Nukuin kuin tukki koko matkan Teheranista Dohaan, lento kesti vain pari tuntia mutta parin tunnin aikahyppy oli kuin Liisan loikka ihmemaahan kaniininkolon läpi. Iranin maaseudulta oli joka suhteessa pitkä matka Qatarin pääkaupungin plastiikkaiseen kuhinaan. Perillä vastaan tuulahti kolmenkymmenen asteen helle ja iloiset tutut kasvot. Suuntasimme saman tien rannalla olevalle leirillemme yhdessä venäläissyntyisen valokuvaajan kanssa jonka piti ottaa meistä kuvia seuraavana päivänä jousiammunnan merkeissä. Noh. Karautimme suoraan dyyneille persianlahden rannalle, ja täytyy sanoa että olin todella VAU-efektissä iltapäivän ja illan kulusta. Lillutin varpaita 30 asteisessa vedessä joka tuntui illan viiletessä kuin linnunmaidolta, tuijotin tähtiä auringon pudottua pikavauhtia jo viiden pintaan dyynien taakse, vietettiin varsin hauska ilta ja nukuttiin isossa beduiiniteltassa kuin pienet opossumit. Aamulla noustiinkin sitten puoli viideltä nappaamaan auringonnousu ja valokuvat! Olipa kokemus.
Matka jatkui huilaamaan kämpille ja käytiin vielä iltapäivällä ratsastamassa parilla kahjolla matkaratsulla. Toinen oli roudattu maisemiin vallan Uruguaysta asti, ja toinen Portugalista. Sain toki sen hullumman. Arpaonniii, arpaonnii... Vaihdettiin hevosia kesken lenkin kun aloin jo epäillä että ruuna reipas retuuttaa mut Saudi-Arabiaan saakka. Olisi ollut kovasti ikävää se. Vietettiin vielä hiukan aika matkaratsujen omistajan leirissä keskellä dyynejä ja juotiin hyvää arabialaista notskikahvia ja naposteltiin sen kanssa tuoreita taateleita. Oli tosi ihana päivä mutta olin tässä vaiheessa jo niin kuoleman väsynyt että halusin lähinnä heittäytyä pitkälleen mihin tahansa. Aavikon kylmä tuuli pureutui luihin ja ytimiin auringon laskettua, ja lämpimään autoon päästyäni narkolepsia yllätti ja havahduin vasta "kotoa". Opsan.
Seuraavana aamuna heräsimme kuitenkin jo neljältä ja lähdimme tallille. Päivällä aavikolla on todella kuuma ratsastaa joten parasta lähteä auringonnousun aikaan. Satuloimme hevoset ja lähdimme tallin läheltä avautuvalle isolle arolle. Ratsuni oli nuori arabiori Aameh, varsin hauska kaveri, mutta kova keulimaan. Sain omistajalta hyvät vinkkivitoset miten estää kokoflippi, ja tulin rivakan orin kanssa ihan hyvin juttuun. Reippaan ratsastuksen jälkeen pysähdyimme keitaalle joka oli kylläkin tässä vaiheessa vuotta aivan kuivahtanut, mutta jotain kasvillisuutta oli maassa sen verran että annoimme hevosten nyppiä korsia ja huilasimme hetken. Kello oli vasta puoli kahdeksan mutta oli jo niin kuuma että hiki virtasi. Rannikolta tuleva tuuli oli kostea kuin lehmän haukotus. Karautimme takaisin päin ja pienen huilauksen jälkeen satuloimme toisen hevosen uudestaan ja treenasimme kentällä ratsastusjousiammuntaa. Ratsuna ollut täykkäriruuna oli hirmuisen kiltti, kuin juna, oli kivaa treenata!
Tallilla oli myös aivan superkiva salukipoika, Shibab, mikä tarkoittaa arabiaksi tähdenlentoa. Awww mikä ihana koira! Koiruli oli mukanamme aavikolla mutta karkaili pikkusen jäniksen jälkien perässä, metsästyskausi oli alkamassa ja koira oli intoa täynnä.
Kävimme ratsastamassa näitä samoja heppoja vielä toisenakin päivänä, ja muuten seikkailin aika eksoottisissa jutuissa. En ole eläessäni ollut lähellä kameleita, mutta pitihän sitäkin nyt kokeilla toki. Pojat keksivät antaa minulle vielä jousen käteen. Kameliratsastusjousiammuntaaaa! Seuraavalla reissulla haluan kokeilla sitä laukkaavan kamelin selästä! Ei käryäkään miten ne pelittää mutta ei kai se nyt niin vaikeaa voi olla (tuokaa mulle sitten sairaalaan suklaata, jooko). Helkkarin isoja eläimiä ne kyllä ovat. Ja kärttyisiä. Ja kummallinen ääni. Ne tosin sanovat varmaan kaksi viimeistä samaa minusta...
Palloiltiin parina päivänä Souq Waqifin basaarialueella joka oli täynnä turisteja ja ravintoloita mutta myös ihania pikku käsityöläispuoteja ja kokonainen alue haukanmetsästykseen! Oh my. Olin oletettavasti erittäin kiinnostunut näkemään sen. Kokemus oli kyllä vähintäänkin erikoinen. Korttelissa on myös haukkasairaala, joka on kaiketi maailman paras sellainen. Kaupoissa oli myynnissä erilaisia haukkoja; halvimmat olivat noin 3000 euroa, kalleimmat 50 000 euroa ja luxustyypit sitten melko hinnattomia. Lisää mieleisesi määrä nollia. Käytiin katsomassa myös hevosia palatsin nurkilla, olipa hulppeat tallit, huh!
Luxusmeininkiä oli myös käydä Sharq Villagen kattoterassilla polttelemassa shishaa (vesipiippua lapset, se on vaan maustettua vesihöyryä älkää pillastuko :D) ja juomassa makeaa marokkolaista minttuteetä. Siis huhhahhei mikä paikka. Parkkipalvelusta punaiselle matolle ja näin pois päin. Koin myös luxuksena venematkan Persianlahdelle, kylmä keppana kädessä ja aurinko ja lämmin vesi uida. Mmm. Ei huono.
Venematkan jälkeen olikin melkoinen transformaatio perinteiseksi arabinaiseksi pukeutumalla abayaan ja huiviin ja suuntaamalla keskelle ei mitään valtavalle aavikolle Qatarin pohjoisosaan. Siellä tapasimme erään haukkametsästäjän joka on Lähi-Idän parhaita hommassaan. Oli suuri kunnia tavata hänet ja oppia häneltä. Videolta näette mitä tapahtui :D Kas tästä. Video on pitkä, haukkahommat puolen välin jälkeen. Kokemus oli aivan supersuper mahtava!! Sain lopuksi jopa pidellä tätä upeaa haukkaherraa Barzania, jolla oli ikää 10 vuotta ja hän oli jo aika pätevä metsästäjä. Perinteisesti naiset eivät saa olla mukana haukkametsästyksessä, koska sitä pidetään huonona onnena, joten oli extraonnekas saadessani pidellä haukkaa vallan kädessäni.
Käytiin viimeisenä päivänä yhdessä uskomattomassa yksityisessä museossa. Hitsi miten paljon juttuja. Hulluja juttuja. Hienoja juttuja. Huh! Paikan lähellä oli myös hulppea ratsastuskeskus sekä beisa-antilooppeja.
Ruoka. Taas mua syötettiin :D Farkun napit eivät menneet edelleenkään kiinni. Isäntäni oli perheineen Syyriasta ja sain ahtaa itseeni kilokaupalla erittäin herkullista perinteistä sapuskaa. Ja tietysti makeaa teetä. Ja mustaa syyrialaista kahvia. Ja hedelmiä. Ja taateleita. Ja jotain leivänpäällistä mitä en tiedä mitä se oli mutta se oli sairaan hyvää. Ja juustoja. Libanonilaista hummusta. Libanonilaista juustoa. Syyrialaista muhennosta. Niin ja teetä. Ja taateleita.
Naiset. Jouduin muuttamaan ajatuksiani monestakin asiasta. Me luullaan monesti että arabimaissa naiset ovat automaattisesti tosi alistettuja ja aivopestyjä hunnutettuja parkoja. Torven töräytys väärän vastauksen merkiksi.... osittain toki varmasti on näinkin, mutta asia ei ole ollenkaan näin mustavalkoinen. Erittäin patavanhoilliset maat erikseen kuten Saudi-Arabia ja Jemen ja Afganistan (joista kahdessa viimeisessä on sitäpaitsi enemmän tai vähemmän sotatilanne, Jemenissä aika reilustikin enemmän) sekä muutamat Afrikan maat joissa naisen asema on hirvittävän kamala, mutta näitä arabimaita tai voimakkaasti islamilaisia valtioita nyt on monta muutakin. Niin kuin vaikka Iran, josta voitte lukaista kolme matkakertomustani tältä vuodelta ;-) Ensinnäkin vaikka kodin ulkopuolella arabimies on perheen pomo, näyttäisi vahvasti siltä että monessa tapauksessa kodin sisäpuolella nainen on ehdoton valtiatar. Miehet on yllättävän tossun alla kotona. Ja vaikuttavat olevan ihan tyytyväisiä näin. Samoin kuin naiset. Voisi ehkä todeta että oli kulttuurillinen tapa mikä hyvänsä - homma joko toimii tai ei toimi. Kelatkaa kuinka paljon Suomessa avioerotaan. Mä alan olla kohta järjestettyjen avioliittojen kannalla hahhah. Ei vaiskaan. Vapaus valita on tärkeää. Mutta alan myös ymmärtämään _fiksusti_ järjestettyjen avioliittojen toimivuutta - suvun viksummat valitsevat sopivat kandidaatit ja eikun valitsemaan. Kun sopiva löytyy ja kumppani on samaa mieltä, hääjärjestelyt voivat alkaa. Tällöin avioliitto perustuu enemmän järkisyihin ja kumppanuuteen kuin huumaavaan rakastumisen tunteeseen tai pelkkään ihastukseen. Henkilökohtaisesti valitsisin toki itse "rakkausavioliiton" mutta tosin en ole ikinä ollut naimisissa joten olen jäävi sanomaan juuta tai jaata, hahhah. Just thinking.
Vaatetus. Qatarissa ei ole lain määräämää hijab-pakkoa, kuten Iranissa, mutta yllättäen pyllättäen naiset pukeutuvat silti Qatarissa vanhoillisemmin. En nähnyt Iranissa kertaakaan niqabia (=vain silmät näkyy) enkä todellakaan burkhaa (=silmätkään ei näy) vaan maksimissaan chadorin eli sen mustan "lakanan" johon jengi kietoutuu, niin että kasvot kyllä näkyy. Suurin osa etenkin Teheranin naisista pukeutuu kuten mekin + huivi nutturan laella keikkuen. Yllättävää. Kerrassaan. Yritin pukeutua säädyllisesti- vaikka Qatarissa ei ole lailla kielletty käyttää hihatonta paitaa ja shortseja, sitä pidetään todella mauttomana käytöksenä julkisella paikalla. Vähän kuin täällä joku mies menisi ruokakauppaan ilman paitaa, tai naiset kirkkoon pyllynäkyyshortseissa. Juuei. Helpommalla pääsee kun yrittää edes hiukan kunnioittaa paikallisia tapoja. Kaksi kertaa pukeuduin itse abayaan; valokuvaussessiossa ja siellä aavikolla haukkahommissa. Tunsinko oloni rumaksi ja sorretuksi ja alistetuksi? No en todellakaan :D Minulla on vapaus valita, toki.
Josta pääsenkin pohtimaan että mitä se vapaus oikeastaan on? Olen kuullut monen muunmaalaisen naisen suusta taivastelua itsenäisistä pohjoismaalaisista naisista. "Miksi te suostutte miesten rooliin, ei kaikki työt ole tarkoitettu naisille, miksi te yritätte koko ajan selvitä yksin? Ettekö te halua olla ollenkaan kotona kun lapset ovat pieniä ja hoitaa niitä itse? Haluatteko välttämättä itse ajaa traktorilla lumityöt ja hakata polttopuut?" Eh. Heppatytöt tuntevat ehkä jonkinlaista samaistumista... Niin eihän mekään välttämättä _haluta_ mutta ei meillä ole oikein ehkä vaihtoehtojakaan. Olemme ajaneet systeemin sellaiseksi että molempien on pakko tehdä kovasti töitä pitääkseen talouden pystyssä, monellakaan äidillä ei ole kertakaikkiaan varaa jäädä kotiin kun lapset ovat pieniä. Yrittäjällä vielä vähemmän. En välttämättä halua hakata polttopuita, mutta jonkun ne on pakko tehdä ja farmilla yksin asuvalla naisella on paljon hommaa. Toki sekin on oma valinta, vapaa valinta, mutta ymmärtänette pointin. Ollaankohan me pohjoismaalaiset naiset jo vähän tipahdettu hyvän jätkän ansaan? Vaikea sanoa, mutta pistää miettimään.
Jätän teidät näihin kuviin ja tunnelmiin :D
Teksti Katariina Albrecht
Kuvat Katariina Albrecht, Maria's Photoclicks
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti