Luonnollinen ihmistaito?

Tärkeä asia, vaihteeksi vakavasta aiheesta, mutta toivottavasti ei liian vakavasti otettuna ;-)

Elämme informaatioyhteiskunnassa, jossa tietoa on tarjolla jopa enemmän kuin tarpeeksi, ja sen saatavuus on helppoa. Ohjeita, neuvoja ja ystävällismielisiä määräyksiä on vähintäänkin kotitarpeiksi. On erilaisia oppisuuntia, kategorioita ja hiekkalaatikoita. On gurua gurun perään, ja kaikki ovat omasta mielestään ehdottoman oikeassa. Etenkin tuore kavioliittoon astuja on pulassa tämän kaiken informaation keskellä, ja kokee helposti että kaikki mitä hän tekee tai yrittää tehdä, on jonkin instanssin mielestä täysin väärin ja tuomittavaa.

Ratsastusmaailma on näin 2000-luvulla jakaantunut karkeasti arvioituna kolmeen leiriin. Kunnianhimoiset kilpaurheilijat, hevoskeskeisesti suuntautuneet LH tms mitä termiä ikinä käytettäköön -porukat, sekä laaja joukko harrastajia jotka eivät sovi mihinkään kategoriaan eivätkä ole niistä kiinnostuneitakaan. Juuri tähän laajaan harrastajajoukkoon iskevät kaikenlaiset henkiset ja materiaaliset vampyyrit - tule tänne meidän leiriin, tämä on tie onneen ja kaikki muu on väärin ja paheksuttavaa ;) Luonnollisesti myös modernin kilparatsastuksen ja LH porukoiden sisällä on omia ryhmittymiään, joissa noudatetaan kirjoittamattomia sääntöjä ja omia moraalikäsityksiä. On ryhmittymiä, joiden mukaan kaikki on sallittua keinoja kaihtamatta, ja heitä joiden mukaan lähestulkoon kaikki on paheksuttavaa.

Toiseen suuntaan kumartaa, niin toiseen pyllistää...
Yhteistä näille kategorisoinneille ja määrittelyille on syyllistäminen. Näinä aikoina hevosihmisen voi helposti syyllistää melkein mistä tahansa tehdystä tai tekemättömästä asiasta. Helpointa on aloittaa hevosen elinolosuhteista. Nehän eivät tokikaan riipu asuinpaikkakunnasta ja resursseista, vaan pelkästään ihmisen moraalista ja valveutuneisuudesta. Aito hevosenrakastaja raahaa hevosensa vaikka toiselle puolelle Suomea täydellisten olosuhteiden perässä tai on itsekäs mulkero. Tässä on tosin se pikkupikku ongelma, että minkälaisia ovat täydelliset olosuhteet? ... Jos pidät hevosia karsinatallissa ja yksin pienessä tarhassa, olet välinpitämätön ja mukavuudenhaluinen hirviö-eläinrääkkääjä ja hevosellasi on lajinomaisen käytöksen deprivaatio ja se on opitun avuttomuuden tilassa ja todennäköisesti kuolee dramaattisesti kitumalla mielipahaan. Jos pidät hevostasi pihatossa ja laumassa, olet hirveä välinpitämätön ja laiska eläinrääkkääjä ja hevosesi kuolee liikalihavuuteen ja metaboliseen oireyhtymään ja on likainen ja karvainen ja tuskin näkee lukea Hesaria asentamallasi surkealla yövalolla.

No mitenkäs ne varusteet? Jos käytät hevosellasi kuolaimia, olet sadistinen hirviö ja sietäisit palaa roviolla, jos taas et käytä olet osaamaton ituhippi ja hevosesi kärsii nenäluun murtumasta ja yleisestä vitutuksesta. Jos hevosesi kulkee ilman kenkiä, olet eläinrääkkääjä ja aiheutat hevosellesi mittaamatonta kipua ja kärsimystä sen astellessa kivikkoisella tiellä kaviot verta valuen, ja tuhoat hevosen kaviot tällä kauhealla toiminnallasi. Jos taas kengität hevostasi, olet eläinrääkkääjä ja laitat hevosesi kärsimään luonnottomasta toiminnasta iskiessäsi rautaa ja nauloja sen kavioihin ja tuhoat hevosen kaviot tällä kauhealla toiminnallasi. Lisäksi pidät yllä sekopäisten kengittäjien mittavaa ammattikuntaa jotka eivät tunne kelloa eikä kalenteria. Jos taas et kengitä, pidät yllä ituhippien ammattikuntaa jotka myyvät kultasuihketta pullossa jolla kavioista tulee timantinkovat. Vai miten se meni. Ht.netissä sanottiin, ja ht.net on totuus, kert.

Entäs heinä? Jos annat hevosellesi analysoitua säilöheinää 5 kertaa päivässä, olet eläinrääkkääjä ja hevosesi kuolee vatsahaavaan ja muihin ruoansulatuskanavan ongelmiin koska säilöheinä ei sovi hevosille ja piste. Jos taas armas hevosesi on vapaalla heinällä, olet taaskin joka tapauksessa paska hevosenomistaja; jos hevosesi saa sitä samaa analysoitua säilöä joka on siis väärin, se lihoaa muodottomaksi läskipalloksi ja saa kaviokuumeen ja kuolee, ripuloituaan mittaamattomissa vatsanväänteissä ensin vuosikaupalla. Jos taas annat vapaasti tuulenpieksämää vinkuheinää josta hevosesi ei saa yhtä paljon ravinteita, joudut joka tapauksessa h*lvettiin hevosinesi koska sehän on aivan syötäväksi kelpaamatonta tavaraa ja RY arvo on aivan surkea, sinä itara ihminen.

Jos ratsastat hevostasi ylipäätään, puhumattakaan 6 kertaa viikossa, olet mitä pöyristyttävin eläinrääkkääjä ja alistat viatonta eläintä oman kunnianhimosi alle tekemään typeriä kuviokelluntaliikkeitä joista hevonen ei ymmärrä mitään. Jos taas et ratsasta kuin huviksesi muutaman kerran viikossa tai ehkä vain pari kertaa kuussa, olet piittaamaton eläinrääkkääjä ja laiminlyöt hevosesi liikunnantarpeen olkoonkin että se on siellä kauheassa yhteistarhauksessa päivät pitkät, sillä odottaahan se hevonen karsinassa kaiket päivät että tänään mami tulee tekemään mun kanssa sulkutaivutuksia ja pettyy rajusti jos näin ei tapahdukaan. Toisaalta se sulkutaivutustenkin teko on aivan belsebuubin keksintöjä ja ainoa oikea tapa ratsastaa, jos sitä meinaa tehdä, on vain hengitellä ja keskittyä siihen että oma painopiste on suorassa linjassa maan keskipisteeseen.

Kaiken tämän luonnollisen hevostaidon vs modernin kilparatsastuksen vastakkainasettelun alle on jäänyt inhimillisyys ja ihmisyys. Missä on luonnollinen ihmistaito? ;) Missä on ymmärrys siitä, että kukaan meistä ei ole seppä syntyessään ja jokaisen on pitänyt opetella asioita kokemuksen, onnistumisten ja myös erehdysten kautta. Hevonen on mitä mainioin peili ja opettaja, kyllä se kestää virheitäkin! Ihminen, joka ei ole koskaan tehnyt virheitä, ei ole yleensä tehnyt mitään muutakaan.

Me tiedämme ummet ja lammet hevosen luontaisesta käytöksestä ja ekolokerosta. Entäs ihminen? Ihminen on sosiaalinen laumaeläin, jolle on kehittynyt hyvin pitkälle menevät kognitiiviset taidot ja kyky loogiseen ajatteluun. Ihmisellä on sosiaalisia tarpeita kuten hyväksytyksitulemisen tarve vs hylätyksi tulemisen pelko; tarve saada empatiaa ja rakkautta osakseen, tarve tulla ymmärretyksi ja arvostetuksi omana itsenään. Ihan kuten hevosellakin, mutta eri tavalla; olemmehan me eri lajia ja elämme erilaisessa maailmassa. Yhteistä hevosen kanssa on myös se, että me molemmat opimme paremmin rennossa ja uteliaassa mielentilassa, opettajaamme luottaen, kuin häntä peläten.

Vaikka meillä on samankaltaisuuksia, hevonen on kuitenkin hevonen ja ihminen ihminen. Hevonen ei voi pärjätä ihmisen luomassa keinotekoisessa ympäristössä itsekseen, vaan tarvitsee joka tapauksessa meidän apuamme ja ohjaustamme selvitäkseen ihmisen kanssa, ihmisen maailmassa.

On hyvä kuunnella hyvää tarkoittavia neuvoja, ja kuunnella kokeneempiaan. Vastuu omasta ja oman hevosensa hyvinvoinnista on silti viime kädessä jokaisella itsellään!
Neuvoja antava ihminen jatkaa eteenpäin "kuin mitään ei olisi tapahtunut", mutta Sinä jatkat omaa elämääsi omien valintojesi kanssa. Onkin hyvä pysähtyä pohtimaan, teetkö itseäsi ja hevostasi koskevat valinnat sydämellä, järjellä, vai syyllisyydentunnosta? Tekeekö valintoja vain miellyttääksesi muita, kuuluaksesi johonkin porukkaan ja hakeaksesi hyväksyntää ihmisiltä, joiden hyväksynnällä et edes tee mitään? Onko hyviä neuvoja antavalla ihmisellä oma ego tiellään, vai haluaako hän ihan sydämestään sinun ja hevosesi parasta? Ja mikä se paras kellekin on... se riippuu niin kovin monesta asiasta! Kas siinäpä onkin hyvä aihe erilliseen bloggaukseen. Kommentoikaa toki.

Heitetään syyllisyys ja syyllistäminen roskakoppaan, ja nautitaan näiden upeiden eläinten kanssa yhteisestä tekemisestä tai tekemättömyydestä, kukin omalla tavallaan.


Kuvat: Johanna Mäkynen, Katariina Albrecht