me jouduttiin evakkoon typerään pikkutarhaan josta ei ees nähny mitään tallinpihan elämää. Me ei tykätty. Me villiinnyttiin. Mami oli vihainen. Hups. Älkää puut kaatuko niin me ollaan kiltteinä! Puiden kuuluu olla pystyssä eikä maate. Olen sitä mieltä. Tänä talvena olen nähnyt paljon makuulla olevia puita.

Sitten olen ollut tosi urheilullinen, ja harrastanut hopiloikkaa (se on näin hauskaa) ja semmosta uutta juttua joka on aika kivaa. Sen nimi on working equitation eli niinku työ heppailu, ensin vähän kakistelin sitä sanaa "työ" (no mut hei noi muutki, tallikaverini alkoi ihan ontumaan kun kuuli sanan) mut se onkin ihan hauskaa! Not so much work :D Tässä on kuvakin kun mää oon täpäkkänä.

Nyt pitää taas mennä. Ihanaa talvea teille. Älkää unohtako niitä porkkanoita!

Rinsessan kesäkuulumiset

Hörr hörr kaikki innokkaat ihailijani!

Lähettelen terveisiä täältä laitumelta. Mami ja se kiva setä on tullu aivan hulluksi ja ne ovat treenanneet minuu aeva hulluna. Onneksi nyt pääsin välillä ruohostamaan N-tamman kanssa tänne maalle mutta ne turjat lupasivat käydä lenkittämässä minua täälläkin. Ei ole tarvetta! Juoksen itse! Katsokaa vaikka!

No. Olen kunnostautunut urheilun saralla ja nämä pässit vihdoin hokasivat mikä on mun laji... niin siis syömisen ja tuhmailun ja nukkumisen lisäksi... no estehyppy! Olen tosi taitava aitajuoksija, se kiva setä on koittanut vähän opastaa miten niitä kuuluu mennä mut hei mä tiedän. Seriously guys, näyttääks tää et mä en tiedä?


Mami otti oikein videotakin. Katsokaa ja kadehtikaa Vaadin että nimeeni lisätään titteli "Pätevä". Rinsessa hyppää

Rinsessan päiväkirjan talvikuulumiset 2010

Hörr ja brrrh vaan kaikki karvakorvat!

Mami ei ole jaksanut toimia sihteerinä tänne pitkään aikaan, mokoma laiska pska, mutta tönin sitä tänään kaviolla että koitas nyt tarttua näppikseen, minä sanelen. Runosuoni jo vallan laukkaa. (ristilaukkaa).


Olen ollut siis vaihtelevasti tuhma, kiltti, ja tosi tuhma. Mutta kaikki mikä ei ole ollut kilttiä, on ollut Mamin vika! Tämä kohtelun vääryys alkoi jo viime keväänä. Ensin jouduin sinne jo aiemmin kertomani TuimanTädin luokse sisäoppilaitokseen, sinne oli tosi pitkä matka mennä Taksilla velipojan kanssa. Siellä piti totella koko ajan ja olla hirveän kilttinä. Tämä oli minulle todella vastenmielistä, koska olenhan Hänen Portugalilainen Ylevä Rinsessautensa ja Lusitanialainen Korkeutensa, enkä voinut ymmärtää palvelun pelaamisen äkillistä heikentymistä. Totella?! Minä?! Missä on punainen matto, ja pilkotut porkkanat? Kysyn vaan. Tiedustelin epätoivoisesti samassa sisäoppilaitoksessa olevilta lajitovereilta, saisko sieltä äkkilähtöjä Portoon, mutta ne vaan tuijottivat paheksuvasti ja jatkoivat heinän syömistä. Eh.

No, Mami haki minut sieltä pois kesän kynnyksellä ja kuvitteli että olen yhtä kilttinä kotonakin. Yeah, right! Mamin kanssa jaksoin vielä keskittyä, mutta sitten se mokoma juudas keksi laittaa selkääni Vieraita Ihmisiä. Kuulemma olin jo niin vanha ja siinä vaiheessa, että muidenkin ihmisten pitäisi pystyä ratsastamaan minulla. Siis miten niin pitäisi? Minä en halua. Onks pakko jos ei haluu? Heitin pyllyä ja keksin uusia muuveja, mitä Mamin kanssa en ole edes kehdannut esitellä; ykkösmuuvi on sarjaköyry josta voi lähteä suoraan sivuluistoon ristilaukassa. Sillai rallityyliin, että kivet sinkoilee. Wrrrroom! Tää lähti kuin Annikki Tähti. Valtavan hauskaa on myös spinnata villisti piffissä, ja arpoa oikea suunta seuraavalle pukkiköyrysarjalle. Kokeilkaa lapset kotona!

Yksi ratsastaja mulla on josta mä ehkä saatan vähän tykätäkin, se on sellainen kiva urospuolinen ihminen, mutta älkää vaan kertoko että tunnustin. Menee vielä maine. Kyllä mä yritin sillekin vähän elvistellä, että pysyy nöyränä, mutta meillä on ollut hauskoja juttuja. Seuraavaksi ajattelin näyttää sille, miten esteitä hypätään. (Halusi se tai ei)


Mami on näin talven tullen vähän vinksahtanut, se laittoi tuollaisen portugalilaisen satulan ja systeemit, mutta kyllä mun on vähän vaikea nyt kuvitella tänne niitä palmuja. Ihan karsean kylmää, jalorotuiset turpakarvani kihartuvat pakkasesta ja tarhakaverikin yrittää paeta mestoilta vähän väliä. Mami lupasi joululahjaksi uuden pinkin talvitakin, mutta mä pärjään kyllä. Kannattaa olla kilttinä. Tontut valvoo. Tuosta edellisen julkaisun kuvaa edeltäneistä tapahtumista ei saa vissiin pisteitä.

Rinsessan päiväkirjan kurakuulumiset

Mami kiittää....