Mitä tiede sanoo siitä, osaako eläin pottuilla?

Kuva: Unsplash kuvapankki

Mitä tiede tietää eläinten kognitiosta ja tunne-elämästä?

Eläimet tuntevat: tietoisuus ja subjektiivinen kokemus

• Laaja katsaus vertaisarvioituihin tutkimuksiin summaa, että eläimet todellakin kykenevät kokemaan tunteita: kipua, pelkoa, stressiä, mutta myös luultavasti monia muita tunteita kuten mielihyvää, mieliharmia jne. 
• Tämä käsitys on nyt laajemmin hyväksytty: äärimmäisen skeptinen ”eläimet ovat kuin koneita, ne eivät tunteita” –näkemys on väistynyt, ja enemmistö eläinten käyttäytymistä tutkivista tiedemiehistä sanoo, että “useimmat tai lähes kaikki” nisäkkäät ja monet muut eläimet ovat tuntevia olentoja. 

Tämä tarkoittaa, että eläimillä on ainakin subjektiivinen sisäinen maailma: tunteita, stressiä, pelkoa, todennäköisesti mielihyvää ja negatiivisia tuntemuksia. Mutta “tuntea” ≠ “ajattelee kuten ihminen”. 

 

Eläimillä on sosiaalinen kognitio ja ihmisen silmissä jonkinlainen “moraalinen koodi”, mutta rajoitettu

• Joissakin lajeissa (esim. sosiaaliset nisäkkäät, laumaeläimet) on havaittu käyttäytymistä, jota jotkut tutkijat tulkitsevat “proto-moraliseksi”: empatian alkeita, yhteistyötä, ehkä sympatiaa tai “oikeudenmukaisuuden” kaltaisia reaktioita. 
• Toisaalta, miten määrittelemme “moraalin” tai “tahallisen pahan tekemisen” eläimille, on filosofinen ja tieteellinen kysymys. Useat tutkijat erottavat kuvailemattoman “moral cognition” vs. normatiivisen moraalin: vaikka eläin osoittaisi empatiaa, se ei välttämättä tarkoita, että se tietoisesti pohtii “oikeaa” ja “väärää” samalla tavalla kuin ihminen. 
• Näin ollen eläinten sosiaalinen kognitio ei automaattisesti tarkoita, että ne pystyisivät tahalliseen manipulaatioon, kostonhimoisiin tekoihin tai “v*ttuilemiseen” — ainakin ei siinä merkityksessä, jossa me ihmiset ymmärrämme.

 

Miksi “eläin v*ttuilisi” — eli pahantahtoisesti ärsyttäisi tai kostaisi — on tieteellisesti epäluotettava ajatus

• Moni eläinkäyttäytymiseen viittaava reaktio, jonka me saattaisimme tulkita “kostoksi”, “kiukuksi” tai “tahalliseksi ikäväksi” on usein oppimista, reaktiota ärsykkeeseen, stressistä johtuvaa käyttäytymistä tai selviytymisstrategiaa, ei tietoista moraalista tekoa. Eläimet reagoivat usein juuri tilanteeseen: satutuksi tuleminen, pelko, stressi, kilpailu resursseista.
• Tutkimus kentällä ja laboratoriossa korostaa, että vaikka eläimet voivat kokea tunteita ja tuntea pelkoa tai kipua — ja todennäköisesti myös toisten eläinten pelkoa ja kipua —, ne eivät edes hallitse abstrakteja käsitteitä kuten “pahuus”, “valehteleminen”, “kostaminen” tai “pahantahtoisuus”. 
• Kognitiotutkimuksessa käytetty käsite Theory of Mind (eli kyky tunnistaa toisen mielen tiloja — ajatuksia, aikeita, uskomuksia) on monilla eläimillä kiistanalainen. Vaikka jotkut lajit osoittavat jonkinlaista kykyä “mind-readingiin”, useimmat tiedostetut kokeet eivät anna vakuuttavaa näyttöä, että nämä kyvyt vastaisivat ihmisen tasoa.
• Lisäksi osaa käyttäytymisestä, jonka tavallinen ihminen saattaisi tulkita “kiusanteoksi” tai “pahansuopaisuudeksi”, voidaan selittää paremmin — ja tieteellisesti todennettavammin — stressillä, hoitotilanteella, pelolla, reviirikäyttäytymisellä tai lajityypillisillä sosiaalisilla hierarkioilla.

 

Mitä tiede sallii sanoa — ja mitä se kieltää?

Miksi voimme tukea väitettä, että eläimet eivät “v*ttuilisi” tietoisesti

• Eläin tuntee: kipua, pelkoa, stressiä. 
• Eläimillä on sosiaalisia suhteita, ne voivat reagoida toisiin, osoittaa empatian alkeita tai torjua epäreiluutta (joissain kokeissa, tietyillä lajeilla). 
• Mutta tietoisen, ihmismäisen “pahantahtoisuuden”, “kostamisen” tai “nautintona toisen kärsimyksestä” osoittaminen vaatisi kykyä abstraktiin ajatteluun, intentionaalisuuteen ja “mieli-toiseen” (mind-to-mind) ymmärrykseen — ja tieteellistä näyttöä tästä ei ole. 

Mitä tiede ei voi todistaa

• Että jokin eläin tietoisesti suunnittelee ja toteuttaa toimia “kiusatakseen” toista, “kostaa” tai “nauttii toisen epämukavuudesta”.
• Että eläinten sosiaaliset reaktiot vastaisivat konseptuaalisesti ihmisten moraalisia ja psykologisia reaktioita (syy–seuraus, aikakäsitys, kauna, kostaminen).
• Että eläimet ymmärtäisivät abstrakteja inhimillisiä käsitteitä kuten “oikeus”, “epäoikeus”, “tahallinen loukkaus”, “vihanpito”, “kostaminen”.

 

 Johtopäätös 

On tieteellisesti hyvin perusteltua sanoa, että monet eläimet, myös Suomessa elävät nisäkkäät, pystyvät kokemaan tunteita, kuten pelkoa, stressiä, kipua — ja todennäköisesti myös mielihyvää ja sosiaalista sidettä. Tämä avaa mahdollisuuden sille, että eläimillä on “subjektiivinen elämä”.

• On myös perusteltua sanoa, että eläimillä on jossain määrin sosiaalista kognitiota: ne voivat reagoida lajitovereihin, olla yhteistyökykyisiä, ehkä havaita epätasa-arvoa tai “reiluuden” puutetta, mutta vain tietyissä eläinlajeissa joilla on laajempia kognitiivisia kykyjä. 
• Mutta väite, että eläimet tahallisesti “v*ttuilisivat” ihmisille tai toisille eläimille inhimilliseen tapaan, ei ole tieteellisesti tuettu. Siihen ei ole näyttöä, ja se jää todennäköisesti projektioiksi — ihmismäisiksi tulkinnoiksi eläimen käyttäytymisestä. 

LÄHTEET:

https://www.mdpi.com/2076-2615/3/3/882?

https://pmc.ncbi.nlm.nih.gov/articles/PMC10638804/?

https://news.emory.edu/features/2024/11/esc_animal_emotions_13-11-2024/index.html?

https://pmc.ncbi.nlm.nih.gov/articles/PMC10638804/?

https://philarchive.org/archive/FITAMW?

https://collected.jcu.edu/cgi/viewcontent.cgi/article=1020&context=honorspapers://en.wikipedia.org/wiki/Animal_Cognition?

https://www.mdpi.com/2076-2615/3/3/882?

https://pmc.ncbi.nlm.nih.gov/articles/PMC10638804/?

https://news.emory.edu/features/2024/11/esc_animal_emotions_13-11-2024/index.html?

 

Voiko koira "v*ttuilla"? – Tieteellinen esimerkki

Esimerkki: “Kosto-pissaaminen”, “kostoksi rikottu esine” – tutkimusten mukaan EI ole kostoa

Moni koiranomistaja tulkitsee koiran teot — kuten sisälle pissaamisen omistajan poissa ollessa, tavaroiden tuhoamisen, tai valikoivan tottelemattomuuden — kostoksi tai kiusanteoksi.

Tutkimusnäyttö ei kuitenkaan tue lainkaan sitä, että koirat pystyisivät tahalliseen, moraalisesti värittyneeseen kostokäyttäytymiseen.

 

1. “Kosto” = stressi ja turvattomuus (ei tahallista pahantahtoisuutta)

Useissa koirien stressi- ja kiintymystutkimuksissa on osoitettu, että:

• Sisälle pissaaminen
• Tavaroiden pureskelu
• Roskiksen levittäminen
• Räyhääminen tai "tottelemattomuus"

… tapahtuvat tyypillisesti tilanteissa, joissa koira kokee eroahdistusta, turvallisuuden tunteen horjumista, ylivilkkautta tai turhautumista — eivät tilanteissa, joissa se olisi suunnitellut kostotoimia.

Yksi klassisista tutkimuksista (Sherman & Mills, 2008) osoittaa, että eroahdistuksen ydinmekanismeja ovat:

• stressihormonien nousu
• turhautumiskäytös
• itsesäätelyn vaikeus, kun omistajan läsnäolo puuttuu
• koiran pyrkimys palauttaa turvallisuuden tunne

Ei “kostonhalu”.

Lähde:
Sherman, B.L. & Mills, D.S. (2008). Canine Anxieties and Phobias: An Update on Separation Anxiety and Noise Aversion. Veterinary Clinics of North America.

 

 2. Koira ei ymmärrä “syyllisyyttä” – tämä on ihmisen projektiota

Monet omistajat ajattelevat, että koira “näyttää syylliseltä”, koska se tietää tehneensä väärin. Tämä on osoitettu virhetulkinnaksi.

Tutkimuksessa (Hecht et al., 2012) omistajat uskoivat koiran tuntevan syyllisyyttä riippumatta siitä:

• oliko koira oikeasti tehnyt mitään
• vai ei

Koiran “syyllinen ilme” oli itse asiassa pelkoa omistajan reaktiosta, ja rauhoittava ele, ei tietoista moraalista pohdintaa.

Lähde:
Hecht, J., Miklósi, Á., & Gácsi, M. (2012). The "guilty look" in dogs: Owner-related factors influence behavioural displays. Applied Animal Behaviour Science.

 

 3. Koira ei näytä kykenevän ihmistasoiseen “tahalliseen pahantekoon”

Koirilla on:

• erinomainen kyky lukea ihmisen eleitä
• varsin kehittynyt sosiaalinen kognitio
• tunteita ja oppimiseen perustuvaa käytöstä

Mutta ei näyttöä, että ne hallitsisivat:

• abstrakteja moraalisia konsepteja
• kaunaa
• tahallista pahantahtoisuutta
• pitkäjänteistä suunnittelua “kiusaamistarkoituksessa”

Laaja meta-analyysi (Range & Virányi, 2015) päätyi siihen, että koirien “tottelemattomuus” tai “tahallinen ärsyttäminen” on lähes poikkeuksetta:

• resurssikilpailua
• turhautumista
• epäselvä koulutustilanne
• stressiä
• koiran kykyjen ylittävää vaatimusta

Lähde:
Range, F. & Virányi, Z. (2015). Social learning from humans and conspecifics in dogs: the effect of domestication. Animal Behaviour.

Yhteenveto: 

Eläimet eivät kykene “v*ttuilemaan” siinä merkityksessä kuin ihminen tarkoittaa.

Eläin voi:

• olla stressaantunut
• olla ahdistunut
• olla turhautunut
• olla kipeä tai sairas
• hakea huomiota (= yhteyttä)
• puolustaa itselleen tärkeää resurssia
• käyttää opittua käyttäytymistä selviytyäkseen vaikeasta tilanteesta
• reagoida epäsuorasti ympäristön muutoksiin tavalla jonka tulkinta voi olla ihmisille haasteellista

Mutta eläin EI voi:

• suunnitella moraalisesti värittynyttä kostoa
• toimia “pahantahtoisesti” ihmismäisellä tavalla
• ymmärtää “vääryyttä” ja “rangaistusta” abstrakteina käsitteinä
• tehdä asioita ärsyttääkseen omistajaa tahallaan

Tämä linja on tieteellisesti erittäin hyvin perusteltavissa. Se, että me itse peilaamme ja tulkitsemme omia tuntemuksiamme eläimiin, ei tee väitteistä todenmukaisia. 

- Katariina Cozmei 

Bent Braderup Suomessa 4.-5.10.2025

Vuosi on näemmä vierähtänyt viimeisimmästä blogikirjoituksesta: sopivasti edellinen postaus on edelliseltä klinikalta. Vuoden aikana on tapahtunut todella paljon mutta ei siitä nyt sen enempää vaan sukelletaan akateemisen ratsastustaiteen kuplaan tällä kertaa vähän proosallisemmassa muodossa. Jos haluat lukea perinteisiä klinikkaraportteja BB:n klinikoista, kurkkaa aiemmat postaukset jotka löydät tägeistä. 

 

Tuuli tuiversi keltaisia haavan lehtiä jotka liimaantuivat auton tuulilasiin kääntyessäni Granåsan jo tutuksi tulleeseen pihaan. Tällä kertaa matka oli kestänyt traileri perässä liki viisi tuntia - muutin Pohjanmaalle elokuussa. Hevoseni Murkku on onneksi hyvä matkustaja ja viihtynyt heinäpussin parissa, oma takapuoleni ja selkäni alkoi olla melko puutunut ja muuten jo aika hyvin parantunut ristiluun murtuma ilmoitteli itsestään. Tällä kertaa valmistautuminen kurssille jäi poikkeuksellisen ohueksi: loukkasin itseni aika pahasti kaksi kuukautta sitten ja suoritin vielä siihen päälle muuttorytäkän varsin puolikuntoisena, joten sekä minä että hevonen ollaan lähinnä jäykistytty, lihottu ja mökkihöperöidytty. 

Alkuperäinen idea oli yrittää suorittaa Squire-testi jota jo yritin kertaalleen suorittaa heinäkuussa opettajani Kenneth Vansweeveltin kurssilla mutta olin itse hyvin skeptinen - valmistautuminen jäi erittäin puutteelliseksi tapaturmasta ja muutosta johtuen enkä kokenut että olisin pystynyt fiksaamaan niitä haasteita joista ensi yritys jäi puutteelliseksi. Noh, ajattelin että otan mitä annetaan ja kaikki asiat tapahtuvat niinkuin niiden pitää jostain syystä tapahtua, ja sukelsin mieli avoinna kurssiviikonloppuun. 

Kursseilla on aina sama runko: ensin lauantai aamu alkaa teorialla, sitten hevosikot saavat ensimmäisen yksityisopetussettinsä yleensä maasta käsin. Lounaan jälkeen on toinen teoria, jonka jälkeen kaikilla on toinen tunti: maasta tai selästä. Sunnuntaina on vielä aamulla yksi teoria joka on yleensä Q&A, sitten viimeiset tunnit joissa kaikki saavat kotiläksynsä sekä lopputeoria. Teoriaosuuksista en nyt kirjoita tällä kertaa tähän mitään - pääteemat ovat aika samanlaisia kuin edellisillä kerroilla - löydät aiemmat postaukset tunnisteella "Branderup" täältä blogista. 

Ensimmäisellä tunnilla toivoin että voisimme katsoa miten saan paremmin Murkkua opastettua koukistamaan takapään niveliä paikalla seisten sillä tavalla joka on tarkoituksenmukaista ja laadukasta. Murkulla on tikkusuorat takajalat ja se on vähän takakorkea, joten aihepiiri ei ole hänelle ollenkaan helppo. Sain erinomaisia vinkkejä aiheeseen ja Bent tuli itsekin vallan "hands on" näyttämään mistä voin rentouttaa alaleukaa, niskaa, C5 ja saada hevosen siirtämään painoa diagonaalisesti kohti ulkotakajalkaa tuoden samalla sisälantiota hiukan eteenpäin ilman että se "niiaa" takajalat suorina tai vain nykäisee itseään taaksepäin kuten usein näkee hevosten tekevän tässä harjoituksessa. 

Haettiin samalla tunnilla kokoamisen perusteita myös liikkeessä käynnissä, ravissa ja laukassa. Murkku on kehittynyt laukassa aika paljon, mutta ravissa ja käynnissä on vielä hommaa saada maataviistävästä reinarista akateeminen itsensä ryhdissä kantava hevonen. Murkulla on tapana sammuttaa itsensä jännittyessään, ja vieraassa paikassa käy helposti niin että se jännittyessään sammuu ja menee "mykäksi ja kylmäksi" ja se saa aikaan minussa jännittymistä koska tunnen että yhteys katkeaa: turhaudun ja Murkku jännittyy ja mykistyy vielä enemmän. Kiva limbo! Tämä ei käy niin helposti enää maasta käsin mutta selästä kyllä. Siksikin testien tekeminen selästä on extra-haastavaa, mutta no, eipä se elämä mistään testeistä ole kiinni muutenkaan. Ne ovat vaan kivoja välietappeja ja asettavat raamit tavoitteille: kuten vaikkapa kouluratsastuksen eri luokat. 

Lounaan jälkeen jäin seuraamaan taas muita hevosikkoja ennen kuin hain Murkun ja kävelytin sitä melko pitkään osin siksi että itse rentoutuisin. Aamun kaulamanipulaatio oli ehkä ollut Murkulle vähän too much ja sen headshaking -oireet alkoivat tulla esiin... Murkulla on siis kaularangassa vähän sanomista ligamenttien osalta, kun hän on kisannut reiningiä jo kaksivuotiaana Saksassa. "Future prospect with no future" jos nyt ihan suoraan sanotaan: minusta tuntuu aivan hullulta että kaksivuotiailla kisataan ratsastuksessa jo ihan täyttä päätä. Tunsin miten se käpertyi kuoreensa ja oma fiilis alkoi mennä vähän surkeaksi. No, yrittänyttä ei laiteta: ajattelin että otetaan tämä nyt joka tapauksessa treenin kannalta ja saadaan palaute ja kotiläksyt. Niin kävikin että Bent keskeytti testin jo heti ensimmäisen käyntiosuuden puolessa välissä todeten että okei, tästä ei nyt tänään tule mitään, eikä tullutkaan. Saatiin sitten hyviä korjausohjeita ja hinkattiin istuntaa. Squire-testi siis arvioi nimenomaan istuntaa: noin vartin mittainen ohjelma suoritetaan tavalla jossa näkyy että ratsastaja on ymmärtänyt akateemisen istunnan elementit ja osaa käyttää niitä tasapainottaakseen ja auttaakseen hevosta erilaisissa liikkeissä ja tehtävissä. 

Fiilis oli vähän surkea - ei siksi että testin suorittaminen ei ollut nyt otollista vaan siksi että tunsin muutoinkin itseni tässä kohtaa jo perin surkeaksi luuseriksi joka ei osaa mitään ja vaan käy nolaamassa itseään julkisesti vuodesta toiseen eikä Bentin antama palaute varsinaisesti auttanut. Toki tiedän järjellä ettei se asia nyt niinkään ole, mutta tiedättekö joskus tämä hevoshomma on yhtä pasketta :'D No, kyllä te tiedätte. Mietin hiljaa mielessäni että maksoin tästä viikonlopusta niin järjettömästi rahaa ja olen ajanut pers jumissa viisi tuntia suuntaansa: nyt pitää vaan nauttia tästä vaikka ihan väkisin. Ja niin teinkin. On etuoikeutettua saada osallistua tällaisiin juttuihin ihanalla hevosella mukavan yhteisön kannustamana - ihan sama vaikka pystyisi toteuttamaan vain ehkä noin 30% siitä johon päästään kotioloissa omassa rauhassa. 

Illalla jäin kuuntelemaan lehtopöllönaaraiden huutelua samettisen tummassa syksyisessä yössä. Muistin että tänään on Viktor-koirani yksivuotissynttäripäivä! Kuinka paljon onkaan tapahtunut vuodessa. Vuosi sitten olin myös Murkun kanssa BB-klinikalla ja katselin yöllä revontulia ikkunasta, mietin ovatkohan koiranpennut jo syntyneet ja jännitin Groundwork& Lungeing testin tekemistä. Nyt on testi tehty, koiranpentu syntynyt ja oma, ja olen vielä tässä välissä muuttanut koiranpennun synnyinkotiinkin tänne Närpiöön - niin se elämä vie! 

Heräsin aamulla niin kokovartalopökkelönä etten tiennyt miten olisin pukenut päälleni mutta onneksi verryin voideltuani itseni sisäisesti litralla kahvia ja köpöttelemällä ympäriinsä. Tällä  kertaa oma treenivuoroni oli heti aamulla teorian jälkeen, joten otin Murkun mukaan maneesiin kuuntelemaan teoriaa ja samalla annoin sen nuuskutella maneesia ja yleisö pääsi pussailemaan häntä. Murkku on tosi seurallinen ja tykkää rapsutteluista. Ehdin onneksi vertyä aamun mittaan sen verran että rohkenin jatkaa istuntatreeniä viimeisellä kerralla. Haettiin nyansseja liikkeen fiilistelyyn ja sukkuloitiin sulku eteen - sulku kokoaminen - avo koottuna - avo eteen - avo koottuna - sulku koottuna - sulku eteen jne harjoitusten välillä istuntaa käyttäen. Lisäksi Bent nousi tuolistaan näyttämään kirjaimellisesti kädestä pitäen miten hän toivoisi että pitäisin kaikkia ohjia (kapsoniohja + bosalohja tässä tapauksessa, Murkku ei toimi kovin hyvin kuolaimilla) yhdessä kädessä ja käyttäisin niitä. Lisäksi saimme paljon kotiläksyjä hioaksemme taitojamme kohti Squire-testiä. Ehkä sitten ensi vuonna <3 

Livahdin kotimatkalle jo heti lounaan jälkeen ennen viimeistä teoriaa tietäen että matka on pitkä, sateinen ja Pohjanmaan päässä myös myrskyinen. Koko pitkä kotimatka oli aikaa reflektoida kurssin antia, ja kirjoitin itselleni heti tuoreeltaan aika paljon omia muistiinpanoja mihin kiinnittää extra-huomiota omassa treenissä ja toisaalta myös oppilaideni kanssa. 

Mielessä läikkyi päällimmäisenä ihan rehellisen väsymyksen lisäksi myös iso kiitollisuus näistä kursseista, huippulaadukkaasta opetuksesta, mainiosta yhteisöstä sekä tietysti ihanasta hevosestani Murkusta jonka kanssa nämä reissut ovat aina mukavia. Kiitos myös yöpaikasta ja groomauksesta ystävälleni Maijalle sekä kotiin jääneelle puolisolleni Kimille joka hoiti hevosia ansiokkaasti ekaa kertaa ihan itse koko viikonlopun minun ollessani reissussa :D Kiitos toki myös Granåsalle ja järjestäjille - nähdään taas ensi vuonna! 

- Katariina Cozmei 

Bent Branderup Suomessa 5.-6.10.2024

Akateemisen ratsastustaiteen klinikalla - Bent Branderup 2024

Kuva: Aatu Airaksinen

Sain jälleen kerran kunnian osallistua hevospaikalla Branderupin klinikalle: tämä oli kolmas vuosi hevosen kanssa ja kuudes kerta ylipäänsä (voit lukea aiempia raportteja myös täältä blogista hakusanalla Branderup ) 

Tällä kertaa tilaisuus oli erityisen tärkeä minulle, koska tarkoitus oli tehdä Groundwork & Lungeing testi joka on Akateemisen Ritarikunnan ensimmäinen testi: sen läpäisyllä ei ole vielä jäsen, mutta saa oikeuden yrittää suorittaa seuraava testi joka on "Squire test": aseenkantajan testi. Kaikkien testien sisällöistä voit lukea lisää täältä 

Tämä ensimmäinen testi suoritetaan maasta käsin: 
- Hevosen pitää olla vähintään 5 vuotias
- "Perustutkinto": hevonen esitetään akateemisella kapsonilla ja juoksutusliinalla, puisen raipan kanssa, Akateemisen Ratsastustaiteen periaatteita mukaillen. 
- Testin tarkoitus on osoittaa ja näyttää: 

• Hyvää kommunikaatiota hevosesi kanssa
• Että hevosesi ymmärtää avut ja on halukas vastaamaan niihin
• Että Sinä voit ja osaat käyttää apuja auttamaan hevosesi löytämään hyvän notkeuden, muodon, balanssin, tempon, tahdin ja schwungin (rangan kolmiulotteinen joustava liike) harjoitusten sisällä
• Että tunnistat nämä tekijät harjoitusten sisällä 

- Kaikki harjoitukset tulee tehdä riittävällä etäisyydellä seinästä, jotta tuomari voi nähdä että hevonen on vain kouluttajan avuilla eikä seinän vaikutuksen alla. 

Olen harjoitellut tätä testiä varten vuositolkulla ja hevonenkin on jo vaihtunut tässä välissä: Murkun kanssa olen treenannut aika intensiivisesti 1,5 vuotta ja epäilin onko se riittävästi, mutta onneksi Punainen Lentokone kultivoi minua tässä välissä niin että Murkun kanssa hommat ovat sujuneet paljon sutjakkaammin kun ei tarvi tehdä samoja virheitä montaa kertaa ;-)  Kotiopettajani Kennethin kanssa ollaan treenattu koko vuosi hiki päässä ja nyt olin hänen mukaansa riittävällä tasolla - ei muuta kuin tekemään!

Saavuimme Murkun kanssa Granåsaan jo perjantaina iltapäivällä, jotta meillä oli tarpeeksi aikaa kotiutua ja orientoitua. Kävimme nuuskuttamassa maneesia ja tekemässä verryttäviä helppoja harjoituksia joista molemmat saimme rentoutta ja itsevarmuutta. Murkku majoittui pikkupihatossa ihanan suokkiruuna Wagnerin vieressä, ja pojat tulivat hienosti toimeen naapuruksina. En saanut oikein yöllä nukuttua kun jännitti niin kovasti, mutta tein paljon visualisointia ja hermostoa rauhoittavia harjoituksia ja onneksi niistä oli apua: koin että vire oli vähän korkealla toki mutta riittävästi hanskassa. 

Lauantaiaamu valkeni kylmänä ja pakkauduimme maneesin katsomoon villahamein ja -viltein varusteltuina. Klinikat noudattavat yleensä samaa kaavaa: lauantaina aloitamme teorialla hevosen evoluutiosta ja biomekaniikasta, sen jälkeen hevosikot saavat ensimmäiset yksärinsä; lounastauon jälkeen toinen teoria yleensä istunnasta ja liikkeen yhteensovittamisesta, jonka jälkeen toiset tunnit. Sunnuntaina aamulla on kysymykset & vastaukset -teoria, ja kolmannet tunnit: päivä päättyy yhteenvetoteoriaan. 

En nyt kirjoita tähän kaikkea mahdollista teoriaa: yleensä tulee aika paljon toistoa, ja aiemmat raportit löytyvät täältä blogista joissa etenkin niissä vanhemmissa olen pikakirjoittanut "kaiken" - kannattaa lukaista nekin jos aihepiiri kiinnostaa! 

Teoriaosuuksien nostoja: 

Kuva: Katariina Cozmei

"We don't educate horses for AAoR (Academic Art of Riding) we educate people"

"Different goals make different education -> what is your goal? "

"The first thing is to educate yourself to be an educator"

"Easy systems are always wrong..." (Same tool for everyone)

"Every horse is different. We need to accept we are all different, horses and humans! ("Equality -> do we need to be equally dumb too?"

Bent nosti esiin myös biomekaniikkatutkimukset koirista jotka ovat mielenkiintoisia: niitä on tehty paljon enemmän kuin hevosista. Koirat ovat toki vähän erilaisia: ne käyttävät häntää tasapainottaakseen liikettään ja hevoset kaulaansa. Silti niistä voi saada ajatuksia. 

Hevosten monet biomekaniikkatutkimukset on tehty juoksumatolla joka ei anna realistista kuvaa liikkumisesta koska matto vie maassa olevia jalkoja. Lisäksi jotkut tutkimukset ovat "höpöä": esimerkiksi Ruotsissa tehty tutkimus piaffista, jossa todettiin että hevosen painopiste siirtyi vielä enemmän etupainoiseksi. Minkälaista "piaffia" siellä oikein tehtiin? Ravi paikallaan ei ole piaffia. 

Hevosella ei ole solisluita, joten koko etuosa kelluttelee "thoracic sling"in varassa (mikä lienee suomeksi, itsekin käytän vaan tuota thoracic sling-termiä) elihevonen voi ihan todella nostaa ja laskea etupäätään. 

Me ihmiset olemme visuaalisia ja kädellisiä ja haluamme korjata käsillämme asioita joita näemme silmillämme. (Hang & bang riding)

Edes hienoin "muoto" ei auta jos voima ei tule takasista läpi kehon (tämä ei siis tarkoita vauhtia)

Meidän on tosi helppo lyhentää hevosia, laita vaan sivuohjat tai vedä ohjasta, mutta pidentää? Moni hevonen ei pysty oikeasti venyttämään itseään koska ovat jo niin jumissa tai eivät uskalla venyttää. Jotkut hevoset eivät veny enää edes ruoholle kovin ketterästi vaan joutuvat avaamaan etujalkoja todella paljon. 
Opeta hevosesi venyttämään maasta ja selästä vihjeestä (esim raipan kosketus kaulan päälle) 

Bent kertoi myös varusteista joita hän käyttää tai ei käytä: varoitti naruriimun vaaroista, painaa kolmioshermoa, voi johtaa headshakingiin. Kapsoni perustyökaluna, apuna voi olla bosal-lenkit alla, kaulanaru, kuolain. 

Älä käytä kuolainta jos ei tarvi "fiksata" mitään alaleuan kautta? 

Hevoset voivat pureskella heinänsä enemmän toisella leukapuoliskolla samaan "jauhatussuuntaan" ihan tottumuksen vuoksi ja leukojen asento ja jäykkyys olla toispuoleinen. Bent itse käyttää kuolaimia saadakseen hevosen aktivoimaan myös toista puolta alaleuasta mutta muutoin nykyisin pääosin ilman kuolaimia. 

Hammashuolto! Joissain maissa voi olla ongelmana se, että hammashoitajat ovat laukkahevosiin erikoistuneita: nuorilla laukkureilla ei ole vielä edes pysyviä hampaita ja niiltä voi "jyrätä" hampaat aika sileiksi ilman että siitä seuraa kamalia asioita mutta ei ratsuhevosilta. Käytä säännöllisesti ratsuihin erikoistuneita hammaslääkäreitä. 

Kieliluun merkitys! Isot lihakset kiinnittyvät ja vaikuttavat koko etupään liikerataan ja sitä kautta koko hevosen kehoon. 

"If you ask the horse to take the weight back by using your hand, you make the horse to take weight in front first... physics!" 

"Don't put the horse in the shoulders with hands"

"First you need educated hindfeet: if there's nothing to put the weight on and you ask...?"
"We do not do side movements in AAoR, we do balanced movements and directions"

(Teoriaosuudet rangasta, lantiosta ja evoluutiosta voi kerrata vanhemmista postauksista. 
Samoin jarrutusvoimasta)

Teoria 2, istunnasta

"There is no such thing as natural language, not even between humans... Chinese? English? What is it?"
"Horse language / human language... together we create an artificial language that we both need to learn"

"Horses are intelligent, in their own way"

"About communication: actually it does not matter what comes out from your mouth it matters more what goes in to the ear of the listener"

"Does the horse understand the aid? The exercise? I check this when I work in different positions: groundwork, handwork, lungeing, longreining.... "

Istunnasta: hän kehotti ajattelemaan jos tuoli jonka päällä istumme olisikin sellainen jossa olisi tosi huonot taaimmaiset jalat, vähän rikki.  Jos nojaisimme taakse, rysähtäisimme: "tuolin" on pakko laittaa paino eteen jos me nojaamme taa vrt hevonen. Tuoli ei toki tee päätöksiä mutta hevonen suojaa itseään

"Change of balance is forcing the horse to react but HOW? Is it like bambi on ice with very bad balance just trying to keep itself upright?"

"Only the educated hindlegs can take the weight of the rider's change of of weight. Rider: Please take my weight more? Horse: Nope I don't think so..." 

"Before you close a door open a door"

Steinbrecht sitaatti: "A horse should get hollow on my inside seatbone"
Newcastle taas sanoi: "A horse should get hollow on my inside upper leg"

-> open a door where the horse CAN go: in this case open your outside upper leg if you want the horse to be hollow on your inside upper leg. Open the door and invite the horse

Jos käytät kuolaimia, älä vedä ohjasta eikä varsinkaan sisäohjasta (taaksepäin): jos haluat asettaa ohjasta, tee se kapsonista. Kallo sisään päin -> bosal ohja vastakkainen alaleuka ulospäin

Sitten puhuttiin istuinluista ja lantion eroista mutta tästä olen kirjoittanut jo pitkät pätkät edellisiin joten ei nyt oteta kertausta. Pointtina että kaikilla on erilainen lantio ja miehillä ja naisilla etenkin!

"Seat direction is horse's chest direction: how you guide it with upper legs, tailbone, pubic bone?"
"You cannot make the back lighter / release the back just by standing on stirrups: it makes all the weight to go to the front part of a "normal saddle". Nomadic saddles like mongol saddles are different: stirrups and the weight is more back and better distributed"
"Do not put weight on stirrups on a saddle that does not distribute the weight" (esim padit, karvasatulat, rungottomat lätkät jne) 
"Forward is not the same thing than fast!"
"Lower leg: be more like a fly than the girth"
"About the seat: first you need to just stay up there: balance, safe feeling. Then comes relaxation: schwung and feeling of the movement"

Bent kertoi tarinoita siitä miten hän on matkaillut nuorempana ympäri maailman ja ollut opissa mm. Valencalla ja Domeqilla, ja miten tärkeää on päästä ratsastamaan korrektisti koulutetuilla herkillä hevosilla fiiliksen vuoksi. Sen jälkeen on ihan erilaista itsekin hakea sitä "oikeaa fiilistä" niillä omilla projekteilla. Nykyisin näkee paljon huonoa piaffia ja passagea (trampoliini / ravia paikallaan) joista ei pidä niinkään ottaa esimerkkiä... 

"Where is THIS horse most comfortable and beautiful? Where it can shine?" 
Jokaisella hevosella on tietty tapa liikkua ja tietty muoto jne joka sopii juuri siihen koulutushetkeen, luonnostaan, rakenteellisesti jne. (Tähän ei lasketa mitään "se haluaa itse kulkea vertikaalin takana tms", se on aina nou nou) 

"I'm a bit worried of people who have only one idea or method" - otti esimerkiksi sen että kaikkien hevosten tulee kulkea tosi korkeassa muodossa / matalassa muodossa / tietyssä tempossa jne. 

Omat tunnit

No, sitten koitti oma vuoro astua estradille. Tein huolellisen alkuverryttelyn varoen väsyttämästä hevosta ja itseäni, kiinnitin huomiota rentouteen ja yksityiskohtiin, tietäen suunnilleen mitä minun odotettiin esittävän ja mitä haasteita ohjelmassa todennäköisesti tulisi. Voit lukea koko ohjelman tuolta aiemmasta linkistä jossa on kaikki testit: se kestää noin 15 minuuttia ja on melko pikkutarkka. 

Esittelin itseni ja hevosen Branderupille ja muistutin että hän oli keskustellut puhelimitse aiheesta edellisenä päivänä kotiopettajani Kenneth Vansweeveltin kera jonka suositus tarvittiin testiin pääsemiseksi: hän totesi että jaaha okei no eiku vaan! Nämä testit pitää suorittaa heti kättelyssä ekalla tunnilla, joka nostaa vaikeusastetta. Annoin Murkun orientoutua hetken areenalla ja katsella 70-päistä yleisöä, ihmetellä ikkunoita ja peilejä ja vetää itse henkeä. 

Lähdin keskilinjaa alkuterveydykseen, ja sen jälkeen vajosin keskittyneeseen kuplaan jossa oli vain minä ja hevonen: 15 minuuttia meni kuin siivillä! Muistin kaiken ja osasin korjata haastavia kohtia ilmeisesti tuomaria miellyttävällä tavalla, ja pääsimme läpi testistä. Olin haljeta ilosta! Yleisön taputtaessa nielin hiukan liikutuksen kyyneleitä, vihdoin tämä etappi oli saavutettu. Olin viime vuonna niin pettynyt ja surullinen kun tiesin että aika loppuu kesken Punaisen Lentokoneen kanssa ja tunsin putoavani kuoppaan hänet menetettyään, mutta näemmä Universumi oli armelias ja järjesti nyt tämän kuitenkin näin. Jee!

Testin jälkeen meillä oli vielä 10 minuuttia aikaa, ja kysyin Bentiltä: "Jos tämä hevonen tupsahtaisi sinun talliisi, mistä aloittaisit?"  Bent vastasi, että C5-nikamasta: mihin kaula mutta myös ennen kaikkea säkä ja rintakehä menevät? Teimme hetken C5 (eli siis kaularangan viides nikama) työtä ihan kädellä ja liinalla auttamalla, ja näytin Bentille mitä muuta olen tehnyt rintarangan mobilisoisimiseksi kotona koska hevonen tuli minulle aivan totaali "leg moverina" eikä yhtään "back moverina": se ei liikuttanut rankaa mihinkään vaan kipitti kuin koppakuoriainen joka ei ole länkkä-quartereille ihan tavatonta. Bent oli tyytyväinen työskentelyyn ja sovimme että tulen iltapäivällä kaulanaru mukanani seuraavalle tunnille jolla voimme jatkaa C5-työtä eri kautta. 

Seuraavat kuvat: Aatu Airaksinen

Testissä on ensin Groundwork-osio jossa tehdään "takaperinkävellen" mm. avoja, sulkuja, kootusti ja eteen, takaosakäännös, vastasulkua ja painonsiirtoja mm. "avoa ja sulkua paikalla seisten". 

Diagonaali eteen, asettuneena ja vähän taipuneena

Vastasulun jälkeen seis ja painosiirto

Juoksutus-osiossa pitää näyttää käynti, ravi ja laukka: siirtymiset tietyssä järjestyksessä sekä avoa, sulkua, kokoamista ja eteen hevonen mahdollisimman hyvässä tasapainossa sekä pysähdyksessä painonsiirto taakse

Tässä korjaan vähän Murkun sisälapaa ja vertikaalista tasapainoa

Laukassa pieni kokoaminen 

Juuri valmistellaan laukka ravista

Lopuksi Bent pyysi näyttämään toisen sulun uudestaan kun ekalla yrittämällä baana loppui vähän kesken. 

Jee, testi läpi! Sitten palaveerataan ja mietitään, mitäs sitten tehtäisiin. 

Tässä sitä C5-työskentelyä kädellä auttaen

Lounaan jälkeen jatkoimme teorialla ratsastajan istunnasta (tästä myös pitkät pätkät edellisissä postauksissa) ja mietin menisinkö seuraavalle tunnille maasta vai selästä: Bent ei sanonut kummin haluaisi nähdä mutta otin varmuuden vuoksi kaikki mahdolliset kamppeet mukaan ja hyppäsin kyytiin. Murkulle on tosi vaikeaa löytää järkevää satulaa kun sen satulansijan pituus on 36 senttiä eli sama kuin keskiverto russiponilla: ostin hänelle viime vuonna pienen akateemisen padin, joka on muuten hyvä mutta kippaa etukenoon koska Murkku on kaiken lisäksi vähän takakorkea. Yleensä mulla on siellä alla Mattesin edestä täytetty karva, mutta jostain aivopierusyystä laitoin tällä kertaa edestä reilusti taitellun porontaljan sinne alle kokeilematta sitä etukäteen (whyyy?!) ja eihän siitä siten mitään tullutkaan kun satula valui sinne tänne liian paksun fyllin päällä. Mistään ei tullut mitään, hevonen lakkasi liikkumasta, minä turhauduin ja opettajakin turhautui. Argh! Ensiapuna fylli pois ja pelkkä padi joka sitten valui etukenoon eikä siellä pystynyt oikein istumaan. Tunti meni aivan plörinäksi ja aamun euforia vaihtui lievään ketutukseen... No, tällaista tämä on. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis, totesin, ja venyttelin kipeytynyttä alaselkääni merkillisessä asennossa könötettyäni eteen päin kippaavalla padilla. 

Kuvat: Aatu Airaksinen

Bent näytti mistä kohtaa kaulaa voi nostaa kaulanarulla jotta se nostaa rintakehää. Hellästi! Siellä on kuitenkin henkitorvi ja herkät kudokset, ei vedetä

Mihin suuntaan säkä osoittaa?

Ylälinja venyy, mutta rintakehän kannatus säilyy.

Sitten kauheaa räpellystä selästä.... 

Satula valui sinne tänne ja istunta levisi

Joitan hyviä pätkiä onneksi myös

Huomenna on päivä uusi, ajattelin, ja niinhän se olikin. Mietin menisinkö viimeiselle tunnille maasta briljeeraamaan vai selästä häpeämään... no, mä voin briljeerata kotonakin mutta oppimiskokemuksena olisi hyvä ottaa revanssi selästä, joten rohkaistuin sitten ratsaille. Ja hyvä että rohkaistuin! Fiksasin ne kamat jotka meillä on yleensäkin kuntoon (alla se mattesin edestä nostava), otin kaulanarun sijaan tällä kertaa bosal-ohjat kapsoniohjien lisäksi ja et voila, heti oli olo kotoisampi. Ratsastan Murkkua siis myös kaulanarulla koska hänellä on headshaking mutta siinä on puolensa ja puolensa tässä hommassa. 

Harjoiteltiin istunnan perusteita: kuinka teen oman istunnan tiedostaen avoa ja sulkua ympyrällä ja suoralla eteen ja koottuna, ja löydän sen tahdin, tempon ja muodon ja schwungin jossa juuri tämä hevonen on parhaassa vertikaalisessa ja horisontaalisessa tasapainossa juuri tässä koulutusvaiheessaan.  Akateemisen ratsastustaiteen perusteisiin kuuluu, että istunta (paino) on primääriapu ja alapohje ja kädet sekundaariavut yhdessä raipan ja äänen kanssa: aina jos joutuu korjaamaan kädellä tai jalalla, pitäisi miettiä mikä istunta-apu ei toiminut ja miksei (secondary to what?) . Eikö hevonen ymmärtänyt tai osannut vihjettä, eikö ratsastaja osannut tai pystynyt, oliko harjoitus liian vaikea, vai mistä kiikastaa? Usein annamme ristiriitaisia apuja ja hevosen on vaikeaa noudattaa sen vuoksi pyyntöjämme. 

Käytin pääosin 3+1 ohjasotetta: ulkokädessä molemmat bosal-ohjat ja ulkokapsoniohja, ja sisäkädessä sisäkapsoniohja: näin pystyn säätelemään asetusta sisäkädellä ja lapoja ulkokädellä C5- kohdalta. Kun homma etenee, pystyyn asettamaan ja taivuttamaan ilman ohjaa istunnalla: Tulin kanssa olen päässyt siihen jo pitkään mutta Murkku ei vielä toimi aivan niin hyvin selästä käsin. Ratsastin vuorotellen eteen avossa ja kootusti sulussa: käytin myös raippamerkkiä hännän tyven päälle jonka olen opettanut maasta käsin hevosen kokoamiseen. Sain vinkkejä kuinka tehdä näitä vielä paremmin. 

Kokeilin myös laukkaa, kun kerroin että olen parantanut etuosan elevaatiota kotona laukannostoilla ja siirtymisillä, se oli hauskaa :D Murkku pisteli parastaan ja vähän innoistuikin. Murkku on aika haastava ratsastaa: se menee helposti kuoreensa ja lakkaa reagoimasta ja sammuu, tai sitten räjähtää: harmaa alue on joskus aika kapea. Onneksi Murkku ei nakannut  minua mäkeen, se olisi ollut aika noloa. 

Nämä kuvat groomina toimineen Maija Tenhusen kännykäkuvia: 

Lavat sisään - lavat ulos; missä on paras balanssi "in between"?

Saatiin laukatakin, jee! Käytin pieniä laukkapätkiä ravin parantamiseen (helpompi nostaa rintakehää)

Jarrut onneksi toimivat, vähän liiankin hyvin

Tuli ihan mukaviakin pätkiä

Murkku oli onneksi laupea eikä heittänyt mammaa mäkeen

Teoria 3 eli sunnuntain aamuteoria oli kysymyksiä ja vastauksia. 

- Hunter's bump: mistä tulee? Bentin mukaan hunter's bump (googleta :D) tulee siitä että: 
* Hevonen käyttää selkäänsä ja lantiotansa väärin syystä x ja y: ei tarpeeksi vatsan puolen tukea, SI ja SL "tipahtavat". Ehkä ratsastettu liian nuoresta? Kipua jossain?
* Hunter's bump voi olla myös rakenteellinen ilman että siitä tarvitsee hirveästi huolestua  mutta pitää tietää onko se ihan vaan rakenteellinen asia vai jossain häikkää
* Ongelmana arabiristeytykset: Arabeilla yksi lannenikama vähemmän. Usein eka sukupolvi ovat tosi hienoja ja kauniita mutta myöhemmissa jälleenristeytyksissä voi esiintyä L6 nikama heikkona joka vaikuttaa lanne-ristiluu alueeseen. 

- Kysymys orien käyttäytymisestä: 

* "Ah, testosteroni. Miestenkin pitäisi saada ajokortti vasta 30-vuotiaana!" 
* Keinosiemennys suosii isoja kiveksiä = paljon tavaraa = ei välttämättä laadukasta kuitenkaan, mutta isot pallit ovat usein myös merkki isosta testosteronitasosta. 
* Ruunat ovat joka tapauksessa luonnottomia: ei luonnossa ole ruunia. 
* Erityisesti oriin, kuten vaikka pikkupojankin, pitää oppia erottamaan minkälaista käytöstä on "leikitään rajuja leikkejä kavereiden kanssa" / "käydään teellä isoäidin luona"... 
* Oriit reagoivat myös ihmisten feromoneihin ja hormoneihin: ne ovat kemikaaleja. (Flemen)
* "Mood is a chemical situation"
* Jos pitää verhota naiset jottei miehet villiinny pitäisikö ne miehet "opettaa"? Myös oriit pitää opettaa, miten käyttäydytään. 
* Ongelma on usein se, että ori puree -> ihminen kiljaisee -> oo sillä on varmaan kohta kiima tulossa koitan huomenna uudestaan... 
* "Teach your stallions during the winter you have a lot of warm clothes here in Finland.... Don't react, just tell no."
* Joitain oreja voi pitää laumassa kunnes ne ovat 3-4, joitain koko elämänsä, joitain jotain siltä väliltä. Rotukohtaisia eroja (kertoo esimerkkejä omista hevosistaan) 
* Kulttuuri on käyttäytymiskoodisto jotta ympäristömme pysyy miellyttävänä
* Joskus tilanne voi sallia käytöksen x mutta joskus ei: miten opetat koodiston?

* Parasta jota joka tapauksessakin voit antaa hevosellesi, on se että sillä on hyvät käytöstavat- jos sinulle vaikka käy jotain ja hevonen vaihtaa kotia, on parempi sillekin että se on "hyvätapainen" suhteessa ihmiseen. 

Keskustelu ajautui ylipäänsä kouluttamiseen: 
* Pedagogisesti ajattelen aina niin, että minun pitää pystyä laittamaan hevoselle riimu, harjata se, vuolla ja puhdistaa kaviot, taluttaa... ensin jossain paikassa jossa se on tosi rento, ja myöhemmin ratsastuskentällä tai maneesissa. Jos en pysty tekemään näitä asioita rentona myös siellä jossa minun pitäisi myöhemmin ratsastaa, miten kuvittelet pystyväsi etenemään koulutuksessa? Jos ne asiat jotka hevonen osaa vaikkapa tallissa eivät onnistu maneesissa, miten kuvittelet sen oppivan uutta hyödyllistä? 
* A-Social media is making us A-Social"... 
* Nowdays breeding is problematic. Beautiful fancy horses that are already mentally and physically crippled! 

Kysymys kouluttamisesta: 
* Schooling = Communication
Ymmärtääkö hevonen avut? Minkälaiset sen liikkeet ovat luonnostaan? Jos hevonen on fyysisesti ja psyykkisesti lahjakas kouluttaminen on toki helpompaa ja nopeampaa. En valitse enää itse kovin vaikeita projekteja: olen jo vanha ja mukavuudenhaluinen. Autan toki teitä mielelläni jos valitsette vaikeita projekteja. 
* En mene areenalle liikuttamaan hevosta. Hevonen voi liikuttaa itse itseään paljon paremmin vapaana tarhassa tai laitumella! Menen areenalle kommunikoimaan ja kouluttamaan hevosta. (Educating)
* Me kaikki kuolemme joskus, hevosetkin, ja me, mutta siihen asti kannattaa yrittää nauttia elämästä? Yritä tehdä jotain josta pidät? Käytä aikasi johonkin joka on kivaa. Joskus kun menen katsomaan kun ihmiset ratsastavat, näyttää siltä että koko kenttä on täynnä ratsastajia jotka inhoavat hevosia. Miksi sitten ratsastat? Tee jotain muuta? 
* Elämä on lahja! Tee jotain, opiskele, opi, nauti!
* "It's not your duty to be over-human, just do your best, what you can"
* "Find out how to do better: worst is to do nothing"
* You have to learn how to live with unperfection  (also with your husband hahah)"
* Strive for better but accept the unperfection!"

Kysymys kaulanarusta ja C5 -työstä
* Sopii myös hevosille joilla on alakaula
* Jokainen apu pitää selittää ja opettaa hevoselle jotta se ymmärtää sen, tämäkin.
* Et voi nostaa hevosen rintakehää enempää kuin tuolia jolla istut. Voit opettaa hevosen nostamaan rintakehäänsä ymmärtämällä tehtävän ja pystymällä ... mutta sinä et voi sitä nostaa. 
* Hevosen voi opettaa nostamaan rintakehää C5-7 kohdasta käyttämällä merkkinä esimerkiksi kaulanarua: sen pitää kuitenkin ensin pystyä ylipäänsä liikuttamaan rintakehää ja lapoja. Lapojen liikkuvuus ja liikuteltavuus
* "Working with the school halt gives a lot of answers - and questions"
* Ylälinja pidemmäksi ja rintakehä ylös: jos pää on liian ylhäällä, ei onnistu. Jos liian alhaalla, ei onnistu. 
* On armeijan peruja laittaa kaikki samaan nippuun: Saman kokoisia, värisiä ja rotuisia hevosia, samat univormut, samat kaikki. Sama koulutus, samat tavat, sama protokolla. Toimiiko enää kun kaikki erilaisia? 
* "Have a dream!!"
* "Have useful tools, not just fashionable tools"

Muuta:
* (Klassinen) long reining (ohjasajo) ei ole sama kuin ruotsiksi "tömkörning" tai ylipäänsä se "ohjasajo" jota nykyisin näkee: ohjaatko hevosta päästä vai kehosta? Akateeminen ohjasajo ei roiku päässä eikä varsinkaan ulko-ohjassa. 
* PRE ja PSL hevosilla alkaa olla aika kummallista jalostusta. Mitä veikkaatte miksi ne on yhtäkkiä niin isoja ja näyttävät puoliverisiltä? No koska niihin on sotkettu puoliveristä. 80-luvulla ihmiset menivät Jereziin ihmettelemään aivan valtavan kokoista PREtä joka oli 160 senttiä korkea. Nythän se ei ole enää mitään. Menetetty hyviä ominaisuuksia. Ylipäänsä nykyisin tosi vaikeaa löytää enää hevosia jotka ovat henkisesti ja fyysisesti terveitä, joilla on hyvä rakenne ja pääkoppa. Friisit ovat nykyisin ihan kamalia, paljon sairauksia ja huono hermorakenne. Ennen olivat mukavia aloittelijallekin sopivia hevosia. Eivät enää. 
* On ihan hyvä valita hevosia jotka ovat jalostuneet sen maan ilmastoon jossa ne ovat: käyttäkää suomenhevosia! Aina jos valitset hevosen toisenlaisesta ilmastosta, et voi ehkä tietää tuleeko siitä ongelma, vrt islanninhevoset 

Ensi vuoteen!

- Katariina Cozmei 

Oodi Onnille

Onni, rakas Punainen Lentokoneeni... 

Me tunnettiin jo pitkään. Muistan kun näit sinut ensimmäistä kertaa: ajattelin että mitä hulluuksia sinun omistaja oli mennyt tekemään, ostanut tuollaisen pöhkön punaisen epäluuloisen helikopterin! Jännitit ja paheksuit kaikkea, olit aika merkillisen näköinen ja käyttäytymisesi oli kovasti erikoista. “Mutta ootapa kun näet miten Onni hyppää!” Näin videoita maastoesteiltä ja ymmärsin, miksi. 

Olit aika erikoinen tyyppi. Moni ei sinua ymmärtänyt, mutta exäsi kera hyppäsitte jopa kansainväisellä tasolla kenttäkisoissa pitkin Eurooppaa. Olit tosi kaunis ja ihailin sinua ja atleettisuuttasi lievästi kauhunsekaisin tuntein - olit tosi notkea myös silloin kun ratsastajasta piti päästä eroon tai halusit jotain.  Sinä et ollut hevonen jota käsketään ja simputetaan: sillä keinoin olisi päässyt TYKSiin kaikkiin laitteisiin. 

Kului muutamia vuosia. Tässä välissä tiemme erosivat hetkeksi, kunnes kohtasimme uudestaan. Sinulle oli sattunut kauhea tapaturma laidunkaverin potkaistessa alaleukasi tuhannen kappaleiksi. Sinulla oli tapana päsmäröidä ja puuttua toisten hevosten tekemisiin ja menemisiin, niin en toisaalta ihmettele - silti, aika kauhea tapaturma. Sinua hoidettiin EKKlla ja sen jälkeen pitkään kotona, ja selvisit siitä vastoin kaikkia todennäköisyyksiä. Etsit uutta kotia, ja päätin että jos annat minulle tarhasta kiinni ja päästät selkään, voit tulla meille. No näinhän siinä sitten kävi toki. 

Suunnittelin, että voisimme harjoitella yhdessä ratsastusjousiammuntaa, akateemista ratsastustaidetta maasta ja selästä, pieniä esteitä, käydä maastossa. Näitä teimmekin aluksi, mutta huomasin tosi nopeasti että et oikeastaan tykkää tehdä muuta kuin käydä maastossa ja tehdä maasta. Keskityimme sitten enemmän siihen. Siedit minulta kaikenlaisia ideoita, mutta et nauttinut niistä.

Kävimme paljon kävelemässä maastossa, välillä taluttaen ja välillä ratsastaen. Löysimme hyviä seikkailupolkuja ja ihmettelimme meren rannassa laivoja. Hyppäsit komeasti ojien ja kaatuneiden puiden yli, nautit maisemista ja sait välillä syödä ruohoa. Se meidän ensimmäinen vuosi yhdessä oli paras! 

Seuraavana keväänä alkoivat murheet. Et oikeastaan halunnut edes maastoon, tai siis ylipäänsä ratsastusta. Maastokävelynkin jälkeen näytit kipuilmettä. Sinua hoidettiin paljon, ja vein sinut tutkimuksiin: kaularangasta löytyi nivelrikkoa, jota olin epäillyt siitä asti kun näin sinut ensimmäistä kertaa. Silloin sitä ei vielä ollut näkynyt rtg kuvissa. Lisäksi leukanivelesi oli ottanut osumaa potkusta ja myöhemmin mietin että myös kieliluu oli todennäköisesti rikki. Sait Tildreniä ja ostin jopa oman laser-hoitolaitteen jolla hoidin sinua, omahoitaja kävi tekemässä akupunktiota ja kraniota ja hoidin sinua itsekin kraniolla.

Et silti halunnut enää että sinulla ratsastetaan, ja lopetinkin sen sitten. Sen jälkeen tulit halukkaasti tarhassa vastaan, jopa ravilla höristen! Keskityimme akateemiseen maastakäsinjumppaan ja suunnittelin tekeväni kanssasi akateemisen ritarikunnan ensimmäisen testin, “Groundwork & lungeing testin”. Osallistuimme klinikoille ja pääsimme viime syksynä jopa mestari Bent Branderupin kurssille mukaan. Olisin toivonut tekeväni testin siellä koska tiesin että hiekka tiimalasissa valuu tyhjiin mutta se ei toteutunut, omaopettajani mielestä pystyisimme parempaan, mutta tiesin että tämä oli viimeinen tsäänssi. No, ei se ole niin tärkeää.

Sinulla oli kaikenlaisia muitakin vaivoja riesanasi. Lonkkasi oli murtunut jo pikkuisena ja siitä puuttui kokonaan toinen lonkkakyhmy. Selkäsi oli tosi lyhyt ja hassun mallinen, ja siinä oli vähän kissingspines-ongelmaa. Sinulla oli aika ajoin immuunivälitteinen keratiitti silmissäsi, ja toisessa silmässä oli arpikudosta tästä. Hampaasi olivat aika huonot ja niitä oli paikattu ja hoidettu urakalla, mutta kariesta alkoi tulla taas lisää. Huuhdottiin suuta, jumpattiin ja hoidettiin.

Muutimme vuosi sitten uuteen kotiin ja se oli sinulle vähän rankka paikka. Rakastat rutiineja ja inhoat muutosta, ja nyt muuttui taas moni asia. Talvi oli pitkä ja kauhea: 8 kk kylmyyttä ja vettä kaikissa olomuodoissaan, kärsimme kaikki. Talven aikana sinussa tapahtui muutos: et halunnut enää lähteä edes maastakäsin kävelylle tai pienelle jumpalle. Muutuit happamaksi, ja näytit minulle usein kipuilmeitä kasvoillasi. Olit muille hevosille aika kärttyinen. Välillä leikit Murkun kanssa joka ilahdutti minua. Et ole ennen leikkinyt samalla tavalla, mutta Murkku sai sinut leikkisäksi.

Kerroit minulle kevään ja kesän tullen (tänä vuonna ne tulivat samaan aikaan), että on aika. Minulta kesti hetki sulattaa tämä, ennen kuin tein päätöksen ja varasin ajan. Laitoin sinut vahvalle kipulääkkeelle. Kasvojesi ilme suli ja sinusta tuli uudestaan seurallinen ja rento. Mutta vain sillä vahvimmalla hermokipulääkkeellä. Mietin jo hetken, voisiko sinua vaan lääkitä tukevasti jonkin aikaa ja pitää seuranani, mutta sehän olisi ollut kauhean itsekästä. Ei sinun parhaaksesi laisinkaan.

On tullut aika. 

En päässyt oppimaan kanssasi esteratsastusta, kouluratsastusta enkä sitten lopulta muutakaan ratsastusta, ja tiemme jäi pahasti kesken myös akateemisen ratsastustaiteen maastakäsinjumpan saralla, mutta opin sinulta Onni rakas paljon muita asioita. Hevosenlukutaitoa, arvostusta, hienovaraisuutta. Hillittyä eleganssia. Pieniä eleitä. Suuria seikkailuja pitkin Raision metsiä. Opetit myös oppilailleni paljon tärkeitä asioita teistä hevosista ja kommunikaatiosta. Oppilaani saivat päästä kokemaan minkälaista on tehdä sulkutaivutusta nostamalla vähän sormea ja kääntämällä omaa lantiota. Oppilaani näkivät valitettavasti tämän alkukesän aika myös, miltä näyttävät erilaiset kipuilmeet ja välttelevä käyttäytyminen. 

Olen ihan hirmuisten kiitollinen, ja hirmuisen surullinen, rakas Onni. Tuntuu että matkamme jäi kesken. Minun matkani jäi kesken. Sinä olit jo valmis. Sinä ilmaannuit kun tarvitsin opettajaa, ja nyt ehkä koit että sinä olet leiviskäsi hoitanut ja viestikapula on annettu näille muille hevosille. Auroralle ja Murkulle lähinnä varmaan. Aurora koettelee mamman hermoja ja jalostaa luonnetta. Olet opettanut Auroran hyvin. Aurorakin paheksuu jo kirkastakkisia spandex-lenkkeilijöitä ja vaalii Rouvaratsastuksen ylevää ideaa ja vaatii aamuteensä tulikuumana ilman mausteita. 

Vietimme viimeiset päivät rennosti. Halusin että saat olla laitumella kavereidesi kanssa. Syötiin porkkanaa ... ja omenaa ja sokerisia herkkuja joita et muuten ole saanut hampaiden takia. Siliteltiin. Et yleensä tykkää kosketuksesta mutta nyt tukevassa gaba-pöhnässä sekin menee. Ehkä et tykännyt koskettamisesta kivun vuoksi? Kuinka kauan olit kipeä? Kuinka kipeä? Sinnittelitkö minun takiani ja sitä ennen exäsi takia? Annoit minulle paljon, toivottavasti minäkin annoin sinulle jotain arvokasta ja voit muistella yhteistä aikaamme lämmöllä. Annathan anteeksi kaikki virheeni ja virhearvioni, yritin parhaani. 

.

Tuli aamu. Kuuma helteinen aamu. On vasta toukokuu, mutta hellejakso on vellonut Suomen yllä. Laitumen pinta on kuiva ja lämmin jo heti kahdeksalta aamulla. Yleensä nukut pitkälläsi tähän aikaan. Syöt aamuheinäsi yhdessä ensin Auroran kanssa samasta kasasta ja kun Aurora käy juomassa, Murkku tulee samalle kasalle. Kaikki on kuten normaalisti; laulurastaan laulu kuuluu läheltä, leivoset visertelevät, pääskyt nappaavat paarmoja, on muuten hiirenhiljaista ja huumaavaan vihreää ja kaunista. 

Valmistelen kaikki tarvittavat asiat, ja eläinlääkäri tulee. Kaikki sujuu hyvin. Et haluaisi kaatua, mutta lopulta kellahdat kyljellesi. Kontrollifriikki loppuun asti. Pitelen sinua kun vedät viimeisen kerran henkeä tässä maailmassa. Silitän kunnes sydämesi lakkaa lyömästä, ja niin elävä, ihmeellinen ja lämmin kehosi alkaa tuntua kylmältä, elottomalta ja vieraalta. Olet poistunut. Vain maallinen työpukusi on jäljellä. Koristan sinut kukkasin ja otan vielä yhden kuvan. Päästän laumatoverisi hyvästelemään sinut. Yksi nuuskaisu, huokaisu, ja takaisin ruoholle. Teille hevosille tämä on niin luonnollista. Kyllä laumatoverit tiesivät että tämä hetki tulee, siitä oli puhuttu ja olitte varmasti tehneet keskenännekin surutyötä kun Onnin kunto heikkeni nopeasti. 

Päällimmäisenä tunteena jää kiitollisuus. Kiitos että olit elämässäni ja opetit minulle niin paljon. Laukkaa nyt kevyin askelin vanhojen ystäviesi luokse, he jo odottavat siellä jossain. Ei haittaa jos käyt välillä moikkaamassa, vaikka unessa. Minä tulen kaipaamaan sinua kovasti. Silkkistä turpaasi, tarkkaavaisia korviasi, kaikkia yhteisiä juttujamme. 



Katariina Cozmei 

One Wind 27.5.2006-31.5.2024