Mitä tiede sanoo siitä, osaako eläin pottuilla?

Kuva: Unsplash kuvapankki

Mitä tiede tietää eläinten kognitiosta ja tunne-elämästä?

Eläimet tuntevat: tietoisuus ja subjektiivinen kokemus

• Laaja katsaus vertaisarvioituihin tutkimuksiin summaa, että eläimet todellakin kykenevät kokemaan tunteita: kipua, pelkoa, stressiä, mutta myös luultavasti monia muita tunteita kuten mielihyvää, mieliharmia jne. Lähteet: MDPI+2PMC+2
• Tämä käsitys on nyt laajemmin hyväksytty: äärimmäisen skeptinen ”eläimet ovat kuin koneita, ne eivät tunteita” –näkemys on väistynyt, ja enemmistö eläinten käyttäytymistä tutkivista tiedemiehistä sanoo, että “useimmat tai lähes kaikki” nisäkkäät ja monet muut eläimet ovat tuntevia olentoja. Lähteet:  news.emory.edu+1

Tämä tarkoittaa, että eläimillä on ainakin subjektiivinen sisäinen maailma: tunteita, stressiä, pelkoa, todennäköisesti mielihyvää ja negatiivisia tuntemuksia. Mutta “tuntea” ≠ “ajattelee kuten ihminen”. 

 

Eläimillä on sosiaalinen kognitio ja ihmisen silmissä jonkinlainen “moraalinen koodi”, mutta rajoitettu

• Joissakin lajeissa (esim. sosiaaliset nisäkkäät, laumaeläimet) on havaittu käyttäytymistä, jota jotkut tutkijat tulkitsevat “proto-moraliseksi”: empatian alkeita, yhteistyötä, ehkä sympatiaa tai “oikeudenmukaisuuden” kaltaisia reaktioita. Lähteet: PhilArchive+2collected.jcu.edu+2
• Toisaalta, miten määrittelemme “moraalin” tai “tahallisen pahan tekemisen” eläimille, on filosofinen ja tieteellinen kysymys. Useat tutkijat erottavat kuvailemattoman “moral cognition” vs. normatiivisen moraalin: vaikka eläin osoittaisi empatiaa, se ei välttämättä tarkoita, että se tietoisesti pohtii “oikeaa” ja “väärää” samalla tavalla kuin ihminen. Lähteet: PhilArchive+1
• Näin ollen eläinten sosiaalinen kognitio ei automaattisesti tarkoita, että ne pystyisivät tahalliseen manipulaatioon, kostonhimoisiin tekoihin tai “v*ttuilemiseen” — ainakin ei siinä merkityksessä, jossa me ihmiset ymmärrämme.

 

Miksi “eläin v*ttuilisi” — eli pahantahtoisesti ärsyttäisi tai kostaisi — on tieteellisesti epäluotettava ajatus

• Moni eläinkäyttäytymiseen viittaava reaktio, jonka me saattaisimme tulkita “kostoksi”, “kiukuksi” tai “tahalliseksi ikäväksi” on usein oppimista, reaktiota ärsykkeeseen, stressistä johtuvaa käyttäytymistä tai selviytymisstrategiaa, ei tietoista moraalista tekoa. Eläimet reagoivat usein juuri tilanteeseen: satutuksi tuleminen, pelko, stressi, kilpailu resursseista.
• Tutkimus kentällä ja laboratoriossa korostaa, että vaikka eläimet voivat kokea tunteita ja tuntea pelkoa tai kipua — ja todennäköisesti myös toisia eläimiä —, ne eivät välttämättä hallitse abstrakteja käsitteitä kuten “oikeus”, “epäoikeus”, “kostamus” tai “sääty”. Lähteet: PhilArchive+2Wikipedia+2
• Kognitiotutkimuksessa käytetty käsite Theory of Mind (eli kyky tunnistaa toisen mielen tiloja — ajatuksia, aikeita, uskomuksia) on monilla eläimillä kiistanalainen. Vaikka jotkut lajit osoittavat jonkinlaista kykyä “mind-readingiin”, useimmat tiedostetut kokeet eivät anna vakuuttavaa näyttöä, että nämä kyvyt vastaisivat ihmisen tasoa. Lähteet: Wikipedia+1
• Lisäksi osaa käyttäytymisestä, jonka tavallinen ihminen saattaisi tulkita “kiusanteoksi” tai “pahansuopaisuudeksi”, voidaan selittää paremmin — ja tieteellisesti todennettavammin — stressillä, hoitotilanteella, pelolla, reviirikäyttäytymisellä tai lajityypillisillä sosiaalisilla hierarkioilla.

 

Mitä tiede sallii sanoa — ja mitä se kieltää

Miksi voimme tukea väitettä, että eläimet eivät “v*ttuilisi” tietoisesti

• Eläin tuntee: kipua, pelkoa, stressiä. Lähteet: MDPI+2PMC+2
• Eläimillä on sosiaalisia suhteita, ne voivat reagoida toisiin, osoittaa empatian alkeita tai torjua epäreiluutta (joissain kokeissa, tietyillä lajeilla). Lähteet: PhilArchive+2wellbeingintlstudiesrepository.org+2
• Mutta tietoisen, ihmismäisen “pahantahtoisuuden”, “kostamisen” tai “nautintona toisen kärsimyksestä” osoittaminen vaatisi kykyä abstraktiin ajatteluun, intentionaalisuuteen ja “mieli-toiseen” (mind-to-mind) ymmärrykseen — ja tieteellistä näyttöä tästä ei ole. Lähteet: Wikipedia+2Wikipedia+2

Mitä tiede ei voi todistaa

• Että jokin eläin tietoisesti suunnittelee ja toteuttaa toimia “kiusatakseen” toista, “kostaa” tai “nauttii toisen epämukavuudesta”.
• Että eläinten sosiaaliset reaktiot vastaisivat konseptuaalisesti ihmisten moraalisia ja psykologisia reaktioita (syy–seuraus, aikakäsitys, kauna, kostaminen).
• Että eläimet ymmärtäisivät abstrakteja inhimillisiä käsitteitä kuten “oikeus”, “epäoikeus”, “tahallinen loukkaus”, “vihanpito”, “kostaminen”.

 

 Johtopäätös 

On tieteellisesti hyvin perusteltua sanoa, että monet eläimet, myös Suomessa elävät nisäkkäät, pystyvät kokemaan tunteita, kuten pelkoa, stressiä, kipua — ja todennäköisesti myös mielihyvää ja sosiaalista sidettä. Tämä avaa mahdollisuuden sille, että eläimillä on “subjektiivinen elämä”.

• On myös perusteltua sanoa, että eläimillä on jossain määrin sosiaalista kognitiota: ne voivat reagoida lajitovereihin, olla yhteistyökykyisiä, ehkä havaita epätasa-arvoa tai “reiluuden” puutetta, mutta vain tietyissä eläinlajeissa joilla on laajempia kognitiivisia kykyjä. 
• Mutta väite, että eläimet tahallisesti “v*ttuilisivat” ihmisille tai toisille eläimille inhimilliseen tapaan, ei ole tieteellisesti tuettu. Siihen ei ole näyttöä, ja se jää todennäköisesti projektioiksi — ihmismäisiksi tulkinnoiksi eläimen käyttäytymisestä. 

 

Voiko koira "v*ttuilla"? – Tieteellinen esimerkki

Esimerkki: “Kosto-pissaaminen”, “kostoksi rikottu esine” – tutkimusten mukaan EI ole kostoa

Moni koiranomistaja tulkitsee koiran teot — kuten sisälle pissaamisen omistajan poissa ollessa, tavaroiden tuhoamisen, tai valikoivan tottelemattomuuden — kostoksi tai kiusanteoksi.

Tutkimusnäyttö ei kuitenkaan tue lainkaan sitä, että koirat pystyisivät tahalliseen, moraalisesti värittyneeseen kostokäyttäytymiseen.

 

1. “Kosto” = stressi ja turvattomuus (ei tahallista pahantahtoisuutta)

Useissa koirien stressi- ja kiintymystutkimuksissa on osoitettu, että:

• Sisälle pissaaminen
• Tavaroiden pureskelu
• Roskiksen levittäminen
• Räyhääminen tai "tottelemattomuus"

… tapahtuvat tyypillisesti tilanteissa, joissa koira kokee eroahdistusta, turvallisuuden tunteen horjumista, ylivilkkautta tai turhautumista — eivät tilanteissa, joissa se olisi suunnitellut kostotoimia.

Yksi klassisista tutkimuksista (Sherman & Mills, 2008) osoittaa, että eroahdistuksen ydinmekanismeja ovat:

• stressihormonien nousu
• turhautumiskäytös
• itsesäätelyn vaikeus, kun omistajan läsnäolo puuttuu
• koiran pyrkimys palauttaa turvallisuuden tunne

Ei “kostonhalu”.

Lähde:
Sherman, B.L. & Mills, D.S. (2008). Canine Anxieties and Phobias: An Update on Separation Anxiety and Noise Aversion. Veterinary Clinics of North America.

 

 2. Koira ei ymmärrä “syyllisyyttä” – tämä on ihmisen projektiota

Monet omistajat ajattelevat, että koira “näyttää syylliseltä”, koska se tietää tehneensä väärin.

→ Tämä on osoitettu virhetulkinnaksi.

Tutkimuksessa (Hecht et al., 2012) omistajat uskoivat koiran tuntevan syyllisyyttä riippumatta siitä:

• oliko koira oikeasti tehnyt mitään
• vai ei

Koiran “syyllinen ilme” oli itse asiassa pelkoa omistajan reaktiosta, ei tietoista moraalista pohdintaa.

Lähde:
Hecht, J., Miklósi, Á., & Gácsi, M. (2012). The "guilty look" in dogs: Owner-related factors influence behavioural displays. Applied Animal Behaviour Science.

 

 3. Koira ei näytä kykenevän ihmistasoiseen “tahalliseen pahantekoon”

Koirilla on:

• erinomainen kyky lukea ihmisen eleitä
• varsin kehittynyt sosiaalinen kognitio
• tunteita ja oppimiseen perustuvaa käytöstä

Mutta ei näyttöä, että ne hallitsisivat:

• abstrakteja moraalisia konsepteja
• kaunaa
• tahallista pahantahtoisuutta
• pitkäjänteistä suunnittelua “kiusaamistarkoituksessa”

Laaja meta-analyysi (Range & Virányi, 2015) päätyi siihen, että koirien “tottelemattomuus” tai “tahallinen ärsyttäminen” on lähes poikkeuksetta:

• resurssikilpailua
• turhautumista
• epäselvä koulutustilanne
• stressiä
• koiran kykyjen ylittävää vaatimusta

Lähde:
Range, F. & Virányi, Z. (2015). Social learning from humans and conspecifics in dogs: the effect of domestication. Animal Behaviour.

Yhteenveto: 

Eläimet eivät kykene “v*ttuilemaan” siinä merkityksessä kuin ihminen tarkoittaa.

Eläin voi:

• olla stressaantunut
• olla ahdistunut
• olla turhautunut
• olla kipeä tai sairas
• hakea huomiota (= yhteyttä)
• puolustaa itselleen tärkeää resurssia
• käyttää opittua käyttäytymistä selviytyäkseen vaikeasta tilanteesta
• reagoida epäsuorasti ympäristön muutoksiin tavalla jonka tulkinta voi olla ihmisille haasteellista

Mutta eläin EI voi:

• suunnitella moraalisesti värittynyttä kostoa
• toimia “pahantahtoisesti” ihmismäisellä tavalla
• ymmärtää “vääryyttä” ja “rangaistusta” abstrakteina käsitteinä
• tehdä asioita ärsyttääkseen omistajaa tahallaan

Tämä linja on tieteellisesti erittäin hyvin perusteltavissa. Se, että me itse peilaamme ja tulkitsemme omia tuntemuksiamme eläimiin, ei tee väitteistä todenmukaisia. 

- Katariina Cozmei