tiistai 9. joulukuuta 2025

Mitä tiede sanoo siitä, osaako eläin pottuilla?

Kuva: Unsplash kuvapankki

Mitä tiede tietää eläinten kognitiosta ja tunne-elämästä?

Eläimet tuntevat: tietoisuus ja subjektiivinen kokemus

  • Laaja katsaus vertaisarvioituihin tutkimuksiin summaa, että eläimet todellakin kykenevät kokemaan tunteita: kipua, pelkoa, stressiä, mutta myös luultavasti monia muita tunteita kuten mielihyvää, mieliharmia jne. 
  • Tämä käsitys on nyt laajemmin hyväksytty: äärimmäisen skeptinen ”eläimet ovat kuin koneita, ne eivät tunteita” –näkemys on väistynyt, ja enemmistö eläinten käyttäytymistä tutkivista tiedemiehistä sanoo, että “useimmat tai lähes kaikki” nisäkkäät ja monet muut eläimet ovat tuntevia olentoja. 

Tämä tarkoittaa, että eläimillä on ainakin subjektiivinen sisäinen maailma: tunteita, stressiä, pelkoa, todennäköisesti mielihyvää ja negatiivisia tuntemuksia. Mutta “tuntea” ≠ “ajattelee kuten ihminen”. 

 

Eläimillä on sosiaalinen kognitio ja ihmisen silmissä jonkinlainen “moraalinen koodi”, mutta rajoitettu

  • Joissakin lajeissa (esim. sosiaaliset nisäkkäät, laumaeläimet) on havaittu käyttäytymistä, jota jotkut tutkijat tulkitsevat “proto-moraliseksi”: empatian alkeita, yhteistyötä, ehkä sympatiaa tai “oikeudenmukaisuuden” kaltaisia reaktioita. 
  • Toisaalta, miten määrittelemme “moraalin” tai “tahallisen pahan tekemisen” eläimille, on filosofinen ja tieteellinen kysymys. Useat tutkijat erottavat kuvailemattoman “moral cognition” vs. normatiivisen moraalin: vaikka eläin osoittaisi empatiaa, se ei välttämättä tarkoita, että se tietoisesti pohtii “oikeaa” ja “väärää” samalla tavalla kuin ihminen. 
  • Näin ollen eläinten sosiaalinen kognitio ei automaattisesti tarkoita, että ne pystyisivät tahalliseen manipulaatioon, kostonhimoisiin tekoihin tai “v*ttuilemiseen” — ainakin ei siinä merkityksessä, jossa me ihmiset ymmärrämme.

 

Miksi “eläin v*ttuilisi” — eli pahantahtoisesti ärsyttäisi tai kostaisi — on tieteellisesti epäluotettava ajatus

  • Moni eläinkäyttäytymiseen viittaava reaktio, jonka me saattaisimme tulkita “kostoksi”, “kiukuksi” tai “tahalliseksi ikäväksi” on usein oppimista, reaktiota ärsykkeeseen, stressistä johtuvaa käyttäytymistä tai selviytymisstrategiaa, ei tietoista moraalista tekoa. Eläimet reagoivat usein juuri tilanteeseen: satutuksi tuleminen, pelko, stressi, kilpailu resursseista.
  • Tutkimus kentällä ja laboratoriossa korostaa, että vaikka eläimet voivat kokea tunteita ja tuntea pelkoa tai kipua — ja todennäköisesti myös toisten eläinten pelkoa ja kipua —, ne eivät edes hallitse abstrakteja käsitteitä kuten “pahuus”, “valehteleminen”, “kostaminen” tai “pahantahtoisuus”. 
  • Kognitiotutkimuksessa käytetty käsite Theory of Mind (eli kyky tunnistaa toisen mielen tiloja — ajatuksia, aikeita, uskomuksia) on monilla eläimillä kiistanalainen. Vaikka jotkut lajit osoittavat jonkinlaista kykyä “mind-readingiin”, useimmat tiedostetut kokeet eivät anna vakuuttavaa näyttöä, että nämä kyvyt vastaisivat ihmisen tasoa.
  • Lisäksi osaa käyttäytymisestä, jonka tavallinen ihminen saattaisi tulkita “kiusanteoksi” tai “pahansuopaisuudeksi”, voidaan selittää paremmin — ja tieteellisesti todennettavammin — stressillä, hoitotilanteella, pelolla, reviirikäyttäytymisellä tai lajityypillisillä sosiaalisilla hierarkioilla.

 

Mitä tiede sallii sanoa — ja mitä se kieltää?

Miksi voimme tukea väitettä, että eläimet eivät “v*ttuilisi” tietoisesti

  • Eläin tuntee: kipua, pelkoa, stressiä. 
  • Eläimillä on sosiaalisia suhteita, ne voivat reagoida toisiin, osoittaa empatian alkeita tai torjua epäreiluutta (joissain kokeissa, tietyillä lajeilla). 
  • Mutta tietoisen, ihmismäisen “pahantahtoisuuden”, “kostamisen” tai “nautintona toisen kärsimyksestä” osoittaminen vaatisi kykyä abstraktiin ajatteluun, intentionaalisuuteen ja “mieli-toiseen” (mind-to-mind) ymmärrykseen — ja tieteellistä näyttöä tästä ei ole. 

Mitä tiede ei voi todistaa

  • Että jokin eläin tietoisesti suunnittelee ja toteuttaa toimia “kiusatakseen” toista, “kostaa” tai “nauttii toisen epämukavuudesta”.
  • Että eläinten sosiaaliset reaktiot vastaisivat konseptuaalisesti ihmisten moraalisia ja psykologisia reaktioita (syy–seuraus, aikakäsitys, kauna, kostaminen).
  • Että eläimet ymmärtäisivät abstrakteja inhimillisiä käsitteitä kuten “oikeus”, “epäoikeus”, “tahallinen loukkaus”, “vihanpito”, “kostaminen”.

 

 Johtopäätös 

On tieteellisesti hyvin perusteltua sanoa, että monet eläimet, myös Suomessa elävät nisäkkäät, pystyvät kokemaan tunteita, kuten pelkoa, stressiä, kipua — ja todennäköisesti myös mielihyvää ja sosiaalista sidettä. Tämä avaa mahdollisuuden sille, että eläimillä on “subjektiivinen elämä”.

  • On myös perusteltua sanoa, että eläimillä on jossain määrin sosiaalista kognitiota: ne voivat reagoida lajitovereihin, olla yhteistyökykyisiä, ehkä havaita epätasa-arvoa tai “reiluuden” puutetta, mutta vain tietyissä eläinlajeissa joilla on laajempia kognitiivisia kykyjä. 
  • Mutta väite, että eläimet tahallisesti “v*ttuilisivat” ihmisille tai toisille eläimille inhimilliseen tapaan, ei ole tieteellisesti tuettu. Siihen ei ole näyttöä, ja se jää todennäköisesti projektioiksi — ihmismäisiksi tulkinnoiksi eläimen käyttäytymisestä. 

 

Voiko koira "v*ttuilla"? – Tieteellinen esimerkki

Esimerkki: “Kosto-pissaaminen”, “kostoksi rikottu esine” – tutkimusten mukaan EI ole kostoa

Moni koiranomistaja tulkitsee koiran teot — kuten sisälle pissaamisen omistajan poissa ollessa, tavaroiden tuhoamisen, tai valikoivan tottelemattomuuden — kostoksi tai kiusanteoksi.

Tutkimusnäyttö ei kuitenkaan tue lainkaan sitä, että koirat pystyisivät tahalliseen, moraalisesti värittyneeseen kostokäyttäytymiseen.

 

1. “Kosto” = stressi ja turvattomuus (ei tahallista pahantahtoisuutta)

Useissa koirien stressi- ja kiintymystutkimuksissa on osoitettu, että:

  • Sisälle pissaaminen
  • Tavaroiden pureskelu
  • Roskiksen levittäminen
  • Räyhääminen tai "tottelemattomuus"

… tapahtuvat tyypillisesti tilanteissa, joissa koira kokee eroahdistusta, turvallisuuden tunteen horjumista, ylivilkkautta tai turhautumista — eivät tilanteissa, joissa se olisi suunnitellut kostotoimia.

Yksi klassisista tutkimuksista (Sherman & Mills, 2008) osoittaa, että eroahdistuksen ydinmekanismeja ovat:

  • stressihormonien nousu
  • turhautumiskäytös
  • itsesäätelyn vaikeus, kun omistajan läsnäolo puuttuu
  • koiran pyrkimys palauttaa turvallisuuden tunne

Ei “kostonhalu”.

Lähde:
Sherman, B.L. & Mills, D.S. (2008). Canine Anxieties and Phobias: An Update on Separation Anxiety and Noise Aversion. Veterinary Clinics of North America.

 

 2. Koira ei ymmärrä “syyllisyyttä” – tämä on ihmisen projektiota

Monet omistajat ajattelevat, että koira “näyttää syylliseltä”, koska se tietää tehneensä väärin. Tämä on osoitettu virhetulkinnaksi.

Tutkimuksessa (Hecht et al., 2012) omistajat uskoivat koiran tuntevan syyllisyyttä riippumatta siitä:

  • oliko koira oikeasti tehnyt mitään
  • vai ei

Koiran “syyllinen ilme” oli itse asiassa pelkoa omistajan reaktiosta, ja rauhoittava ele, ei tietoista moraalista pohdintaa.

Lähde:
Hecht, J., Miklósi, Á., & Gácsi, M. (2012). The "guilty look" in dogs: Owner-related factors influence behavioural displays. Applied Animal Behaviour Science.

 

 3. Koira ei näytä kykenevän ihmistasoiseen “tahalliseen pahantekoon”

Koirilla on:

  • erinomainen kyky lukea ihmisen eleitä
  • varsin kehittynyt sosiaalinen kognitio
  • tunteita ja oppimiseen perustuvaa käytöstä

Mutta ei näyttöä, että ne hallitsisivat:

  • abstrakteja moraalisia konsepteja
  • kaunaa
  • tahallista pahantahtoisuutta
  • pitkäjänteistä suunnittelua “kiusaamistarkoituksessa”

Laaja meta-analyysi (Range & Virányi, 2015) päätyi siihen, että koirien “tottelemattomuus” tai “tahallinen ärsyttäminen” on lähes poikkeuksetta:

  • resurssikilpailua
  • turhautumista
  • epäselvä koulutustilanne
  • stressiä
  • koiran kykyjen ylittävää vaatimusta

Lähde:
Range, F. & Virányi, Z. (2015). Social learning from humans and conspecifics in dogs: the effect of domestication. Animal Behaviour.



Yhteenveto: 

Eläimet eivät kykene “v*ttuilemaan” siinä merkityksessä kuin ihminen tarkoittaa.

Eläin voi:

  • olla stressaantunut
  • olla ahdistunut
  • olla turhautunut
  • olla kipeä tai sairas
  • hakea huomiota (= yhteyttä)
  • puolustaa itselleen tärkeää resurssia
  • käyttää opittua käyttäytymistä selviytyäkseen vaikeasta tilanteesta
  • reagoida epäsuorasti ympäristön muutoksiin tavalla jonka tulkinta voi olla ihmisille haasteellista

Mutta eläin EI voi:

  • suunnitella moraalisesti värittynyttä kostoa
  • toimia “pahantahtoisesti” ihmismäisellä tavalla
  • ymmärtää “vääryyttä” ja “rangaistusta” abstrakteina käsitteinä
  • tehdä asioita ärsyttääkseen omistajaa tahallaan

Tämä linja on tieteellisesti erittäin hyvin perusteltavissa. Se, että me itse peilaamme ja tulkitsemme omia tuntemuksiamme eläimiin, ei tee väitteistä todenmukaisia. 


- Katariina Cozmei 



Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: ,

maanantai 6. lokakuuta 2025

Bent Braderup Suomessa 4.-5.10.2025

Vuosi on näemmä vierähtänyt viimeisimmästä blogikirjoituksesta: sopivasti edellinen postaus on edelliseltä klinikalta. Vuoden aikana on tapahtunut todella paljon mutta ei siitä nyt sen enempää vaan sukelletaan akateemisen ratsastustaiteen kuplaan tällä kertaa vähän proosallisemmassa muodossa. Jos haluat lukea perinteisiä klinikkaraportteja BB:n klinikoista, kurkkaa aiemmat postaukset jotka löydät tägeistä. 

 

Tuuli tuiversi keltaisia haavan lehtiä jotka liimaantuivat auton tuulilasiin kääntyessäni Granåsan jo tutuksi tulleeseen pihaan. Tällä kertaa matka oli kestänyt traileri perässä liki viisi tuntia - muutin Pohjanmaalle elokuussa. Hevoseni Murkku on onneksi hyvä matkustaja ja viihtynyt heinäpussin parissa, oma takapuoleni ja selkäni alkoi olla melko puutunut ja muuten jo aika hyvin parantunut ristiluun murtuma ilmoitteli itsestään. Tällä kertaa valmistautuminen kurssille jäi poikkeuksellisen ohueksi: loukkasin itseni aika pahasti kaksi kuukautta sitten ja suoritin vielä siihen päälle muuttorytäkän varsin puolikuntoisena, joten sekä minä että hevonen ollaan lähinnä jäykistytty, lihottu ja mökkihöperöidytty. 


Alkuperäinen idea oli yrittää suorittaa Squire-testi jota jo yritin kertaalleen suorittaa heinäkuussa opettajani Kenneth Vansweeveltin kurssilla mutta olin itse hyvin skeptinen - valmistautuminen jäi erittäin puutteelliseksi tapaturmasta ja muutosta johtuen enkä kokenut että olisin pystynyt fiksaamaan niitä haasteita joista ensi yritys jäi puutteelliseksi. Noh, ajattelin että otan mitä annetaan ja kaikki asiat tapahtuvat niinkuin niiden pitää jostain syystä tapahtua, ja sukelsin mieli avoinna kurssiviikonloppuun. 

Kursseilla on aina sama runko: ensin lauantai aamu alkaa teorialla, sitten hevosikot saavat ensimmäisen yksityisopetussettinsä yleensä maasta käsin. Lounaan jälkeen on toinen teoria, jonka jälkeen kaikilla on toinen tunti: maasta tai selästä. Sunnuntaina on vielä aamulla yksi teoria joka on yleensä Q&A, sitten viimeiset tunnit joissa kaikki saavat kotiläksynsä sekä lopputeoria. Teoriaosuuksista en nyt kirjoita tällä kertaa tähän mitään - pääteemat ovat aika samanlaisia kuin edellisillä kerroilla - löydät aiemmat postaukset tunnisteella "Branderup" täältä blogista. 

Ensimmäisellä tunnilla toivoin että voisimme katsoa miten saan paremmin Murkkua opastettua koukistamaan takapään niveliä paikalla seisten sillä tavalla joka on tarkoituksenmukaista ja laadukasta. Murkulla on tikkusuorat takajalat ja se on vähän takakorkea, joten aihepiiri ei ole hänelle ollenkaan helppo. Sain erinomaisia vinkkejä aiheeseen ja Bent tuli itsekin vallan "hands on" näyttämään mistä voin rentouttaa alaleukaa, niskaa, C5 ja saada hevosen siirtämään painoa diagonaalisesti kohti ulkotakajalkaa tuoden samalla sisälantiota hiukan eteenpäin ilman että se "niiaa" takajalat suorina tai vain nykäisee itseään taaksepäin kuten usein näkee hevosten tekevän tässä harjoituksessa. 


Haettiin samalla tunnilla kokoamisen perusteita myös liikkeessä käynnissä, ravissa ja laukassa. Murkku on kehittynyt laukassa aika paljon, mutta ravissa ja käynnissä on vielä hommaa saada maataviistävästä reinarista akateeminen itsensä ryhdissä kantava hevonen. Murkulla on tapana sammuttaa itsensä jännittyessään, ja vieraassa paikassa käy helposti niin että se jännittyessään sammuu ja menee "mykäksi ja kylmäksi" ja se saa aikaan minussa jännittymistä koska tunnen että yhteys katkeaa: turhaudun ja Murkku jännittyy ja mykistyy vielä enemmän. Kiva limbo! Tämä ei käy niin helposti enää maasta käsin mutta selästä kyllä. Siksikin testien tekeminen selästä on extra-haastavaa, mutta no, eipä se elämä mistään testeistä ole kiinni muutenkaan. Ne ovat vaan kivoja välietappeja ja asettavat raamit tavoitteille: kuten vaikkapa kouluratsastuksen eri luokat. 

Lounaan jälkeen jäin seuraamaan taas muita hevosikkoja ennen kuin hain Murkun ja kävelytin sitä melko pitkään osin siksi että itse rentoutuisin. Aamun kaulamanipulaatio oli ehkä ollut Murkulle vähän too much ja sen headshaking -oireet alkoivat tulla esiin... Murkulla on siis kaularangassa vähän sanomista ligamenttien osalta, kun hän on kisannut reiningiä jo kaksivuotiaana Saksassa. "Future prospect with no future" jos nyt ihan suoraan sanotaan: minusta tuntuu aivan hullulta että kaksivuotiailla kisataan ratsastuksessa jo ihan täyttä päätä. Tunsin miten se käpertyi kuoreensa ja oma fiilis alkoi mennä vähän surkeaksi. No, yrittänyttä ei laiteta: ajattelin että otetaan tämä nyt joka tapauksessa treenin kannalta ja saadaan palaute ja kotiläksyt. Niin kävikin että Bent keskeytti testin jo heti ensimmäisen käyntiosuuden puolessa välissä todeten että okei, tästä ei nyt tänään tule mitään, eikä tullutkaan. Saatiin sitten hyviä korjausohjeita ja hinkattiin istuntaa. Squire-testi siis arvioi nimenomaan istuntaa: noin vartin mittainen ohjelma suoritetaan tavalla jossa näkyy että ratsastaja on ymmärtänyt akateemisen istunnan elementit ja osaa käyttää niitä tasapainottaakseen ja auttaakseen hevosta erilaisissa liikkeissä ja tehtävissä. 

Fiilis oli vähän surkea - ei siksi että testin suorittaminen ei ollut nyt otollista vaan siksi että tunsin muutoinkin itseni tässä kohtaa jo perin surkeaksi luuseriksi joka ei osaa mitään ja vaan käy nolaamassa itseään julkisesti vuodesta toiseen eikä Bentin antama palaute varsinaisesti auttanut. Toki tiedän järjellä ettei se asia nyt niinkään ole, mutta tiedättekö joskus tämä hevoshomma on yhtä pasketta :'D No, kyllä te tiedätte. Mietin hiljaa mielessäni että maksoin tästä viikonlopusta niin järjettömästi rahaa ja olen ajanut pers jumissa viisi tuntia suuntaansa: nyt pitää vaan nauttia tästä vaikka ihan väkisin. Ja niin teinkin. On etuoikeutettua saada osallistua tällaisiin juttuihin ihanalla hevosella mukavan yhteisön kannustamana - ihan sama vaikka pystyisi toteuttamaan vain ehkä noin 30% siitä johon päästään kotioloissa omassa rauhassa. 

Illalla jäin kuuntelemaan lehtopöllönaaraiden huutelua samettisen tummassa syksyisessä yössä. Muistin että tänään on Viktor-koirani yksivuotissynttäripäivä! Kuinka paljon onkaan tapahtunut vuodessa. Vuosi sitten olin myös Murkun kanssa BB-klinikalla ja katselin yöllä revontulia ikkunasta, mietin ovatkohan koiranpennut jo syntyneet ja jännitin Groundwork& Lungeing testin tekemistä. Nyt on testi tehty, koiranpentu syntynyt ja oma, ja olen vielä tässä välissä muuttanut koiranpennun synnyinkotiinkin tänne Närpiöön - niin se elämä vie! 

Heräsin aamulla niin kokovartalopökkelönä etten tiennyt miten olisin pukenut päälleni mutta onneksi verryin voideltuani itseni sisäisesti litralla kahvia ja köpöttelemällä ympäriinsä. Tällä  kertaa oma treenivuoroni oli heti aamulla teorian jälkeen, joten otin Murkun mukaan maneesiin kuuntelemaan teoriaa ja samalla annoin sen nuuskutella maneesia ja yleisö pääsi pussailemaan häntä. Murkku on tosi seurallinen ja tykkää rapsutteluista. Ehdin onneksi vertyä aamun mittaan sen verran että rohkenin jatkaa istuntatreeniä viimeisellä kerralla. Haettiin nyansseja liikkeen fiilistelyyn ja sukkuloitiin sulku eteen - sulku kokoaminen - avo koottuna - avo eteen - avo koottuna - sulku koottuna - sulku eteen jne harjoitusten välillä istuntaa käyttäen. Lisäksi Bent nousi tuolistaan näyttämään kirjaimellisesti kädestä pitäen miten hän toivoisi että pitäisin kaikkia ohjia (kapsoniohja + bosalohja tässä tapauksessa, Murkku ei toimi kovin hyvin kuolaimilla) yhdessä kädessä ja käyttäisin niitä. Lisäksi saimme paljon kotiläksyjä hioaksemme taitojamme kohti Squire-testiä. Ehkä sitten ensi vuonna <3 

Livahdin kotimatkalle jo heti lounaan jälkeen ennen viimeistä teoriaa tietäen että matka on pitkä, sateinen ja Pohjanmaan päässä myös myrskyinen. Koko pitkä kotimatka oli aikaa reflektoida kurssin antia, ja kirjoitin itselleni heti tuoreeltaan aika paljon omia muistiinpanoja mihin kiinnittää extra-huomiota omassa treenissä ja toisaalta myös oppilaideni kanssa. 

Mielessä läikkyi päällimmäisenä ihan rehellisen väsymyksen lisäksi myös iso kiitollisuus näistä kursseista, huippulaadukkaasta opetuksesta, mainiosta yhteisöstä sekä tietysti ihanasta hevosestani Murkusta jonka kanssa nämä reissut ovat aina mukavia. Kiitos myös yöpaikasta ja groomauksesta ystävälleni Maijalle sekä kotiin jääneelle puolisolleni Kimille joka hoiti hevosia ansiokkaasti ekaa kertaa ihan itse koko viikonlopun minun ollessani reissussa :D Kiitos toki myös Granåsalle ja järjestäjille - nähdään taas ensi vuonna! 


- Katariina Cozmei 






Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , ,
Tilaa: Kommentit (Atom)