perjantai 21. lokakuuta 2016

Persian vuorilla Iranissa, lokakuu 2016


Kuva Ali Ghoorchian

Merkillistä, miten joihinkin paikkoihin addiktoituu. Kuten Alborzin vuorille, joiden näkeminen jo pelkästään lentokoneen ikkunasta saa sydämen pamppailemaan nopeammin.

Matkustin nyt jo neljättä kertaa Iraniin. Tällä kertaa otin mukaani kolme oppilastani Annin, Ninan ja Bean. Lähdimme matkaan iloisin ja odottavin mielin, tytöt olivat kuulleet jo monta hauskaa kertomusta aiemmilta matkoiltani. Lähtö ei sujunut kuitenkaan "ihan kuin strömsössä", lentomme British Airwaysilla takkuilivat erittäin paljon myöhässä olevan koneen takia ja meidät reititettiin uudelleen Turkish Airlinesille. No, itseasiassa olimme perillä myöhäisemmästä lähtöajasta huolimatta alkuperäistä aikataulua aiemmin, TA:lla on hyvät koneet ja sapuskat, joten onni onnettomuudessa. Saavuimme perille sunnuntaina viideltä aamulla, ja suuntasimme totuttuun tapaan visa-luukulle. Mutta kas! Vuodessa jutut olivat muuttuneetkin melkoisesti! Ensinnäkin ulkomaalaisia oli kasapäin enemmän (hyvä!), palvelu oli hämmentävän ystävällistä (hyvä!), mutta hinnat olivat nousseet ja viisumi maksoi jo 75 €. Lisäksi vakuutusvaatimuksia oli tarkistettu ja jouduin vielä ostamaan ylimääräisen vakuutuksen, vaikka vakuutusturvani kattaa koko maapallon jatkuvasti. Vakuutustoimistolta saatavasta lapusta on käytävä ilmi, että vakuutus on voimassa nimenomaan Iranissa. Oh well :D Hyvä tietää seuraavaa kertaa varten. Homma sujui kuitenkin suhteellisen sutkajasti ottaen huomioon ruuhkan ja monimutkaisen systeemin luukulta toiselle jonotellen, ja pääsimme aloittamaan matkan hakemaan tulleen Alin kanssa Alborzin vuorille Kordanin kylään. Jee! Aurinko paistoi lämpimästi tilataksin ikkunoista, kuski tarjosi meille teetä termaristaan ja torkuimme kukin tahoillamme parin tunnin ajomatkan.



Kordanin alue olikin melko tuttu jo aiemmilta reissuilta - olen ollut samassa paikassa joka kerta. Talli on muuten noin 1500 metrin korkeudessa, ja aluksi huomaa hengästyvänsä helpommin. Olin ollut kipeänä ja antibioottikuurilla juuri ennen matkaa, ja ekalla treenikerralla kentällä liinassa keikkuessani (piti ampua pieneltä ympyrältä laukassa) alkoi huimata aivan hulluna ja oksettaa, hupsista. Univelat ja väsymys tuntuivat kehossa. Kaksi tuntia "yöunta" koneessa ei aivan riitä. No, onneksi pääsimme pienille päikkäreille ja syömään hyvin, keho alkoi tottua kuivaan ja ohueen ilmanalaan. Perillä odotti myös Anna Minkkinen, joka oli palannut työrupeamalle Iraniin. Meitä oli siis viisi suomalaista likkaa paikalla - afari Ali, good luck with that :D


Kuva Ali Ghoorchian

Kelit suosivat meitä. Koko viikon taivas oli sininen ja aurinko latasi akkujamme pitkän talven varalle. Päivisin oli jopa lähes 30 astetta lämmintä, mutta auringon laskiessa teki mieli pukea ylle villaa ja juoda kuumaa teetä. Onneksi Persiassa juodaan paljon teetä. Ruoka oli totuttuun tapaan suussa sulavan herkullista, ja sitä tuli syötyä runsain mitoin sekä itse kokkaillen että paikallisissa perinteisissä ravintoloissa. Piti kokeilla myös paikalliset pikaruokalat; pizzaa ja falafeleja. Falafelit olivat aivan taivaallisen hyviä! Ravintolan vieressä oli jäätelöpaikka, ja söimme melkein joka päivä isot satsit jätskiä. Iranilainen jäätelö on ihan törkeän hyvää! Osa perinteisistä jäätelöistä tehdään lampaanmaidosta, voitte kuvitella rasvaprosentin. Esimerkiksi ruusujäätelö ja melonijäätelö olivat niin hyviä että teki mieli vielä nuolla kulho syömisen jälkeen. Jos tytöt eivät muuta farsinkieltä oppineet niin ainakin bastani on sanavarastossa. Se tarkoittaa jäätelöä.


Bastania Tehranissa, kuva Ali Ghoorchian

Aloitimme joka päivä aamulla treenaamalla ensin maasta. Harjoiteltiin erilaisia jousiammuntaharjoituksia, ja hiottiin tekniikoitamme. Ali opetti tosi tarkasti kaikkia ja antoi hyviä vinkkejä miten omaa tekniikkaa saisi tarkemmaksi ja tehokkaammaksi. Sen jälkeen lähdimme ratsastamaan, yleensä kahdessa eri ryhmässä, mutta välillä ratsastimme kaikki yhtä aikaa. Molempien ryhmien oli tarkoitus tehdä samoja juttuja, mutta jostain syystä näin ei aivan tapahtunut, mistä jäi vähän ikäväkin fiilis, mutta semmoista se joskus on kun matkaa ja treenaa porukalla. Itse opettajana yritän aina huolehtia tasa-arvoisuudesta, että kaikki oppilaat huomioidaan yhtä vertaisesti, vaikka itseä väsyttäisi tai joku oppilas olisi muita parempi tai vielä hiukan heikompi. Joka tapauksessa, treenit olivat todella hyviä. Hioimme istuntaamme ja tasapainoamme kentällä tehtävissä harjoituksissa ja sen jälkeen kaiket päivää vuorten rinteillä. Ammuimme luonnollisella radalla jossa ei ole aitoja vuorten lomassa, ja koska hevoset olivat erittäin hyvin koulutettuja hommaan, pystyi keskittymään täysin itse ampumiseen.




Kuvat Ali Ghoorchian

Ratsastin lähinnä Gisoomilla ja Bojhanilla, jotka ovat omia suosikkejani jo aiemmilta reissuilta. Gisoom on näpsäkkä persialainen arabitamma, ja Bojhan tulinen turkomaanitamma joka on varsin jakaantunut persoona. Hyvänä päivänä se on ihan lasten ratsu, ja huonona näkee pikku-ukkoja joka mutkassa ja kikkailee omiaan, joko ei liiku mihinkään tai yrittää lähteä kiitolaukkaa ihan väärään suuntaan. Silti se ei ole koskaan mitenkään vaarallinen, ja varmajalkaisempaa hevosta saa etsiä. Gisoomilla oli varsa Akwan, joka tuli mukaamme ratsastusretkille vuoristoon. Akwan on varsin huvittava pikkuinen hevoslapsi, joka orivarsoille tyypilliseen tapaan syö kaiken ja yrittää leikkiä muiden hevosten kanssa. Akwanin suosikkileikkisetä on Sardar, joka on paikallista kurdiverta omaava hauska nuori ori. Gisoomia ärsytti Akwanin leikki-into "Sardar-sedän" kanssa, ja se tilaisuuden tullen mielellään näytti hiukan hammasta tai kaviota oriille.


Anni Gisoomin selässä

Meillä oli myös yksi turistipäivä. Käytiin Tehranin perjantaibasaarissa, jonka vilskeestä löytyi kaikenlaisia pieniä aarteita ostettavaksi. Löysin mm tosi hienon turkomaani-tyylisen pitkän mekon, joka oli juuri tismalleen minun kokoa! Avasen sitä etu- ja takasaumasta ja tein siitä ratsastuksen sopivan, onneksi otin mukaani neulaa ja lankaa, sain askarrella sen viimeikseksi päiväksi käyttööni. Perjantaina kävimme myös laukkaradalla, olipas se jännittävää kerrassaan. Islamissa vedonlyönti ja uhkapelaaminen on kiellettyä, mutta tämä ei jotenkin koske laukkakisoja. Metkaa. Me emme kuitenkaan laittaneet ropojamme likoon, vaikka viime viikon kisoissa joku oli kuulemma voittanut muutamalla eurolla kymppitonnin. Ei huono!



Vaikka treenasimme ahkerasti, tauoilla ehdimme leikkiä myös tallin koirien kanssa: ne olivatkin varsinaisia tapauksia. Vanhat tutut tazit (persialaiset salukit) Sephid ja Gajhal tuli pussattua moneen kertaan, sen lisäksi tallilla olivat Gajhalin vielä kaksi kotia vailla ollutta pentua, sekarotuinen kaiket yöt läpeensä haukkuva pentukoira jonka nimi oli Pentu, sekä erittäin huvittava mäyräkoiraherra Pakuta. Pakutan työtehtäviin kuului naisten, etenkin Annan vahtiminen, miesten pureminen, syliin väkisin änkeäminen ja piereskely. Yleensä vielä tässä nimenomaisessa järjestyksessä. Pakutaa olisi voinut käyttää myös biologisena aseena, peräpää pitäisi vaan kohdistaa kohti vihollista. Kaikesta huolimatta Pakuta oli kaikkien likkojen suosikki, varsin hauska pikkuäijä jolla oli rottweilerin ego.


Kuva Anni Jauhiainen


Kuva Bea Wilen




Kuva Anni Jauhiainen


Kuva Anni Jauhiainen

Mielenkiintoista seurata Iranin tilannetta näin, kun siellä on käynyt nyt useamman kerran puolentoista vuoden aikana. Avautumista muualle maailmaan on huomattavissa, jo lentokentältä saakka. Yhä useampi länsimaalainen uskaltaa matkustaa Iraniin turistiksi. Viisuminen saaminen periltä oli helppoa. Suomen passilla matkustus on varsin mukavaa! Me ollaan vähän niinkuin Sveitsi, paitsi köyhemiä ja introvertimpia. Ei olla uhka monellekaan maalle, viisumeja on aika helppo saada. Iranissa ollaan ehkä vähitellen herätty huomaamaan, että turismi tuo rahaa paikallisille. Ja myös sinne viisumitoimitolle, heh heh.

Tehranin katukuva on yhä länsimaalaisempi ja liberaalimpi. Perus suomineito tuntee itsensä harmaavarpukseksi tällättyjen tehranilaisneitosten joukossa. Persialaisia ei turhaan pidetty kauniina ja vähän kopeanakin kansana, joka kantaa itsensä ylväästi. Hijabista huolimatta voi pukeutua todella kauniisti, ja tehranilaisnaiset osaavat tämän taidon todella. Ihmisoikeustilanne on nähtävästi parantunut eikä poliisi ole pysäyttellyt ihmisiä enää vuosiin mitättömistä syistä yhtä hanakasti kuin edellisen presidentin aikana, ja olin yllättynyt kuullessani että jopa naisparit saavat nykyisin todistuksen jolla he saavat elää laillisesti yhdessä pariskuntana, vaikka se on islamissa todella haram. Miesparien tilanne ei valitettavasti taida olla vielä yhtä hyvä. Naisten oikeutta saada avioero on helpotettu, eikä alle 18-vuotiaiden avioliittoa katsota kovin hyvällä silmällä vaikka se on periaatteessa laillista. Kiva kuulla, että asiat ovat menossa paremaan suuntaan. Toisaalta rajojen aukeaminen ei ole välttämättä pelkästään hyvä asia - Iranissa on paljon vanhaa kulttuuria ja hienoja luonnonpaikkoja; rikkaat metsästysturistit ovat jo lahdanneet vuorikauriita ja villilampaita, kotkia ja haukkoja, vuoret alkavat olla aika autioita. Tämän takia Iranissa on todella vaikeaa saada lupaa pitää esim metsästyshaukkaa vaikka se on osa persialaista historianperinnettä (lisäksi hallitus ei tue oikein mitään ennen islamia olleita kulttuurijuttuja...) koska houkutus napata villejä haukkoja ja myydä niitä arabeille olisi turhan suuri. Hyvä niin! Iranissa on muutama aktiivinen luonnonsuojelujärjestö joiden työntekijät ja vapaaehtoiset partioivat luonnonsuojelualueilla salametsästystä vastaan. Sakot ovat melkoiset, jos menee lahtaamaan vaikka villilampaan ilman lupaa.


Turistit Tehranissa, Kuva Ali Ghoorchian

Viikko vierähti todella nopeasti! Olin hirmu ylpeä tytöistä miten hienosti he pärjäsivät reissussa ja oppivat tosi paljon ratsastusjousiammunnasta. Hyvä hyvä! Until the next... tässä vielä kuvia matkalta.

Kuvat Katariina Albrecht jos ei toisin mainita







Kuva Ali Ghoorchian


Huomaatteko kuvassa mitään erikoista? :p Kuva Ali Ghoorchian


Jee Suomiii! Kuva Ali Ghoorchian




Kuva Ali Ghoorchian


Kuva Ali Ghoorchian




Crazy Cat Lady Tehranissa. Kuva Bea Wilen


Kuva Bea Wilen














Kuva Anni Jauhiainen


Kuva Anni Jauhiainen


Kuva Anni Jauhiainen


Kuva Anni Jauhiainen




"How was the training?" :D


Kuva Anni Jauhiainen


Kuva Anni Jauhiainen


Kuva Anni Jauhiainen


Kuva Anni Jauhiainen

Ei kommentteja: