Koska luokittelu maalais- ja kaupunkitäteihin oli aivan liian suppea ja tätiys on edennyt läpi laajojen kansanluokkien, silvuplee:
Mutapeltosuokkitäti
on suomalaisen sisukkuuden ruumiillistuma. Hän kiroilee kuin merimies eikä kaihda korottaa ääntään asianlaidan niin vaatiessa. Mutapeltosuokkitäti ei usko mihinkään mitä ei itse pysty todentamaan, ja käyttää paikallisen lehmälääkärin hyväksi kokemia konsteja mutapeltosuokkiin, joka ei tosin sitkeänä elukkana tarvitse eläinlääkäriä kuin korkeintaan kerran vuodessa hampaiden raspaukseen, jos se ei ole jo teroittanut niitä lyhyeksi maatalouslomittajien takapuoliin.
Mutapeltosuokkitäti ei lannistu ikinä, mutta ei myöskään ole erityisen huumorintajuinen. Suokki on ostettu maakuntaraviradan varikolta koska se tapasi ryöstää laukkaa väärään suuntaan rataa, mutta koska mutapeltosuokkitäti tunnisti siinä saman periksiantamattomuuden kuin itsessään, se sai muuttaa navetan päätyyn isännän tekemään karsinaan. Suokkia treenataan pieteetillä, ja sillä ratsastetaan satoi tai paistoi. Ei kai me nyt sokerista olla, tuumii mutapeltosuokkitäti ja lähtee ronttaamaan ruunaansa pellon laitaan päivittäiselle hikilenkille. Tädillä ja suokilla on kuitenkin ihan hauskaa, ja molemmat näyttävät nauttivan totisesta hikoilusta. Päivän päätteeksi saunaan ja ruunalle ruisleipää. Perkele.
Yksisarvistäti
Älkää vaan herrajjjumala päästäkö Mutapeltosuokkitätiä ja tätä samaa tilaan valvomatta. Yksisarvistäti on herkkä, kuin mimosa pakkasella. Yksisarvistäti puhuu erittäin hiljaisella äänellä ja uskoo keijuihin ja menninkäisiin. Yksisarvistädin oma yksisarvinen on hiukan arka ratsastuskoulusta pelastettu ponitamma, mieluiten valkoinen, jonka silmät pyörivät päässä kuin hedelmäpelillä. Ponia on hoidettu homeopatialla, aromaterapialla, kukkatipoilla, itsekuivatuilla yrteillä ja se harjoittaa hevosjoogaa bemer-maton päällä. Tarina kertoo että ponilla olisi joskus ratsastettu, mutta kukaan ei ole koskaan nähnyt tällaista tapahtuvan. Yleensä yksisarvistäti vain hengailee ponin tarhassa ja hakee yhteyttä. Vaikka yksisarvistäti on hiukan... erikoinen, yleensä hyvin ystävällinen ja harmiton tätityyppi.
Kasvattajatäti
Kasvattajatädin tunnistaa usein tweed-vaatteista, käsilaukusta pilkottavasta orikuvastosta, koiralaumasta (Kasvattajatäti saattaa kasvattaa myös russeleita tahi muita käypiä tallikoiria) sekä tyhjästä pankkitilistä. Kuten kaikki tietävät, hevoskasvatus Suomen oloissa on aika perseestä. Pienet markkinat, jonkinlainen talvenkaltainen ilmasto kestää puolet vuodesta, kaikki on kallista eikä kenelläkään ole rahaa. Kasvattajatädillä on silti unelma - kasvattaa omasta tammasta Tähtivarsa. Oli se sitten poni, suokki taikka peevee, Kasvattajatäti ei anna periksi hienon jälkeläisen tuottoprosessin suhteen. Tädillä on pari hyvää tammaa ja kirjastollinen sukukirjoja. Uskonto on takuulla kymppi mutta matikka ehkä nelonen, mutta se ei haittaa kuten ei yleensäkään heppahommissa, ja Kasvattajatädistä voi tulla rikas korkeintaan jos hän oli ennestään multimiljonääri. Silti, Kasvattajatädit ovat ehkä yksi muiden tätien kannalta tärkeimpiä hahmoja. Kasvattajatädin ne kasvatit, jotka eivät yllä ihan sinne keepeetasolle, ovat usein oikein hyviä tätiratsuja. Kuka sitäpaitsi muutoin tuottaisi suloisia kotimaisia poniinivarsoja ja ihania suokkeja markkinoille, elleivät Kasvattajatädit? Kannata kotimaista, kannata Kasvattajatätejä!
Vuitton-täti
on laittanut elämän risaiseksi. Työelämässä tärkeät etapit on jo saavutettu ja avioliittokin on hiukan kulahtanut, mitäpä sitä keksisi. Äijä osti harrikan, niin Vuitton-täti ostaa Kilparatsun. Vuitton-täti on kyllä ratsastanut viimeksi silloin kuin leveäpunttiset lahkeet olivat ensimmäistä kertaa muodissa, mutta ei takerruta sivuseikkoihin. Vuitton-tädillä on nyt missio. Ensin hankitaan paikallisesta ratsastustarvikeliikkeestä parhaat mahdolliset rensselit, ja sitten googletetaan alueen parhaat tallit (älkää unohtako hevostallinetin Tallielämää-stalkkausta). Ajetaan Rangella paikalle, etsitään käsiin mahdollisesti myös muita Vuitton-Tätejä ja heidän valmentajansa. Kun ollaan päästy jo tähän asti, loppu on lasten leikkiä. The Valkku hankkii tädille sopivan kouluratsun (kaunis, kiltti ja osaa paljon temppuja), ja Vuitton-täti alkaa taas ratsastaa. Harmillista kyllä ratsastus on kamalan vaikeaa, mutta onneksi voi aina katsella Vuitton-huovan alta kun Valkku ratsastaa. Everybody happy!
Kouluttajatäti
marssii paikalle mittavan rompearsenaalin kanssa. On naruriimut, koulutuskepit, raipat, lassot, dually-riimut ja oranssi verkkosäkillinen porkkanoita. Ehkä myös naksutin, tai tyylisuunnasta riippuen parin metrin pätkä kakkosnelosta. Kouluttajatäti oli vielä pari vuotta sitten ihan vaan paikallisen ratsastuskoulun helppo B ryhmässä, mutta tallin vaikein tamma Pippa (nimi muutettu) oli tosi hankala lastata ja vain Kouluttajatäti sai sen traileriin viiden tunnin ja kolmen röökiaskin ja puolikkaan kossupullon jälkeen, Kouluttajatäti alkoi opettaa muitakin lastauksen ja hevosenkoulutuksen saloihin. (Tässä kohtaa sukupuoli ei tunne tätyiyttä ja Kouluttajatäti voi yhtä hyvin olla Kouluttajatätisetä.) Kouluttajatädillä on todella kova ääni ja mittaamaton repertuaari lainauksia kirjoista, joita hän fanittaa. Monty Robertsin kirjat on luettu hiirenkorville ja itketty sivut aaltoileviksi, etenkin se jossa se Monty kesyttää sen villihepan. Etologian kirjoja on myös vino pino ostettuna amazoncomista mutta ne ovat niin vaikealukuisia, niin ei niitä viitsi. Kouluttajatätillä on aina jokin vinkkivitonen ja hän antaa vinkkejä mieluusti ihan kysymättäkin. Valitettavasti. Ymmärtäkäämme Kouluttajatätiä, hän todennäköisesti kumminkin haluaa hyvää.
Junnutäti
Tätiys ei katso ikää vaan on mieliala. Myös hyvin nuori henkilö voi olla täti. Junnutäti on pikkuvanha erittäin tarkka ensihevosen omistaja, joka ei ole kovin kiinnostunut kisaamisesta tai tavoitteellisesta hinkkaamisesta (vaikeaa, kallista, hankalaa, vaarallista, mitä näitä nyt on) mutta hevosella pitää olla kaikki tippelistoppelis. Junnutäti ei perusta snäppäämisestä ja pussikaljasta vaan hinkkaa illat pitkät hevosensa varusteita, käärii markkinavoittajapinteleiden alle itse virkkaamansa aluset ja katsoo kellosta että pollen treeni kesti tasan sen 45 minuuttia mitä oli etukäteen kirjoitettu pollen treenipäiväkirjaan. Hän ei suvaitse pienimpiäkään virheitä tai poikkeamia Junnupollen hoidon suhteen, terrorisoi tallityöntekijöitä ja mahdollista hevosenhoitajaan pedantilla kyttäämisellään ettei pollelta vaan mitään puutu ja kaikki tapahtuu oikein. Junnutätillä voi tuurilla olla rahkeita olla tuleva Taitava Täti mutta toistaiseksi lähinnä tallinpitäjän kauhu.... ;)
Taitava Täti
Tätikin voi olla taitava! Taitava Täti on ollut harrastanut yhtä sun toista hevosten kanssa koko ikänsä ja omaa mittavan kokemuksen erilaisista hevostelutilanteista ja hevosista. Hän on kävelevä tietopankki niin hevosten sairauksien, anatomian ja ruokinnan suhteen, ja lukee ahkerasti uusia tutkimustuloksia ja artikkeleita. Taitava Täti ei ole ehkä enää ihan niin rohkea ja ketterä ratsastaja iästään ja kaikista krempoista johtuen, mutta on silti edelleen varsin pätevä ratsastaja ja tarvittaessa opettaa muitakin. Taitava Täti on arvostettu heppailija tallillaan ja monet tulevat kysymään häneltä neuvoa hevostensa suhteen. Jee hyvä Taitava Täti keep it up me tarvitaan teitä.
Kisatäti
Kisatädin uran alku on edelleen tuoreessa muistissa, koska se alkoi viime vuonna. Kisatäti osallistui ihan vitsillä oman tallin seurakisoihin ja sai raviohjelmasta rusetin ja suolakiven. Siitäkös se äityi. Kisaaminenhan on kivaa! Kisatäti käy kaikissa mahdollisissa alueen seurakisoissa, ja upgradesi autonsakin jotta sillä voi vetää tallinpitäjältä lainattua kaksipyöräistä palia. Ratsu mahtuu sinne juuri ja juuri, mutta muuta ei voi vetää ilman pikku-e:tä. Kisaaminen on ihanaa! Täti on innoissaan ja herää kolme tuntia etuajassa letittämään Ratsua, sotkee kisahousunsa moneen kertaan ennen perille pääsyä ja unohtaa radankin. Mutta se ei haittaa. Kisoissa saa nähdä muita Kisatäti-kavereita, kuulla parhaat juorut, ja syödä tapahtumamakkaran. Ensi kaudella kokeillaan aluetasoa, vai mikä kakkostaso se nykyisin on. Silloin kuin täti aloitti ratsastuksen, oli vielä piirikunnalliset kisat, mutta niihin täti ei koskaan uskaltanut osallistua. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan!
Varustetäti
Varustetäti on itseasiassa todennäköisesti läheistä sukua joko Vuitton-tädille tai Kisatädille lompuukin paksuudesta riippuen. Varustetätiä rakastaa kaikki, paitsi aviomies ja tallinpitäjä. Varustetädillä on kaikkien heppatarvikeliikkeiden naamavippi ja kantiskortti, ja hän uusii koko repertuaarinsa kausittain. Koska tallinpitäjän ja aviomiehen hermorakenne ei kestä tavaran säilömistä joka puolella, hänen on pakko myydä edellisen kauden hutiostokset (kuka olisi arvannut, ettei limenvihreille verkkosukkahousukuosi-leggingsratsastushousuille olekaan päivittäistä käyttöä!) kärkkyville kanssatallilaisille ja facebookin heppatarvikekirppisten pro-ostajille. Jos tarvitset tietoa tai mielipiteitä uusista varusteinnovaatioista tai kauden muodista, kysypä Varustetädiltä. Hän tietää.
Miestäti
Yritin välttää tätä tätityyppiä mutta se vaan pukkaa näppikseltä, ei voi mitään. Miestäti on aika pakkaus. Jos naiset ovat kovia juoruamaan, Miestäti masteroi juoruamisen ja juonittelun jalon taidon. Miestädillä on aina kylmä, nälkä ja pissahätä, eikä hän voi ratsastaa maneesissa jos mankassa soi väärä radioasema, tai jonkun lapset metelöivät. Miestädin hevonen on nimittäin melko herkkä ja neuroottinen, eikä se kestä häiriöitä. Se oli kalliskin, mitä jos sen jalka menee pelästyessä poikki? Miestäti on periaatteessa ihan hyvä ratsastaja mutta jotenkin outo ja säikky. Noh. Lisäksi Miestäti on usein aika söpö ja ehkä jopa varakas, mutta tätien harmiksi yleensä tykkää muista Miestädeistä. Damn.
KylläMinäVielä-Täti
Nuorena sitä oli notkea kuin ninja ja rohkea kuin leijona. Sitten oli pari muuttujaa, ja Täti toteaa olevansa vanha, hiukan pökkelö ja vellihousu. Ei hätää! Täti alkaa harrastaa vastamyrkyksi extremeurheilua Orhinsa kanssa. Siis toki pitää ostaa ensin Orhi, eihän se muuten pelitä, se homma. Kenttäratsastus, ratsastusjousiammunta, kiitolaukka sänkipellolla ilman satulaa, valjakkoajo riimulla, mitä näitä nyt on. Nuoremmat kauhistelevat että mitä se Impi (nimi muutettu) nyt oikein meinaa, kun se on ilmoittautunut "Stunt-ratsastusta intiaaneille" kurssille, ja aikoo hypätä Niinisalossa Tuttarin ilman satulaa, mutta minkäs teet. KylläMinäVielä-Täti on päättänyt, ja häntä ei estä mikään, kuin korkeintaan vakavat monivammat vitaaleilla alueilla. Onneksi Tädillä on sentään melko kattava sairausvakuutus ja vielä jokin ohut itsesuojeluvaiston häiven. Täti hei nähdään maailmalla! :'D
Teksti ja aivopierut Katariina Albrecht
5 kommenttia:
Tunnistaa itsensä ja monta muuta heppaihmistä :D
Ponitäti? Äiti-täti (se, jonka lapsi Pirjo-Petteri on maailman taitavin ratsastaja)
Kiitos kommenteista! Jättäkää ihmeessä vinkkejä Vol 3:sta ajatellen, mitä tätityyppejä toivoisitte seuraavaksi käsiteltävän :p
Saattohoitajatäti puuttuu, sellanen, joka jaksaa talutella ja hoitaa jatkuvasti saikulla olevaa ja jo puoliksi montussa makaavaa entistä ratsastuskolun rikkinäistä tuntiheppaa, jonka hankki itselleen. Ratsastaahan sillä ei voi kun kerran kuussa kävellen tallin ympäri.
Saattohoitajatäti on hyvä, mutta eri persoona ehkä kun "oon huolissani ja etin vikaa hevosestani, ja jos vikaa ei ole - tehdään se- täti".
Tää OHEVH JVEO TS- täti on ostanut hevosen ja 1 kuukauden kuluessa hevonen on vaihtanut 5 kertaa tallipaikkaa, ruokintaa muutetaan joka päivä, syötetään kaikki mikä googlen mukaan on terveellistä ja pohditaan koko ajan miten hepalle voisi tehdä paremman olon, viis siitä että ne yrtit on Hippoksen ääliöitten mielestä doppinkia. Pohtiessa unohtuu hepan liikuttaminen ja liikuttaminen onkin sitten toisarvoista hommaa koska ei voi olla varma että satula on 100% sopiva ja eläinystävälinen, SELKÄ on jumissa ja mikroskoopilla katsoessa karvat on pyörineet satulan alla...kun ilmatila alkaa olla lähellä nollaa- hevonen varmasti paleltuu ilman 5 loimea ja villasukkia + pipoa, vähintään sen selkälihakset menee jumiin kylmästä ja se alkaa yskiä ja kohta varmasti kuolee jos typerä tallinpitäjä ei ymmärrä.
Samaan aikaan hevonen nauttii olostaan, ei koskaan aikaisemmin kukaan olehuolehtinut että mussulla on kokoajan kortta edessä ja ihania myslejäja yrttejä, porkkanoita, omppoja ja vaikka mitä. Heppa on energialasteissaan ja innoissaan pukittelee tätinkin välillä alas- mutta täti on niin ymmärtäväinen että tietää sen johtuvan (pukittelun) kipeästä selästä koska liian huonoja loimia ja satulakin on epäsopiva, tallinomistaja ei hoida tarpeeksi hyvin koska 2 h välei ei tule raporttia Whatsapilla tai muulla pikaviestimellä. Tarvinnee vaihtaa tallia, asia paranee sillä.
Lähetä kommentti