tiistai 30. elokuuta 2016

Romania & Riga 8/2016


Elokuu on ollut varsin hullu kuukausi. Kirjoitan tätä Prahan lentokenttähotellissa, jossa jumittamme jatkolennon epäonnistuttua matkalla Korean MM-kisoihin. Elokuun alussa palasimme kotiin Malesiassa töiden parissa vietetyn kuukauden jälkeen, sen jälkeen meillä oli heti viikonloppukurssi Pohjanmaalla, sitten ampaisin Latviaan Riiaan osallistumaan paikalliseen show'hun ja sieltä suoraan viikoksi Romaniaan. Sen jälkeen olikin heti SM-kisat Pohjanmalla, ja seuraavana päivänä lähdimme kohti Koreaa. Huh! 

Jospa kertoisin alkuun Latvian reissusta. 
Latvian pääkaupunki Riika täyttää tänä vuonna muistaakseni 860 vuotta, ja juhli merkkipäiviä erilaisin tapahtumin. Sain kunnian olla pääesiintyjänä Riga Horse Showssa, joka oli yksipäiväinen tapahtuma Arcadia-puistossa, jossa meillä oli hauska heppanäytelmä sekä minulle oma pikku jouskari-miekka show. 




Esitin näytelmässä ulkomaalaista prinsessaa joka pelastaa tarinan päähenkilön herra professorin. Juoni oli varsin hupaisa, huusin uhkauksia suomeksi, ajoin rosvoja takaa paikallisella sotaratsullani, ja prinsessa kosi lopussa professoria. Näytelmän jälkeen oli oma minishowni jossa ammuin jouskarilla hienon hevoseni Samta Sniezen (samettinen lumihiutale) selästä ja katkoin "vihollisten päitä" eli kurpitsoja miekalla. Hehe. Showjutuissa ja demoissa olen parhaimmillani, osuin kivasti keskelle tauluja ja kaikki sujuu. Jännitin toki hiukan koska koko hässäkkä videoitiin ja televisioitiin mutta silti eri fiilis kuin kisoissa. Show meni kaikin puolin kivasti vaikka vettä ripsutti. Seuraavana päivänä pidin pikku klinikan Raivo Salmsin perheen upealla tallilla, vau mitkä puitteet! Vielä ennen kotiin lentoa kävimme turistikierroksen Riian keskustassa. Ihana viikonloppu! Aloin jo harkitsemaan Latviaan muuttoa ;-) 





ROMANIA 

Riian reissun jälkeen ehdin olla kotona peräti 24h kunnes taas keskellä yötä nokka kohti H-Vantaan lentokenttää ja aikaisella aamulennolla Bukarestiin Romaniaan. Siellä meitä oli vastassa autokuski, ja suuntasimme Targovisteen jossa osallistuimme historiallisen elokuvan kuvauksiin. Elokuva kertoo Vlad Tepesin elämästä, eli "Draculasta", mutta ei hölmöä vampyyritarinaa vaan todellisen tarinan tästä Romanian historian kannalta varsin merkittävästä henkilöstä. 


Tässä muutamia muistiinpanoja matkalta. 

Vlad Tepesin ja isänsä Vlad Draculin kotinurkilla. Komean vanhan linnan rauniot, korkea vartiotorni jonka huipulla liehuu Romanian lippu. Kosteat kylmät kellarikäytävät, askeleet kopisevat linnasalissa. Aluetta ympäröivät valtavat muurit ja vallihaudat, yksinäinen korppi lentää 800 vuotta vanhan kirkon raunioiden yli. Silkki ja palttina ovat jo muuttuneet tomuksi mutta historia tuntuu täällä todelta. 


Puiden alla suojassa polttavalta auringolta. Rukoilijasirkan elämänmeno kameralaukun päällä väijyen vaikuttaa melko leppoisalta. Ohi lentävällä kärpäsellä ei ole enää lystiä. Hevoset rouskuttavat tauolla heiniään. Kohta mennään taas. Miljoona paarmaa, ilma ei liiku, vain valtavalla niityllä hyppivien sirkkojen siritys ja metsässä laiduntavien lehmien kellojen kilinä rikkoo paahtavan hiljaisuuden. 

Hyppään friisioriin selkään ja karautan nuolia väistellen turkkilaisen soturin perään. Otan miekkani ja jahtaan häntä täydessä laukassa. Myöhemmin tuon hänen päänsä sotapäällikölleni. 

Orhi ei ole varsinainen ratsu mutta yrittää ymmärtää. Jalat ovat jo hapoilla. Olemme ratsastaneet niittyä ympäri koko päivän. Eri kuvakulmia. Uudestaan. Ratsut alkavat väsyä, mutta jatkamme vielä yhden oton. Ja seuraavan. Riisun ratsuni ja juotan sen. Lysähdämme molemmat metsän varjoon. Yöllä on hurja ukkosmyrsky, pikku hostellin katto on kovilla. Tuuli riepottaa kattoikkunan auki ja sataa sisälle. Täysikuu. Kuka muuttuu ihmissudeksi? Transilvanian vuoret häämöttävät sinisinä horisontissa. Sinne huomenna illalla. Ensin pitää vielä tappaa muutama sotilas ja muita peruspuhteita.


Seuraavana päivänä tutustun Targovisten ja ylipäänsä Romanian kiehtovaan historiaan. Samaan aikaan pieni rukoilijasirkkauros tutustuu otsaani. Myöhemmin päivällä kävelen kuvausten tauolla metsän varjossa, ja niskatukassani mönkii valtava rukoilijasirkkanaaras. Okei nämä hyönteiset ovat minusta hienoja mutta ei tarvitsisi ottaa ihan näin läheistä kontaktia. Löydän vielä yhden laukustani. Kokoero sukupuolten välillä on melkoinen. Minikokoinen vaatimattoman näköinen uros päättyy lemmenleikin jälkeen pönäkän naaraan lounaaksi. 



Simultaanisti tätä pohtiessani niityn poikki raahustaa uupunut vuohipaimen, pikkuinen laiha mies, sekä lehmiä laitumelle ohjaileva paikallinen vanhempi rouva. Vahva kuin työhevonen, takapuolikin samaa kokoluokkaa. Saatan hiukan tirskiä sisäänpäin vertauskuvalle joka kävi mielessäni. 

Olen jo ystävä mustan friisiorhini kanssa. Orhi ei ole ehkä penaalin terävin kynä mutta yrittää ymmärtää työnsä. Ensin kestää sata metriä saada se laukkaamaan ja toiset sata stoppaamaan. Onneksi niitty on suuri. Orhi kieppuu paarmoja pakoon puuta ympäri narussa, ja jumiin joutuessaan istahtaa ison palokuntahaan suoraksi. Se tykkää keskiraskaasta työhevostamma Freijasta, mutta tamma taitaa jo olla tiine. Tamma on urhea. Ei ymmärrä ratsastuksesta mitään mutta tekee kaiken ja enemmänkin. 


Miekka painaa. Pyyhin tekoverta naamastani, hiki valuu paahteessa ja saa litkun valumaan silmiin. Jokin ötökkä kutittaa taas niskassa. Vannon jos se on taas sirkka grillaan sen lounaaksi. Se on vain pieni hölmistyneen näköinen hämähäkki. Avara Luonto jatkuu bongaamalla erittäin vikkelän sammakon ja pelottoman herra hiiren, joka tonki kamojamme varjossa. 



Autoon. Kuuden tunnin matka halki sateisen Valachian ja Transilvanian. Mutkaiset vuoristotiet, perjantai ruuhka. Moni muukin haluaa viikonlopuksi helteisestä ja hektisestä pääkaupungista vuoriston raikkaaseen ilmaan. Vuoret kohoavat henkeäsalpaavan kauniina pohjoisessa. Sateinen ja sumuinen ilma kieppuu laaksoissa muodostaen aivan kuin eläviä hahmoja. Tie mutkittelee syvässä laaksossa sateen villitsemän joen törmällä. Syön maisemaa silmilläni. Nukuttaa. 


Tänään herään vanhaan navettaan tehdyssä hienossa majatalossa. Kaikkialla on vihreää ja kaunista. Jos keli sallii ratsastamme pikkusen lähivuorille.


Pikainen reissu aamulla Sebesin historialliseen kaupunkiin. Jonkun sortin festivaalit menossa, aamulla pääkatu täynnä kaljateltoissa torkkuvia työn raskaan raatajia valmistautumassa tulevaan päivään. Upea vanha katedraali 1200-luvulta. Selvitämme samalla millä pääsemme Sebesistä Sibiuhun sunnuntaina ehtiäksemme yöjunaan ja takaisin Bukarestiin. Päädymme taksiin. Punavallan aikainen paikallisjuna on niin hidas että olisimme fillarillakin perillä nopeammin. 

Satuloimme ratsut. Mihaille kimo arabiruuna ja minulle ruskea ruuna joka on perimältään liki puhdas arabi höystettynä tipalla paikallista rotua. Suuntaamme kukkuloille. Ensimmäinen etappi kulkee ohitse räksyttävien vahtikoirien, halki valtavan maissipellon, kunnes saavumme pikku tielle. Ravaamme hyvän matkaa ja hevoselle ovat innokkaita ja reippaita. Edessämme aukeaa pitkä hiekkatie ja ylämäki - karautamme ripeää laukkaa kukkulan päälle. Upeat maisemat! Pohjoisessa korkeammat vuoret, kukkia, niittyjä, metsää... Kävelemme halki jylhän tammimetsän. Suuntaamme toiselle kukkulalle jossa laiduntaa lampaita. Yksinäinen työhevonen hirnuu meille. Hevosemme eivät ehdi vastata, kun lampaiden luota juoksee kimppuumme kuusi paimenkoiraa. Räkä lentää ja leuat louskuvat. Hevoset ovat tottuneet näihin mutta kuskia hirvittää. Mukana on ruoska jolla voi tarpeen mukaan paukauttaa ilmaan jos meno yltyy liian villiksi. Tanssimme poikittain hyvän matkaa ja ratsuni yrittää potkaista yhtä koiraa.  Lopulta olemme riittävän kaukana laumasta ja koirat juoksevat takaisin kotiin. Syke on korkealla. Ravaamme mäkeä ylös, ja törmäämme laumaan nautoja. Onneksi mikään osapuoli ei hätkähdä. Pikku vuoren jyrkillä rinteillä tehdään heinää hevosilla. Traktoreilla ei ole tuonne asiaa. Umpimustaksi ruskettunut hevoskuski taiteilee isojen heinäkärryjen kanssa. Rinteillä ei ole varaa virheisiin. 


Reittimme vie meidät toiseen metsään. Laukkaamme täyttä vauhtia metsätiellä. Ratsuni pikkuisen loikkii. Kävelemme hyvän matkaa. Jalat ovat 25 kilsan ylä-alamäki hässäkän jälkeen jo vatkulia. Hevosissa tuntuu olevan vielä ruutia. Ohjat käteen ja otamme loppukirin valtavalla puidulla pellolla. Kilometri täyttä kiitoa, annan ratsuni mennä niin kovaa kun se tahtoo. Mihai laukkaa edellä ja leikkii ampuvansa meitä jousella. Hevoset juoksevat niin kovaa että vesi lentää silmistä. 


Hoidettuamme hevoset köllähdän aurinkotuoliin. Nyt on hetki aikaa rentoutua ennen pitkää kotimatkaa. 


Vielä kuvia Romanian matkalta:











Teksti: Katariina Albrecht 
Kuvat: Katariina Albrecht, Latvian kuvat Reinis Rudzitis ja Kristīne Eglīte
Romanian leffakuvia Vasile Lupesc 

Ei kommentteja: