Rinsessan päiväkirjan talvikuulumiset 2010

Hörr ja brrrh vaan kaikki karvakorvat!

Mami ei ole jaksanut toimia sihteerinä tänne pitkään aikaan, mokoma laiska pska, mutta tönin sitä tänään kaviolla että koitas nyt tarttua näppikseen, minä sanelen. Runosuoni jo vallan laukkaa. (ristilaukkaa).


Olen ollut siis vaihtelevasti tuhma, kiltti, ja tosi tuhma. Mutta kaikki mikä ei ole ollut kilttiä, on ollut Mamin vika! Tämä kohtelun vääryys alkoi jo viime keväänä. Ensin jouduin sinne jo aiemmin kertomani TuimanTädin luokse sisäoppilaitokseen, sinne oli tosi pitkä matka mennä Taksilla velipojan kanssa. Siellä piti totella koko ajan ja olla hirveän kilttinä. Tämä oli minulle todella vastenmielistä, koska olenhan Hänen Portugalilainen Ylevä Rinsessautensa ja Lusitanialainen Korkeutensa, enkä voinut ymmärtää palvelun pelaamisen äkillistä heikentymistä. Totella?! Minä?! Missä on punainen matto, ja pilkotut porkkanat? Kysyn vaan. Tiedustelin epätoivoisesti samassa sisäoppilaitoksessa olevilta lajitovereilta, saisko sieltä äkkilähtöjä Portoon, mutta ne vaan tuijottivat paheksuvasti ja jatkoivat heinän syömistä. Eh.

No, Mami haki minut sieltä pois kesän kynnyksellä ja kuvitteli että olen yhtä kilttinä kotonakin. Yeah, right! Mamin kanssa jaksoin vielä keskittyä, mutta sitten se mokoma juudas keksi laittaa selkääni Vieraita Ihmisiä. Kuulemma olin jo niin vanha ja siinä vaiheessa, että muidenkin ihmisten pitäisi pystyä ratsastamaan minulla. Siis miten niin pitäisi? Minä en halua. Onks pakko jos ei haluu? Heitin pyllyä ja keksin uusia muuveja, mitä Mamin kanssa en ole edes kehdannut esitellä; ykkösmuuvi on sarjaköyry josta voi lähteä suoraan sivuluistoon ristilaukassa. Sillai rallityyliin, että kivet sinkoilee. Wrrrroom! Tää lähti kuin Annikki Tähti. Valtavan hauskaa on myös spinnata villisti piffissä, ja arpoa oikea suunta seuraavalle pukkiköyrysarjalle. Kokeilkaa lapset kotona!

Yksi ratsastaja mulla on josta mä ehkä saatan vähän tykätäkin, se on sellainen kiva urospuolinen ihminen, mutta älkää vaan kertoko että tunnustin. Menee vielä maine. Kyllä mä yritin sillekin vähän elvistellä, että pysyy nöyränä, mutta meillä on ollut hauskoja juttuja. Seuraavaksi ajattelin näyttää sille, miten esteitä hypätään. (Halusi se tai ei)


Mami on näin talven tullen vähän vinksahtanut, se laittoi tuollaisen portugalilaisen satulan ja systeemit, mutta kyllä mun on vähän vaikea nyt kuvitella tänne niitä palmuja. Ihan karsean kylmää, jalorotuiset turpakarvani kihartuvat pakkasesta ja tarhakaverikin yrittää paeta mestoilta vähän väliä. Mami lupasi joululahjaksi uuden pinkin talvitakin, mutta mä pärjään kyllä. Kannattaa olla kilttinä. Tontut valvoo. Tuosta edellisen julkaisun kuvaa edeltäneistä tapahtumista ei saa vissiin pisteitä.