Rinsessan päiväkirjan kurakuulumiset

Mami kiittää....

Rinsessan päiväkirja kevätkuulumiset 2010

Hörrr hörrr taas täältä Rinsessan kammarista.

Olen ollut harmillisen laiska käymään kavioiksi ja kertomaan kuulumisia. Mami on vallan villiintynyt, ja juossut perässäni kahden pitkän narun kanssa, mutta se on itseasiassa ollut aika kivaakin. Viime kesänä käytiin paljon metsäpoluillakin, ja ollaan tutustuttu Metsän Eläimiin. Suosikkini on Kyttääjäeläin, koska aina kun sen näkee, saa kääntyä takaisin kotiin. Niistä pienistä Eläimistä en edelleenkään pidä, vaan jopa pyydän sitä suhisevaa juttua ennen ulkoilua. Suihketta kainaloooon... Alan heti kiekumaan falsetissa kun ne purevat samettista hipiääni.

Tiätty me ollaan tehty sitä juttua, jossa Mami istuu selässä ja sitten tehdään kaikenlaisia kuvioita. Alan olemaan jo aika taitava, mutta laukkaaminen on minusta arvolleni sopimatonta hommaa, paitsi takaperin voi laukata helpostikin. Mami on lievästi järkyttynyt jatkuvasta kasvustani, viimeisten mittailujen mukaan olin 166 senttimeetteriä korkea säkänikamien kohdalta. Ojdå. Mami on joutunut ostamaan mekkoa mekon perään, koska vanhoista on tullut minimekkoja.

Pääsin esiintymään kalenteriinkin, oonks mä nyt iltatyttö? Esittelin pitkiä sääriäni FIALin (fröökkynät on hyvät ja katsoo www.fial.fi) kalenterissa, missä oli meitä muitakin Jalorotuisia. Oh. Ai lav mii.

Olen päässyt taas matkailun ihmeelliseen maailmaankin! Olinkin jo kavioinut Aurinkomatkojen esitteitä ja astelin toiveikkaana Taksiin, pikkuvelikin (yääk) tuli mukaan. Mentiin perheen kaa Taksilla tosi kauas, ei nyt koti-kotiin-kauas, mutta aika pitkä aika me siellä hengattiin. Nähtiin Taksin ikkunasta Ikeakin ja kaikki, toudella jännittävää. Luulin että no nyt pääsin Lomalle, tarjoilija, porkkanoita ja pillimehua! Mutta mitä vielä. Perillä odotti TuimaTäti, jota piti totella ja laittaa päätä alas ja yhtään ei saanut hillua eikä tehdä mitään muutakaan kivaa. Kostoksi piehtaroin joka päivä molemmat kyljet monta kertaa, hah! Tämäkään ei aivan tepsinyt, koska kaiken muun omituisuuden lisäksi TuimaTäti on mm haravoinut minua. Byäh. Mihin tämä vielä johtaa? Stay tuned... ;-)

(kuvat K ja TuimaTäti)

Rinsessan päiväkirjan kevätkuulumiset

Hörr hörr taas pitkästä aikaa kaikki pikku nassukat. Onkin kulunut jo monta madotusväliä siitä, kun olen viimeksi saanut hyvämuotoiset kavioni näppäimistölle.

Minäpä en olekaan enää mikään pikku-rinsessa, Mamin mittailujen mukaan säkäni on huisin 163 sentin korkeudessa, olen siis jo yli 10 senttiä isompi kuin äitini Iso Vaalee. Hah! Mamin kanssa ollaan urheiltu ahkerasti. Mä luovutin pakkivaihteen ja aloin kulkea otsa edellä, takaperin käveleminen (ravaamisesta puhumattakaan) oli sit kuitenkin loppupeleissä vähän raskasta (tuli hiksa). Nyt on uusia sääntöjä ihan kamalasti: kuulemma ei saa yhtään heittää takajalkoja kohti kattoa kun Mami on kyydissä eikä saa keulia, ja sit pitää osata seistä tasajaloin hiljaa paikoillaan, eikä saa vetää Mamia irti satulasta eikä riehua eikä tehdä sillai mitään muutakaan oikeasti mielenkiintoista, aika tosi tylsää hei! Tämmöstäkö tää nyt tulee olemaan. Blaah. Vuosikaupalla treenatut pallonivel-trapetsishowt jää nyt ihan haaskuun, voi minkä rodeoratsun maailma minussa menettääkään.

Sitte olen keksinyt omia urheilulajeja, eikö lasten omaehtoinen liikunta ole tehokasta, mitä. Aitajuoksusta on tullut suosikkilajini! Enemmän pisteitä saa, jos houkuttaa naapuritarhankin hevosen siihen, ja oikein jättipotti rapsahtaa jos samalla rikkoo aidat ja vielä ehkä saa aikaan jonkun yleisen hässäkän. Mami ei tosin kuulu tämän urheilumuodon ylimpiin ystäviin, mutta se nyt on muuteski sellainen tiukkapipo kalkkis (niinku mamit yleensäkin). Sit mä olen oppinut kumartamaan, se on aika helppoo, kyllä mä voin niin tehdä porkkanapalkalla. Mami lupasi dokumentoida teille tenppuja sitten, kun osaan ne oikein tosi hyvin. Se puhui siis monikossa: en tiedä mitä muita tenppuja se meinaa opettaa, ainakaan en rupea makaamaan ja istumaan... olen nähnyt kun Mami nöyryyttää noita muita kanssahevosia pistämällä ne tutimaan ja istumaan, uah. Mä mikään koira ole.

Että semmosta tänne. Esteitäkin olen vähän hypellyt liinassa, ne nyt on ihan piis of näkkileipä, vähän vaan nostaa jalkoja ja siinä kaikki.

Kevätterveisin

Teidän

Rinsessa

(Kuvat www.vilukko.net)

Rinsessan päiväkirja, syyskuulumiset

Hörr hörr!

Long time nou siin teitä rakkaat ihailijani. Olen saanut olla koko kesän laitumella kasvamassa, mulla on ollut kaverina se neeperitamma ja me ollaan syöty tosi paljon. Syssymmällä meidät siirrettiin pois laitumilta takas tänne tallin kulmille, ja meidän tarhassa on edelleen se omenapuu, vähänkö siistiä. Säntään joka aamu tukka tötteröllä tutkimaan, olisiko tuuli pudottanut omppuja, ja ei kai se neeperitamma ehdi syödä niitä ensin tai ainakaan yhtään enempää kuin minä. Niin! Mami sanoi että ei saa syödä liikaa tai ne pierettää, ja hienot naiset ei piereskele, mutta onko se nyt niin. Käännän siveänä itseni myötätuuleen niin raikas merituuli löyhyttää häntääni. Naapuritarhan hevonen nyrpistää vaaleanpunaista nenäänsä (mokoma fröökkynä, tuli jostain Tanskasta, se hirnuukin ruåttalaisella aksentilla, ihåhåhåå) mutta syyttävä kavioni osoittaa siinä tapauksessa neeperitammaa, sillä on isompi pyllykin, niin.

Meille muutti myös toinen tämmönen samanvärinen hevonen, se on Mamin myös. Säikähdin ihan ensin, että onko se kauan kaivattu kaksoisveljeni? Mutta ei. Se on Rinssi. Se on tullut Unkarista, ja se on ihan tyhmä, yäk, poikabakteereita. Jos Mami meinasi että meillä on niinku jotain sutinaa, niin se erehyti pahemman kerran. Se on sitäpaitsi jo nips naps, eli ei siitä taida olla mitään virkaa. Löydettiin ne lisäosat pesupaikan roskiksesta, mitä vissiin tarvittais siihen sutinaan. Ni ei. Mutta ihan kiva kaveri se on, mut ei meillä mitään sen kummempaa ole. Niin. Ettei tule mitään väärinkäsityksiä tästä. Kuuliks. Mami.

Sitten varsinaisiin uutisiin. Mami on nyt päättänyt että olen Aikuinen Nainen ja töitä on tehtävä kaurojen eteen (joita en edes saa kuin litran päivässä, kitupiikit!) ja me ollaan nyt sit ratsastettu ja kaikkea. Minusta se on ihan ok, paitsi jos en saa liikkua sitä vauhtia kuin haluaisin, en liiku sit ollenkaan. Paitsi takaperin, koska se ärsyttää Mamia, haha! Päätä osaan pitää nätisti alhaalla, olen katsonut kun Mami menee isoilla hevosilla, että noin pitää mennä. Ja ravatakin osaan ratsastajan kanssa, naurattaa kun Mami pitää harjasta kiinni, varmaan mä sen alas heitän... tai no... vähän tekisi mieli, mutta taitaisin joutua menemään petiin ilman iltapalaa. Odotan innolla että pääsen metsäretkelle ratsastajan kanssa, neeperitamma kertoi että voi vaikka peruuttaa ojaan tai hiipiä matalien oksien alta, voi mitä kaikkea minulla onkaan vielä opittavana!

Ai niin. Liitän nyt pienellä kaviollani tähän oheen videon siitä ikätoveristani pikku Rinssistä, kun sekin joutui heti hommiin, buah hah haa.



(Minuu ei kyllä peloittanut yhtä paljoa ensimmäisellä satulakerralla, niin)


Näihin kuviin ja tunnelmiin, rinsessanne



kuvat www.vilukko.net

Rinsessan päiväkirjan kesäkuulumiset

Bom dia täältä pusikosta!

Mami oli kiltti ja värkkäsi meille tänne tällaisen jutun jossa voimme syöpötellä päiväkaudet. Linnut laulavat ja (herkulliset) kukat kukkivat. Minulla on uusi kaverikin, hänen nimensä on Silkki, hän on kaunis ja musta, mutta mä olen nätimpi (niin kert). Aluksi olin tosi kohtelias ja tein niinkuin hän käski, mutta nyt kun olemme tutustuneet paremmin, minusta on parempi että minä olen pomo. Niin. Meillä on silti ihan mukavaa. Olemme täällä omenapuun varjossa. Odotan syksyä, jos sinne tulisi omenoita. Tosin mami sanoi ettei niitä saa syödä. Varmasti syön.

En ole nyt joutunut kovin paljoa töihin, mami lupasi että saan kasvaa vielä kesän ajan. Olen jo aika hujoppi ja pääni ylettyy karsinan väliseinän yli. Minulla on siis nyt oma teleskooppi. Olen hiukan ihastunut naapurin ruunaan, jonka kanssa kuhertelemme laitumen aidan yli. Hän on iso ja komea ja minua vain vuoden vanhempi.
Nyt siis vaan nautiskelemme kesästä, mutta Mami kyllä uhkaili että jatkamme niitä selässä-keikkumis-harjoituksia syssymmällä, no mikä ettei, ei se nyt niin kamalaa ollut. Mami tarvii kyllä tikapuut kohta, eihän se rääpäle pääse muuten kyytiin, kjäh kjäh. Tai ehkä se opettaa minut menemään makaamaan. Kuulemma jotkut hevoset osaavat tehdä niinkin. En kyllä alentuisi moiseen toimintaan, jotain rajaa.

Kamalan kuivaa täällä kyllä on! Mitään kesäurheilulajeja ei pääse harrastamaan ja sekö minua sporttifanina harmittaa. Vesihiihto on vallan mahdotonta (viime talvena se onnistui oikein hyvin: otetaan vaan kovat vauhdit tarhaan mennessä ja taluttaja vesihiihtää perässä), piehtaroidessa ei saa kurakuorrutusta vaan silmät ja suu on täynnä hiekkaa, eivätkä nuo voikukat tunnu oikein elpyvän mutustelustamme. Tämä kuivuus muistuttaa minua lapsuudestani. Silkki on jo aivan kypsä kuuntelemaan tarinoitani lapsuuden kuivista kesistä Portugalissa. Mutta niin se vaan on, että ennen kesätkin olivat kuumempia ja pulut lihavampia, paitsi Portugalissa meidän neighborhoodissa ei ollut puluja ja kesällä on aina kuuma...


Sitten kuulin uutisia, että minulla on taas uusi pikkuveli! Harmi kun eivät ole täällä, olisin mielelläni opettanut niitä vähän tavoille. Tässä on vielä kuva hänestä. Äitikin voi hyvin, ja vanhempi pikkuveli, joka on kyllä kuulemma muy caliente, kovasti tyttöjen perään. Kyllä minä sille näyttäisin!

Teidän,

rinsessa


(kuvat Neiti K)