Katariinan Tallikamarissa: Kapsonien lyhyt oppimäärä

"Mikä ihmeen kapsoni?"
Kapsoni on hevosen päähän puettava varuste, jonka perusidea on hevosen ja sen asentojen ohjailu sen nenänpäältä vs. kuolaimista tai (naru)riimun alalenkistä. Kapsoneilla voi tehdä asioita sekä maasta että ratsastaa.

Mennään tarkemmin kapsonien anatomiaan: Kapsonin nenän päälle tuleva osa voi olla joko nahkaa, nahalla päällystetty metalliketju tai jopa sahalaitaista metallia. Lisäksi markkinoilla on vahvasti pehmustettuja karvalla topattuja nylon-kapsoneita, jotka olivat erityisen suosittuja parikymmentä vuotta sitten. Karkeasti kapsonit voidaan jakaa joko akateemisiin kapsoneihin, iberialaisiin kapsoneihin sekä "muut"- osastoon.

Akateeminen kapsoni:
*On yleensä nahkaa, nenäosan sisällä metalliketjua joka on vuorattu nahalla. Kolme rengasta (keskellä sekä sivuilla) kiinnittyvät suoraan metalliketjuun.
*Ei yleensä käytetä otsapantaa.
*Voidaan käyttää yhdessä nivel- tai kankikuolaimen kanssa kaksilla ohjilla.
*Ns. Groundworking tärkein työkalu.
*Kevyt rakenteeltaan.
*Tarkka ja selkeä.
*Kovissa käsissä hyvinkin napakka laite.
*Käytetään usein pitkien pikalukko-ohjien kanssa, jotka voi napsauttaa kätevästi eri renkaisiin.

Iberialainen kapsoni:
*Nahkaa, metallinen nenäosa jossa 2-3 rengasta. Joissain malleissa on vain sivurenkaat ratsastusta ja pilarityöskentelyä varten.
*Metallinen nenäosa voi olla päällystetty nahalla tai jopa teräväreunainen.
*Joissain malleissa myös otsapanta.
*Kovassa kädessä todella kova, voi vahingoittaa hevosen nenäluuta ja ihoa.
*En suosittele kuin korkeintaan nahalla päällystettyä todella osaaviin käsiin. Teräväreunaiset voidaan jättää "keskiajalle".

Karvalla pehmustettu nylon-kapsoni:
*Nylonia, turpa- ja niskaosa vuorattu teddykarvalla.
*Joissain malleissa myös otsapanta.
*Usein painavat metalliosat ja renkaat nenän päällä.
*Sopii juoksutukseen, ei varsinaisesti ratsastukseen.
*Helposti painava, epätarkka.
*Helppo pukea myös suitsien päälle juoksutukseen, jos hevonen osaa jo kulkea kauniisti "liinasta repimättä".

"Välimallikapsoni", akateemishenkinen kapsoni:
*Muuten kuten akateeminen, mutta turpaosassa vähän enemmän toppausta ja nahkaa.
*Sopii myös aloittelevalle kapsonin käyttäjälle ja hyvin herkille hevosille.

AKATEEMISTEN (ja välimallin) KAPSONIEN SOVITTAMISESTA

Koska en itse ole kovin suuri fani iberialaisiin enkä karvalla topattuihin kapsoneihin, kerron tässä nyt lähinnä akateemisista tai akateemishenkisistä kapsoneista.
Usein ajatellaan että sisällä oleva ketju tekee kapsonista kovan, mutta ei ihan näinkään. Ketju tekee kapsonista turvallisen sikäli, että jos nenäosa on tehty pelkästä nahasta, renkaita voi olla hyvin vaikea kiinnittää rakenteeseen niin etteivät ne "jää käteen" esimerkiksi hevosen pelästyessä tai vaikkapa astuessa vahingossa liinan / ohjan päälle.

Istuvuuteen on syytä kiinnittää huomiota samalla tavalla kuin suitsien kanssa: Erityistä huomiota vaatii turpaosan sovitus sekä kireys. Turpaosa tulee olla aika heti poskiluiden alapuolella jotta se ei valu liian alas ja paina hevosen herkkää nenänpiitä. Turpahihnaa ei saa kiristää äärimmilleen kuten ei suitsienkaan turpahihnakaan: käytän itse samaa kahden sormen sääntöä eli kaksi sormea pitää mahtua helposti nenänpiin ja kapsonin väliin. Tätä siis EI mitata turvan sivusta tai alapuolelta, vaan nenäluun päältä.

Jos kapsonin poskihihna kääntyy silmän päälle kääntäessä, kapsoni on joko hevoselle väärän kokoinen tai sovitettu liian pieneksi, leukaremmi kiinnittyy liian ylös kyseiselle hevoselle (voi siirtää suutarilla) tai käytetään liikaa voimaa. Otsahihna usein heikentää tilannetta entisestään nostamalla poskiremmejä ylemmäs eikä kapsoni useinkaan tarvitse otsahihnaa.

Jos kapsonin turpaosa valuu sivusuunnassa kahden sormen säännön kanssa, herää usein kysymys siitä miten paljon painetta käytetään? Jos hevonen ei osaa tai ymmärrä, en suosittele oikaisemaan kiristämällä kapsonin nenäosaa entisestään, vaan opettamalla hevonen myötäämään paremmin paineelle. Siitä enemmän hetken kuluttua.

KAPSONIN KÄYTÖSTÄ

Pysytellään edelleen akateemisissa ja akateemishenkisissä kapsoneissa.
Yleisimmät käyttötarkoitukset ovat groundwork eli maastakäsin työskentely, johon kuuluu myös juoksuttaminen, sekä ratsastaminen pelkällä kapsonilla tai nivelkuolaimen / kangen kanssa kaksilla ohjilla. Myös kuolaimeton vaihtoehto on tähän käyttämällä "cavemorea" eli hackamorea jossa on lisäksi renkaat kapsoniohjille, tai kapsoni + toiset ohjat kiinni kapsonin sivurenkaisiin ja toiset kiinni kapsonin "rakenteellisiin renkaisiin" jotka ovat turpaosan sivuissa yhdistämässä ne muihin osiin.

Tärkeimpinä periaatteina samat asiat kuin muutenkin hevosten kanssa touhutessa: väline ja voimankäyttö ei korvaa varsinaista hevosen opettamista.
Älä yritä pakottaa hevosta ymmärtämään lisäämällä entisestään painetta, vaan etene rauhassa tasolta toiselle siihen tahtiin joka sopii sinulle ja hevosellesi.
Kapsoni voi olla tosi kova väline jos käsi on kova - ihan samalla tavalla kuin tavallinen nivelkuolain.

Akateemien kapsonin perusideana on vaikuttaa hevosen rangan asentoon ja sitä kautta koko hevosen asentoon, tasapainon, lihasten käyttöön ja painopisteeseen; se poikkeaa olennaisesti esimerkiksi naruriimun käytöstä. Naruriimussa paine tulee esimerkiksi juoksuttaessa leuan alla olevan lenkin kautta pään ulkopuolelle ja naruriimu kiertyy helposti niin että juoksuttajan puoleinen poskiosa menee silmän lähelle, ja pää kiertyy ikäänkuin tilttiin suhteessa siihen miten hevosen pitäisi muutoin asettua ympyrällä. Asettaminen onkin ehkä yksi hyvä kohta josta voi lähteä tutkimaan kapsonin käyttöä ja tutustua hevosen biomekaniikkaan.

Miten hevosen sitten pitäisi asettua?
Kun hevonen asettuu "oikein" (siksi lainausmerkeissä, että asettaminen on toki ns ihmisten juttuja, eikä hevonen mieti näitä asioita ;D), se ei suinkaan vain käännä päätä, vaan mennään syvemmälle asettamisen anatomiaan.
Koska tässä kohtaa en aio keksiä pyörää uudelleen, lainaan tekstiä annanoppia.com blogista, jossa on paljon muitakin hyviä artikkeleita kapsonihommiin sekä akateemiseen ratsastukseen, suosittelen!

"Taivutus on hevosen koko rankaan vaikuttava asia, kun taas asetus tapahtuu niskassa, se on kallon kiertämistä suhteessa rankaan. Asetuksen tarkoituksena on luoda tilaa atlasnikaman (2.) ja alaleukaluun (1.) välille, jotta alaleuka säilyisi pehmeänä ja liikkuvana.

1. Alaleuka eli mandibula 2. Atlasnikama eli kannattajanikama 3. Axis nikama eli kiertonikama
Tätä varten on hevosen ensin saatava rentoutua niskasta ja venytettävä hieman eteenalas, jotta sen anatomia, atlasnikaman (2.) ja alaleukaluun (1.) välinen tila antaa mahdollisuuden oikeanlaiseen asetukseen. Tässä pienessä raossa ensimmäisen nikaman ja alaleuan välillä sijaitsevat, sekä hevosen sylkirauhaset että paljon imukudosta, jotka eivät saa jäädä puristuksiin. Asetus, jossa alaleukaluu pääsee liukumaan atlasnikaman alle siten, että asetuksen ulkopuolen ala- ja yläleuan poskihampaat kohtaavat on pohjana oikeaoppiselle taivutukselle.

Taivutus kuvattuna ulkopuolelta, joloin 1. Alaleuan (mandibulan) ja yläleuan (maxilla) molaarit asettuvat kohdakkain. Kuvassa 2. Atlasnikama eli kannattajanikama 3. Axis nikama eli kiertonikama

Tässä kohtaa on syytä pysähtyä pohtimaan onko hevoselle varusteiden puolesta mahdollista toteuttaa oikeaoppinen asettuminen. Suitsituksen tulee nimittäin olla sellainen, että hevonen voi liikuttaa alaleukaansa suhteessa yläleukaan. Hevosen alaleuka on kapeampi kuin sen yläleuka ja asetuksessa alaleuan tulee pystyä liikkumaan sivusuunnassa yllä kuvailemallani tavalla."

Hyvin kiteytetty!
Kuten voitte kuvitella liian kireä turpahihna - oli se sitten kapsonin turpahihna tai suitsien - ei mahdollista alaleuan rentoutta eikä siten alaleuan vapaata liikkumista sivusuunnassa asettaessa.

Hevosen niska on yleensä joka tapauksessa kireämpi jommalta kummalta puolelta, ja voitkin tehdä empiirisen kokeen: tee ympyrä maasta tai selästä tai paikalla seisten: aseta hevosta kevyesti (jos sinulla on nivelkuolain, monesti auttaa kun asettaa hiukan nostavalla kädellä; matalalla kädellä saat vai turvan tai silmän ja toinen puoli päätä sojottaa silti ympyrältä ulospäin eli hevosen nenäpii ei tule vertikaalisti mukana vaan hevonen "tilttaa" korvat eri tasoon) ja tsekkaa molempiin suuntiin, meneekö sisäpuolen poski ikäänkuin pään sisälle?

Kapsonin kanssa työstäessa pääset paremmin tuntemaan hevosen rangan asennon ja sitä kautta myös takajalat. Missä takajalat menevät? Vastaako takajalka kapsoniohjasta tulevaan pyyntöön, mikä on feedback takaisin käteen päin? Mitä lihaksia hevonen käyttää? Mikä sen asento ja painopiste on?

Älä yritä saada asioita ulos lisäämällä voimaa. Jos sinä tai hevosesi eivät ole valmiita lisäämään vaikeusastetta, malta pysyä niissä asioissa joissa et tarvitse voimaa. Mikään ehkä näkemäsi maasta käsin akateemisen ratsastuksen / klassisen keinoin suoritettu hieno liike ei ole "temppu" itsessään vaan pitkän koulutuksen ja hevosen jumppaamisen tulos. Toki voi tehdä ihan temppujakin, mutta kyseessä on ihan eri asia... Vrt ihan moderniin kouluratsastukseenkin: on eri asia saada hevonen tekemään elastista ja hienoa passagea jossa hevosta pääsee kääntämään, lisäämään ja vähentämään tempoa jne kuin tömpsöttämään suorin jaloin jonkinlaista leijutusravia raipalla läpsimällä.

Joskus kuulee, että hevonen alkaa nojailla käteen kapsonin kanssa - Jos hevonen nojaa kapsoniin tai kuolaimeen, lähtisin tutkimaan syytä. Tarjotaanko sille makuualusta? Haluaako hevonen käyttää ratsastajaa rollaattorina? Onko se peräti opetettu siihen, että "tuntuma" on hyvin kova, autoritäärinen ja siihen sopiikin nojata? Hevonen pysyy kuitenkin pystyssä aivan hyvin laitumella itsekseen ilman ohjastukea, ja koko termi taitaa olla vähän hassusti suomennettu: muissa kielissä pruukataan yleensä puhua "kontaktista" eikä tuesta, josta tulee äkkiä erikoinen konnotaatio. Tuki on enempi ehkä henkistä laatua, eikä fyysistä. Mutta tuntumasta olenkin kirjoittanut jo monta kertaa enkä nyt ala paasaamaan siitä sen enempää - kyseessä on kuitenkin varmasti ratsastuksen suurin iisakinkirkko joka ei tule ikinä valmiiksi, vaan hyvän tuntuma-asian kanssa saamme kaikki puuhastella lopun ikäämme ;)

(Disclaimer vielä voiman käyttöön: totta munassa jos hevonen tulee niskaan / hirvi loikkaa ratsastuskentälle / zombit hyökkäävät jne käytetään voimaa ja pelastaudutaan, mutta jos arjessa tarvii jatkuvasti painia hevosen kanssa, jokin asia mättää: joko molemmin puolinen luottamus ja kunnoitus tai usein molemmat, ehkä hevonen ei ymmärrä tai pysty tekemään mitä siltä halutaan)

Miten tästä eteenpäin?

Jos into heräsi harjoitella kapsonin käyttöä, meiltä saa sekä akateemishenkisiä kapsoneita että ohjausta jo pitkän kokemuksen pohjalta!
Ota yhteyttä kata@iberico.fi , myös videovalmennusta etänä.

Hauskaa kevättä kaikille tästä kaikesta kaaostilanteesta huolimatta, stay safe!

yt. Katariina Cozmei

Kuvia kapsonin käyttötavoista:

Akateeminen kapsoni on kätevä maastakäsin työskentelyyn, ns groundworkiin.