Rinsessan päiväkirjan kevätkuulumiset

Iihahahaa, ihana, kevät on täällä!
Ruoho vihertää ja linnut laulaa eikä partakaan ole enää kuurassa päivät läpeensä.

Kevät onkin ollut osaltani varsin jännittävä.
Olen käynyt taksilla isossa talossa jossa oli sellaisia juttuja, joiden yli piti hypätä. Tässä on siitä mamin ottamaa todistusaineistoa.



Sen lisäksi jouduin luopumaan talviurheilusta, kun kevät tuli ja lumi suli, onneksi puro sanoi puli puli: rrrrakastan vesileikkejä!! Se-joka-tuo-ruokaa käy joka päivä täyttämässä juoma-astiaa, ja samalla voi tuurilla saada hiukan vettä päälleen Käärmeestä, joka sihisee ja josta sitä vettä tulee. Kivaa! Hiukan tuoltakin puolelta, kiitos...

Huomaan lisäksi, että kesäkarvan myötä olen vaalenemassa. Kääk! Onneksi keksin hyvän tavan pitää yllä eksoottista tummaa väriäni. Kuralätäkössä piehtaroimalla saa oikein kivan ruskean suojavärin, hienoa. Jostain syystä mami ei kannusta tätä(kään) aktiviteettia lain, tylsä tyyppi.

Huonojakin juttuja mahtuu tähän kevääseen, loukkasin vähän jalkaani epähuomiossa, kun leikittiin tyttöjen kanssa. Mielestäni olen ihan terve eikä sitä tarvisi yhtään hoitaa, mutta se-joka-tuo-ruokaa suhistelee Käärmellä sitä jalkaa ja pistelee peffaani jotain tavaraa, tosi kivaa hei. Mamikin kävi jonkun oudon naisen kanssa täällä sörkkimässä jalkaani ja jouduin syömään kaikkia pahanmakuisia juttuja, mutta olo oli kaikkien näiden ihmisten hoitotoimenpiteiden jälkeen kieltämättä hiukan parempi. Sain lohdutukseksi syödä hiukan uutta ruohoa maasta, voi miten hyvältä se maistuikaan!

Odotan innolla kesää, mahtaako mami viedä minut taksilla laitumelle? Täällä Suomessa onkin ihan erilaista ruohoa kuin kotimaassa; vihreää ja mehukasta, ja sitä on paljon. Ihanaa! Kunpa kesä tulisi jo pian.

.
video (c) K.A.