Haaveksin jo aikaisemmin osallistuvani ruotsalaisen Dalecarlian Horse Adventuresin järjestämälle Hunt Trackille ja nyt sain siihen mahdollisuuden. Matkustin Arlandan lentokentältä junalla Rättvikiin halki kauniiden kesämaisemien, ruotsalaiset olivat jo innolla juhannuksen vietossa torstaina ja kaikki yleiset kulkuvälineet kohti pohjoista olivat tupaten täynnä. Perillä tapasin muun porukan - varsin kansainvälinen jengi josta osa oli osallistunut jo aiemmin viikolla Mihai Cozmein klinikalle. Kauimmaiset kisaajat olivat saapuneet jopa Teksasista saakka. Osan olin tavannut jo aikaisemmin, mutta suurin osa oli vielä uusia tuttavuuksia. Ihana porukka!
Majoituimme koulun asuntolaan, joka sijaitsi aivan ison Siljan- järven rannalla lähellä Rättvikin keskustaa. Rättvik on pieni suloinen taalainmaalainen kaupunki, joka on suosittu turistikohde niin kesällä kuin talvellakin. Kesäisin hieno luonto, vanha kulttuurimaisema ja Siljan houkuttelevat turisteja, talvisin siellä voi vaikkapa hiihtää ja lasketella. Ensimmäinen ilta meni orientoituessa ja porukoihin tutustuessa, ja seuraavana aamuna suuntasimme sitten tallille. Ratsastimme hevoset reilun tunnin mittaisen retken tallilta Hunt Trackille, jossa meillä oli rataan tutustuminen ja treenit. Minulle valikoitui 7 -vuotias tamma Remedy Grace, joka on arabin ja morganinhevosen risteytys, varsin sähäkkä punapää. Grace oli hyvin ratsastettu ja koulutettu hevonen mutta aika kuuma tättähäärä, ja pikkusen kyttäri. Jännäkakkaa pukkasi molemmilta kun retki alkoi mutta selvisimme siitä hyvin, Grace pysyi kiltisti kuulolla vaikka ylitimme isoja teitä, kohtasimme kaikenlaista jännittävää ja matkaakin oli kymmenisen kilometriä. Sain samalla oivan tilaisuuden tutustua tammaan yhteistä kisakoitosta ajatellen. Perillä hevoset saivat huilata ja syödä lounasta pika-aitauksissa, me ihmiset ammuimme vapaata harjoittelua maasta ja söimme herkullisen lounaan. Keli todella suosi - lämpömittari kipusi reilusti yli kahdenkymmenen lämpöasteen auringon paistaessa makoisasti, pieni tuulenvire piti pahimmat paarmat loitolla ja kaikilla oli mukavaa.
Tutustuimme rataan ensin maasta kävellen. Rata kiemurteli pitkin hiekkateitä ja polkuja osin aika umpimetsässä, oli ylämäkeä ja alamäkeä, kurvia ja suoraa, maalitauluja takana ja edessä ja sivulla ja vaikka missä. Tässä kohtaa aloin jo tuntea kisaperhosia vatsassa; en enää epäillyt hevoseni luotettavuutta mutta aloin epäillä omia jouskaritaitojani kiinnostavan erilaisella mutta melko vaikealla radalla. Jaoimme hevoset siten että yhdellä hevosella oli kaksi ratsastajaa; ratsuni selkään hyppäsi ensin Mihai, jolla ei luonnollisestikaan ollut sen kanssa mitään ongelmia. Hän kävi tyyppaamassa hevosen radalla ja kaikki meni hienosti. Sitten oli toisen ryhmän vuoro, ja kävin täräyttämässä radan ensin hitaasti ravissa tarkastellen missä ne maalit olivatkaan, ja toisella kerralla sitten reippaalla laukalla niin että ammuin muutaman nuolen. Olo ei ollut kovin luottavainen seuraavan päivän kisaa varten, mutta yritin pysytellä tyynenä. Kisahermoni ovat todella surkeat.... etenkin koko tämä kausi on ollut todella kökkö, jostain syystä en osu kisatilanteessa enää mihinkään. Treenatessa ei niinkään hätää, mutta kisoissa koko pakka leviää, veto jää vajaaksi ja nuolet lentävät mihin sattuu. Pöh.
Mihai ratsasti tamman takaisin tallille ja säntäsin parin muun osallistujan kera Systembolagetiin ostamaan porukalle juhannusjuomat, tietty. Kokoonnuimme tallille hoitamaan reissusta palaavat hevoset ja syömään runsaan illallisen. Uni tuli hyvin illalla kaiken ratsastuksen ja syömisen jälkeen, vaikka tulevan päivän kilpailu jännittikin.
Perjantaiaamu sarasti aurinkoisena ja helteisenä. Hevoset kärrättiin kisapaikalle trailereilla, jotta niitä ei väsytettäisi ihan mahdottomasti tällaisena pitkänä kisaviikkona. Suuntasimme aamupalan jälkeen kisapaikalle, varustimme ratsut ja aloitimme tapahtuman. Kaikki ampuivat kaksi kierrosta, ja porukka oli jaettu kahteen ryhmään. Paikalla oli jonkin verran mediaa, ja paikallinen radiokanava, joka haastatteli kisaajia ja otti paljon liikkuvaa kuvaa. (Näitä sitten myöhemmin faceen, jahka ilmestyvät.) Ensimmäinen ryhmä sujui hyvin, johtopaikkaa piti Mihai Cozmei, kakkosena oli tässä vaiheessa erittäin lahjakas nuori ruotsalainen Kalle Möllerberg joka kilpaili nopsajalkaisella islanninhevosella.
Oma lähtöpaikkani oli kakkosryhmän ensimmäisenä. Jännitti ihan kamalasti, mutta Grace meni ekan kierroksen tosi hienosti! Pysyin hyvin ajassa, sain ammuttua 10/13 maaliin mutta osuin vain neljään loput meni ohi tai tauluun mutta maalipaperin ulkopuolelle, persketti. Fiilis oli silti ihan sikahyvä. Tokalla kierroksella Grace pelästyi ekalla maalilla valokuvaajia ja yritti poistua paikalta, ja kyttäsi sen jälkeen ihan jokaista ihmistä joka metsässä tuli vastaan - eihän siitä ampumisesta sitten enää mitään tullut. Ammuin silti urheasti seitsemään tauluun (kuolemanmaku kevyesti nenässä leijaillen heh) joista kaikki meni ohi, great. Onneksi en sentään tullut naamalleni enkä edes hukannut ohiammuttuja nuolia, mutta kyllä otti päähän. Tamma ei sen jälkeen eikä sitä ennen tehnyt mitään yllättävää; en osannut varautua moiseen lainkaan. No, semmoista sattuu. Fiilis oli silti hyvä, mahtava kokemus ja hyvää treeniä! Sijoitukseni oli vaatimattomasti 10/13. Jäi nälkä "tätä uudestaan" ;)
Lopputuloksissa Mihai ja Kalle pitivät pokaalipaikkansa ja kolmanneksi kiri puolalainen Anna Sokolska, joka on mielestäni maailman paras naispuoleinen ratsastusjousiampuja. Kukaan ei pudonnut tai telonut muuten itseään, kaikki saivat radan loppuun asti ja ammuttua ainakin yhden nuolen, yksikään hevonen ei päässyt irti eikä kukaan itkenyt ainakaan kauhusta...
Kisan jälkeen hoidimme hevosia ja raahduimme hikiseä ja pölyisenä suihkuun elpymään, korkkasimme sihijuomat ja vietimme leppoisan juhannusaaton. Söimme todella runsaan ja maukkaan juhannusillallisen jonka jälkeen olikin sitten hyvä kaatua petiin.
Lauantaina meillä oli ensin vapaa-aikaa, jonka käytin pikku retkelle. Keli oli mitä parhain, teimme Mihain ja Sabon pariskunnan kanssa leppoisan kävelyretken Siljan-järven rannalle ja keskustaan. Heitin heti kengillä kuikkaa ja nautin lämpöisestä hiekasta varpaiden alla, kahlailin rantavedessä ja tarkkailin paikallisia juhannuksenviettotapoja. Ruotsalaiset ottavat juhannuksen tosissaan, todella. Oli juhannussalkoa ja perinneasua ja tietysti runsaasti kylmää juomaa.
Illalla oli toisen kisan vuoro. Midsummer night's dream. Hevoset roudattiin Siljanin todella pitkän uimarannan päähän traikuilla ja ne saivat ruohostaa pika-aidoilla tehdyissä pikku tarhoissa rannan tuntumassa olevalla nurmialueella. Rannalle pystytettiin 170 metriä pitkä rata, jossa oli juhannussalko-qabaq ja sen jälkeen korean triple shot eli kolme taulua aika peräkanaa. Yleisöä lipui paikalle sankoin joukoin ja poppi soi, aurinko alkoi laskea kullaten koko rannan ja liplattavat laineet, ei huonompi tunnelma lainkaan. Ratsastimme taas kahdessa ryhmässä ja samassa lähtöjärjestyksessä. Tällä kertaa Anna Sokolska pesi koko porukan voittaen tämän osakisan, Mihai oli toinen ja isäntä Mats Voxmark hienosti kolmas. Kokonaiskisan voitti täpärästi Mihai Cozmei.
Oma suoritukseni oli hiukan vitsikäs. Tehtävänä oli napata qabaq -nuoli lähettäjän kädestä, ampua se 8 metrin korkeudessa olevaan maaliin ja sen jälkeen ampua normaalisti kolmeen tauluun peräkanaa. Maalit olivat rantavedessä, mutta innokkaat apurit juoksivat ohiammuttuja vedestä joka oli onneksi matalaa ja lämmintä. En osunut qabaqiin kertaakaan mutta eipä osunut kovin moni muukaan - sentään sain napattua nuolen joka kerta lähettäjältä vauhdista (siitäkin sai pisteitä) ja joku osuma tuli sitten korealaiseen, plus aikapisteitä tarpeeksi nopeasta laukasta. Maksimiaika oli 30 sekkaa, mutta urhea ratsuni kirmasi sen pehmeästä hiekasta huolimatta noin 18 sekuntiin. Olin lopputuloksissa tässä rantakisassa 6/13, todella iloinen!! Palkintojenjako käytiin liki puolilta öin auringon vielä paistaessa järven yllä, kyllä uni maistui takaisin kämpille käveltyämme. Seuraavana päivänä palasin kotiin Suomeen, johan tässä ehti taas viikon olla - nyt lähden hetkeksi taas reissuun Budapestin kautta Kuala Lumpuriin opettamaan hevostaitoja ja jouskarihommia.
Hieno kokemus, ehkä ensi vuonna uudestaan <3
Kuvat ja teksti Katariina Albrecht
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti