perjantai 20. tammikuuta 2023

Operantti oppiminen, vahviste, heikenne, mitäh?


OPERANTTI? DEODORANTTI? OOPPERA? Mikä? 
Mitä jos kertoisin sinulle, että me kaikki koulutamme hevosiamme ihan koko ajan operantisti.. ja hevonen oppii ihan koko ajan. Halusimme tai emme!
Erityisesti somen hepparyhmissä on viime aikoina ollut innokasta debattia operantti koulutus- termin ympärillä, ja se on kirvoittanut myös lukuisia vähintäänkin erikoisia tulkintoja. Eräs yleisimmistä tuntuu olevan, että operantisti hevosia opettava henkilö on steretyyppisesti koiratreenitaskuihin pukeutunut tomera kirkasotsainen nuorehko naishenkilö värikkäissä villasukissa ja hassussa pipossa joka puhuu käsittämättömin hepreankielisin termein ja jonka hevonen roikkuu kiinni vaatteissa ja jolle tungetaan porkkanaa suuhun muutaman sekunnin välein ja joka ei liiku eteenpäin muuta kuin target-kepin perässä. Oukei!

Mitä se OPERANTTI nyt sitten tarkoittaa?

“Operantti” termi viittaa käytökseen joka on opittua: oppija saa käyttätymisestä palautteen joka voi olla joko vahviste tai heikenne.
 (Erotteluna tästä respondentti käytös ja respondentti ehdollistuminen: “klassinen” ehdollistuminen eli ei samalla tavalla opittua käyttäytymistä vaan fysiologinen reaktio tahdosta riippumaton, vrt Palvovin koiran sylki erittyy suuhun automaattisesti kellon äänestä johon se on ehdollisesti oppinut ja mitä se sitten tekee, esimerkiksi hakeutuu ruokakupille, on operanttia käyttäytymistä koska se on opittua ja siihen voi vaikuttaa koulutuksella).

Jos toiminta johtaa johonkin yksilön kannalta kannattavaan, käytös vahvistuu, ja jos negatiiviseen tai merkityksettömään, käytös heikkenee tai sammuu kokonaan. Oppija siis yhdistää käytöksen ja sen seuraukset.

Haaa, sanoo lukija, mutta kaikki kouluttaminenhan on sellaista! No niin onkin.

Huomioitavaa on myös, että eläin (ja sinä ja minä!) oppii ihan koko ajan. Siis ihan koko ajan - ei vain silloin kun me “lähdemme kouluttamaan”. Yksilö saa koko ajan palautetta ollessaan vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa, eli reagoi vaikutteisiin joista seuraa joko kivaa / ei kivaa / neutraalia. Koko ajan.
Vrt vatsa ilmoitaa ikävällä tunteella että olisi nälkä - siirry jääkaapille - avaa jääkaappi - ota mieleistäsi ruokaa - laita ruoka suuhun - pureskele - niele - aika pian kivampi olo. Hieno ketju opittuna. Nälkä oli vaikute, sitten seurasi opittua käyttäytymistä, ja lopussa seisoi kiitos eli näläntunne helpotti ja tuli vielä hyvä maku suuhun josta saimme mielihyvää. Ei se sen kummempaa oikeastaan ole.

Kun koulutamme eläintä pitäen mielessämme muutaman yksinkertaisen pointin oppimisen teorioista kuten yllä mainituista, voimme kouluttaa huomattavasti systemaattisemmin ja analyyttisemmin joka lisää sekä koulutettavan että kouluttajan hyvinvointia ja vähentää turhautumista. Mitkä ne varsinaiset koulutuskeinot ja -välineet ovat, siihen en ota kantaa, puhun tässä nyt vaan oppimisesta ja oppimisen terminologiasta ylipäänsä. Jos jotain eroa pitää etsiä, niin ero on siinä että kouluttaako eläimiä ymmärtäen perusperiaatteet oppimisesta ylipäänsä, vai pelkästään kokemusperäisellä tiedolla ja yrityksen ja erehdyksen kautta. Yritystä ja erehdystä tapahtuu tietysti joka tapauksessa koska aina kun kaksi elävää otusta on vuorovaikutuksessa keskenään, on myös paljon mahdollisuuksia väärinkäsityksille sekä ympäristön vaikuttavuudelle. 

Eli siis niin mitä? 

Operantti oppiminen on osa behavioiristista oppimisnäkemystä. Behavioristisessa oppimisnäkemyksessä oppiminen nähdään vaikute-reaktio-reaktiokytkentöjen muodostumisena, ja sitä voidaan säädellä vahvisteilla tai heikenteillä. Vahviste on jotain mitä eläin halusi, ja heikenne jotain mitä eläin ei halunnut. Plussa tarkoittaa että yhtälöön lisätään, miinus että yhtälöstä poistetaan. Matikkaa, siis! Eli positiivinen heikenne (josta käytetään myös termiä rankaisu) ei ole mitään arvolataukseltaan positiivista eikä negatiivinen vahviste arvolataukseltaan negatiivista: näissä ei ole mitään arvolatauksia vaan puhtaasti matematiikan termejä kuvaamaan lisäämistä ja poistamista. 

Tein tästä havainnollistavan taulukon: 



Miten naksu ja maksu sitten liittyvät tähän?

Eläin voidaan ehdollistaa (respondentisti) äänimerkkiin, muistattehan Palvovin koiran? Vahviste voi olla toki jotain muutakin kuin ruokaa, esimerkiksi koiralla lempilelu. Ehdollistetusta merkkiäänestä pitää aina seurata myös se vahviste eli naksusta maksu. Äänimerkin ei tietenkään tarvi olla naksutin: en käytä sitä oikeastaan koskaan, vaan ihan itse tuottamiani lyhyitä sanoja ja ääniä koska silloin naksutinta ei tarvi kanniskella mukana, ja saa kädet vapaaksi toimintaan. Olen opettanut omille hevosilleni kaikille oman äänimerkin jotta pystyn kouluttamaan yksilöä myös laumassa. 

Miksi ehdollistettu äänimerkki? 
Ei sitä välttämättä tarvita mihinkään, vaan eläintä voi toki palkita "muuten vaan" hyvästä suorituksesta. Mutta. Tällöin jää paljon eläimen arvailun varaan, mitä tarkalleen ottaen vahvistimme. 
Ehdollisella vahvisteella voidaan merkata käyttäytymisestä juuri se hetki ja kohta, jota halutaan lisää eli vahvistetaan. Menetelmä tekee siis kouluttamisen tarkemmaksi, eikä eläimen tarvitse arvata mistä vahviste tuli.
Oppija muistaa mitä tapahtui ennen vahvistetta, ja muistamisen kautta pystyy toistamaan käytöstä saadakseen uudestaan kivan vahvisteen. (Etsi piilotettu suklaarasia, avaa suklaarasian kansi, laita suklaa suuhun… uudestaan ja uudestaan… ;) ) Saamme miellyttävän palautteen käytöksestämme ja toistamme sitä. Suklaarasian kannen rapina voi toimia myös ehdollisena vahvisteena joka saa jo syljen erittymään suuhun koska olemme ehdollistuneet ääni - > hyvä maku jossa välissä oli vielä tarvittava käytös suklaan saattamiseksi rasiasta suuhun.

Behavioristinen oppimisnäkemys on toki vain yksi osa hommaa. Konstruktiivisen oppimisnäkemyksen mukaan oppiminen on aktiivista ja sosiaalista toimintaa, jossa oppija tulkitsee havaintojaan ja uutta tietoa aikaisempien tietojensa, käsitystensä ja kokemustensa pohjalta. Oppija siis aktiivisesti luo ja uudistaa maailmankuvaansa oppimisen myötä.

Nämä kulkevat käsi kädessä. Konstruktiivisen opimisnäkemyksen suola on se, että oppija pystyy soveltamaan oppimaansa, kerää lisää tietoa ja nivoo niitä yhteen. Behaviorismi on kumminkin siinäkin “olkapäällä”: yksilö toimii, kuten se kokee itselleen jollain tavalla kannattavaksi.

Oppimiskäsityksiä on toki muitakin, kuten humanistinen, kognitiivinen ja sosiokulttuurinen, mutta ei niistä nyt sen enempää. Vaikkapa googlettamalla lisää hyviä artikkeleita! 

Miten harjoitella? 

Tämä kuuluu sellaisiin hommiin, jotka lähtevät helposti pieleen jos ei tiedä mitä on tekemässä. Ei ole yksi eikä kaksi hevostelijaa, jotka ovat ehkä kokeilleet kouluttaa hevostaan käyttäen "naksua ja maksua" ja luovuttaneet nopeasti kun sekä kouluttaja että koulutettava ovat turhautuneet. Tämä ei kuitenkaan ole varsinaisesti todella hyvin toimivan metodin vika - on epärealistista ajatella että jotain uutta menetelmää tarkkoine ajoituksineen oppisi itsekään kertalaakista! 
Jos hevosen tai muun eläimen opettamismetodit kiinnostavat, aiheesta alkaa olla onneksi aika hyvin apua ja kurssitarjontaa. Jos kiinnostus herää syvemminkin, monet oppilaitokset järjestävät eläintenkouluttajan ammattitutkintoja (tai itseasiassa eläntenhoidon at, eläintenkoulutuksen sv) joissa pääsee sukeltamaan syvemmin siihen kuinka ymmärtää ja soveltaa käytäntöön erilaisia oppimis- ja opettamisnäkemyksiä. Järjestän myös pienryhmäkursseja sekä yksityistunteja aiheesta omalla tallillani sekä kutsuttuna ympäri Suomen, laita rohkeasti meiliä. 


Katariina Cozmei 
Eläintenkouluttaja AT,  EAT menossa
Valjasseppä AT
Ratsastusurheiluvalmentaja AT 


Lähteitä ja linkkejä:
https://www.tuni.fi/tlc/suunnittelu/pedagogisia-ratkaisuja/
http://tievie.oulu.fi/verkkopedagogiikka/luku_2/behavioristiset_suuntaukset_behavioristinen.htm

https://sporttirakki.fi/2017/06/10/faq-mika-ihmeen-operantti/

https://www.verywellmind.com/classical-vs-operant-conditioning-2794861

https://www.verywellmind.com/operant-conditioning-a2-2794863

http://www.theevolvingequestrian.com/blog/understanding-the-principles-of-learning-theory-operant-conditioning