Otteita HRM:n päiväkirjasta vol 2

Hörr hörr, minä täällä taas hei!

Rakas päiväkirjani.

11.4.2006
Akka tuuppasi minut heti aamulla kuljetuskoppiin. Mihin mennään?! Kisoihin? Naisiin? Joo!! Kävelin reippaasti koppiin ja jäin jännityksellä odottamaan mihin ollaan menossa. Lyhyehkön huttuutuksen jälkeen Akka otti minut pois autosta ja silmiini aukesi mitä ihanin näky - valtava määrä tammoja! Ne kaikki hirnuivat minulle ja minä pomppasin täyteen korkeuteen takajaloilleni ja karjuin niin paljon kuin keuhkoista lähti. Minä tulen! Minä tulen! Odottakaa! Avatkaa tarhojen portit valmiiksi! ... Akka oli kuitenkin tylsä ja käski käyttäytyä, talutti minut isoon talliin ja joltain toiselta mieheltä haisevaan karsinaan (hmm, Old Spice kenties?). Sinne se sitten jätti minut nököttämään. Yritin tiirata kaltereiden välistä maisemia ja haistoin, että viereisessä karsinassa asui kans joku mies, se kävi vähän kierroksilla ja yritti haastaa riitaa. Juu evvk hei poitsu, lepo vaan.

Iltapäivällä Akka tuli uudestaan ja laittoi meitsille kamppeet niskaan, onkohan tää sittenkin joku kisajuttu? Mentiin maneesiin, ihanaa hei kun jalat ei kastu eikä kura roisku nenään, siellä ei ollut ketään, oltiin vaan ihan kahdestaan Akan kanssa. Ne oli ripustaneet sinne seinille jotain juttuja, joista näkyi toinen musta hevonen (hiton komea, by the way) ja koitin hirnua sille mutta se ei vastannut, seurasi vaan joka kierroksella, ihme juttu. Tätä pitää miettiä.

12.4.2006
Olin yötä uudessa paikassa, ihan jees, sain ison kasan hyvää heinää ja Akka antoi porkkanoita, pääsin ulos mukavaan hiekkatarhaan, mut ne ihanat tammat jäi sinne toiselle puolelle tallinmäkeä ja me oltiin vaan poikien kanssa keskenämme. Yritin kysellä naapureilta, mikä meininki, mutta ne vaan jurotti ja oli kovin vaitonaisia. Höh. Naisen puutetta, naisen puuttetta...

Akka tuli aamutuimaan ratsastamaan ja voi kauhistus, ette arvaa, sinne maneesiin tuli taas se toinen akka ja se tietää aina huonoa, hikeä verta ja kyyneliä... nyt ne laittoi meitsin uurastamaan ihan tosissaan, piti mennä kylkimyyryä sinne tänne ja taittaa takajalkoja, koittakaa itse juosta jalat koukussa vähänkö tulee hiki!

Akka vaikutti tyytyväiseltä kuitenkin ja taputteli kovasti, aika kivaa, kyl mä tiedän että olen hyvä. Pääsin sit vielä ulos ja kävin ryömimässä ihanan pehmeässä hiekassa, Akka parkaisi kun sotkin sen uuden loimen mutta hei haloo, ihmiset on sitä varten että huolto pelaa.

13.4.2006
Tänään olin tarhassa monta tuntia ja aurinko paistoi, ihanaa! Laittoivat mua vastapäätä sen toisen munallisen joka asuu mun naapurissa, voi vitsi se on sitten ihme tyyppi. Tuijotin sitä hetken ja sehän pimahti, onpa huonohermoinen kaveri. Piti tosi kovaa metakkaa, teki mieli tarjota sille mynthoneita kun alkoi ääni jo painua. Itse tosin olisin jo tarvinnut korvatulpat - meitsi yrittää nauttia linnunlaulusta ja toinen vaan karjuu, tosi kiva hei. Akka tuli sitten myöhemmin noukkimaan mut sisälle, olipa ihanan rauhallista mennä karsinaan sen möykkäämisen jälkeen. Mitä sitä turhaan hilluu, ei ollut edes tammoja mailla eikä halmeilla.

Lähdettiin sitten taas sinne maneesiin pyörimään, se musta hevonen seuraa minua edelleen, hörisin sille taas mutta edelleenkään se ei vastaa. Kumma juttu. Jumpan jälkeen Akka heittäytyi häijyksi ja pesi minut pesupaikalla, oksettavaa, onneksi sain lepytykseksi jotain herkullisen näköistä ruokaa mutta sekin oli pilattu pahan makuiseksi jollain suolalla. Yäk.

15.4.2006
Eilen Akka antoi minun huilata mutta tänään taas jatkettiin hinkkausta. Aamun olin taas ulkona mutta eri tarhassa, ilmeisesti sille toiselle munalliselle riitti, ja mä seisoin sitten reunimmaisessa tarhassa. Se olikin hauskaa, kaikki maneesille menijät meni mun ohi ja pystyin bongaamaan tipusia samalla, wohou leidi kympin perät, niin siis tosiaan mihin mä jäinkään, oli kiva ilma ja kävin taas mönkimässä mudassa. Nam.
Oli tosi hyvät fiilikset ja esiinnyin oikein viimeisen päälle maneesissa, siellä oli yhtä aikaa sellainen toinen munallinen, yhteensä niitä taitaa olla 3 mun lisäksi. Tää oli ihan lunki tyyppi, ei viittitty tehdä mitään numeroa. Päräytin ihan huvikseni muutaman pitkän sivun semmosta lisättyä ravia että Akan maksa ja perna vaihto paikkaa, olisitte nähny sen ilmeen, en ole varma oliko se iloinen vai tuskissaan.

Huomenna kuulemma Emäntä tulee katsomaan minua Akan kanssa, saa nähdä mitä ne on keksiny mun pään menoksi. Voisin jo lähteä treffeille, jooko pliis? Lihakseni jo pullistelevat trikoopaitani alta ja Akan vedellä lutraamisen seurauksena olen oikein siisti ja tuoksun hyvältä, kuka tamma voisi minua vastustaa? ;D

Pusipusi,
HRM


PS Kuvat Johanna Mäkynen

Safety Issues

Elä tapa ittiäis!

Kaiken tämän pikkuhauskan tarinoinnin sekaan onkin nyt hyvä ujuttaa vähän vakavaa asiaa.
SRL on painottanut turvallisuutta erilaisissa kampanjoissa, ja valitettavan usein turvallisuusasiat tiivistetään siten, että käytetään kypärää. Okei, hieno homma, pitäisikin aina olla hyväksytty (ja sopivan kokoinen!) turvakypärä päässä kun on ratsailla, ja mielellään tallissakin jos temmeltää kovin arvaamattomien hevosten kanssa, mutta kypärän käyttäminen tai käyttämättä jättäminen on vain osa turvallisuutta.

Suurin turvaväline sijaitsee nimittäin sen kypärän alla. Aivot. Mitä kannattaa tehdä, ja mitä jättää tekemättä? Harrastajat eivät aina muista, että kyseessä on puolitonnia painava erittäin nopea lauma- ja saaliseläin, joka potkaisee ensin ja kysyy sitten. Vaikka hevonen olisi miten hyvin koulutettu ja lh-kuiskittu, se on silti loppupeleissä ELÄIN, jolla on voimakkaat vietit ja vaistot.

Omaa turvallisuusbarometriäsi voi laskeskella vaikka seuraavilla esimerkeillä.
Ratsastatko lenkkitossuilla?
Talutatko hevosta ilman käsineitä?
Menetkö hevosesi karsinaan äkkinäisesti marssien, tervehtimättä?
Talutatko montaa hevosta yhtä aikaa?
Jos kaviokoukkusi putoaa kilahtaen takajalan taakse, kumarrutko hätäisesti poimimaan sitä?
Talutatko hevostasi niin, että raahaat sitä perässäsi?
Laitatko äkäisen hevosen kiinni satuloidessasi?
Tarkistatko kengät ja hokit ennen jokaista ratsastusta?
Tutkitko koskaan varusteiden kuntoa, esim. jalustinhihnojen ompeleita?
Puhutko kännykkään ratsastaessasi?
Riisutko takkia niin, että irrotat molemmat kädet ohjista?
Jos hevonen ei pysy paikallaan selkään noustessa, käytätkö apua?

OK, osa hevosista on melko pystyynkuolleita ja superlunkeja, ja tällaisen yksilön kohdalla voi tuntua naurettavalta taluttaa hevosta hanskat kädessä tai laittaa hevonen kiinni satuloidessa ja hoitaessa. On jokaisen oma asia, miten hevostaan käsittelee niin kauan kun siitä ei aiheudu vaaraa eikä haittaa hevoselle eikä ulkopuolisille, mutta pelkästä kypärästä jauhaminen on melkoisen naivia.

Turvallisuudella tarkoitetaan myös vähäisempiä haittoja ja ongelmia, ei pelkästään ensiapuun johtavia... Turvallisuutta lisääviä välineitä on vaikka kuinka. Ensiarvoisen tärkeää on, että varusteet ovat sopivia! Liian suuri kypärä ei pysy päässä ja voi aiheuttaa niskavammoja, lyhyt turvaliivi ei suojaa alaselkää, jne. Myös hevosen varusteiden pitää olla sopivat. Suupieliä nipistävä kuolain ja selkää hankaava satula ei mitenkään lisää hevosen yhteistyöhalukkuutta, ja jos varusteet ovat vielä rikkinäisiä, homma on paitsi hevoselle hyvin epämukavaa ja epäreilua, suorastaan hengenvaarallista.

Joskus miettii, että miksi ihmeessä ihmiset tekevät tiettyjä asioita? Esimerkiksi, miksi pitää ratsastaa lenkkitossuilla, jotka jäävät erittäin helposti kiinni jalustimeen? Miksi pitää "kokeilla", josko villinpuoleinen nuori hevonen pysyy karsinassa ovi auki, pitää ratsastajan kyydissä ilman satulaa tuulessa ja tuiskussa, pysyy käpälässä kun laukkaa yksin kotiinpäin, ja hyppää esteitä pelkällä riimulla ilman satulaa? Onko ratsastaja jotenkin parempi ja hienompi, jos hän haahuilee jatkuvasti selviytymisen äärirajoilla? :D

Ymmärrän, että hyvin nuoret harrastajat kokeilevat rajoja ja uskallusta ja tekevät joskus tyhmiäkin temppuja hevostensa kanssa, mutta että aikuiset ihmiset... useimmiten kannattaa kuunnella "sitä pientä ääntä" joka kehottaa olla tekemättä, on parempi olla hieman arka kuin hullunrohkea! Kuolleista sankareista ei ole mitään virkaa ;) Toki liiallinen arkuus ja pelokkuus haittaa harrastamista, mutta jos aivan hirmuisesti pelkää puuhata hevosten kanssa, silloin kannattaa jo ehkä harkita johonkin toiseen lajiin siirtymistä.

Hevoset ovat periaatteessa laupeita ja rauhallisia eläimiä kun niitä kohdellaan hyvin ja määrätietoisesti, mutta kilttienkin eläinten kanssa sattuu ja tapahtuu. Hevonen voi tallata vahingossa jalan päälle, käännähtää niin että ihminen jää seinän väliin, rynnätä oviaukosta liiskaten taluttajan, kompastua tai liukastua ratsastaessa ja kaatua, säikähtää ja ottaa sivuloikan, uhitella toiselle hevoselle niin että ihminen jää väliin... lista on valitettavan pitkä ;) Suurimman osan tapaturmista voisi ehkäistä käyttämällä tärkeintä turvavarustetta, aivoja! Mietitään, miten toimitaan. Opetetaan hevoselle, miten sen tulee suhtautua vaarallisina pitämiinsä asioihin, opetetaan miten kuljetaan taluttessa, opetetaan että ihmisen omaa tilaa pitää kunnioittaa. Ollaan jämptejä ja toimitaan rauhallisesti. Hevoset rakastavat rutiineja - rutiinista poikkeaminen on aina vaaran paikka, ja ihmisen pitää olla silloin hereillä. Jos hevonen äksyilee tavattoman paljon, tarkistetaan sen terveydentila, sattuuko sitä johonkin? Onko sen ruokinnan ja liikutuksen suhde sopiva? Ylivireä tallissa seissyt täyteen pumpattu ruutitynnyri on aina vaarallisempi kuin sopivasti liikutettu ja ruokittu tasapainoinen kaveri.



Turvallisuuden kannalta erittäin tärkeä asia on myös hevosen lukeminen. K niinkuin korva, mihin ne osoittavat? S niinkuin silmä, mitä tunnetilaa ne viestivät? Mihin hevonen katsoo? V niinkuin vartalo, kieliikö se jännitystä? Kun oppii lukemaan hevosen elekieltä, ja tarkastelemaan sen tunnetiloja, pystyy hiukan ennakoimaan mitä hevonen aikoo seuraavaksi tehdä. Yleensä hevoset eivät "pillastu" tuosta vain tai säntää paikalta pukitellen ja piereskellen ilman mitään ennakkovaroitusta, vaan tilanne yleensä lähtee pienemmästä asiasta joka paisuu kunnes hevonen ei "kestä enää" vaan poksahtaa kuin painekattila, ellei sitä ole toisin opetettu. Tosin tämä tilanteen kehittyminen saattaa viedä vain muutamia sekunteja, ja vaatii ihmiseltä suurta herkkyyttä lukea tilannetta ja ennakoida hevosen reaktioita, ja ehkä vielä pyrkiä muuttamaan hevosen reagointitapaa ja -suuntaa ennen kuin vahinko on jo tapahtunut.

Täten väittäisin, että suurin turvallisuustekijä ja vahinkojen estäjä on kokemus. Sekin on tosin kaksiteräinen miekka - kun ihmiselle tulee rutiinia ja hevonenkin on usein tuttu, syntyy valheellinen turvallisuudentunne ja ihmisestä tulee huolimaton ja tarkkaavaisuus vähenee. Se tuttu kullanmurukin on silti edelleen vain eläin, ja on utopiaa ajatella että kaikki Suomen monta kymmentä tuhatta hevosta olisi täydellisesti koulutettuja, vahinkoja sattuu. Hevonen ei tarvitse kuin sekunnin huomion herpaantumisen ja katastrofi voi olla valmis, eikä aina tarvitse olla edes hevosen tai ratsastajan vika - katolta voi pudota äkisti lunta, hevonen voi kompastua ja kaatua, toinen hevonen voi juosta irtonaisena oman ratsusi niskaan, mitä tahansa. Siksi on tärkeää käyttää myös ns. passiivisia turvavälineitä, jotka auttavat siinä vaiheessa kun vahinko on jo tapahtunut: hyvin istuva kypärä, joka on niin mukava käyttää että sitä todella tulee käytettyä, samoin sopivankokoinen turvaliivi, ainakin esteillä ja nuoria hevosia ratsuttaessa, turvajalustimet jotka estävät ettei ratsastaja raahaudu pää maata viistäen hevosen jaloissa (ei kivaa), turvakärkiset kengät jotka suojaavat varpaitasi hokkikenkien polkemilta, hansikkaat jotka pelastavat kätösesi ohjien tai riimunnarun polttamilta.

Turvallisuus ei ole mikään nössöjen juttu ja homojen hommaa, vaan pitäisi olla osa jokapäiväistä rutiinia hevosten kanssa! Eihän ihmiset aja autoakaan ilman turvavyötä tai moottoripyörää ilman kypärää, eivät varmaan ajaisi vaikka se olisi laillistakin. Vahinko ei tule kello kaulassa... ;-)

Turvallisia ja aurinkoisia heppahetkiä!

Otteita HRM:n päiväkirjasta

Rakas päiväkirja.

19.3.2006
Tänään Hullu Akka säntäsi tallille tällättynä ja kassi täynnä leipää. Jotain on nyt tekeillä. Akka puunasi minua ainakin puoli tuntia normaalin pikaisen sutaisun sijaan, suihki sitä ainetta joka tekee hienon mustan karvani ah niin kiiltäväksi mutta yh niin tammamaisen hajuiseksi, ja vielä letitti harjani?? Kautta sottaisen nuolukiven, mitä tämä nyt on? Akka asensi vielä kankisuitset ja veti jalkaansa saappaat ja sitten marssimme kentälle. Pirulaut, siellähän oli porukkaa kuin ryssiä vaalimaan salessa. Ilmeisesti jokin Akkojen kotkotus, kun niin fiininä piti olla. Poseerasin minkä taidoin, mutta jossain vaiheessa alkoi kyllästyttää, kuinka monta sataa kilometriä sitä lisättyä ravia oikein pitää juosta että nuo vakuuttuu että meitsi rulettaa? No, vähän lohdutti se leipäkassi jonka sain sit tuhota. Oikein hyviä kuivia ruispaloja kiitos ottaisin nam.

20.3.2006
Maanantai valkeni kauniina ja aurinkoisena. Tarhassa tuli tosin vähän vilu ja päätin kuluttaa aikaa nostelemalla aidantolppia hampaillani ilmaan. Se on muuten aika vaikeaa, ettei turpa vaan osu lankaan. Onneksi Akka ajeli naamakarvani niin vähentää tuota sähköiskun riskiä. Jotain hyötyä senkin kotkotuksista. Sitten iltapäivällä Hullu Akka tuli taas vaivoikseni ja lähdimme taas sinne halvatun kentälle. Tänään sain onneksi seurakseni varsin hurmaavan vaalean rouvan, jota hieman nuuskin kaukaa, hmm, kysykää viikon päästä uudestaan, hieman pms-kärttynarttu vielä.

Juuri kun luulin että tänään vaan rauhassa hölkätään eilisen poseerauksen jälkeen, niin paskat, joku kovaääninen nainen marssi kentälle ja jestas, se sai ton Hullun Akan ihan pimeeksi. Piti tehdä ympyrällä kylkimyyryä ja koottua ravia ja siitä lisäykset ja laukassa sama, hei haloo, mä olen vuonna nakki tämmöstä tehnyt viimeksi. Ja piruettilaukkaakin piti tapailla, no kai mä nyt osaan mut miks pitäis. No, piti sille blondille tammalle näyttää et kato kyllä lähtee. Ei olis ehkä kannattanut, olin tosi väsynyt sen rääkin jälkeen, taasko tää temppuhomma alkaa. Mä niitä tammoja mieluumin laittelen. Se on niin palkitsevaa.

21.3.2006
Tänään askartelin taas tarhassa. Se-joka-jakaa-ruoat tuli antamaan köniin, eiks silläkään muuta tekemistä ole, kyl mä hei handlaan tän. Akka tuli taas iltapäivällä, mä ilmoitin heti että tänään en sit jaksa turha yrittääkään, ja vähän vaan kipitettiin kentällä ja paijattiin. Mmm. En oikein tiedä mitä ajatella tästä kaikesta.

22.3.2006
Hienot aurinkoiset kelit jatkuu. Blondit tammat kiusaavat minua ja huutelevat ovelta. Ehkä niitä pääsee kohta vähän tutkimaan tarkemmin. Ilmoittaudun vapaaehtoiseksi. Ja taas se Akka könysi kyytiin. Olin vähän hapan kun se runttasi satulaa selkään niin että vyö jäi huonosti, mut se sai sen sit anteeksi kun muisti antaa niitä hyviä ruispaloja. Sit se käänsi nokan kohti metsää, ei me mentykään kentälle, jee!! Siellä kukkulan toisella puolella on hei ihan mahtavat mestat. Käveltiin pientä polkua pitkin ja Akka piti ohjan ihan pitkänä, sain kurotella päätä alas ja haistella jälkiä, täällä on käynyt jotain muitakin hevosia selkeesti Akkojensa kanssa. Sit siellä oli tosi iso pelto, ja pehmeää lunta, Akka käski juoksemaan hiukan ympyrällä, se oli jotenkin jännittyneen oloinen, pelkäsiköhän se et mä häivyn jonnekin? En kai mä nyt sellaista... Yhtään ei luoteta. No, anto se mun sit laukatakin, sain pinkoa yhden pätkän vähän kovempaa, lumi vaan pöllysi ja aurinko paistoi lämpimästi. No ei paskempaa. Ehkä tosta Akasta on jotain iloakin.

23.3.2006
Hei mikä tota Akkaa vaivaa, me mentiin tänäänkin vaan maastoon! Ei yhtään kuviokelluntaa eikä niskojen naksauttelua. Leipätarjoilu on ehtynyt, nyt sitä saa enää tekemällä jotain ensin, mokoma Akka on keksinyt ruveta venyttelemään mun niskaa ja selkää niiden leipien kanssa. Höh, vanhaa ukkoa, luut paukkuu. No mut se ruisleipä vaan on hyvää.. mmm.. niin siis käytiin tällä kertaa tien toisella puolella, sieltä lähtee kivat metsätiet ja merenrantaniittymaisemat, ei pöllömpää. Taas se antoi mun vaan kävellä ihan pitkällä ohjalla, sit siellä metsässä oli jotain tienpätkiä joita me vähän juostiin. Ihan jees. Takas tullessa piti seistä kauhean kauan tien varressa ja odottaa että autot menee ohi, tuli joku tosi iso rekkakin, ja Akka jähmettyi satulaan, haloo kai mä nyt olen nähnyt sellaisia ennenkin. Ihme tyyppi.

24.3.2006
No tänään sitä Akkaa ei sit näkynyt. Askartelin taas tarhassa ja se-joka-jakaa-ruoat veti herneet neppariin ja antoi langasta sitä-joka-nostaa-tukan-pystyyn. Tosi kivaa hei. Ihme huumrointajutonta jengiä. Liimaa liimaa lisempää liimaa...

25.3.2006
Tänään kävi pikku moga. Kehtaisko ees kertoa. No. Oltiin menossa Akan kanssa kentälle, ja se on nyt saanut päähänsä et mun pitäis seistä paikallaan ja kääntyillä sen toiveiden mukaan (joista ei aina ota edes selvää, luuleekse että mulla on joku kristallipallo mitä) että se saa portin auki ja kiinni ilman että tulee alas ja nousee selästä. Siis haloo, vois sekin läskiperse jaksaa sen verta nähdä vaivaa. Mutta ei. No se sai sen portin auki ja mentiin sisälle, sit se alkoi säätää sitä porttia kiinni. "Eiku sentti sinnepäin eiku tonnepäin no nyt meni liikaa" saakeli rajansa se on munkin sietokyvyllä!

Tempaisin miehekkäästi niin korkealle takajaloilleni kun viitsin, mut se portti olikin tosi lähellä ja jalat meni siitä yli. Ou shit. Siinä mä sit seisoin, jalat portin yli, ja Akka huusi selässä kuin hyeena. Vitsi, tää oli ehkä aika huono idea... Onneksi se ei ehtinyt saada sitä porttia kiinni, ja se antoi periksi kun lähdin pakittamaan. Piip-piip-piip... Ei sattunu. Näkikö kukaan. Köhh.

Sit mä kyllä yritin oikeesti totella tota Akkaa, se pyysi että mä menisin poikittain oikealle ja vasemmalle ja vaihtaisin laukkaa ja välillä piti mennä hiljaa ja välillä kovaa. Ihan semmost perussettiä. Kuulemma jumppaa, mut musta se oli enempikin humppaa... en olis viitsinyt nähdä niin paljon vaivaa mutta kentällä oli samaan aikaan sellanen poikaponi, ei sillä että siitä olis mulle mitään vastusta mutta piti vähän näyttää että who's the man, juunou.

26.3.2006
Tänään se myrkyn lykkäs. Akka tuli tallille jonkun toisen akan kanssa, niillä oli selkeästi jokin juoni. Ottivat käytävälle ja antoivat haistella jotain rättiä, joka haisi tytölle. PMS kärttynarttu tääkin, evvk. Niin, mitä pitäis tehdä? Toitteko vain jonkun tytön sähköpostin luettavaksi, jossa luki että haist huilu? Mikä sadistinen tarkoitus tässä nyt oli? Emmä tajuu. No sit ne laittoi mut takas karsinaan, ja toi tamman seinän viereen siihen pikkuikkunan luo. Semmonen kivan näkönen vähän vanhempi lady, juteltiin hetken mut ei lähdetty jatkoille. Sit ne toi toisen tamman, tosi sorja ruunikko sporttimalli, oli tosi pelokas, olikohan impi. Ei kiinnostanut kumpaakaan. Mitä tää nyt on?? Ja taas toivat seuraavan. Onks nää jotkut missikisat vai? Tää saa vitosen, se eka oli parempi. Tää haisi tutulta, taitaa olla se jonka pikkuhousuja haistelin. Mut evvk. Se toinen akka alkoi hermostua tässä vaiheessa, mitähän ne multa haluaa?? ... no sitten ne toi sen ihanan blodin talliin jota olen jo vähän tiirannut, se hiukan ujosteli mut meillä alkoi synkkaamaan, voisin lähteä treffeille!! Joo! Meille vai teille!! Ihan sama!! Swwwing!



Mut sitten ne siat vei sen tamman pois, viritti mut taas siihen käytävälle, tunki blondilta haisevaa tuppoa nenän eteen ja samalla se toinen akka sorkki Pyhintä, aika ankeeta hei, ei sitä näin tehdä!! Ja voitteko uskoa, en nähnyt enää ihanaa blondia samana päivänä, telkesivät takaisin karsinaan ja jättivät niine hyvineen. No fair!! Tuokaa edes sopivasti lämmennyt reijitetty säilöpaali! Pliis!

Että mä vihaan noita akkoja tänään.

Rakkaani minä tulen! Kun vaan saisin askarreltua nämä ovet auki...

Yours sincerely (and horny), HRM

Talliturinoiden Kevätuutiset

Ihanaa! Kevät!

Paksu lumihanki kimmeltää kevätauringossa, virma ratsu alla pyytää lisää vauhtia, aurinko lämmittää kasvot pisamille... :D

Niin ja musta varsahevonen vetää hangessa liinan päässä kiitolaukkaa, pelästyy hiihtäjää, lähtee pinkomaan, joku onneton hahmo kellistyy mahalleen ja kyntää puolimetristä hankea ittustanaa huutaen, miten ihanaa! ;D ... Onko tämä nyt sitä "kevättä rinnassa"? Huoh. Nimimerkillä vieläkin on korvassa lunta ja pieniä käpyjä.

Mutta sitten suurimpaa Nyyssiin! Herra Majesteetti on saapunut keskuuteemme!!! Se teki näyttävän sisääntulon lauantaina, karjui kuin hyeena ja tanssi kahdella jalalla talliin... ISÄNTÄ TULI, alamaiset hilijaa! No olihan ne hilijaa, käytävän toisella puolella asuva ruuna parka kärvisteli häntä koipien välissä lopun iltaa, minkä hullun ne nyt toi hänen vaivoikseen?? Mutta Herra Majesteetti ei viitti turhantakia. Hän kotiutui heti kun sai heinää eteensä, kiersi karsinan pari kertaa, haisteli edellisen asukkaan jälkiä karsinasta, joi tilkan, huokaisi, alkoi syömään ja oli sen näköinen että "okay, hay makes home", hah.




Nyt se on jo ihan kotonaan, kurkistelee pikkuikkunasta ja vähän hörisee tammoille, päivystää ovella ja tarkkailee ruunaparan päivätoimia (tosi kiinnostavaa kun se kakkaa). Sitten luetaan sähköpostit - haistellaan ulkona toisten kakkakasoja ja pohditaan missä ne kaikki tammat ovat (sisällä säpissä, kiimaiset nartut). Majesteetti on fantastinen ratsastaa. Ei sulata huonoja apuja, korjailee, huomauttaa ratsastajalle että hei ei näin, mutta toisaalta kestää paljon ja antaa anteeksi. Ei pelkää mitään. Stoalaisella mielenhartaudella seuraa katsellaan kun lumi putoaa katolta ja muut hevoset säntäävät pakokauhun vallassa pitkin poikin xD

Majesteetti ei tykkää harjan nyppimisestä. Hän ei kuitenkaan tohdi luimistaa tai muuten näyttää mieltään, vaan asettaa päänsä nyppijän syliin, huokaisee, katsoo päin: älä viittis enää, jatketaan huomenna. Majesteetti ottaa päiväunet, edes hänen korkeuttaan katsomaan tulleet lapset eivät häiritse, vaan he saavat mennä tykönsä ilman että Majesteetti viitsii nousta ylös. Lapset ovat ihastuksesta mykkänä. Majesteetti virnuilee. Lisää anteliaita sokeritaskuja...

Majesteetin 4 vuotias lapsi, joka on ilmetty isänsä, on osoittautunut varsinaiseksi dressyyrilahjakkuudeksi. PikkuDiva oppi tekemään passagea, mutta siihen tarvitaan vähintään yksi ihaileva katsoja.
Muuten ei viitti. Myös lisätty ravi irtoaa hulppeasti, siihen tarvitaan lintuja, variksia mieluiten, tai muuten vaan pinkeä meininki. Käynti-laukka-käynti harjoituksissa Diva osaa mennä laukkaa sivuttain ja takaperin. Pilotti ei pidä tästä. Takaperinlaukka toki esitellään Nuno Oliveirankin opuksissa mutta ei sittenkään. Diva osaa myös hypätä suoraan ilmaan ja kauhoa etujaloilla samalla kun se ponnistaa eteenpäin, tätäkään ei arvosteta. Pyh.

Diva on löytänyt sisäisen Baloubensa, kun esittelimme sille esteitä viime viikolla. Esteet sujuivat "ok" ilman sensaatiomaista riemua, mutta seuraavasta päivästä alkaen pikkumusta ei ole pysynyt missään aidassa, se hyppää ketterästi yli kohtuullisen korkeastakin langasta. Paikaltaan.

Isovaalee lähti miettimään uraansa saariston rauhaan. Sille tuli ammatinvalintakriisi – ryhtyäkö rodeohäräksi vai ratsuksi? Rodeohäräksi? Joo! Emme arvostaneet tätäkään ratkaisua.

Ruskea Orhi lähti seikkailemaan muille maille vierahille ja opiskelemaan hopiloikan saloja. Sattuipa sopivasti, juuri pahimmat kuukaudet orinriiviön kannalta, tai parhaimmat, miten sen nyt ottaa? Verta ei riitä aivoihin asti sitten millään. Käyttäkööt testosteroninsa esteiden hyppäämisen sitten, kun ei tammojenkaan selkään pääse hyppimään. Hah.

Tämmöstä.

Videoita.

Oh God, you have created a monster... :D

Halluutteko nähdä hupipätkiä?
Aloitetaan Videolla Cristianosta . Ori on 3/4 PRE, eli ns. crusado, ja oli ratsastajansa Evan kanssa kolmas tämän vuoden Espanjan koulumestaruuksissa ja on kvaalannut ties minne. Videonkuvaushetkellä Cris oli valitettavasti vähän jäykkä rankan treenin jäljiltä joten liikkeessä on nähtävissä pientä epäsymmetrisyyttä, mutta ei välitetä siitä, eiks ole komea poika :D

Seuraavaksi meille esiintyy Orhi Atiza II , joka on ehkä universumin karsimaattisin ukko, kerrostalon kokoinen ego ja ah mikä ballerinamainen keveys. Atiza on yksi niistä viidestä PREstä jotka ovat saaneet yli 70% Gran Prix- luokasta. Ori on voittanut 1999 Espanjan PRE mestaruuden rodun omissa skaboissa, ja on tällä hetkellä suosittu siitosori.

Vielä pätkä Atizasta laukassa . Ratsastaja taisi keskittyä enemmän poseeraamiseen kameralle, pientä hässäkkää vaihdoissa :D mutta ei välitetä siitäkään, uskomaton ori! Skannaan myöhemmin hänestä lehtijuttua...

Ja loppuun komediaa! Tässä pätkässä esiintyy siitosori Duende,
Neiti Koo yrittää leikkiä taitavaa ;D Pätkässä mennään aivan Duenden armosta, Neiti oli vain matkustajan roolissa. Heh.

Jos videot eivät tahdo latautua (trafiikki saa ne heti tökkisemään), hipsaisepa tänne ja tallenna tiedosto omalle koneelle (hiiren oikeaa näppäintä pamauttamalla) ja katso siitä. Tänks.