Pikkutyttöjen Puuhastelua?

9. joulukuuta ilmestyneessä Hevosurheilulehdessä oli kerrankin Kunnon Asiaa - Tiina Vähämäen kirjoitus oli todella bueno. Kansaa kosiskelevia hymistelijöitä kyllä riittää, mutta kuka uskaltaa tarttua hankalampiin juttuihin? Hyvähyvähyvä.

Artikkelin kirvoittamana mietin itsekin, mihin Suomen ratsastusurheilu on menossa, ja miksi? Ruotsi on pyyhältänyt ohitsemme jo aikaa sitten ja nyt jopa Viro vaihtoi kaistaa ja näyttää perävaloja. Me roikumme yhden käden sormilla laskettavien starojen varassa, jotka nekin ovat täysin riippuvaisia muutamasta kelvollisesta kansainvälisen tason kisahevosestaan.

Ensinnäkin, harrastajan on vaikeaa päästä mukaan kisaruljanssiin. Kisakulut ovat tosiaan pompanneet päättömiin määriin. Viikonloppu koulukisoissa kahdella hevosella vie äkkiä monta sataa euroa. Ei ihme, että uusia staroja syntyy entistä vähemmän, kun kisatouhu vaatii jo aluetasolla aikamoisia rahallisia investointeja. Niillä ressukoilla, joiden pappa ei betalaa, on aika tiukka tilanne lähteä kiertämään vaikka jotain nuorten hevosten luokkia. Kaiken lisäksi palkintotaso on säälittävä. Vaikka voittaisi kaikki luokat, ei pääse edes omilleen. Mikä ratkaisuksi? SPONSORIT. Jos jokaiseen luokkaan saataisiin paikallinen sponsori, nousisi palkintotaso, ja järjestävä seura saattaisi hyötyä sponsorista suoraan rahallisestikin eikä kisaan osallistuvia ratsastajia tarvitsisi kupata henkihieveriin.

Miksi tosiaan EU- ja TE- rahoilla ei rakenneta uusia tiloja ja kunnosteta vanhoja? EU-tukieuroilla on rakennettu pöhkömpiäkin fasiliteetteja. Miksi ratsastus ei houkuttele sponsoreita? Harrastajamäärä nousee, mutta määrä ei korvaa laatua. Onko kaiken takana ratsastajien ja SRL:n oma asennevamma – "meidän laji on vaan tämmöistä harrastelua", kuviokellujatkin menevät hierarkiassa ohi. Onkohan ongelma siinä, että suomalainen ratsastusurheilu leimataan edelleen pikkutyttöjen puuhailuksi ja naisten kotkotukseksi? Ainoastaan svenska talande bättre folk pääsee pikkutyttöpuuhailun yläpuolelle? Niinkö?

Muualla maailmalla ratsastus on huomattavasti miesvoittoisempi laji kuin täällä meillä. Esimerkiksi Etelä-Euroopassa tallityttöjen tilalla on hevosenhoitajan virassa raavaita ukkoja, "mozo" letittää hartaan näköisenä kilpahevosta viiksikarvat väpättäen, mitä kummaa? Kansallisten kisojen palkintotaso on aivan jotain muuta. Lähtijämäärät ovat huikeasti eri luokkaa – kansallisessa 140 cm luokassa saattaa olla yli sata lähtijää. Okei, onhan siellä kansalaisiakin kymmenkertainen määrä Suomeen nähden, mutta ero on silti dramaattinen. Ratsastusväki on huomattavan miesvoittoista – miehet tunnetusti pitävät huolta omista saamisistaan (heheh) ja asemastaan...

En haluaisi ajatella, että suomalainen ratsastus on näin kurjassa jamassa vain siksi, että suurin osa ratsastajista on naisia. Emmekö me osaa pitää puoliamme? Eikö meitä arvosteta sittenkään? Onko niin, että tyydymme osaamme ja toivomme parasta, kun voisimme nousta barrikadeille ja vaatia? Ratsastus ei ole tällä hetkellä lainkaan niin mediaseksikästä, kuin se voisi olla. Muualla Euroopassa kilpailut ovat seurapiiritapahtuma, joissa käydään nappailemassa cocktaileja ja näyttäytymässä uusimmissa ralph laurenin vetimissä, eikä suinkaan kököttämässä hyisillä penkeillä vaisusti taputtaen, kun joku putoaa selästä mutta kiipeää takaisin.

Ratsastajien määrä on tosiaan nousussa, ja liitto hehkuttaa miten lujaa ratsastuksella menee ja eurot kilisevät, mutta hetkinen - määrä ei todellakaan korvaa laatua. Ratsastus EI ole mitään sauvakävelyyn verrattavaa iisiä ja kaikelle kansalle sopivaa hytkyttelyä, kuten ei esimerkiksi motocrossikaan, vaan vaatii harrastajaltaan sitoutumista pitkäjännitteiseen ja osittain vaikeaan ja vaaralliseenkin prosessiin, jossa hän oppii tuntemaan "välineensä" ja käyttämään sitä. Ei ihan helppo nakki! Pitäisikö siis liiton keskittyä panostamaan enemmän oikeasti motivoituneihin ja kunnianhimoisiin tuleviin ja nykyisiin urheilijoihin, kuin kansan syvien rivien houkutteluun ratsaille?

Media sanelee tunnetusti yleisön kiinnostusta ja samalla sponsorien ajatuksia. Meillä ON sopivia mediaseksikkäitä ja kiinnostavia ratsastajia, mutta kuka jaksaa aina katsella samaa Björssin naamaa, vähän mielikuvitusta! SRL tekee yleisesti ottaen hyvää työtä, mutta pr-puoli tökkii edelleen. Muidenkin urheilulajien edustajat patsastelevat jos minkäkin mainoskampanjan kasvoina, tuoden näkyvyyttä koko lajille. Mikä olisi parempi tapa hankkia sponsoreita?

Osa ratsastajista on sentään osannut puljata asiansa kuntoon.

Oheinen pätkä on lainattu
Porschen maahantuojan sivuilta:

"Esteratsastus sopii Porschen imagoon loistavasti. Hyvässä estehevosessa ja oikeassa urheiluautossa on paljon yhtäläisyyksiä. Molemmissa yhdistyvät voima, suorityskyky, ketteryys, hyvä käsiteltävyys ja turvallisuus. Lähes poikkeuksetta molempiin liittyy myös tarkoituksenmukainen esteettisyys.", kertoo Porschen maahantuojan Autocarreran toimitusjohtaja Riccardo Bernard esitellessään uutta, kolmen suomalaisen huippuesteratsastajan tiimiä, Porsche Team Finlandia.

Maamme kirkkaimman tähden, Sebastian Nummisen lisäksi tiimiin kuuluvat Tomas von Rettig ja Antti Palin. "Porsche on yhteistyökumppanina varmasti yksi tavoitelluimmista. Tämä on tiimi, jota voi edustaa todella mielellään. Tuote edustaa oman alansa ehdotonta huippua ja tiimikaverit ovat oikeastikin hyviä kavereitani.", toteaa ensimmäisenä suomalaisena 100 maailman parhaan esteratsastajan joukkoa hätyyttelevä Sebastian "Sebbe" Numminen. Sebben hevoset ovat olleet kuluvalla kaudessa todella kovassa iskussa ja odotukset tämän kauden maailmancupin suhteen ovat korkealla.


Noniin. Sillälailla. Tätä lisää.
Saisivatko naisratsastajat vokoteltua sponsorikseen sitten vaikka Marimekon? :)