Mr. Morris Ypäjällä 2013

Kirjoitin tästä jo Facebookiin pienen päivityksen (joka sitten levisikin ilman lähdeviitettä ja kirjoittajan nimeä aika ripeästi pitkin nettiä... Muistakaa mainita AINA kirjoittaja ja lähde jos lainaatte toisten tekstejä!!) mutta ajattelin avata ajatuksiani ja muistiinpanojani tänne vähän laajemminkin. Olen ollut katsomassa hänen klinikkaansa aiemminkin vuosia sitten, mutta nyt siitä sai taas eri asioita irti, kun oma ymmärrys ja tieto kasvavat vuosien myötä.

George Morris on 1938 Yhdysvaltojen New Yorkissa syntynyt ratsastuksen suurmies, joka on tullut tunnetuksi tiukkana tyyppinä joka saa tuloksia aikaan. Hän on suorapuheinen ja joskus jopa suorastaan räävi valmennetaviaan kohtaan (joka on toki varsin viihteellistä katsojille) mutta aina oikeudenmukainen ja reilu hevosille. Hänen tunneilleen mennään tarkkana kuin porkkana, naiset tukka hiusverkossa, siisteissä klassisissa varusteissa ja vaatteissa, ylimääräiset blingblingit ja tingeltangelit voi jättää kotiin suosiolla. Morrisin tinkimätön ja tiukka tyyli oli taas kuin navakka puhdistava tuuli läpi tämän hetkisen sosiaalisen tilanteemme, jossa opettajat eivät saa käyttää koulussa enää punakynääkään, ettei kenellekään vaan tule paha mieli ;) Itse en ole myöskään toisaalta tahallisen mielenpahoittamisen suurin kannattaja, mutta jos haluaa menestyä kilparatsastuksessa aivan tosissaan, täytyy pystyä ratsastamaan myös kovan paineen alla, ja painetta Morrisin silmän alla on riittämiin.

Tässä muutamia hänen mainitsemiaan ajatuksia kursiivilla, jotka poimin klinikkapäivän aikana, sekä omia lisähuomioitani aiheesta.


*"Älä koskaan menetä malttiasi hevosen kanssa. Vaikka korjaat hevosta, älä tee sitä vihaisena. Se on nopea tapa pilata hevonen."

Vihaisena tulee helposti ylireagoitua, ja rangaistus ei olekaan enää suhteessa rikokseen. Hevonen on hyvin oikeudenmukainen eläin. Älä petä sen luottamusta rankaisemalla sitä epäreilusti.


*"Hevosen tulee kunnoittaa ratsastajaa, mutta ei koskaan pelätä. Se on eri asia."

Pelolla ratsastettu ja käsitelty hevonen ei koskaan anna parastaan. Se jättää ratsastajan pulaan heti, kun tilanne menee liian tiukaksi. Jos ratsastaja yrittää hankkia hevosen kunnoitusta pelottelemalla, homma on tuomittu epäonnistumaan. Mieti itse, minkälaisen pomon johdatettavana antaisit itse parhaasi?


*"Tekniikkani perustuu klassiseen (:D !) ranskalaiseen ratsastukseen. Annetaan hevosen fysiikan hoitaa homma, eikä estetä ja häiritä sitä."

Hah! Hän avasi asiaa kertomalla hiukan ranskalaisen koulukunnan teeseistä ja historiasta. Ja ruoti samalla melko nasakoin sanankääntein "mannermaista tuuppausta". Klassinen ratsastushan perustuu parhaimmillaan juuri siihen, että ymmärretään ja kunnioitetaan hevosen fysiikkaa ja luonnonlakeja eikä ratsasteta niitä vastaan.


*"Älä tee sitä ja tätä, vaan yksinkertaista asioita. Ratsastus ei ole monimutkaista. Te teette siitä monimutkaista."

Niinhän se on. Hevonen on yksinkertainen, ihminen monimutkainen...


*"Keventäkää enemmän etukenoon! Olette koko ajan jäykkinä hevosen liikettä jäljessä."

Hah2! Olen vuosikausia opettanut omia oppilaitani ajattelemaan omaa kevennystään siltä kantilta, että ollaan liikkeen päällä eikä liikettä jäljessä jokaisella askeleella. Jäykällä selällä suoraan ylös ponkaiseminen ei ole mitään liikkeen päällä olemista. Ehkä Morriskin on sokea kukkahattu? hirnh... :D


*"Älkää vetäkö ohjasta taakse. Hevoset inhoavat sitä. Nostakaa käsiä, ja kun hevonen myötää ja rentoutuu, rentouta kädet." (hän demonstroi tätä myös yhdellä oppilaan hevosella joka oli hyvin jännittynyt ja "väärinpäin".)

Hah3! Morris näytti maasta samalla metodilla (toinen ohja niskan yli ja ohjasotteet ylöspäin) kuin ranskalainen klassisen kouluratsastuksen nykytaituri Philippe Karl, miten hevosen saa oppimaan rentouttamaan suun ja niskan ja myötäämään kohti tuntumaa eikä suinkaan tuntumasta poispäin. Kun hevonen myötää ja rentoutuu ja on siinä asennossa missä sen haluaa olevan, Morris itse ratsasti lähes olemattomalla tuntumalla ja jätti hevosen täysin rauhaan. Nopea ja selvä korjaus -> täydellinen rentoutus ja rauhaan jättäminen.


*"Käyttäkää johtavaa ohjaa kaarteissa, johtava ohja melkeinpä myötää, eikä vedä ja "tapa" hevosta."

Jälleen kerran Morris puhui taaksepäin ja etenkin alaspäin reittä kohti vetävän käden huonosta vaikutuksesta. Myös Nina Fagerström puhui paljon taaksepäin vetävän käden kehnoudesta omalla klinikallaan muutama viikko sitten!


*"Älä ala hermoilemaan! Rentoudu, ja odota. Jos et pysty tekemään ratkaisua (lähestymisen suhteen), odota mieluummin. Älä jahtaa hevosta."

Morris kommentoi, että lähestymisessä on kaksi vaihtoehtoa. "Ratsasta eteen, tai odota. Jos et tiedä kumpaa pitäisi tehdä, odota kunnes näet paikan". Hän käytti hiukan huvittavaa termiä "desperate housewifes" niistä naispuolisista ratsastajista, jotka alkoivat hermoilemaan kaarteissa ja ennen estettä ja sähläämään omiaan. Onkin varmaan tosi helppo rentoutua hänen haukansilmiensä alla, heh... hatunnosto urheille ratsastajille!


*"Hevosta ei potkita ja tökitä missään tilanteessa. Käytä muita keinoja. Hevosen potkiminen on huonoa horsemanshippia."

On erikoista, että hevosmaailmassa pidetään vielä ihan ok juttuna hevosen kylkien potkimista, niin että siitä pitää ihan erikseen mainita! Morris halusi että pohjetta käytetään painaltamalla, eikä jalkaa välillä irroteta kyljestä ja potkaista hevosta. Jos painallus ei mene läpi, apua tehostettiin ensisijaisesti maiskuttamalla, jos se ei auta niin kevyesti kannuksella tai tarvittaessa esteraipan läpsäytyksellä (aina käsi irti ohjasta ettei vahingossa vedä suusta ja häiritse hevosta muutoin). Vesimattoa harjoitellessa kuulimmekin Morrisin omia ääniapuja niin että yleisö meinasi horjahtaa penkeiltään :D Tosin herkkien hevosten kohdalla hän oli aika varovainen ja pyrki enemmänkin rohkaisemaan kuin säikyttelemään hevosia. Morris korosti tilannetajua - kovapäisemmän hevosen kanssa on pakko toimia toisella tavalla, kuin herkän ja varovaisen. Hevonen pitää opetella tuntemaan kunnolla.


*"Jos hevonen käy kuumana ja pukittaa (esimerkiksi tehtävää aloittaessa), katso koko ajan eteenpäin. Älä katso hevosta. Anna sen olla ja mennä eteenpäin."

Hevosen kanssa kiisteleminen on aika turhaa siinä vaiheessa kun kierroslukumittari hirttää jo punaiselle. On helpompi päästää hevonen etenemään ja antaa sille tekemistä. Morris kommentoi, että todella hyvät hevoset ovat usein aika persoonia ja herkkiä. Niille pitää hänen mukaansa antaa tilaa. Hän kommentoi myös että pukittelu voi olla myös paha tapa josta pitää hevoselle huomauttaa, tai toisaalta johtua ratsastajan levottomasta ja huonosta alapohkeesta. Tällöin tärkeintä on rauhoittaa oma pohje ja jättää hevonen rauhaan.


*"En välitä jos (tässä tilanteessa oppilaan) hevonen harjoitellessa pudottaa, askel ei ihan sovi tai se tekee huonoja päätöksiä, tärkeintä on että hevonen hyppää esteen yli. Samalla se oppii, eikä tee samaa virhettä uudestaan. It's education for the horse."

Morris puhui samalla paljon siitä, ettei auteta hevosta liikaa. Annetaan sen tehdä itse vähän virheitä. Annetaan sille myös vastuuta omista tekemisistään. Niin se oppii. Etenkin esteillä hevosen tulisi oppia pitämään huolta omista jaloistaan ilman että ratsastaja kanniskelee sitä paikasta toiseen.


*"Älä koskaan rankaise hevosta omasta virheestäsi."

No niinpä!! Kuinka usein näkee kisoissa turhautuneen ratsastajan mätkivän hevostaan, vaikka on itse tuonut sen niin mahdottomaan kohtaan, ettei se kertakaikkiaan voi hypätä... Lisääkö se luottamusta ja kunnoitusta? Tuskin. Jos et tiedä pitäisikö hevosta rangaista, jätä tekemättä. Todennäköisesti menee pieleen tai ainakin ajoitus on jo auttamatta liian myöhässä.


*"Kisoihin mennään vain näyttämään mitä ollaan harjoiteltu ja missä ollaan juuri silloin, mutta todellinen horsemanship on se joka ratkaisee. Tänä päivänä ei juuri näe hyvää horsemanshippiä."

Ei lisättävää :D näihin sanoihin onkin hyvä lopetella tämä turina.

Tekstin ja kuvien copyright Katariina Albrecht