Talliturinoiden Kevätuutiset

Ihanaa! Kevät!

Paksu lumihanki kimmeltää kevätauringossa, virma ratsu alla pyytää lisää vauhtia, aurinko lämmittää kasvot pisamille... :D

Niin ja musta varsahevonen vetää hangessa liinan päässä kiitolaukkaa, pelästyy hiihtäjää, lähtee pinkomaan, joku onneton hahmo kellistyy mahalleen ja kyntää puolimetristä hankea ittustanaa huutaen, miten ihanaa! ;D ... Onko tämä nyt sitä "kevättä rinnassa"? Huoh. Nimimerkillä vieläkin on korvassa lunta ja pieniä käpyjä.

Mutta sitten suurimpaa Nyyssiin! Herra Majesteetti on saapunut keskuuteemme!!! Se teki näyttävän sisääntulon lauantaina, karjui kuin hyeena ja tanssi kahdella jalalla talliin... ISÄNTÄ TULI, alamaiset hilijaa! No olihan ne hilijaa, käytävän toisella puolella asuva ruuna parka kärvisteli häntä koipien välissä lopun iltaa, minkä hullun ne nyt toi hänen vaivoikseen?? Mutta Herra Majesteetti ei viitti turhantakia. Hän kotiutui heti kun sai heinää eteensä, kiersi karsinan pari kertaa, haisteli edellisen asukkaan jälkiä karsinasta, joi tilkan, huokaisi, alkoi syömään ja oli sen näköinen että "okay, hay makes home", hah.




Nyt se on jo ihan kotonaan, kurkistelee pikkuikkunasta ja vähän hörisee tammoille, päivystää ovella ja tarkkailee ruunaparan päivätoimia (tosi kiinnostavaa kun se kakkaa). Sitten luetaan sähköpostit - haistellaan ulkona toisten kakkakasoja ja pohditaan missä ne kaikki tammat ovat (sisällä säpissä, kiimaiset nartut). Majesteetti on fantastinen ratsastaa. Ei sulata huonoja apuja, korjailee, huomauttaa ratsastajalle että hei ei näin, mutta toisaalta kestää paljon ja antaa anteeksi. Ei pelkää mitään. Stoalaisella mielenhartaudella seuraa katsellaan kun lumi putoaa katolta ja muut hevoset säntäävät pakokauhun vallassa pitkin poikin xD

Majesteetti ei tykkää harjan nyppimisestä. Hän ei kuitenkaan tohdi luimistaa tai muuten näyttää mieltään, vaan asettaa päänsä nyppijän syliin, huokaisee, katsoo päin: älä viittis enää, jatketaan huomenna. Majesteetti ottaa päiväunet, edes hänen korkeuttaan katsomaan tulleet lapset eivät häiritse, vaan he saavat mennä tykönsä ilman että Majesteetti viitsii nousta ylös. Lapset ovat ihastuksesta mykkänä. Majesteetti virnuilee. Lisää anteliaita sokeritaskuja...

Majesteetin 4 vuotias lapsi, joka on ilmetty isänsä, on osoittautunut varsinaiseksi dressyyrilahjakkuudeksi. PikkuDiva oppi tekemään passagea, mutta siihen tarvitaan vähintään yksi ihaileva katsoja.
Muuten ei viitti. Myös lisätty ravi irtoaa hulppeasti, siihen tarvitaan lintuja, variksia mieluiten, tai muuten vaan pinkeä meininki. Käynti-laukka-käynti harjoituksissa Diva osaa mennä laukkaa sivuttain ja takaperin. Pilotti ei pidä tästä. Takaperinlaukka toki esitellään Nuno Oliveirankin opuksissa mutta ei sittenkään. Diva osaa myös hypätä suoraan ilmaan ja kauhoa etujaloilla samalla kun se ponnistaa eteenpäin, tätäkään ei arvosteta. Pyh.

Diva on löytänyt sisäisen Baloubensa, kun esittelimme sille esteitä viime viikolla. Esteet sujuivat "ok" ilman sensaatiomaista riemua, mutta seuraavasta päivästä alkaen pikkumusta ei ole pysynyt missään aidassa, se hyppää ketterästi yli kohtuullisen korkeastakin langasta. Paikaltaan.

Isovaalee lähti miettimään uraansa saariston rauhaan. Sille tuli ammatinvalintakriisi – ryhtyäkö rodeohäräksi vai ratsuksi? Rodeohäräksi? Joo! Emme arvostaneet tätäkään ratkaisua.

Ruskea Orhi lähti seikkailemaan muille maille vierahille ja opiskelemaan hopiloikan saloja. Sattuipa sopivasti, juuri pahimmat kuukaudet orinriiviön kannalta, tai parhaimmat, miten sen nyt ottaa? Verta ei riitä aivoihin asti sitten millään. Käyttäkööt testosteroninsa esteiden hyppäämisen sitten, kun ei tammojenkaan selkään pääse hyppimään. Hah.

Tämmöstä.