Gillian Higgins Ypäjällä 22.10.2013 osa II

Lupaamani päivitys Gillian Higginsin klinikan ratsastus- ja liikeosuudesta on hieman viivästynyt omien kiireiden takia, mutta tässä pikku referaatti päivän "treeniosuudesta".

Osan I voi lukea tästä.

Sen jälkeen kun Gillian oli esitellyt yleisölle hevosen tuki- ja liikuntaelimistön tärkeimmät osat, ja käynyt läpi selän kannatusmekanismit, hän esitteli yleisölle hevosen tapaa liikkua juoksuttaessa sekä ratsastajan kanssa sileällä ja esteitä hypätessä. Ensin kävimme läpi eri askellajit. Käynnissä hevonen liikuttaa kehoaan eniten lantiosta ja rangasta lateraalisesti. Lanne-ristiluuliitos liikkuu ja kääntyy rotaatioon. Käynnissä molemmat takajalat ovat hetken maassa samaan aikaan, ja vartalo keinahtaa. Mitä pidempi askel, sitä enemmän rotaatiota. "Lantion rotaatio on tulosta rangan rennosta liikkeestä", Gillian tähdensi.

"Käynti on paras askellaji saada ranka liikkeelle. Reipas käynti pitkin ohjin saa koko rangan ja hevosen tuki- ja liikuntaelimistön liikkeelle. If you don't use it, you'll lose it!" Gillian muistutti.

Ravissa hevonen pitää enemmän rankaa paikoillaan, siinä tapahtuu vain vähäistä ylös-alas-liikettä. Rintakehä liikkuu käynnissä ja ravissa oikea-vasen-oikea-vasen takajalan mukaan. Ravissa tapahtuu selkeä diagonaalinen supistus-rentoutus.

Laukassa hevosen keho supistuu ja rentoutuu eri tavalla kuin ravissa, joka on diagonaalinen liike. Vatsalihakset aktivoituvat, kun takajalat tulevat alle lähes yhtä aikaa. "Laukka on ainoa askellaji, jossa hevonen supistaa vatsalihaksia samaan tyyliin, kuin ihminen tehdessään istumaannousuja. Siksi laukan ratsastaminen on hevoselle hyvää vatsalihastreeniä".

Sitten siirryimme tarkastelemaan ratsukkoa, joista hevoseen oli maalattu luuranko ja ratsastajalla oli luurankopuku.
"Kun ratsastaja istuu hevosen selkään, huononnamme automaattisesti selän tilannetta -> ratsastajan vastuulla on minimoida vahingot! Paino, istunta, oman kehon kantaminen, kunto, ja oma tasapaino. Istu niin että hevosen on helppo kantaa sinua. Jalat oman kehon alle!" Gillian listasi.

"Iso käynti on tärkeä osa verryttelyä, joko maasta tai selästä. Kaikki hevosen osat lähtevät hyvin liikkeeseen. Hyvä liikkuvuus edellyttää kuitenkin sitä, että hevonen on rento. Lisäksi on hyvä muistaa apujen ajoitus: jos haluat enemmän liikettä, ajattele sitä suurempana supistuksena. Kylki supistuu takasen koukistuksesta. Turha siis yritää taivuttaa hevosta napauttamalla sitä rentoon kylkeen äkäisesti jalalla tai kannuksella - hevonen vain jännittää sen uudelleen jolloin kylki ei enää supistukaan vaan suoristuu."

Peruskuvioiden jälkeen seurasimme hevosten työskentelyä maapuomitehtävissä. Käyntimaapuomit ja -kavaletit voimistavat hevosen tukilihaksia, ja se joutuu ottamaan käyttöön enemmän tasapainoa ylläpitäviä kuin liikelihaksia. Seurasimme myös ravi-käynti-ravi siirtymissä hevosen tasapainon muuttumista: onko siirtymä enemmän valuu-kaatuu vai ponnistaa-jarruttaa?

Gillian teetti tähän tarkoitukseen harjoitusta, jossa tehtiin tasapainoisesta harjoitusravista lyhyitä siirtymisiä käyntiin. Lisäksi hän teetti keskiravia ja ravikavaletteja hitaassa ravissa, joiden tarkoitus oli vahvistaa hevosen syviä lihaksia (core muscles). Laukkapuomit auttavat hevosta kehittämään vatsalihaksia, ja kavaletit laukassa saavat koko lantion koukistumaan ja rintarangan nousemaan.

Sen jälkeen Gillian rakensi jumppasarjan puomeista ja ristikoista, jossa seurasimme hevosen rangan ja lantion liikettä ponnistuksessa ja hypyn aikana. Lopulta jumppasarja muutettiin pitkäksi estejumppasarjaksi jossa estekorkeus oli n metri, ja viimeinen okseri jo pidempi kuin korkeampi.
"Metrin esteellä hevosen laskeutuvalle etujalalle tulee 2,5 x sen oma paino", Gillian kertoi. "Kaulassa on noin 10 % koko painosta. Kaulan liikuttamisen mahdollistaminen ja tasapainottaminen on siis aika olennaista hypätessä."

"Hevosella on paljon refleksejä eli ns automaatioita. Esimerkiksi lyhyellä kaulalla hevonen ei pysty ojentamaan takajalkaansa täysin. Tämä on olennaista tietää niin koulu- kuin esteratsastuksessakin. Jos ratsastaja menee hypyssä liikaa kaulalle ponnistusvaiheessa, hevosen on vaikea nostaa etupäätään. Ajoitus on tässäkin tärkeä".

Ratsastusharjoitusten jälkeen katsottiin vielä maasta tehtäviä harjoituksia, joita voi tehdä vaikkapa alkuverryttelyksi. Labyrinttiharjoitus rakennettiin puomeista, ja siinä hevonen joutui harjoittelemaan koordinaatiokykyään. "It's like human hand-eye, but hoof-brain coordination", Gillian nauratti yleisöä.

Lisäksi katsottiin muutamia refleksiharjoituksia triggerpisteitä provosoimalla, joilla saatiin hevonen pehmeästi köyristämään selkää lantiosta ja jumppaamaan nimenomaan lanne-ristiluuliitosta, sekä nostamaan rintakehää. Gillian muistutti, että liikkeet tulisi tehdä hitaasti ja pehmeästi, eikä dramaattista äkkiliiketä hakien.

"Peruutus on myös tehokas harjoitus. Hevonen joutuu käyttämään eri tavalla kehonsa koukistajia. Lisäksi voit kävelyttää hevosta hitaasti puomien tai yksittäisten kavalettien yli, pienellä ympyrällä, ja peruuttaa pätkän. Aika hyvä alkuverryttely", Gillian vinkkasi.

Gillian näytti myös häntävenytyksen ja porkkanavenytykset etujalkojen väliin (hevonen ei saa koukistaa polvia ja fuskata) ja sivutaivutukset alas melkein maata pitkin.

Päivä oli antoisa ja informatiivinen. Oli mielenkiintoista nähdä hevoset oikeasti maalattuina, jolloin pystyi todella hahmottamaan miten ranka liikkuu eri tilanteissa.

Gillianin nettisivuilla on aiheesta myös videoita, joista saa paljon informaatiota!


Teksti Katariina Albrecht

Gillian Higgins Ypäjällä 10.10. 2013

Vietin erittäin antoisan torstaipäivän Ypäjä-hallissa lukuisan kuuntelijajoukon seassa, kuuntelemassa brittiläisen Gillian Higginsin erittäin havainnollista luentoa ja demonstraatiota hevosen biomekaniikasta. Gillianilla on erityinen tapa demonstroida tätä asiaa yleisölle: hän maalaa hevosen karvaa luurangon, lihaksistoa, ligamentteja jne. Kun hevosia esitetään maastakäsin ja ratsain, yleisö näkee selkeästi Gillianin vielä ohjeistaessa, miten hevosen tuki- ja liikuntaelimistö toimii käytännössä eri tilanteissa. Gillianilta on ilmestynyt suomeksikin hyvä kirja - Miten hevonen toimii. Tässä vain hyvin suppea referaatti päivän annista, asiaa tuli paljon, ja omiakin huomioita tuli siinä samalla kirjattua ja pohdittua. Paljon tuli tuttua asiaa mutta myös jotain uutta, mikä oli tosi kivaa ja virkistävää. Pahoittelen jo etukäteen epätieteellistä tekstiä ja ontuvaa suomennosta, olen itse lukenut paljon aiheesta englanniksi ja muistiinpanotki tuli tehtyä luentokielellä, joten anteeksi mahdolliset terminologiset epätarkkuudet!

Kurssin alussa Gillian kävi läpi hevosen selkärankaa pätkä kerrallaan, ja havainnollisti sanomaansa sekä maalatulla hevosella että mukanaan tuomalla pikkuponin selkärangalla. Selkäranka sijaitsee hevosen sisällä paljon alempana kuin anatomiaan perehtymätön äkkiseltään luulisi. Hevosella on valtavat lihakset rangan suojana, jotka myös mahdollistavat painavan pään nostamisen ja kannattelemisen. Suurin osa rangan liikkeestä tapahtuu 1-2 niskanikaman kohdalla, ja ylipäätän kaularangan alueella. Muu ranka liikkuu melko vähän. Ainoastaan lantion ja ristiluun liitoksen (sacro-lumbar) alueella tapahtuu merkittävämpää liikettä.

Gillian kertoi, että jos hevosen kallonpohjan lihakset ovat jumissa, tämä 1-2 nikamaväli (atlas-axis) liikkuu hyvin vähän sivusuunnassa. Saman kohdan ongelmista kielii monen hevosen tapa laittaa päätä vinoon asettaessa. Kallonpohjan lihakset menevät jumiin monesta syystä, mutta ratsuhevosilla yleisin syy on yksinkertaisesti staattinen ohjasta vetäminen ja liian staattinen "tiukka" kulma pään ja kaulan välissä jolloin kaularangan luonnollinen mutka ei olekaan enää kovin luonnollinen, ja kun hevonen joutuu pitään asentoa pidempään kuin se oikeasti jaksaisi, se alkaa kompensoida tilannetta toisenlaisilla lihaksilla ja välttää kireyden tunnetta kääntämällä päätään vinoon. Samasta syystä käy usein niin, että vaikka haluaisimme hevoselle hienon "ylälinjan" saammekin itseasiassa alakaulan - kun hevonen ei jaksa pysyä samassa asennossa se alkaa kompensoida tilannetta ihan toisilla lihaksilla, mitä alunperin haimme. Siksi staattiset pakkoasennot aiheuttavat jopa vähän toisenlaisia ongelmia, kuin ajattelimmekaan.

Hevonen ei taivu rintarangastaan kovinkaan paljon. Rintaranka on jäykkä ja voimakas osa selkärankaa. Hevosen selkä on tehty kannattelemaan valtavan painavaa vatsaonteloa, joka painaa sisäelimineen normaalikokoisella ratsuhevosella jopa 150 kiloa. Tilanne toki mutkistuu kun rintarangan päälle laitetaan ratsastaja. Tällöin hevosen selän terveys on koetuksella, jos satula ei ole sopiva ja sopivassa kohdassa, eikä ratsastaja osaa auttaa hevosta pitämään selkäänsä rennosti ylhäällä vatsalihasten avulla. Satulan runko-osa ei saa missään tapauksessa tulla lapaluun päälle eikä toisaalta tulla takaa viimeisen kylkiluun reunan taakse painamaan herkkää lannerankaa. Tämän pitäisi olla selvää kaikille kokeneille harrastajille, mutta silti näkee edelleen aivan liian pitkiä satuloita, jotka painavat hevosen lannerankaa.

Ratsastamisen kannalta olennainen kohta on sacro-lumbar liitoskohta, eli lanne-ristiluunivel. Tämän osan hyvinvointi ja liikkuvuus mahdollistaa oikeaoppisen kokoamisen, lisäämisen, taipumisen!

Ranka jatkuu häntään saakka! Myös kaikki ligamentit ja lihakset jatkuvat lihaskalvojenkin kautta häntään saakka, ja hännän asento voi kertoa jotain hevosen muun rangan tilanteesta ja terveydestä. Gillian kertoi, että jos häntä on aina vähän vinossa jompaan kumpaan suuntaan, se saattaa olla ihan vaan hevosen lihaksiston vinoutta, mutta jos hännän asento yhtäkkiä muuttuu radikaalisti, se indikoi usein ongelmia.

Rangan perusasennossa kaularangassa on loivat kaaret ja rintaranka ja lanneranka ovat suhteellisen suorana. Ratsastajan painon vaikutuksesta ranka usein venyy liikaa alaspäin rintarangan kohdalta, jolloin okahaarakkeet alkavat lähentyä toisiaan ja pahimmassa tapauksessa tilanne johtaa "kissing spines" tyyppiseen tilanteeseen. Tämä on melko yleistä ratsuhevosilla. (Yritin etsiä tähän linkiksi Helsingborgin eläinsairaalassa tehtyä tutkimusta aiheesta, mutta en nyt löydä sitä...) Kun hevonen kantaa ratsastajaa joko selkä painuneena vailla tukilihasten apua, tai staattisessa jännittyneessä asennossa, lihas- ja ligamenttiperäiset ongelmat ovat usein väistämättömiä. Huono rangan asento johtaa siis monenlaisiin ongelmiin, Gillian kertoi, ja havainnollisti okahaarakkeiden yhteenliikkumista pikkuponin rangalla. "Ratsastajan pitää olla hevosensa personal trainer!", Gillian muistutti.

Gillian jakoi selän tukisysteemin neljään osa-alueeseen.

Ensimmäinen osa muodostuu rangan ligamenteista (luusta-luuhun). Niskaside on hevosen rangan tärkeimpiä tukirakenteita. Niskaside jatkuu okahaarakkeiden päällyssiteenä (ligamentum supraspinale), ristiluun yli, ja on vielä yhteyksissä sacro-iliac ligamentteihin eli kohtaan, jossa ristiluu yhtyy lantioon. Niskaside mahdollista hevosen pään kannattamisen ja liikuttamisen, ja vakauttaa okahaarakkeiden liikettä sään alueella. Kun hevonen laskee päätään, refleksinomaisesti myös selkä nousee. Tämä ei toimi pakkoasennoissa siten kun pitäisi, siksi voimakas "rullaaminen" vaikuttaa ligamentteihin haitallisesti. Pään laskeminen ratsastusta hyödyttävästi toimii vain, kun lihakset toimivat rentoina.

Pelkkä pään laskeminen ei kuitenkaan riitä nostamaan selkää, kun rintarangan painona on vielä ratsastaja. Toinen osa tukisysteemiä on takajalkaan liittyvät mekanismit. Sacro-iliac on mielenkiintoinen kohta ratsastuksen kannalta. Tässä kohtaa ristiluu liittyy lantioon vahvalla ligamentilla, jonka ei ole tarkoitus liikkua. Tämän ligamentin ongelmat ovat yleisiä esimerkiksi kumoonratsastuksen tai muun trauman seurauksena, ihan kuten ihmisilläkin ("SI-nivel").

Takajalan rakenteen S:n mallinen mutka on kuin hyppykeppi. Takapolven alta hevonen pystyy tekemään vain eteen-taa liikettä, kaikki sivulle vievä liike tulee lonkkanivelen ja takapolven alueelta. Takajalan asento vaikuttaa suoraan selkärangan asentoon, tarkemmin vielä niin että takapolven asento vaikuttaa suoraan lanne-ristiluuniveleen (sacro-lumbar).

Kolmas mielenkiintoinen rangan tukisysteemi sijaitsee etujalan rakenteissa. Hevosella ei ole solisluuta - hevosen etujalat ovat kuin kaksi tukipilaria, jotka liittyvät kehoon vahvojen lihasten, kalvojen ja tukikudosten avulla. Lapaluun yläosa on rustoa, ja herkkä vaurioille, siksi satulan runkoa ei saa koskaan asettaa lapaluun päälle.

Ranka on kuin riippusilta näiden pilareiden ja ristiluun & lantion muodostaman tukirakenteen välissä. Hevosella on etupäässä isoja lihaksia jotka auttavat nostamaan säkää ja rintakehää, ja näitähän me haluamme käyttää myös ratsastaessa! Esim thoraxic sling muscle (joka tietää käännöksen, ilmoittautukoon :D).

Neljäs tekijä rangan tukemiseen ratsastaessa ovat lihasketjut. Hevosen lihaksisto voidaan jakaa yhtä lailla ojentajiin ja supistajiin kuin meillä ihmisilläkin, ja dorsaali & ventraalipuolen lihaksiin. Hevosella on yli 700 lihasta, jotka liikuttavat hevosta. Kuten jo koulusta tiedämme, lihakset toimivat pareittain: toinen supistuu, toinen rentoutuu. Dorsaalipuolen lihakset ovat selkärangan yläpuolella ja lonkan takana, ja ne ojentavat lonkkaa ja koko rankaa, laskevat selkää ja nostavat päätä ja kaulaa. Ventraalipuolen lihakset ovat selkärangan alapuolella ja lonkan etupuolella, ne taas koukistavat rankaa ja lonkkaa, ja osallistuvat olennaisesti selän nostamiseen ja tukemiseen. Rajoitukset yhdellä alueella vaikuttavat koko ketjuun, Gillian muistutti. Tässä kohtaa hän otti esimerkin siitä, miten lihasryhmät toimivat staattisesti tai dynaamisesti. Haluamme tosiaan sen nätin ylälinjan, mutta jos vaadimme hevosta kulkemaan liian pitkään pakonomaisessa asennossa, se alkaa käyttää muita lihaksia ja asento ei pysy tarkoituksenmukaisena. Esimerkkinä hän käytti joukkoa vapaaehtoisia, jotka olivat "kevyessä istunnassa" eli reisien varassa maassa, ja toiset "kevensivät". Hyvin nopeasti staattinen asento kävi raskaaksi ja asento ei pysynyt vaan polvet alkavat hakeutua lähemmäs toisiaan, selän ja vatsan kannatus pettää jne. Staattinen asento on aina raskas - verenkierto kärsii, maitohappoja alkaa kertyä, ja tästä seuraa kramppeja, lihaskipuja ja jopa rasitusvammoja. Lisäksi hän käytti toista esimerkkiä, ja piteli satulaa ylhäällä käsiensä varassa demonstroiden hevosen päätä. Kun hevonen on rento (kädet rentona suht alhaalla), pää roikkuu niskasiteiden varassa, jolloin ei käytetä niinkään lihastyötä. Vrt hevonen torkkuu laitumella tai kävelee vapaalla ohjalla ranka melko suorana. Joten, Gillian painotti, "vaihtele muotoa jos mielit pitää rangan terveenä"!

Gillian muistutti, että istumme pitkän selkälihaksen (longissimus dorsi) päällä, joka on tarkoitettu olemaan liikelihas, eikä staattinen lihas jonka päällä istutaan. Ilman vatsalihaksia ei ole selkää, ja toisaalta jännittynyt selkälihas vaikuttaa koko lihasketjujärjestelmään haitallisesti. Lihasketjujen tulee toimia tasapainossa. "Everything must be in balance!"


Osa 2 seuraa ensi viikolla, jossa referoin juoksutus & ratsastusosuuden tarkempaa antia. Stay tuned!



Teksti Katariina Albrecht
Kuva Mira Opas

Stressage

Kiristääkö vanne päätäsi, tunnetko miten otsasuoni tykyttää? Töissä oli mielenkiintoinen tunnelma, et ehtinyt lounaalle. Siitä suoraan tallille. Eikö sulkutaivutukset onnistuneet tänäänkään, ja hevonenkin oli kieritellyt kahden tuuman kurakerroksen? Oliko allasi pinkeä rautakanki? Tulet raivona takaisin talliin ja manaat ratsastuskavereillesi, miten kamala hevosesi oli tänään, miten se oli jäykkä ja ärsyyntynyt. Pellavamössökin roiskahti ja sementoitui uusille soubiraceille ja mies huutaa kun autossa on heinänkorsia. Ai mutta hetkinen. Mikä oli oma tunnetilasi? Et kai vain ollut itsekin aavistuksen hiukan ehkä karvan verran kireä, jäykkä ja ärsyyntynyt jo valmiiksi? ;-)

It's stressage riding!

Pahaksi onneksi hevosta ei kiinnosta meidän lounaat ja työasiat ja soubiracit. Sitä kiinnostaa se tunnetila, joka on sillä hetkellä päällä. Peilisoluja on tutkittu tällä vuosituhannella vilkkaasti. Nämä niin sanotut aivojemme empatianeuronit tunnistavat liikettä, ääntä, ilmeitä ja eleitä. Peilisolut siis kertovat meille, mitä toiset tekevät ja kokevat. Näyttäisi siltä, että emootiot todella tarttuvat ihmisten välillä, hevosten välillä - ja hevosen sekä ihmisen välillä. Peilisolut ennakoivat tunteiden tulkinnan lisäksi myös toimintaa. Jos kiinnostuit lisää aiheesta, tässä myös ihan hyvä artikkeli.

Meillä on siis jonkinlainen vastuu vallitsevasta tunnetilasta, kun puuhastelemme hevosemme kanssa. Ihmiselle voimme selittää, että sori nyt on huono päivä siitä ja tästä syystä, pipo kiristää ja pms vaivaa. Hevoselle tätä on astetta vaikeampi selittää. Siksi meillä onkin hyvä olla muutamia keinoja, joilla saamme stressageharjoituksiamme hiukan rennompaan suuntaan. Ei sen hevosen kanssa toki tarvitse alkaa mitään zen buddhalaisia meditaatioita vetämään, ja kyllä sekin ymmärtää että aina ei mene ihan putkeen ja joskus pilotin Mona Lisa hymy kääntyy murhahimoiseksi munaliisaksi. Elämä on. Siitä huolimatta, vastuullinen aikuinen tiedostaa omat tunnetilansa edes hitusen, eikä pursota niitä viattoman luontokappaleen päälle.

Mitä ne keinot sitten voisivat olla, jos ei lasketa prozacia, nuijanukutusta, litraa punaviiniä, retriittiä Himalajan vuoristossa? Hyvät uutiset ovat ettei ihan näin äärimmäisyyksiin tarvitse mennä.

Istupa hetkeksi tänne meidän Tallikamariin, vaikka tuohon pehmeään isoon vanhaan nojatuoliin. Ota pöydältä kupponen lämmintä minttuteetä, tuoksuvaa vastajauhettua kahvia tai suklaista kaakaota, ja tuosta lämmin villafiltti ympärillesi ja huilaa hetki. Tässä tulevat Katariina-tädin vinkkivitoset stressage-tilanteen haltuunottoon.

* Ensimmäinen osa on jo suoritettu! Mielikuvaharjoitus pienestä miellyttävästä lepotauosta vähentää stressagea jo sinällään. Good work!

* Muista, ettei ratsastus ole sitten kuitenkaan niin kamalan vakavaa. Aika harva asia on.

* Pohdi hetki, miksi se tuntuu niin hankalalta ja epämiellyttävältä? Voisiko jotain toimintatapaa tai ajattelun tulokulmaa muuttaa? Muuta se, minkä voit ja yritä hyväksyä se, mitä et voi muuttaa. Roomaakaan ei rakennettu päivässä. Asioiden muuttaminen ja kehittyminen kestää aikansa.

* Muistuta itsellesi, ettei hevosen "kikkailu" ole henkilökohtaista. Älä turhaan suutu asiasta, jolle et ehkä edes voi mitään.

* Hengitä muutama kerta syvään. Tunne miten ilma virtaa keuhkojen alaosaan saakka. Hengitä hiukan hitaammin ja syvemmin kuin yleensä olet tottunut. Kun keskityt pikkuisen hengittämiseen, verenpaineesi laskee, stressihormonitasot alkavat laskea, syke laskee. Pienikin muutos tuntuu kehossa ja mielessä. Netissä on kasapäin hyviä ja helppoja hengitysharjoituksia, jos haluat kokeilla niitä enemmänkin.

* Kun tunnet, että nyt kertakaikkiaan meni hermot, sovi itsesi kanssa, että katsot vaikka kellosta yhden minuutin silkkaa hengittämistä. Minuutti on tosi lyhyt aika! Sen jälkeen saat reagoida. Voi olla, että tunnetila menikin jo juuri sen verran ohitse, ettet tee suutuspäissäsi mitään niin dramaattista, mitä ensin suunnittelit?

* Venyttele kehoa, kiskottele käsivarsia sivuille ja eteen. Pyörittele päätä hellästi ja heiluttele hartioita. Kun veri kiertää aivoihin asti, ei tule tehneeksi niin helposti typeryyksiä suutuspäissäin ;)

* Jos mikään ei auta, pysähdy niille jalansijoillesi, nosta katseesi horisonttiin, vedä kerran henkeä, ja kysy itseltäsi: "Mikä vika on juuri tässä hetkessä?"
Hopsista, menit jo asioiden edelle tai taakse, keskity vain tähän hetkeen. Ei sekuntia ennen tai jälkeen. Vastaus voi olla yllättävä!

* Muistuta itsellesi siitä, että sinä olet vastuullisena aikuisena vastuussa siitä tunnetilasta, jossa te teette asioita hevosen kanssa. Jos päreet palavat aivan kertakaikkiaan etkä saa tunnetilaa millään hillittyä, kävele pois tilanteesta. Juokse vaikka kerran tallin ympäri ja meuhkaa metsässä, mutta vältä purkamasta omaa turhautumistasi eläimeen (koskee myös kanssaihmisiä). Jokaisella meistä palaa joskus hermot, ei siinä mitään. Ei ole oikeita ja vääriä tai hyviä ja pahoja juttuja, mutta on valintoja ja seurauksia. Seurauksista joutuu kantamaan vastuun, ihan itse.

* Voit harjoitella peilisoluja toisin päin: hengaile hevosesi kanssa, ja makustele, miltä siitä tuntuu tai mitä se aikoo seuraavaksi tehdä? Ymmärrätte toistenne kotkotuksia paremmin.


Hauskoja treenejä!



(Jos haluat harjoitella stressagen purkua ohjatusti, ota yhteyttä www.iberico.fi )



Teksti Katariina Albrecht
Kuva Tiina Mäkipere

Ratsastusharrastuksen ahdinko?

Kun lukee uutisia ja keskustelee muiden hevosalan yrittäjien kanssa, ei voi olla huolestumatta Suomen ratsastusharrastuksen tilanteesta.
Meillä on enemmän ratsuhevosia kuin koskaan, hevosten hinnat ovat aivan pohjamudissa ja niitä on helppo saada ostajan markkina-aikoina, mutta siitä huolimatta moni täysihoitotalli laittaa pillit pussiin, ratsastuskoulut lopettavat, uusia talleja ja maneeseja rakennetaan harvakseltaan. Monien syrjäseutujen ratsastuskoulut ovat vailla asiakkaita vaikka puitteet ja opetus on kunnossa, täysihoitotallien hoitopaikkajonot ovat monin paikoin historiaa, hevoskauppakaan ei vedä. Monia pikkukisoja on jouduttu perumaan liian vähäisen lähtijämäärän vuoksi, kun taas samaan aikaan toisaalla kisajärjestäjät uupuvat mammuttiluokkien alle. Joihinkin täysihoitotalleihin joutuu edelleen jonottamaan jopa vuosia, ja isojen kaupunkien ratsastuskoulut ovat täyteen buukattu, mutta muut ovat ahdingon alla. Miksi? Mihin ne kaikki tuhannet hevoset menevät, joita tänne raahataan ulkomailta joka vuosi?

Ratsastusharrastus on kallis laji verrattuna moneen muuhun, mutta toisaalta ratsastuskoulusta saa alleen käypäsen harrastuskaverin, opetuksen ja hintavat puitteet. Oman hevosen ylläpitoon verrattuna ratsastuskoulussa kerta viikkoon käyminen on kuitenkin edullista. Helposti käy niin, että laskeskellaan halvemmaksi ratkaisuksi ostaa oma edullinen hevonen omaan pihaan, mutta harrastuksen luonne muuttuu olennaisesti. Vastuun ja kulurakenteen rajun muutoksen lisäksi yksin omassa kotipihassa harrastaminen usein vielä heikosti koulutetulla hevosella on etenkin lapselle ja nuorelle melko tylsää, jos muita samanikäisiä ei ole seurana, tai jos perheen muut jäsenet eivät harrasta ratsastusta. Koko perheen harrastuksena se on toki mitä antoisin, jos omat hevoset ovat pihassa. Vastuuta ja kuluja toki seuraa ihan eri tavalla - sen ratsastuskoulun tuntihevosen voi jättää sinne karsinaansa mutta omassa tallissa hevosta on huollettava vuoden jokaisena päivänä, monta kertaa päivässä. Ratsastuskoulussa käyminen on aika huoletonta, ja samalla tapaa muita harrastajia, joten sosiaalista merkitystäkään ei voi vähätellä.

Tämän pikku ajatelman tarkoituksena ei ole tokikaan masentaa omaan kotiin hevosta hinkuvia, vaan ihmetellä, mihin ne kaikki hevoset menevät, mitä roudataan tänne rekkalasteittain naapurimaista joka vuosi, ja MITÄ ratsastusharrastukselle on oikein tapahtumassa? Jatkuvasti saamme kuulla täysihoitotallien pitäjien uupumisesta joko taakkansa alle tai asiakkaiden ja toimeentulon vähyyteen, ratsastuskoulujen lopettamisesta samoista syistä. Alati kiristyvät säädökset ajavat pienyrittäjät entistä tiukemmille. On toki hyvä, että ensi vuonna voimaan tulevat tilasäädökset karsivat räikeimmät pitopaikat pois, mutta jos lakiin ei saada ajettua läpi muutosta, joka sallii mm kattopalkit ym kantavat rakenteet tulevan hiukan minimikorkeuden alle (ts minimikorkeus mitataan katosta, eikä kattopalkeista tai valaisimesta) idiotismi voittaa kyllä maalaisjärjen. Tällaisella ei ole enää mitään tekemistä hevosten hyvinvoinninkaan kanssa. Etenkin, kun minimikarsinankokoa pystyy edelleen kiertämään väittämällä sitä pilttuuksi. Hevosta saa siis tämän säädännön mukaan pitää edelleen pilttuussa, yksin, sisällä.

Hevosenlannan hävittäminen on tehty meillä varsin mutkikkaaksi. Lantaa ei saa Suomessa edelleenkään polttaa, koska se on "eläinperäinen jäte". Toki se tulee eläimen perästä, mutta ei ole millään muotoa luokiteltavissa ongelmajätteeksi niinkuin innokkaat pikku virkamiehemme ovat sen virheellisesti tulkinneet. Muissa maissa lannan briketöinti ja poltto on kyllä aivan sallittua. Jälleen yksi epäkohta, jonka toivoisi muuttuvan lähivuosina jo ympäristösyistäkin.

Verotuskaan ei suosi pikkuyrittäjää millään muotoa. Täysihoidon alv on 24, mutta esimerkiksi rehujen 10, jolloin vähennyksiä ei voi tehdä "yksi yhteen" vaan yrittäjä jaa aina maksumieheksi. Joskus verottaja on hyväksynyt erottelun jossa tallivuokra jaetaan rehuihin, tilavuokraan ja palveluun mutta tämä ei ole enää sallittua, vaan arvonlisävero maksetaan koko summasta samanlaisena. Yrittäjät eivät uskalla palkata työvoimaa; se on tehty Suomessa hyvin kalliiksi, ja vastuuttoman työntekjän sattuessa ovat toki riskit tulonmenetyksiin ja vatsahaavaan.

Rakentaminen ja investoinnit eivät varmasti houkuttele aikana, jona tulevaisuus on hiukan harmaan peitossa. Kuinka rajusti korot nousevat? Saako enää lainaa ylipäätään? Pystyykö sitä maksamaan takaisin, jos asiakkailtakin loppuvat työt ja rahat? Epävarmuuden ajassa ei ole mitään kivaa. Miten asiakkaiden ja täysihoitotallien ja ratsastuskoulujen toiveet saisi kohtaamaan? Miksei meillä valtiovalta tue ratsastusharrastusta esimerkiksi kunnallisten maneesien muodossa, kuten Ruotsissa?

Monta kysymystä. Vähän vastauksia.

Uusia Tuulia

Talliturinat- blogi vaihtoi nimensä, ja on tästä lähtien Katariinan Tallikamarissa. Www-osoite on silti toki edelleen sama.
Uusien tuulien puhaltaessa myös Ibericon nettisivut uudistuvat. Uudet sivut julkistetaan lähiaikoina.

Uusi logo on tässä!

Logon suunnitteli ja toteutti The Littlest Ad Agency.

Tervetuloa Katariinan Tallikamariin, istahda alas, ota kuppi teetä ja tule viihtymään!