Kurssin alussa Gillian kävi läpi hevosen selkärankaa pätkä kerrallaan, ja havainnollisti sanomaansa sekä maalatulla hevosella että mukanaan tuomalla pikkuponin selkärangalla. Selkäranka sijaitsee hevosen sisällä paljon alempana kuin anatomiaan perehtymätön äkkiseltään luulisi. Hevosella on valtavat lihakset rangan suojana, jotka myös mahdollistavat painavan pään nostamisen ja kannattelemisen. Suurin osa rangan liikkeestä tapahtuu 1-2 niskanikaman kohdalla, ja ylipäätän kaularangan alueella. Muu ranka liikkuu melko vähän. Ainoastaan lantion ja ristiluun liitoksen (sacro-lumbar) alueella tapahtuu merkittävämpää liikettä.
Gillian kertoi, että jos hevosen kallonpohjan lihakset ovat jumissa, tämä 1-2 nikamaväli (atlas-axis) liikkuu hyvin vähän sivusuunnassa. Saman kohdan ongelmista kielii monen hevosen tapa laittaa päätä vinoon asettaessa. Kallonpohjan lihakset menevät jumiin monesta syystä, mutta ratsuhevosilla yleisin syy on yksinkertaisesti staattinen ohjasta vetäminen ja liian staattinen "tiukka" kulma pään ja kaulan välissä jolloin kaularangan luonnollinen mutka ei olekaan enää kovin luonnollinen, ja kun hevonen joutuu pitään asentoa pidempään kuin se oikeasti jaksaisi, se alkaa kompensoida tilannetta toisenlaisilla lihaksilla ja välttää kireyden tunnetta kääntämällä päätään vinoon. Samasta syystä käy usein niin, että vaikka haluaisimme hevoselle hienon "ylälinjan" saammekin itseasiassa alakaulan - kun hevonen ei jaksa pysyä samassa asennossa se alkaa kompensoida tilannetta ihan toisilla lihaksilla, mitä alunperin haimme. Siksi staattiset pakkoasennot aiheuttavat jopa vähän toisenlaisia ongelmia, kuin ajattelimmekaan.
Hevonen ei taivu rintarangastaan kovinkaan paljon. Rintaranka on jäykkä ja voimakas osa selkärankaa. Hevosen selkä on tehty kannattelemaan valtavan painavaa vatsaonteloa, joka painaa sisäelimineen normaalikokoisella ratsuhevosella jopa 150 kiloa. Tilanne toki mutkistuu kun rintarangan päälle laitetaan ratsastaja. Tällöin hevosen selän terveys on koetuksella, jos satula ei ole sopiva ja sopivassa kohdassa, eikä ratsastaja osaa auttaa hevosta pitämään selkäänsä rennosti ylhäällä vatsalihasten avulla. Satulan runko-osa ei saa missään tapauksessa tulla lapaluun päälle eikä toisaalta tulla takaa viimeisen kylkiluun reunan taakse painamaan herkkää lannerankaa. Tämän pitäisi olla selvää kaikille kokeneille harrastajille, mutta silti näkee edelleen aivan liian pitkiä satuloita, jotka painavat hevosen lannerankaa.
Ratsastamisen kannalta olennainen kohta on sacro-lumbar liitoskohta, eli lanne-ristiluunivel. Tämän osan hyvinvointi ja liikkuvuus mahdollistaa oikeaoppisen kokoamisen, lisäämisen, taipumisen!
Ranka jatkuu häntään saakka! Myös kaikki ligamentit ja lihakset jatkuvat lihaskalvojenkin kautta häntään saakka, ja hännän asento voi kertoa jotain hevosen muun rangan tilanteesta ja terveydestä. Gillian kertoi, että jos häntä on aina vähän vinossa jompaan kumpaan suuntaan, se saattaa olla ihan vaan hevosen lihaksiston vinoutta, mutta jos hännän asento yhtäkkiä muuttuu radikaalisti, se indikoi usein ongelmia.
Rangan perusasennossa kaularangassa on loivat kaaret ja rintaranka ja lanneranka ovat suhteellisen suorana. Ratsastajan painon vaikutuksesta ranka usein venyy liikaa alaspäin rintarangan kohdalta, jolloin okahaarakkeet alkavat lähentyä toisiaan ja pahimmassa tapauksessa tilanne johtaa "kissing spines" tyyppiseen tilanteeseen. Tämä on melko yleistä ratsuhevosilla. (Yritin etsiä tähän linkiksi Helsingborgin eläinsairaalassa tehtyä tutkimusta aiheesta, mutta en nyt löydä sitä...) Kun hevonen kantaa ratsastajaa joko selkä painuneena vailla tukilihasten apua, tai staattisessa jännittyneessä asennossa, lihas- ja ligamenttiperäiset ongelmat ovat usein väistämättömiä. Huono rangan asento johtaa siis monenlaisiin ongelmiin, Gillian kertoi, ja havainnollisti okahaarakkeiden yhteenliikkumista pikkuponin rangalla. "Ratsastajan pitää olla hevosensa personal trainer!", Gillian muistutti.
Gillian jakoi selän tukisysteemin neljään osa-alueeseen.
Ensimmäinen osa muodostuu rangan ligamenteista (luusta-luuhun). Niskaside on hevosen rangan tärkeimpiä tukirakenteita. Niskaside jatkuu okahaarakkeiden päällyssiteenä (ligamentum supraspinale), ristiluun yli, ja on vielä yhteyksissä sacro-iliac ligamentteihin eli kohtaan, jossa ristiluu yhtyy lantioon. Niskaside mahdollista hevosen pään kannattamisen ja liikuttamisen, ja vakauttaa okahaarakkeiden liikettä sään alueella. Kun hevonen laskee päätään, refleksinomaisesti myös selkä nousee. Tämä ei toimi pakkoasennoissa siten kun pitäisi, siksi voimakas "rullaaminen" vaikuttaa ligamentteihin haitallisesti. Pään laskeminen ratsastusta hyödyttävästi toimii vain, kun lihakset toimivat rentoina.
Pelkkä pään laskeminen ei kuitenkaan riitä nostamaan selkää, kun rintarangan painona on vielä ratsastaja. Toinen osa tukisysteemiä on takajalkaan liittyvät mekanismit. Sacro-iliac on mielenkiintoinen kohta ratsastuksen kannalta. Tässä kohtaa ristiluu liittyy lantioon vahvalla ligamentilla, jonka ei ole tarkoitus liikkua. Tämän ligamentin ongelmat ovat yleisiä esimerkiksi kumoonratsastuksen tai muun trauman seurauksena, ihan kuten ihmisilläkin ("SI-nivel").
Takajalan rakenteen S:n mallinen mutka on kuin hyppykeppi. Takapolven alta hevonen pystyy tekemään vain eteen-taa liikettä, kaikki sivulle vievä liike tulee lonkkanivelen ja takapolven alueelta. Takajalan asento vaikuttaa suoraan selkärangan asentoon, tarkemmin vielä niin että takapolven asento vaikuttaa suoraan lanne-ristiluuniveleen (sacro-lumbar).
Kolmas mielenkiintoinen rangan tukisysteemi sijaitsee etujalan rakenteissa. Hevosella ei ole solisluuta - hevosen etujalat ovat kuin kaksi tukipilaria, jotka liittyvät kehoon vahvojen lihasten, kalvojen ja tukikudosten avulla. Lapaluun yläosa on rustoa, ja herkkä vaurioille, siksi satulan runkoa ei saa koskaan asettaa lapaluun päälle.
Ranka on kuin riippusilta näiden pilareiden ja ristiluun & lantion muodostaman tukirakenteen välissä. Hevosella on etupäässä isoja lihaksia jotka auttavat nostamaan säkää ja rintakehää, ja näitähän me haluamme käyttää myös ratsastaessa! Esim thoraxic sling muscle (joka tietää käännöksen, ilmoittautukoon :D).
Neljäs tekijä rangan tukemiseen ratsastaessa ovat lihasketjut. Hevosen lihaksisto voidaan jakaa yhtä lailla ojentajiin ja supistajiin kuin meillä ihmisilläkin, ja dorsaali & ventraalipuolen lihaksiin. Hevosella on yli 700 lihasta, jotka liikuttavat hevosta. Kuten jo koulusta tiedämme, lihakset toimivat pareittain: toinen supistuu, toinen rentoutuu. Dorsaalipuolen lihakset ovat selkärangan yläpuolella ja lonkan takana, ja ne ojentavat lonkkaa ja koko rankaa, laskevat selkää ja nostavat päätä ja kaulaa. Ventraalipuolen lihakset ovat selkärangan alapuolella ja lonkan etupuolella, ne taas koukistavat rankaa ja lonkkaa, ja osallistuvat olennaisesti selän nostamiseen ja tukemiseen. Rajoitukset yhdellä alueella vaikuttavat koko ketjuun, Gillian muistutti. Tässä kohtaa hän otti esimerkin siitä, miten lihasryhmät toimivat staattisesti tai dynaamisesti. Haluamme tosiaan sen nätin ylälinjan, mutta jos vaadimme hevosta kulkemaan liian pitkään pakonomaisessa asennossa, se alkaa käyttää muita lihaksia ja asento ei pysy tarkoituksenmukaisena. Esimerkkinä hän käytti joukkoa vapaaehtoisia, jotka olivat "kevyessä istunnassa" eli reisien varassa maassa, ja toiset "kevensivät". Hyvin nopeasti staattinen asento kävi raskaaksi ja asento ei pysynyt vaan polvet alkavat hakeutua lähemmäs toisiaan, selän ja vatsan kannatus pettää jne. Staattinen asento on aina raskas - verenkierto kärsii, maitohappoja alkaa kertyä, ja tästä seuraa kramppeja, lihaskipuja ja jopa rasitusvammoja. Lisäksi hän käytti toista esimerkkiä, ja piteli satulaa ylhäällä käsiensä varassa demonstroiden hevosen päätä. Kun hevonen on rento (kädet rentona suht alhaalla), pää roikkuu niskasiteiden varassa, jolloin ei käytetä niinkään lihastyötä. Vrt hevonen torkkuu laitumella tai kävelee vapaalla ohjalla ranka melko suorana. Joten, Gillian painotti, "vaihtele muotoa jos mielit pitää rangan terveenä"!
Gillian muistutti, että istumme pitkän selkälihaksen (longissimus dorsi) päällä, joka on tarkoitettu olemaan liikelihas, eikä staattinen lihas jonka päällä istutaan. Ilman vatsalihaksia ei ole selkää, ja toisaalta jännittynyt selkälihas vaikuttaa koko lihasketjujärjestelmään haitallisesti. Lihasketjujen tulee toimia tasapainossa. "Everything must be in balance!"
Osa 2 seuraa ensi viikolla, jossa referoin juoksutus & ratsastusosuuden tarkempaa antia. Stay tuned!
Teksti Katariina Albrecht
Kuva Mira Opas
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti