Meillä on enemmän ratsuhevosia kuin koskaan, hevosten hinnat ovat aivan pohjamudissa ja niitä on helppo saada ostajan markkina-aikoina, mutta siitä huolimatta moni täysihoitotalli laittaa pillit pussiin, ratsastuskoulut lopettavat, uusia talleja ja maneeseja rakennetaan harvakseltaan. Monien syrjäseutujen ratsastuskoulut ovat vailla asiakkaita vaikka puitteet ja opetus on kunnossa, täysihoitotallien hoitopaikkajonot ovat monin paikoin historiaa, hevoskauppakaan ei vedä. Monia pikkukisoja on jouduttu perumaan liian vähäisen lähtijämäärän vuoksi, kun taas samaan aikaan toisaalla kisajärjestäjät uupuvat mammuttiluokkien alle. Joihinkin täysihoitotalleihin joutuu edelleen jonottamaan jopa vuosia, ja isojen kaupunkien ratsastuskoulut ovat täyteen buukattu, mutta muut ovat ahdingon alla. Miksi? Mihin ne kaikki tuhannet hevoset menevät, joita tänne raahataan ulkomailta joka vuosi?
Ratsastusharrastus on kallis laji verrattuna moneen muuhun, mutta toisaalta ratsastuskoulusta saa alleen käypäsen harrastuskaverin, opetuksen ja hintavat puitteet. Oman hevosen ylläpitoon verrattuna ratsastuskoulussa kerta viikkoon käyminen on kuitenkin edullista. Helposti käy niin, että laskeskellaan halvemmaksi ratkaisuksi ostaa oma edullinen hevonen omaan pihaan, mutta harrastuksen luonne muuttuu olennaisesti. Vastuun ja kulurakenteen rajun muutoksen lisäksi yksin omassa kotipihassa harrastaminen usein vielä heikosti koulutetulla hevosella on etenkin lapselle ja nuorelle melko tylsää, jos muita samanikäisiä ei ole seurana, tai jos perheen muut jäsenet eivät harrasta ratsastusta. Koko perheen harrastuksena se on toki mitä antoisin, jos omat hevoset ovat pihassa. Vastuuta ja kuluja toki seuraa ihan eri tavalla - sen ratsastuskoulun tuntihevosen voi jättää sinne karsinaansa mutta omassa tallissa hevosta on huollettava vuoden jokaisena päivänä, monta kertaa päivässä. Ratsastuskoulussa käyminen on aika huoletonta, ja samalla tapaa muita harrastajia, joten sosiaalista merkitystäkään ei voi vähätellä.
Tämän pikku ajatelman tarkoituksena ei ole tokikaan masentaa omaan kotiin hevosta hinkuvia, vaan ihmetellä, mihin ne kaikki hevoset menevät, mitä roudataan tänne rekkalasteittain naapurimaista joka vuosi, ja MITÄ ratsastusharrastukselle on oikein tapahtumassa? Jatkuvasti saamme kuulla täysihoitotallien pitäjien uupumisesta joko taakkansa alle tai asiakkaiden ja toimeentulon vähyyteen, ratsastuskoulujen lopettamisesta samoista syistä. Alati kiristyvät säädökset ajavat pienyrittäjät entistä tiukemmille. On toki hyvä, että ensi vuonna voimaan tulevat tilasäädökset karsivat räikeimmät pitopaikat pois, mutta jos lakiin ei saada ajettua läpi muutosta, joka sallii mm kattopalkit ym kantavat rakenteet tulevan hiukan minimikorkeuden alle (ts minimikorkeus mitataan katosta, eikä kattopalkeista tai valaisimesta) idiotismi voittaa kyllä maalaisjärjen. Tällaisella ei ole enää mitään tekemistä hevosten hyvinvoinninkaan kanssa. Etenkin, kun minimikarsinankokoa pystyy edelleen kiertämään väittämällä sitä pilttuuksi. Hevosta saa siis tämän säädännön mukaan pitää edelleen pilttuussa, yksin, sisällä.
Hevosenlannan hävittäminen on tehty meillä varsin mutkikkaaksi. Lantaa ei saa Suomessa edelleenkään polttaa, koska se on "eläinperäinen jäte". Toki se tulee eläimen perästä, mutta ei ole millään muotoa luokiteltavissa ongelmajätteeksi niinkuin innokkaat pikku virkamiehemme ovat sen virheellisesti tulkinneet. Muissa maissa lannan briketöinti ja poltto on kyllä aivan sallittua. Jälleen yksi epäkohta, jonka toivoisi muuttuvan lähivuosina jo ympäristösyistäkin.
Verotuskaan ei suosi pikkuyrittäjää millään muotoa. Täysihoidon alv on 24, mutta esimerkiksi rehujen 10, jolloin vähennyksiä ei voi tehdä "yksi yhteen" vaan yrittäjä jaa aina maksumieheksi. Joskus verottaja on hyväksynyt erottelun jossa tallivuokra jaetaan rehuihin, tilavuokraan ja palveluun mutta tämä ei ole enää sallittua, vaan arvonlisävero maksetaan koko summasta samanlaisena. Yrittäjät eivät uskalla palkata työvoimaa; se on tehty Suomessa hyvin kalliiksi, ja vastuuttoman työntekjän sattuessa ovat toki riskit tulonmenetyksiin ja vatsahaavaan.
Rakentaminen ja investoinnit eivät varmasti houkuttele aikana, jona tulevaisuus on hiukan harmaan peitossa. Kuinka rajusti korot nousevat? Saako enää lainaa ylipäätään? Pystyykö sitä maksamaan takaisin, jos asiakkailtakin loppuvat työt ja rahat? Epävarmuuden ajassa ei ole mitään kivaa. Miten asiakkaiden ja täysihoitotallien ja ratsastuskoulujen toiveet saisi kohtaamaan? Miksei meillä valtiovalta tue ratsastusharrastusta esimerkiksi kunnallisten maneesien muodossa, kuten Ruotsissa?
Monta kysymystä. Vähän vastauksia.
3 kommenttia:
Yrittäjänä kuullostaa niin tutulle. Olen kylläkin toisella alalla, mutta oman alan yrittäjyyttä syö juurikin nostettu alv. Hallituksen lyhytnäköisyys verotuspäätöksissä on ilmeistä. Nopeasti yritetään saada valtion kassaan tuloja korottamalla alvia, tämä toimii lyhyen aikaa, mutta vaikuttaa siihen, että poistuma lisääntyy ja tätä kautta verotulot vähenevät. Ja senhän on osoittanut valtion laskelmatkin, joista lehdissäkin oli oma uutisensa. Mutta vielä sinnitellään ja itse yritän osin tukea hevostaloutta kulutuksella ja oma poni asustelee hoitotallissa.
Joo, mutta alvilla ja verotuksella ei ole mitään tekoa keskenään. Alvin ei kuulukaan olla tulonsiirto asiakkaalta yrittäjälle, vaan se on verosiirto asiakkaalta yrittäjän kautta valtiolle, eli asiakas sen aina maksaa. Jos ei maksa, niin yrittäjä ei hallitse laskutustaan.
Eikä niitä yksi yhteen koskaan makseta, vaikka prossa olisikin sama ;)
Siksi toiseksi tuo sama "ongelma" on monella muulla yrittäjälläkin.
Jakke totta kai ongelma on monella muullakin yrittäjällä, mutta ei se tee sitä sen helpommaksi tälläkään alalla :D
Vähän hassua ilmaista, että alvilla ja verotuksella ei ole mitään tekeoa keskenään. Alvi on kuitenkin arvonlisäVERO, joka maksetaan tietyisä hyödykkeistä ja palveluista tietyn suuruisena muutamalla eri verokannalla verottajan kassaan . Veronsiirtona kyllä.
Tarkoitan yksi yhteen maksamisella sitä, että vähennyksiä ei pysty tekemään ostoista samalla tavalla - esim tilavuokran ja heinän alv on 10, mutta kun myyt sen osana tallivuokraa eteenpäin, se onkin 24, jolloin yrittäjä "maksaa katteestaan" sen erotuksen. Ymmärrät varmaan mitä tarkoitan, vaikka nyt en olekaan taloushallinon ekspertti kömpelöiden kielikuvien ja termieni kanssa.
Matalapalkka-alalla jossa katteet ovat muutenkin suorastaan supersurkeat, pienetkin asiat ovat tärkeitä. Niinkuin esimerkiksi se, että ratsastuskoulut voivat pitää tunteja 10% alvilla, entisen 24 sijaan! Parantaa heti kannattavuutta.
Ei asiakasta kiinnosta alvin välillisyys, että kenelle se siivu päätyy tai on päätymättä, häntä kiinnostaa se kokonaissumma joka lähtee hänen lompakostaan. Siksi tällä asialla on merkitystä. :)
Lähetä kommentti