Tuuli tuiversi keltaisia haavan lehtiä jotka liimaantuivat auton tuulilasiin kääntyessäni Granåsan jo tutuksi tulleeseen pihaan. Tällä kertaa matka oli kestänyt traileri perässä liki viisi tuntia - muutin Pohjanmaalle elokuussa. Hevoseni Murkku on onneksi hyvä matkustaja ja viihtynyt heinäpussin parissa, oma takapuoleni ja selkäni alkoi olla melko puutunut ja muuten jo aika hyvin parantunut ristiluun murtuma ilmoitteli itsestään. Tällä kertaa valmistautuminen kurssille jäi poikkeuksellisen ohueksi: loukkasin itseni aika pahasti kaksi kuukautta sitten ja suoritin vielä siihen päälle muuttorytäkän varsin puolikuntoisena, joten sekä minä että hevonen ollaan lähinnä jäykistytty, lihottu ja mökkihöperöidytty.
Alkuperäinen idea oli yrittää suorittaa Squire-testi jota jo yritin kertaalleen suorittaa heinäkuussa opettajani Kenneth Vansweeveltin kurssilla mutta olin itse hyvin skeptinen - valmistautuminen jäi erittäin puutteelliseksi tapaturmasta ja muutosta johtuen enkä kokenut että olisin pystynyt fiksaamaan niitä haasteita joista ensi yritys jäi puutteelliseksi. Noh, ajattelin että otan mitä annetaan ja kaikki asiat tapahtuvat niinkuin niiden pitää jostain syystä tapahtua, ja sukelsin mieli avoinna kurssiviikonloppuun.
Kursseilla on aina sama runko: ensin lauantai aamu alkaa teorialla, sitten hevosikot saavat ensimmäisen yksityisopetussettinsä yleensä maasta käsin. Lounaan jälkeen on toinen teoria, jonka jälkeen kaikilla on toinen tunti: maasta tai selästä. Sunnuntaina on vielä aamulla yksi teoria joka on yleensä Q&A, sitten viimeiset tunnit joissa kaikki saavat kotiläksynsä sekä lopputeoria. Teoriaosuuksista en nyt kirjoita tällä kertaa tähän mitään - pääteemat ovat aika samanlaisia kuin edellisillä kerroilla - löydät aiemmat postaukset tunnisteella "Branderup" täältä blogista.
Ensimmäisellä tunnilla toivoin että voisimme katsoa miten saan paremmin Murkkua opastettua koukistamaan takapään niveliä paikalla seisten sillä tavalla joka on tarkoituksenmukaista ja laadukasta. Murkulla on tikkusuorat takajalat ja se on vähän takakorkea, joten aihepiiri ei ole hänelle ollenkaan helppo. Sain erinomaisia vinkkejä aiheeseen ja Bent tuli itsekin vallan "hands on" näyttämään mistä voin rentouttaa alaleukaa, niskaa, C5 ja saada hevosen siirtämään painoa diagonaalisesti kohti ulkotakajalkaa tuoden samalla sisälantiota hiukan eteenpäin ilman että se "niiaa" takajalat suorina tai vain nykäisee itseään taaksepäin kuten usein näkee hevosten tekevän tässä harjoituksessa.
.jpeg) |
Haettiin samalla tunnilla kokoamisen perusteita myös liikkeessä käynnissä, ravissa ja laukassa. Murkku on kehittynyt laukassa aika paljon, mutta ravissa ja käynnissä on vielä hommaa saada maataviistävästä reinarista akateeminen itsensä ryhdissä kantava hevonen. Murkulla on tapana sammuttaa itsensä jännittyessään, ja vieraassa paikassa käy helposti niin että se jännittyessään sammuu ja menee "mykäksi ja kylmäksi" ja se saa aikaan minussa jännittymistä koska tunnen että yhteys katkeaa: turhaudun ja Murkku jännittyy ja mykistyy vielä enemmän. Kiva limbo! Tämä ei käy niin helposti enää maasta käsin mutta selästä kyllä. Siksikin testien tekeminen selästä on extra-haastavaa, mutta no, eipä se elämä mistään testeistä ole kiinni muutenkaan. Ne ovat vaan kivoja välietappeja ja asettavat raamit tavoitteille: kuten vaikkapa kouluratsastuksen eri luokat.
Lounaan jälkeen jäin seuraamaan taas muita hevosikkoja ennen kuin hain Murkun ja kävelytin sitä melko pitkään osin siksi että itse rentoutuisin. Aamun kaulamanipulaatio oli ehkä ollut Murkulle vähän too much ja sen headshaking -oireet alkoivat tulla esiin... Murkulla on siis kaularangassa vähän sanomista ligamenttien osalta, kun hän on kisannut reiningiä jo kaksivuotiaana Saksassa. "Future prospect with no future" jos nyt ihan suoraan sanotaan: minusta tuntuu aivan hullulta että kaksivuotiailla kisataan ratsastuksessa jo ihan täyttä päätä. Tunsin miten se käpertyi kuoreensa ja oma fiilis alkoi mennä vähän surkeaksi. No, yrittänyttä ei laiteta: ajattelin että otetaan tämä nyt joka tapauksessa treenin kannalta ja saadaan palaute ja kotiläksyt. Niin kävikin että Bent keskeytti testin jo heti ensimmäisen käyntiosuuden puolessa välissä todeten että okei, tästä ei nyt tänään tule mitään, eikä tullutkaan. Saatiin sitten hyviä korjausohjeita ja hinkattiin istuntaa. Squire-testi siis arvioi nimenomaan istuntaa: noin vartin mittainen ohjelma suoritetaan tavalla jossa näkyy että ratsastaja on ymmärtänyt akateemisen istunnan elementit ja osaa käyttää niitä tasapainottaakseen ja auttaakseen hevosta erilaisissa liikkeissä ja tehtävissä.
Fiilis oli vähän surkea - ei siksi että testin suorittaminen ei ollut nyt otollista vaan siksi että tunsin muutoinkin itseni tässä kohtaa jo perin surkeaksi luuseriksi joka ei osaa mitään ja vaan käy nolaamassa itseään julkisesti vuodesta toiseen eikä Bentin antama palaute varsinaisesti auttanut. Toki tiedän järjellä ettei se asia nyt niinkään ole, mutta tiedättekö joskus tämä hevoshomma on yhtä pasketta :'D No, kyllä te tiedätte. Mietin hiljaa mielessäni että maksoin tästä viikonlopusta niin järjettömästi rahaa ja olen ajanut pers jumissa viisi tuntia suuntaansa: nyt pitää vaan nauttia tästä vaikka ihan väkisin. Ja niin teinkin. On etuoikeutettua saada osallistua tällaisiin juttuihin ihanalla hevosella mukavan yhteisön kannustamana - ihan sama vaikka pystyisi toteuttamaan vain ehkä noin 30% siitä johon päästään kotioloissa omassa rauhassa.
Illalla jäin kuuntelemaan lehtopöllönaaraiden huutelua samettisen tummassa syksyisessä yössä. Muistin että tänään on Viktor-koirani yksivuotissynttäripäivä! Kuinka paljon onkaan tapahtunut vuodessa. Vuosi sitten olin myös Murkun kanssa BB-klinikalla ja katselin yöllä revontulia ikkunasta, mietin ovatkohan koiranpennut jo syntyneet ja jännitin Groundwork& Lungeing testin tekemistä. Nyt on testi tehty, koiranpentu syntynyt ja oma, ja olen vielä tässä välissä muuttanut koiranpennun synnyinkotiinkin tänne Närpiöön - niin se elämä vie!
Heräsin aamulla niin kokovartalopökkelönä etten tiennyt miten olisin pukenut päälleni mutta onneksi verryin voideltuani itseni sisäisesti litralla kahvia ja köpöttelemällä ympäriinsä. Tällä kertaa oma treenivuoroni oli heti aamulla teorian jälkeen, joten otin Murkun mukaan maneesiin kuuntelemaan teoriaa ja samalla annoin sen nuuskutella maneesia ja yleisö pääsi pussailemaan häntä. Murkku on tosi seurallinen ja tykkää rapsutteluista. Ehdin onneksi vertyä aamun mittaan sen verran että rohkenin jatkaa istuntatreeniä viimeisellä kerralla. Haettiin nyansseja liikkeen fiilistelyyn ja sukkuloitiin sulku eteen - sulku kokoaminen - avo koottuna - avo eteen - avo koottuna - sulku koottuna - sulku eteen jne harjoitusten välillä istuntaa käyttäen. Lisäksi Bent nousi tuolistaan näyttämään kirjaimellisesti kädestä pitäen miten hän toivoisi että pitäisin kaikkia ohjia (kapsoniohja + bosalohja tässä tapauksessa, Murkku ei toimi kovin hyvin kuolaimilla) yhdessä kädessä ja käyttäisin niitä. Lisäksi saimme paljon kotiläksyjä hioaksemme taitojamme kohti Squire-testiä. Ehkä sitten ensi vuonna <3
Livahdin kotimatkalle jo heti lounaan jälkeen ennen viimeistä teoriaa tietäen että matka on pitkä, sateinen ja Pohjanmaan päässä myös myrskyinen. Koko pitkä kotimatka oli aikaa reflektoida kurssin antia, ja kirjoitin itselleni heti tuoreeltaan aika paljon omia muistiinpanoja mihin kiinnittää extra-huomiota omassa treenissä ja toisaalta myös oppilaideni kanssa.
Mielessä läikkyi päällimmäisenä ihan rehellisen väsymyksen lisäksi myös iso kiitollisuus näistä kursseista, huippulaadukkaasta opetuksesta, mainiosta yhteisöstä sekä tietysti ihanasta hevosestani Murkusta jonka kanssa nämä reissut ovat aina mukavia. Kiitos myös yöpaikasta ja groomauksesta ystävälleni Maijalle sekä kotiin jääneelle puolisolleni Kimille joka hoiti hevosia ansiokkaasti ekaa kertaa ihan itse koko viikonlopun minun ollessani reissussa :D Kiitos toki myös Granåsalle ja järjestäjille - nähdään taas ensi vuonna!
- Katariina Cozmei
.jpeg)
.jpeg)
.jpeg)
.jpeg)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti