Eversti Carden klinikalla 31.7.2013

Vietin mielenkiintoisen keskiviikkopäivän Snappertunassa Raaseporissa Eversti Carden klinikkaa seuraten, ja ajattelin vähän referoida ajatuksia ja Everstin vapaasti suomentamiani kommentteja muidenkin iloksi.

Taustatiedoksi, tässä aika kiva artikkeli Eversti Christian Cardesta.
Eversti on tullut tunnetuksi mm. Saumurin kuuluisan koulun Cadre Noirin pääratsuttajana, jossa hän vietti huimat 26 vuotta. Hän on kilpaillut kaikissa kolmessa olympialajissa korkealla tasolla, ja hänen oppilaansa ovat menestyneet hyvin olympialaisia myöden, ja on FEI:n koulutuomari. Hän on Ranskan koulumaajoukkueen päävalmentaja, ja perustajajäsen kansainvälisessä Allege-Ideal järjestössä.

Carde on esittänyt mediassa tiukkaakin kritiikkiä nykykouluratsastuksen tuomariarvostelun ja treenimenetelmien suhteen, peräänkuuluttaen erityisesti FEI:n oman artiklan 401 toteutumista (joka on myös Allege-Idealin teemana). Pääset tarkastelemaan FEI:n sivuilta tätä artiklaa suoraan tästä linkistä. Pähkinänkuoressa; artikla määrittelee kouluratsastuksen tarkoituksen ja arviointiperusteet, ja tuntuukin merkilliseltä, ettei FEI näytä tässä noudattavan omia sääntöjään, eivätkä myöskään FEIn alaiset muut kansalliset ratsastusjärjestöt (kuten SRL). Tässä pieni ote artiklasta:

"The object of Dressage is the development of the Horse into a happy Athlete through harmonious education. As a result, it makes the Horse calm, supple, loose and flexible, but also confident, attentive and keen, thus achieving perfect understanding with the Athlete.

These qualities are demonstrated by:
•The freedom and regularity of the paces.
•The harmony, lightness and ease of the movements.
•The lightness of the forehand and the engagement of the hindquarters, originating from a lively impulsion.
•The acceptance of the bit, with submissiveness/throughness (Durchlässigkeit) without any tension or resistance."

Tätä teemaa mukaillen Eversti itsekin opettaa oppilaitaan. Kantavana teemana on keveys, tarkkuus, impulssi - samalla säilyttäen rentouden.

Tapahtuma oli hyvin järjestetty ja tunnelma rennon letkeä. Saimme nähdä hienoja ratsukoita ja kaunista ratsastusta. Klinikka jatkui vielä seuraavana päivänä, johon en valitettavasti päässyt mukaan, mutta tässä otteita ensimmäisen päivän opeista.

Eversti piti ensin luennon aiheesta "tuntuma", joka olikin koko päivän keskeisenä teemana. Eversti pohjusti sanomaansa kommentoimalla, että hyvä tuntuma on vaikeimpia asioita koko ratsastuksessa, ja hänellä itselläänkin on sen kanssa joskus vaikeuksia. Hänen mukaansa moni ratsastaja pitää hyvää tuntumaa niin vaikeana asiana, että ratkaisee ongelman mieluummin ratsastamalla hyvin kireällä ohjalla, kuin edes yrittämällä löytää hyvä tuntuma. (Toinen vaihtoehto, millä moni yrittää ratkaista ongelman, on aivan löysänä roikkuva ohja ilman tuntumaa. Hevoselle molemmat vaihtoehdot ovat epäselviä, mutta löysä ohja ei sentään tuota kipua.)

Tuntumasta hän sanoi mm seuraavaa:
"Tuntuma on suhde hevosen suun ja ratsastajan välillä. Ei muuta!!" Eversti alleviivasi.

"Käden tarkkuus tulee olla yhtä hyvä ja treenattu, kuin ampujalla, miekkailijalla tai pianistilla."

"Tuntuma on ohjan paino. Kaikki muu on jo vetämistä".

"Jos hevonen vastustaa, ratsastaja vastustaa takaisin vain täsmälleen samalla voimalla, ei yhtään enempää. Muuten hän jo vetää hevosta suusta!"

"Uskaltakaa liikuttaa käsiänne tarpeen mukaan, ylös, sivulle!"

"100 gramman vastustuskin on liikaa edessä. Pyrkikää vain ohjan painoon, muu on vetämistä".

"Nuoren hevosen tärkeimpiä asioita on oppia kunnioitus ratsastajan kättä kohtaan. Kumpikaan ei saa vetää. Opeta hevoselle, minkälaisen tuntuman haluat".

"On oikeaa ja väärää keveyttä. Oikeassa keveydessä on edelleen ohjan paino, vääränlaisessa keveydessä hevonen itse pakenee tuntumaa kuolaimen taakse. Jos se tekee niin, seuraa kädellä tuntumaa pehmeästi ja herkästi, kunnes hevonen hyväksyy sen."

Entä jos hevonen ei hyväksy sopivaa tuntumaa, rentouta suutaan ja alaleukaansa, mutustele kuolainta rennon tyytyväisenä vaan vastustaa tuntumaa eri tavoin? Tätä sitten treenattiinkin kaikkien ratsukoiden kanssa enemmän tai vähemmän. Carde ei pidä ylikireistä turpahihnoista, sillä niiden kanssa hevonen ei voi rentouttaa suutaan ja siten jää muutenkin jännittyneeksi ja vastustelevaksi. "Ratsastajan ominaisuuksiin kuuluu rohkeus. Pitää uskaltaa ottaa riski siitä että hevonen voi avata suuta tai leikkiä kielellään!", hän naurahti. Carden mukaan kaikki suulla pelaaminen, vastustelu ja muu pullikointi johtuu ensisijaisesti jännityksestä: ratsastajan kädestä; siitä ettei hevonen ymmärrä mitä siltä halutaan eikä se saa palkintoa reagoidessaan oikein. Asiaa lähdettiin harjoittelemaan lähes kaikkien ratsukoiden kanssa ensin maasta käsin, jolloin hevoselle opetettiin sopiva tuntuma (löysät pois ohjista, käsi kaulaa vasten paikoillaan) ja tehtiin siirtymisiä tuntumalla niin, että hevonen pysyi pehmeällä tuntumalla ja rentoutti suutaan. Samalla Carde halusi aktiivisuuden säilyvän, ja auttoi tässä asiassa maasta raippamerkeillä ja äänellä.

"Hevosen tulee olla rento ja rauhallinen mutta aktiivinen, jotta hyvä tuntuma on mahdollista saada ja säilyttää".

"Kaikki kiteytyy kolmeen pääteemaan: IMPULSION; BALANCE; SUBMISSION. Impulssi, tasapaino, kuuliaisuus. Nämä kaikki liittyvät toisiinsa. Hevosta ei saa "läpi" jos jotain puuttuu. Ranskalainen ratsastus on kuin ranskalaista keittiötä. Jos joku ainesosa puuttuu, homma ei toimi. Oletteko tehneet koskaan majoneesia?", Carde hauskuutti yleisöä.

Carde on tarkka hevosen tottelevaisuudesta, ja sanookin että hevosen pitää totella, mutta; "Hevonen ei ole mikään orja, vaan kumppani!"

Tuntuma-asiaa treenattiin paljon siirtymisissä, maasta ja selästä. "Yksi vaikeimmista asioista tuntuman kannalta ovat alaspäin siirtymiset. Ne eivät suju, jos hevonen JA ratsastaja eivät ole ns. läpi. Hevosen tulee reagoida pehmeästi ja joustavasti, kun ratsastaja sulkee nyrkit. Tätä pitää harjoitella joka päivä. Tämä ei onnistu, ellei hevonen ole rento suustaan ja joustava ja rento niskastaan."

Eversti puhui paljon siitä, miten tärkeää on saada hevonen ymmärtämään ja pysymään rentona harjoitusten läpi.
"Kun opetetaan uutta, hevonen ei alkuun ehkä ymmärrä, ja jännittyy. Hevonen pitää saada ensin ymmärtämään mitä siltä vaaditaan, jotta rentous on mahdollista säilyttää."

"Jos haluamme että hevonen tottelee, sen pitää ymmärtää käskymme. Ja saada palkkio heti kun se tottelee".

"Hevoset ovat hyväntahtoisia eläimiä. Jos ne eivät tee, ne eivät ymmärrä. Jos ymmärrät, että hevonen ei tee koska en osannut kertoa sille oikealla tavalla, olet oikealla tiellä".

"Hevosen pitää olla luottavainen ja hymyilevä".

"Hevonen tekee mikä sille on helppoa".

"Jos hevonen tekee jotain väärin, se on aina meidän vika - älä rankaise, etenkään raipalla. Raippa on merkinantoväline."

"Jos taas ratsastaja ei ymmärrä, mikä on vaikeaa hevoselle, emme voi parantaa tekemistä. Muuten se on vain pakottamista".

"20 kertaa saman asian toistaminen ei parannna suorituksen tasoa. Jos harjoitus on vaikea, mieti MIKSI se on vaikea ja helpota tehtävää äläkä vaan tee samaa virhettä uudelleen ja uudelleen"

Klinikalla käsiteltiin paljon kokoamista, ja tehtiin kokoavia harjoituksia.
Hevosen laukkaa koottiin pienentämällä ympyrää siten, että kun hevonen laukkaa kaksi viimeistä kootuinta askelta mihin se sillä hetkellä pystyy, se päästettiin välittömästi eteen-alas vapaampaan laukkaan. Kaiken kokoamisen jälkeen tulee suorittaa vastavenytys välittömästi (=eteen alas). Mitä enemmän kootaan, sitä enemmän venytetään. Kokoamisessa tulee tyytyä pieniin pätkiin, ja keskittyä siis paljon enemmän laatuun kuin määrään. "Small improvement is a big improvement. Like the atomic bomb, hän vitsaili. Kokoamista autettiin maasta ja selästä raippamerkein, josta Carde kommentoi, että raippa on jätettävä pois heti kun hevonen on ymmärtänyt asian ja sen aktiivisuusaste on riittävä. Muuten hevonen ei ala jatkossa tarjoamaan kokoamista itse.

Kokoamisesta Carde totesi mm. seuraavia asioita:

"Jokaisella hevosella on tietyt rakenteelliset haasteensa, joita meidän on kunnioitettava. Emme voi esimerkiksi koota hevosta näiden rajojen yli"

"Kootessa: älä hidasta, jos moottori ei toimi. Jos aktiivisuus hiipuu, olet hidastanut liikaa. Hevosen ei pidä oppia että sitä kootaan aina pää ylhäällä, hevosta pitää voida koota missä pään asennossa tahansa, myös pitkällä kaulalla edessä ja vähän alhaalla.

Carde puhui myös sudenkuopista ja ansoista, osittain liittyen kokoamiseen. "Pahimmat ansat mitä ratsastaja voi kohdata ratsastuksensa varrella, ovat: pyytää vaihtoja ennen kuin hevonen on niihin valmis, ja koota piaffiin ennen kuin hevonen pystyy siihen, JA käyttää niihin voimakeinoja ja pakottamista. Muut ansat ovat pienempiä ansoja; ne on helpompia korjata. Jos hevonen oppii esimerkiksi piaffin jännittyneisyyden ja pakon kautta, se yhdistää liikkeen aina myöhemminkin mielentilaan, ja sitä on vaikea korjata. Myös huonosti opettettuja epäpuhtaita vaihtoja on vaikea korjata myöhemmin.

Muita poimimiani kommentteja:
"Jos hevosella on joku tapa mistä et pidä, opeta sille jokin toinen tapa tilalle".

"Tasapainoon ei kuulu vain takapään alle saaminen vaan myös etuosan ja lapojen nouseminen. Älkää unohtako tätä!"

"Varokaa tätä uutta ylipyöreää ratsastusta (LDR). Se mahdollistaa sen, että hevonen tiputtaa rintakehänsä ja lapansa entistä etupainoisemmaksi."

"Pienet asiat ovat isoja asioita. Harjoittele helppoja asioita usein, ja tarkasti. Keskity yhteen asiaan ja vie se loppuun asti, vaikka se olisi vain siirtyminen ravista käyntiin".

"Käytä raippaa mieluumin kuin kannusta; kannuksesta pitää aina saada jotain extraa, ja aina reaktio. Moni käyttää kannusta tahattomasti ja turruttaa hevosen."

"Ratsastajan laatuvaatimuksiin kuuluu olla rohkea, tarkka, fiksu, johdonmukainen ja kärsivällinen".

"Älä ratsasta yhtä aikaa kädellä ja jalalla. Jos hevosesi on pohkeen takana, tarkista ensimmäisenä jarrutatko sitä edestä?"

"Älä ratsasta passageravia vaan ravia. Ravi ja passage on erikseen".

"Ratsastaja päättää kaulan pituuden ja leukakulman, sekä tahdin. Ei hevonen."

"Älkää olko niin kärsimättömiä!"

Ja lopuksi:

"Mistä tiedetään, että ollaan oikealla tiellä? Asiat näyttävät ja tuntuvat helpolta ja harmoniselta!"



Teksti ja kuva: Katariina Albrecht