Eipä ole tullut paljon lomia pidettyä, joten yhdistin rennon matkailun hevospuuhiin ja lensin ystävieni luokse Etelä-Espanjaan katsomaan samalla kommelluksista hyvin toipunutta nuorta hevostani. Aurinko paistoi ja ilma tuntui Suomen lumituiskuun verrattuna keväisen lämpimältä, mutta kylmä tuuli puhalsi pitkin vuorten rinteitä ja sai laittamaan toppatakin vetskarin ylös asti kiinni. Silti jo pelkkä valo ja lämpö hivelivät sielua pitkän ja harvinaisen pilvisen ja muutenkin hiukan synkän talven jälkeen. Mantelipuut kukkivat kauniisti ja suurimman osan vuotta niin kuiva maaperä peittyi vihreään ruohomattoon. Tämä on ihan parasta aikaa ratsastaa Espanjassa - aurinko paistaa jo lämpimästi mutta on silti vielä mukavan viileää ja raikasta hikoilla hevosen selässä, ja vilkkaillakin alueilla mukavan hiljaista.
Kävin ratsastamassa muutamaa ystäväni hevosta, joka oli hyvin mielenkiintoista, ja sain paljon uusia ajatuksia kotiin vietäväksi. Olin ratsastanut molempia aikaisemminkin, mutta sain paljon uutta pureskeltavaa, koska hevoset olivat edistyneet tosi paljon viime näkemältä ja pääsin vähän hajulle miten voisin yrittää ratkoa tiettyjä ongelmia omienikin kanssa, ts mikä olisi ehkä se "next step". Kiitos vinkeistä, rakas ystäväni :D
Lisäksi kävin pitämässä hauskaa parina iltana eräällä mukavalla PRE oriilla joka oli varsin osaava mutta ei ihan helppo kaveri, hän oli kovasti kiihkeä ja olisi halunnut mennä koko ajan pykälää rivakammin kuin selässä keikkuva pikku pilotti. Tämä hevonen oli koulutettu periespanjalaiseen tyyliin, opettajan ote oli myös melko reipashenkinen ja ratsastus oli kaukana "akateemisesta" mutta no hei, maassa maan tavalla! Ei sinne menty kitisemään vaan avoimin mielin oppimaan kaikki, mitä voi oppia. Sain muutamia aika hyviä knoppeja tästäkin kokemuksesta vaikka ratsastaisin tätä hevosta itsekseni ehkä jossain määrin eri tavalla. Oli silti siis varsin hauskaa ja antoisaa. Tässä meidän pompottelusta lyhyt video ennen kuin kameran akku hyytyi.
Vietin parina päivänä aikaa oman pikku heppani kanssa, hän on kovasti parantunut karseista koettelemuksistaan, kirjoitan joutessani hänen tarinansa erilliseen bloggaukseen. Lyhyesti; ensin hän meinasi heittää henkensä heti syntyessään, sen jälkeen tallinpitäjän totaalisen pimahduksen takia jätettiin kuolemaan nälkään, jonka jälkeen hänelle on sattunut mm melko ikävä tapaturma ja evakuoitu maastopalosta ja jos vaikka mitä. Yhteinen reissumme on siis ollut melko dramaattinen. Nyt hän on toipunut hyvin ystävieni hellässä huomassa, ja muuttaa Suomeen mahdollisimman pian, luultavasti ensi kesän aikana. Hän on siis nyt viisi vuotta täyttävä lusitano ori, jonka isosisko minulla onkin täällä jo; teidän kaikkien tuntema Rinsessa! Tässä hänestä pari kuvaa.
Hän on maailman kiltein, viisain ja kiitollisin pieni hevonen! Tuskin maltan odottaa että saan hänet tänne Suomeen, jotta voin viettää hänen kanssaan enemmän aikaa. Toivon sydämestäni, että pahimmat koettelemukset olisivat nyt takana päin...
Loppuun vielä muutama reissukuva iloksenne!
Kevät keikkuen tulevi kohta tännekin. Jipii!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti