maanantai 9. toukokuuta 2022

Akateemisen / klassisen erilaisia maastakäsintyöskentelyn muotoja



Aivan mahtavaa, että yhä useampi on kiinnostunut tekemään hevosensa kanssa tehtäviä myös omat jalat tantereessa eikä pelkästään satulasta tai kärryiltä! Maastakäsin työskentelyn avulla voimme opettaa hevosille erilaisia merkkejä ja apuja, jumpata ja voimistaa niitä, sekä hyvin tärkeänä aspektina oppia havainnoimaan niiden kehoa ja liikkeitä. 

Olen tutkaillut ja treenaillut sekä toki myös opettanut erilaisia maastatyöskentelyn muotoja jo 25 vuoden ajan - aluksi westernin ja LH:n parissa joka oli se eka uusi tuulahdus joka Suomeen saapui (laajemmin 90-luvun puolivälissä), sen jälkeen hurahtanut ranskalaiseen&iberialaiseen klassiseen ja kymmenen vuotta sitten akateemiseen. Ai että, mitä mahtavia työkaluja näistä on kertynyt taskunpohjalle! Esittelen niistä nyt omat suosikkini. Näitähän on siis vaikka mitä muitakin, mutta nämä esitellyt työkalut ovat osoittautuneet minun käyttööni varsin passeleiksi ja mielenkiintoisiksi. Suurimmassa osassa kuvia esiintyy Punainen Lentokone Onni, kuvaajana Salla Kuikka. 

Nimeän monet näistä myös englanniksi sen vuoksi, että niistä olisi helpompi löytää lisätietoja, videoita ja kirjallisuutta. Aiheesta saisi kirjoitettua kokonaisen kirjan ja niitä on toki kirjoitettukin - tässä artikkelissa raapaistaan vain pintaa. 

Tässä löyhästi myös se järjestys, jossa opetan näitä omilleni tai pidempiaikaisille asiakashevosprojekteille. Osalle hevosista sopii paremmin joku toinen metodi, kuin toinen. 
Lisäsin yhden ohjan ohjasajon ristikkäiseltä puolelta lähinnä kurositeettina ;-) 

Varusteet, joita itse käytän: 

Akateeminen kapsoni, pikalukolliset 3-3,2 m pitkät nahkaiset ohjat, pitkä kouluraippa tai helpommin vähintään 1,2 m pitkä pajunvitsa, joka on kädessä kevyt ja kuivuessaan kaareutuu sopivasti jolloin esimerkiksi sulkutaivutuksen opettaminen on helpompaa.
Ei ole huono idea käyttää kypärää, ja etenkin hokkiaikaan myös turvakenkiä. 
Teen jonkin verran toki myös suitsista kuolaimilla, osan näistä voi tehdä myös kaulanarusta, ja mikä ettei vapaana libertynä. Kapsonista on kuitenkin hyvä aloittaa. 

Miksi ei naruriimua? Naruriimun solmut painavat hevosen herkkiä hermokohtia, joka tekee siitä varsin tehokkaan välineen. Köyden kiinnityskohta tulee leuan alle, ja paine kohdistuu tämän tyyppistä jumppaa ajatellen väärään kohtaan - hevonen tilttaa päätään justiinsa väärään suuntaan. Talutusharjoituksiin ym se on varmasti ihan hyvä, mutta tämä postaus ei nyt kosketa sitä aihetta. 

Miksi ei paksua nylon-kapsonia tai paksua nahkakapsonia, jossa isot metalliosat nenän päällä? 
Painava, epätarkka, epämukava hevoselle. 

Miksi ei kapsonia, jossa on kiinteä kova metalliosa nenänpäällä: vrt espanjalainen ja portugalilainen serreta? Varsin kova, sovituksessa pitää olla äärimmäisen tarkkana, vain ääritilanteisiin joihin tavallisen hevostelijan ei pidä edes välttämättä sekaantua (kiihkeä astuva ori matkalla tamman luo ehkä?) 

Mitä pitää ottaa huomioon etukäteen? 

Hevosen turvallinen ja kohtelias peruskäytös ihmisen lähellä
Turvallinen taluttaminen
Totuttaminen raippaan / oksaan - hevonen ei saa pelätä tai jännittää sitä. Ei koskaan rankaisuun
Jos käytetään positiivista vahvistetta, erillinen harjoittelu ja luopuminen 
Hevosen ja ihmisen mielentila - pelkäävä hevonen tai ihminen ei opi optimaalisella tavalla tai ollenkaan, ainakaan sitä mitä pitäisi. 
Turvalliset sovitetut varusteet hevosella ja ihmisellä
Ethän pidä hevosta vapaana muuta kuin aidatulla alueella: jos hoitotallissa, lupa tallinpitäjältä. Kaikissa talleissa ei saa pitää hevosia vapaana kentällä ollenkaan. (Voisiko silloin tehdä tarhassa?) 



Akateemisen Groundworkin perustuskiviä - "takaperinkävely" 


Mitä?
"Takaperinkävellessä" ihminen on hevosen edessä, ja siis kävelee takaperin eikä hevonen. 
Kapsoniohja ulkokädessä, vyyhti ja keppi sisäkädessä. Ihminen kävelee sisäetujalan uraa, ei niin päin että hevonen kirmaa sisäuraa ja tunkee ihmistä ulospäin. 

Miksi? 
Ihminen näkee koko hevosen, näkee hyvin se asetuksen, taivutuksen, vinouden, ja pystyy korjaamaan ja auttamaan suht helposti hevosta pystyessään  käyttämään apuja "jokaiseen kulmaan" ja ohjaamaan rankaa nenäpiistä. 
Tästä asetelmasta on myös aika kiva opettaa hevoselle avoa, sulkua, painonsiirtoja ym. koska ollaan hevosta niin lähellä, ja pystytään käyttämään myös ulkoapuja helpommin kuin muissa työskentelytavoissa. 

Muistettavaa: 
- Hevoselle hyvä opettaa ihan ensimmäisenä kohtelias välimatka ihmiseen: sitä ennen osattava toki äänimerkit joilla hidastetaan ja nopeutetaan vauhtia, pysähdysmerkki, ehkä myös peruutus. Nämä voi toki opettaa haluamallaan tavalla, ja näitä harjoittelemme myös tunneillani ja kursseillani. 
- Takaperinkävely on aluksi aika haastavaa ihmiselle ja sitä kannattaa harjoitella aluksi ilman hevosta! Pysytkö ympyrällä? Pystytykö korjaamaan välimatkaa ja omaa kehoa pysähtymättä? Pystytkö kävelemään hevosesi suhteen tarpeeksi reippaasti, jos iso hevonen? Ovatko lantio, polvet ja nilkat joustavina? 

Varo! 
- Kävelemästä päin jotain, jota päin ei pidä kävellä ;) 
- Kompastumasta 
- Hevosia, jotka provosoituvat voimakkaasti pään lähellä edessä olevasta ihmisestä. Tällöin käytän ensisijaisesti näitä muita työskentelytapoja, en tätä. Miettisin esimerkiksi nuorten orien kanssa kahdesti. 

In-Hand / Hand Work 


In-Hand-  tai Handwork työskentely on itselleni tosi tuttua ja olen tehnyt jo vuosikausia: se on myös klassisen ratsastuksen perustyökaluja. Esimerkiksi Suomessakin paljon käynyt Eversti Carde käyttää paljon tätä tapaa, ja esimerkiksi Philippe Karlista on useampi artikkeli ja video löydettävissä tästä aiheesta. 
Tässä on tyylisuuntaeroja ranskalaisen klassisen ja akateemisen välillä aika paljonkin, mutta perusasetelma on kuitenkin sama. Tämä on nyt se menetelmä josta on ruvettu ihan viimeaikoina käyttämään Suomessa sanaa "maastaratsastus", mutta itse en käytä tätä termiä: maastakäsin on maastakäsin, ja ratsastus on ratsastusta. Toisaalta jos halutaan ajatella että ratsastetaan hevosta maasta, niin kaikki nämä luettelemani työkalut ovat jonkinlaista ratsastusta maasta - sikäli termi on itselleni aika vieras enkä käytä sitä vaan mieluummin näitä alkuperäisiä sekaannusten välttämiseksi. Parempi termi tälle kyseiselle metodille voisi suomeksi olla vaikkapa ohja(s)työskentely jos ei halua käyttää alkuperäistä ja kansainvälistä tunnettua nimitystä. 

Mitä? 
Kapsoni / suitset ja tavalliset ratsastusohjat / ne samat pikalukko-ohjat joita käytän näissä muissakin. Ihminen sijoittuu etujalkojen viereen, ulkokäsi jossa ulko-ohja lepää sään tuntumassa tai isolla hevosella ohja sään yli jotta käsi pääsee alemmas, sisäkäsi sisäohjassa tyylisuunnasta riippuen eri asennoissa. Itse tykkään ottaa sisäohjasta pinsettiotteella eli niin päin että ohja tulee käteen etusormen ja peukun välistä ja siitä nyrkkiin, eikä niin päin että ohja tulee käteen nimettömän ja pikkusormen välistä kuten ratsastaessa. Tällöin koko käsi pysyy paljon rennompana. 
Raippa voi olla joko sisä- tai ulkokädessä tarpeen mukaan, itse pidän sitä ulkokädessä lepäämässä sisäkyljellä rentona. 

Miksi? 
Hand Work on hirveän kätevä työkalu opettaa hevoselle tuntumaa, rentouttaa alaleukaa, opettamaan asettamista, opettamaan seuraamaan tuntumaa eteen-alas, kokoamista, itsensä kantamista, väistöjä, taivutuksia, siirtymisiä... hirmu näppärä työkalu myös nuorelle hevoselle, jonka pitää oppia ennen ratsastusta kaasu, jarru ja ratti samoilla merkeillä joita voit käyttää sitten selästä tai kärryiltä. 
Hand Work  opettaa ihmiselle yhtä lailla sitä tuntumaa ja käden käyttöä, johon termikin viittaa. Hand Workissa on myös helppo päästä opettelemaan hevosen rytmiä, ja koska käsi on niin lähellä suitsia, tunne ja tuntuma on erilainen. Hand work voi myös valmistella hevosta ohjasajoon. 

Muistettavaa:
- Jos hevonen on oppinut kulkemaan taluttaessa ihmisen takana, sille voi olla tosi omituista opetella että ihminen onkin yhtäkkiä sen vierellä etujalan kohdalla. Totuta ensin itsesi ja hevonen rauhassa siihen, että työskentelykohta onkin eri. 
- Monet meistä ja hevosista ovat varsin toispuoleisia myös sikäli, että oikealta puolelta tehtävä Hand Work voi tuntua ensin perin erikoiselta. Anna molemmille tarpeeksi aikaa totutella ihan vaan perusasetelmaan (ympyröitä käynnissä molempiin suuntiin, pysähdys ja liikkellelähtö: ratti ja jarru) 

Varo! 
- Tässä asetelmassa voi toki tehdä myös ravia ja laukkaa, mutta ennen kuin homma alkaa olla varsin kultivoitunutta, etene hyvin maltillisesti muihin askellajeihin kuin käynti ja pikkuravi. 
- Koska ollaan hevosta hyvin lähellä, varmistu että se on hevoselle ok ettet jää sen jalkoihin tilanteen sattuessa. 


Juoksuttaminen/ longeing 

Mitä?
Kaikki ovat varmasti vähintään nähneet tai itse tehneet perus juoksuttamista "saksalaiseen tyyliin" - hevonen isolla ympyrällä sivuohjilla, ihminen teputtaa paikoillaan käsi ja raippa V-kirjaimen muodostaen, hevonen kirmaa tukka putkella ympyrää. 
Noh, akateemiseen tai klassiseen juoksuttamiseen ei kuulu tämän tyyppistä vaan juoksuttaminen on enemmän vuorovaikutteinen työskentelytapa ja saumaton jatkumo näille muille menetelmille. Ideaalitilanteessa hevonen on oppinut ihmisen merkkikielen (keho, ääni, keppi) niin hyvin ja pystyy suoriutumaan niistä niin kepeästi, että esimerkiksi sulkutaivutus onnistuu ravissa ja laukassa juoksutusasemista.  

Miten? 
Ihminen juoksutusasemissa: voi juoksuttaa neliötä, isompaa ympyrää, pienempää ympyrää, suoraa, suorakulmiota, tähtikuviota, piparikuviota, siirtymisiä, taivutusväistöjä, siirtää lapoja ja takapäätä, pyytää eteen-alas, koota... 

Huomioitavaa: 
Mitä kauemmas hevosesta siirrytään, sitä vaikeammaksi hevosen auttaminen ja merkkikielen käyttäminen voi tulla. 
Jos hevosta on jo juoksutettu "tavalliseen tapaan", voi kestää hyvin kauan että tämä työskentelymuoto on sille jälleen mielekäs, sen mielentila pysyy rauhallisena, ja se sietää raipan käytön hermostumatta. (Se sama kouluraippa tai pitkä oksa, ei juoksutusraippaa: joillain hevosilla voi käyttää myös esim valjakkopiiskaa jos ne eivät jännitä sitä)

Varo!
Käyttämästä raippaa hevosen takapäähän kaasuna, jos haluat jonain päivänä tehdä sillä jotain muutakin kuin ajaa eteenpäin. 
Juoksuttamasta tasapainotonta tai kunnotonta hevosta liian pienellä ympyrällä, tai mitään hevosta liian pienellä liian pitkään. Hevoselle aika kuluttavaa - monesti neliö on parempi ja lisää myös hevosen kuuliaisuutta ja ihmisen juoksutus-vuorovaikutusta. 

Yhdellä ohjalla ohjasajo: Crossing-over juoksutuksesta ohjasajoon sisäpuolelta 


Mitä? 
Kyllä, hevosta voidaan ohjasajaa yhdellä ohjalla.

Miksi? 
Juoksutuksesta on helppo siirtyä (cross-over) yhden ohjan ohjasajoon ennen kahden ohjan ohjasajoa: sillä on hyvä testata onnistuuko hevosen ohjaaminen samoin harjoituksin (poislukien vauhdikkaampi meno, johon on helppo vaihtaa juoksutukseen) myös taaempaa työskennellen. Valmistelee hevosta mainiosti ohjasajoon, helpompi vaikuttaa takajalkoihin esim koskettamalla kepillä. 

Muistettavaa: 
Kuten muissakin työskentelymuodoissa ja asetelmissa, älä oleta että hevonen vaan jotenkin tajuaa tämänkin itsekseen, jos asetelma on täysin uusi. Opeta vaihe vaiheelta, palkitse ja kiitä onnistumisista, etene pienin askelin. 

Varo!
Jos hevosella on historiaa potkaista ihmistä tai säikähtäessään ekana reaktiona vetäistä pukit, en ehkä työskentelisi tällä menetelmällä. Muista koko ajan potkuvaaran olemmassaolo - älä missään nimessä säikäytä hevosta etenkään sen peffan lähellä ollessasi. 

(Yhden ohjan ohjasajo ristikkäiseltä puolelta 


Mitä?
Yhden ohjan ohjasajoa ristikkäiseltä puolelta.

Miksi?

Valmistelee akateemiseen ohjasajoon: samat avut kuin näissä muissa mutta eri paikasta: toimii myös testinä ymmärtääkö hevonen oikeasti avut? Ulkoavut.

Huomioitavaa:
Vain edistyneille. 

Varo!
Tämä ei ole sellainen "hei kokeillaan" -liike, vain osaavan opettajan ohjeistuksen mukaisesti. )

Akateeminen /klassinen ohjasajo 


Mitä?
Kahdella pitkällä ohjalla tai lyhyillä ohjasajo-ohjilla työskentelyssä hevosella on kapsoni / suitset, kaksi pitkää ohjaa tai lyhyet ohjasajo-ohjat, ei juoksutusvyötä tai selustinta. Ohjat kulkevat suoraan ihmisen käsiin, työskentelykohta hevosen pyllyn vieressä (voi olla myös välittömästi takana mutta en suosittele). 
Tuttua monelle videoiden ja kuvien kautta esimerkiksi Wienin Espanjalaisen Ratsastuskoulun tai Jerezin koulun näytöksistä. 
Ei ohjasajovyötä: ohja voi sujuvasti liikkua ja toimia myös pohkeena ja sillä voi koskea hevosta eri kohtiin (lapa, kylki, pylly). 

Miksi? 
Tässä työskentelymuodossa ihminen voi havainnoida ja auttaa hevosta eri kulmasta, vähän tyylisuunnasta riippuen esim aktivoida (sisä)takajalkaa, harjoitella väistöjä ja taivutuksia, koota; vaikka mitä. Erona yhden ohjan ohjasajoon on luonnollisesti se, että tässä käytössä on myös ulko-ohja, ja juoksutukseen se, että ei pysty vaihtamaan lennossa siihen jos haluaa vaihtaa vaikkapa ripeämpään meininkiin; sen sijaan voi tehdä sujuvan vaihdon hand workkiin keräämällä ohjat lyhyemmäksi ja takaisin pidemmäksi pyllyn kohdalle. 

Huomioitavaa:
Ohjasajo ei ole sama asia, kuin kahdella ohjalla juoksuttaminen! 
Kapsoni, sidepullit tai jopa riimu on ehkä hevoselle kivampi tapa aloittaa tämä, kuin kuolain - inhimilliset virheet, oma kompurointi ja sählääminen ym eivät heti napsahda hevosen suuhun. 

Varo!
Pitkät painavat ohjat lisäävät automaattisesti painetta hevosen suuhun ja päähän, oli käsi miten herkkä tahansa - käytä niitä kauniisti. 
Aina kun työskennellään hevosen peffan lähellä, muistetaan potkuvaara. 
Pidä huoli etteivät ohjat valu hevosen jalkoihin tai omiin jalkoihin. 



Liberty, vapaana työskentely



Mitä?
Ei narua tai ohjia hevosen ja ihmisen välissä.
Etenkin takaperinkävely ja juoksutus toimivat mainiosti myös vapaan hevosen kanssa. 

Miksi? 
Hyvä tapa testata vuorovaikutusta ja sitä, osaako hevonen oikeasti käytettävät merkit ja haluaako se tehdä harjoitukset ilman, että sitä painostetaan tai rajoitetaan fyysisesti? 
Hyvä tapa myös testata ja opiskella sitä, mitä hevonen itse tarjoaa vapaana, mihin suuntaan se mieluummin menisi jne. 

Huomioitavaa: 
Vain aidatulla alueella, tallinomistajan luvalla. 
Varmista oma ja hevosesi turvallisuus

Varo! 
Aika monen hevosen saa innostumaan "irtojuoksutuksesta" eikä tämä ole irtojuoksuttamista...
Potkuvaara, tai ylijuostuksi tulemisen vaara, jos lähdetään turhan reippaasti liikkelle ja tai hevonen ei ole tottunut työskentelemään vapaana, tai luulee että irtipäästäminen tarkoittaa lähinnä pukkipieruja. 


Muuta:

Oli työskentelymenetelmä mikä hyvänsä: muista aina oma, hevosen ja muiden turvallisuus. 

Älä kokeile näitä menetelmiä ihan pelkästään nettikurssien tai tämänkään artikkelin perusteella, jos et ole melko varma mitä olet tekemässä eikä sinulla ole mitään live-apua saatavilla (etätunnit toki myös ok). 

Kirjasuositus: Akateeminen maastakäsintyöskentely- kirja (englanniksi ja saksaksi) 



Kysymyksiä, ajatuksia? 

Pidän muuten myös etätunteja näistäkin aiheista: tarvitset vaan kännykän, telineen johon laitat sen vaikka lyhyen sivun keskelle, bluetooth-handsfreen ja Skypen. Laita viestiä!  


Katariina Cozmei 







Ei kommentteja: